Turkki Iranin ja Israelin välissä – Miten Yhdysvaltojen ja Israelin sota Irania vastaan vaikuttaa Turkkiin?

Samoin kuin kaikkialla maailmassa, Iranin naapurissa Turkissa seurataan Yhdysvaltojen ja Israelin Irania vastaan aloittamaa sotaa henkeä pidätellen ja sydän kurkussa. Vaikka sota voi mahdollisesti tuoda Turkille strategisia hyötyjä pitkällä tähtäimellä, varmasti se on jo tuonut välittömiä haittoja ja merkittäviä lähitulevaisuuden uhkia.

Turkki on tehnyt parhaansa pysyäkseen sodan ulkopuolella huolimatta neljästä ohjuksesta, jotka NATOn ilmatorjunta on torjunut Turkin ilmatilassa. Presidentti Erdoğan on tuominnut Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäyksen eikä ole antanut Yhdysvalloille lupaa tehdä iskuja Turkista käsin. Samaan aikaan Turkki on myös tuominnut Iranin iskut naapurimaihin. Kärjekkäästä retoriikastaan tunnettu Erdoğan on ollut suorastaan poikkeuksellisen vaisu julkisissa kommenteissaan. Turkki on kannustanut osapuolia diplomatiaan ja on tarjoutunut välittäjäksi neuvotteluissa. Miksi kansainvälisessä politiikassa usein revisionistiseksi luokiteltu Turkki on niin varovainen? Miksi Turkki ei todellakaan halua sodan pitkittyvän? Mikä kaikki turkissa huolettaa?

Turkki on Iranin rajanaapuri. Mailla on yhteistä rajaa 560 kilometriä. Pitkä raja vaikeakulkuisessa maastossa on aiemmin mahdollistanut laittoman maahantulon ja salakuljetuksen, mutta Turkki on rajaturvallisuuden nimissä aidannut jo suuren osan rajasta korkealla muurilla, jota EU on rahoittanut, ja lisännyt elektronisen valvonnan määrää. Muuri ja valvonta ovat vähentäneet rajan laittomasti ylittäneiden määrää. Rajanaapurin ajautuminen pitkäaikaiseen kaaokseen tai sisällissotaan olisi Turkille katastrofi. Se voisi tuoda rajalle miljoonia Turkkiin pyrkiviä pakolaisia. Turkilla on aiempaa kokemusta lähes 4 miljoonan sotaa paenneen syyrialaisen isännöinnistä, ja Iran on paljon Syyriaa väkirikkaampi maa 93 miljoonalla asukkaallaan. Mahdollisista iranilaisista pakolaisista ollaan huolissaan EU:ssa saakka. Tietääkseni avoinna oleville kahdelle raja-asemalla ei toistaiseksi ole ollut tunkua, ilmeisesti Iran rajoittaa pääsyä rajalle.

Vakaa(hko), mutta aiempaa heikompi Iran puolestaan voisi olla Turkin kannalta paras lopputulema, sillä Turkki ja Iran eivät ole ystäviä tai liittolaisia vaan kilpailijoita. Iranin shiialainen pappisvalta pelotti turkkilaisia sekularisteja ennen Erdoğanin hallintoa, ja Erdoğan liittolaisineen puolestaan on ideologisesti lähellä sunnalaista Muslimiveljeskuntaa, joka ei suhtaudu myötämielisesti Iranin shiialaiseen hallintoon. Maat ovat kilpailleet alueellisesta vaikutusvallasta muun muassa Syyriassa ja Kaukasiassa ja taloudellisesta vaikutusvallasta Irakissa. Ideologisesta vastakkainasettelusta ja alueellisesta valtakamppailusta huolimatta maiden suhteita on usein kuvattu pragmaattisen toimiviksi.

Miten käy Turkin talouskasvun ja inflaation?

Naapurustossa käyty sota, Hormuzin salmen sulku ja siitä seurannut öljyn hinnan raju nousu koettelevat Turkin vaappuvaa taloutta. Turkin tuomasta öljystä noin 25 % (tai vähemmän) tuodaan Hormuzin salmen kautta, mutta varsinaisesta öljypulasta ei vielä hetkeen ole huolta. Hinta onkin sitten eri asia.

Turkki tuo 70 prosenttia kaikesta tarvitsemastaan energiasta, joten öljyn hinnan nousu merkitsee inflaation kasvua, ja jo valmiiksi pahasti alijäämäisen vaihtotaseen heikkenemistä. Vuonna 2023 valtionvarainministeriksi nimitetyn Mehmet Şimşekin tiukan talouspolitiikan kaudella Turkin talous on saatu kasvuun (+3,2 % vuonna 2024 ja +3,6 % vuonna 2025) ja inflaatio laskuun – pitkän talouskriisin jälkeen. Tammikuussa vuosi-inflaatio oli Turkin tilastokeskuksen mukaan enää 30,7 %. Toki itsenäisen taloustieteilijöiden organisaation, ENAGin mukaan se oli yhä 53,4 %. Turkin keskuspankin inflaatiotavoite vuoden loppuun oli huomattavan alhainen 16 %. Tämä kunnianhimoinen tavoite tuskin toteutuu. Vuoden 2025 vaihtotase oli 25 miljardia dollaria alijäämäinen, ja 10 dollarin hinnannousun per tynnyri arvioidaan merkitsevän Turkille 3 miljardin dollarin lisäalijäämää.

Turkin tilannetta helpottanee jonkin verran Kirkuk-Ceyhan-öljyputken avaaminen maaliskuun puolivälissä. Putki oli poissa käytöstä vuodesta 2023 lähtien johtuen siitä, että Irak, Kurdistanin itsehallintoalue Irakissa ja Turkki eivät olleet päässeet yhteisymmärrykseen tuottojen jaosta. Putken avaamisesta hyötyvät sekä Irak että Turkki: Irakin valtio saa vietyä edes osan öljystään ja saa näin kovasti kaipaamiaan tuloja, joilla maksaa julkisen sektorin palkkoja. Myös Turkin valtio saa kipeästi tarvitsemiaan tuloja, ja lisäksi maan kautta maailmanmarkkinoille virtaava öljy korostaa sen tärkeyttä luotettavana ja turvallisena energian kauttakulkumaana.

Kuten Suomessakin on uutisoitu, Hormuzin salmen sulkeminen tuo mukanaan ongelmia myös muihin logistiikkaketjuihin, joten esimerkiksi lannoitteiden saatavuus saattaa huonontua ja hinnat nousta, mikä puolestaan nostaisi edelleen ruoan hintaa myös Turkissa. Suurien tuloerojen ja laajan köyhyyden maassa ruuan hinta on tärkeä kysymys.

Sodan vaikutukset naapurimaan talouteen ovat moninaiset. Turkki vie Iraniin tuotteita keskimäärin 5 miljardin dollarin edestä vuodessa, mutta onko Iranilla jatkossa varaa niihin? Ja onko Iranin läpi riittävän turvallista rahdata turkkilaisia tuotteita kauemmas itään? Entä miten käy Irakin ostovoiman? Irak on tärkeä kauppakumppani.

Sota on myös vaikuttanut turismiin, joka toi Turkkiin viime vuonna ennätykselliset 65 miljoonaa turistia ja 56 miljardia euroa. Vaikutus on suurin Itä-turkissa, jonne ei nyt tule iranilaisia lomailijoita. Iranilaiset ovat olleet keskimäärin 3,3 miljoonalla vuosittaisella kävijällä tärkeä ryhmä erityisesti rajan läheisyydessä. Viime vuosina suosituksi tullut Itä-Turkin kulttuurimatkailu on kärsinyt myös muuten, mutta ainakin maan turistikeskukset Istanbul ja Antalya ovat riittävän kaukana sodasta, että niihin uskalletaan yhä matkustaa.

Ylipäätään sota käy kalliiksi: Turkin keskuspankki on käyttänyt sodan alun jälkeen jo lähes 33 miljardia dollaria pönkittääkseen Turkin liiran kurssia.

NATOn jäsenyys tuo ohjuksia ja turvaa niiltä

Turkki on NATOn jäsen, jonka maaperällä on NATOn ja Yhdysvaltojen tukikohtia ja Yhdysvaltojen ydinkärkiä. Iran on iskenyt Yhdysvaltojen yhteistyökumppaneihin Persianlahden alueella, mutta Turkkiin on ammuttu vain neljä ohjusta, jotka Iran kieltää ampuneensa. NATOn Patriot-ilmatorjuntapatteristo myös onnistui torjumaan ohjukset. Vaikka Turkissa on potentiaalisia kohteita, Iran tuskin haluaa eskaloida tilannetta iskemällä NATOn jäsenmaahan. Se voisi potentiaalisesti johtaa pykälään 5 turvautumiseen, mikä voisi pahimmillaan tuoda NATOn osapuoleksi sotaan. Turkkiin on kuitenkin katsottu tarpeelliseksi tuoda lisää Patriot-ilmantorjuntakalustoa.

Tarve turvautua NATOn ohjuspuolustusjärjestelmään ehkä muistuttaa Turkkia siitä, että sen ilmapuolustus on yhä riippuvainen NATO-jäsenyydestä, huolimatta viime vuosien satsauksista kotimaiseen puolustusteknologiaan ja -teollisuuteen – ja niiden myötä saavutetusta teknisestä kehityksestä ja asekaupoista. Turkki on viime vuosina hakenut aiempaa suurempaa itsenäisyyttä turvallisuuspolitiikassaan ja ollut jokseenkin vastahankainen NATO-liittolainen.

Juuri kukaan ei tunnu muistavan, tai ainakaan muistuttavan, että Turkissa on myös Venäjältä vuonna 2019 2,5 miljardilla dollarilla ostettu S400-ohjuspuolustusjärjestelmä, jota ei koskaan ole otettu käyttöön.

Onko Turkki seuraava Iran – eli Israelin pahin vihollinen?

Turkilla ja Israelilla oli vuosikymmeniä hyvä suhteet ja melko paljon yhteistyötä. 2010-luvun alusta lähtien välit ovat kuitenkin asteittain huonontuneet. Molemminpuolisesta jyrkästä ja vihamielisestä, erityisesti kotiyleisölle suunnatusta retoriikasta huolimatta kauppasuhteet jatkuivat tiiviinä aina Gazan sotaan saakka, kunnes Turkki vuonna 2024 asetti Israelin kauppasaartoon, joka on ilmeisesti totta enemmän paperilla kuin käytännössä eikä ole lopettanut maiden välistä kauppaa.

Tätä nykyä maiden välejä voisi kuvailla suorastaan vihamielisiksi. Niiden tavoitteet molempien rajanaapuri Syyriassa ovat käytännössä vastakkaiset: Turkki haluaa naapuriinsa liittolaisensa sunnalaisen presidentti Al-Sharaan johtaman vakaan ja hyvinvoivan Syyrian, jossa valta on keskitetty keskushallinnolle. Israelin toivoma Syyria puolestaan on heikko ja hajanainen maa, jossa voisi hyvin olla kurdien autonominen alue, mikä on Turkille kauhistus.

Erdoğanin Turkki on kansainvälisillä areenoilla Hamasin ja gazalaisten äänekkäin puolustaja ja syyttää Israelia kansanmurhasta. Israelissa Turkin vastaset puheet ovat jyrkkiä: esimerkiksi entinen pääministeri Naftali Bennett on kuvannut Turkkia uudeksi Iraniksi ja väittänyt Turkin muodostavan turvallisuusuhkan Israelille. Turkissa taas esitellään karttoja maksimaalisesta, Turkkiin saakka ulottuvasta ”Suur-Israelista”, jota Israelin nykyjohdon väitetään tavoittelevan.

Jyrkästä retoriikasta huolimatta tulee muistaa, että Turkin ja Iranin erot ovat kuitenkin merkittävät.  Turkki ei ole kieltänyt Israelin olemassaolon oikeutusta tai (tiettävästi) aseistanut Israelia vastaan kamppailevia ryhmiä, vaikka on korostanut Hamasia laillisena palestiinalaisena vastarintaliikkeenä, tapaa sen johtoa ja on myös antanut Hamasin toimia Turkissa.

 

Artikkelikuva: Turkin ja Iranin raja-alue, Çaldıran, Van 4.9.2021. Turkin viranomaiset sulkevat rajan betoniaidalla laittoman maahantulon estämiseksi. Kuva: Celikali.

Anu Leinonen, 31 maaliskuuta 2026

Irak, Iran, Israel, NATO, Turkki

---