Naurua ja kannanottoja – klovneriaa Libanonista

Klovnien saapuessa Shidin pakolaisleirille Serbiassa pieni poika juoksi valtavan innoissaan heitä vastaan. Hän tarttui yhtä klovnia kädestä ja kertoi, että muisti heidät kahden vuoden takaa Kreikasta. Klovnit olivat tosiaan vierailleet Kreikassa pakolaisleireillä aiempina vuosina. Poika perheineen oli matkannut parissa vuodessa Kreikasta Serbiaan, mutta vielä oli matkaa Euroopassa jäljellä, eikä määränpäähän pääsemisestä ollut varmuutta. Samaa hidasta ja vaarallista matkaa Balkanilla tekivät monet muutkin.

Klovnien esitys leirin läheisyydessä keräsi katsojia pikkulapsista nuorisoon ja vanhempiin. Balkanin pakolaisleirit ovat keskenään erilaisia, ja leirien olosuhteista voi päätellä paljon leirin asukkaiden perusteella. Shidin pakolaisleiri oli yksi niistä paikoista, joissa haastavat olosuhteet ja tilanne Serbian rajalla heijastuivat ihmisistä heti ahdistuneisuutena. Lasten nauru esityksen aikana leikkasi kuitenkin painostavan ilmapiirin hetkeksi poikki ja sai jopa nuoret miehet sekä vanhemmat rentoutumaan ja nauramaan mukana.

 

Clown Me In on libanonilainen teatterijärjestö, joka järjestää interaktiivisia klovniesityksiä ja klovneeraustyöpajoja yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevien keskuudessa niin Libanonissa kuin ulkomaillakin. Järjestön tarkoituksena on tuoda iloa ja helpotusta sinne, missä sitä kaivataan, kartoittaa inhimillisiä haavoittuvaisuuksia, auttaa luomaan strategioita elinolojen parantamiseksi, tuoda ihmisiä yhteen eri yhteiskuntaluokista ja levittää ympäristötietoisuutta.

Haastattelemani järjestön edustaja Sara Berjawi kertoi, että he ovat tehneet yhteistyötä muun muassa Unicefin kanssa vuodesta 2016 erinäisten projektien merkeissä. Suurin näistä projekteista on ollut Caravan, joka toteutettiin Libanonissa syyrialaisten pakolaisten leireissä. Kyseiset leirit koostuvat enimmäkseen teltta- ja väliaikaisasumuksista, ja Libanonin hallinto kutsuu niitä leirien sijasta asutuksiksi, sillä niistä ei  haluta palestiinalaisleirien kaltaisia pysyviä rakenteita. Caravan-projektissa pakolaislapset kehittivät itse tarinoita, joita esitettiin kiertävässä näytöksessä ympäri maata, ja osa lapsista pääsi esiintymään ”karavaanin” mukana. Näin lasten kehittämät tarinat kulkivat klovnerian keinoin paikasta toiseen. Myös aikuisten tarinat otettiin myöhemmin projektiin mukaan. Syyrialaispakolaisten liikkuminen Libanonissa on hyvin rajoitettua, mistä johtuen tarinoiden esittäjiksi otettiin myöhemmin ammattinäyttelijöitä.

 

Pakolaisten lisäksi Clown Me In esiintyy myös muille vähempiosaisille taustaan katsomatta. Libanonissa pakolaistoiminta on kuitenkin suuri osa järjestön toimintaa, sillä esimerkiksi syyrialaisia pakolaisia on maassa arviolta noin 1,5 miljoonaa. Toisin sanoen, noin joka neljäs tai viides henkilö Libanonissa on Syyrian pakolainen. Ottaen huomioon, että Libanon on yksi maailman velkaantuneimmista maista ja sen pinta-ala on vain noin 3 % Suomen pinta-alasta, tilanne on vaikea. Koronasta puhumattakaan.

Klovnit ovat myös ottaneet Libanonissa räikeästikin kantaa ajankohtaisiin aiheisiin kuten jäteongelmiin, roskaamiseen ja meren hyvinvointiin. Lokakuussa 2019 alkaneissa protesteissa klovnit olivat luonnollisesti mukana osoittamassa mieltä. Clown Me In vaikuttaa sekä videoin sosiaalisessa mediassa että Beirutin kaduilla klovnaten ja improvisoiden.  ”Kalojen määrä meressä on vähentynyt. Niiden olisi parempi löytää jokin muu maa”, sanoo rantavaattein varustautunut miesklovni videolla terveysministeriön edessä. Hänen vieressään seisoo roskin koristautunut naisklovni, joka jatkaa: ”Meistä olisi parempi, jos meressä ei olisi kalaa. Koko meri vain meille!” Kolmas klovni kurkistelee vesimeloninkuorihattunsa alta ja toteaa: ”Kalat ovat pelottavia. Ne purevat sinua, kun uit meressä. Muovipussit ovat parempia, ne vain kutittavat.”

Klovneria ei pelkästään huvita yleisöä ja helpota heidän oloaan, vaan on myös klovneille itselleen tapa käsitellä vaikeita ja synkkiä asioita ja ylläpitää positiivista asennetta. ”Kun löydät huumorin asioista, sinun on helpompi käsitellä niitä”, Clown Me Inissa vuodesta 2014 toiminut Berjawi sanoo. Berjawi on teatteritaiteilija, joka hurahti klovneriaan otettuaan osaa Clown Me Inin järjestämään työpajaan Beirutissa. ”Joskus me nauramme niin paljon esityksen aikana, ettet voi uskoa, ja harjoitusten aikana!” Nauraminen, klovneria ja toisten klovnien tuki ovat olleet Berjawille tärkeitä vaikeina aikoina. Motivaatiostaan klovneriaan Berjawi toteaa, että se on terapeuttista ja että toisten ihmisten nauramaan saaminen, olivatpa he sitten lapsia tai aikuisia, on suuri lahja.

Näin koronaepidemian riehuessa Clown Me Inin toiminta on tauolla. Libanonilaiset ovat ulkonaliikkumiskiellossa ja pakolaisleirit karanteenissa. Koronan aiheuttama kriisi koskettaa nyt kaikkia ihmisiä maailmanlaajuisesti, mutta ehkä kaikkein eniten siitä tulevat kärsimään heikommassa asemassa olevien yhteisöt. Tilanne on huonoin mahdollinen konfliktialueilla, pakolaisleireillä ja muilla huono-osaisten alueilla, joilla eristäytymis- ja peseytymismahdollisuudet sekä terveydenhuolto ovat puutteellisia tai olemattomia. Etätyöskentely kotoa on etuoikeus, jota monilla ei ole. Toisille koronaa suurempia huolenaiheita voivat olla ruoan saanti ja välitön turvallisuus.

Sen lisäksi, että pakolaisleirien tilanne on erittäin huolestuttava pakolaisille niin Lähi-idässä kuin Euroopan rajoillakin, on se myös muulle maailmalle aikapommi, sillä epidemian päästessä riehumaan leireillä myös muuta maailmaa voi odottaa uusi virusaalto. Kuten Lääkärit ilman rajoja -järjestön Chris Reynders toteaa: ”Virus ei piittaa kansallisuudesta, uskonnosta, ihonväristä eikä valtioiden rajoista. Kiinasta alkanut epidemia vaikuttaa nyt koko maailmaan eikä sitä saada taltutettua, ellei sitä vastaan taistella joka paikassa… Ihmiskunnan solidaarisuus on ainoa tapa ratkaista tämä tilanne.”

 

Kuvat: Clown Me In

Katri Olkkonen, 8 huhtikuuta 2020

klovneria, klovnit, korona, koronavirus, Libanon, pakolaiset, pakolaisuus, Syyria, teatteri, ympäristö

---