Droonien surinaa, evakuointi-ilmoituksia ja sotasensuuria

Gazan sota on jatkunut nyt yli vuoden, ja sen seurauksena ihmiset ovat olleet äärimmäisen psyykkisen kuormituksen alla. Itse sotatoimien ohella ihmiset ovat joutuneet elämään valtavan humanitaarisen katastrofin keskellä jo ennen Israelin hyökkäystä. Gazan sota ja nyt myös sota Libanonissa ovat luonteiltaan poikkeuksellisia siinä, että psykologinen sodankäynti on niissä erityisen suuressa roolissa. Kun varsinaisia sotilasalueita ei kummassakaan sodan kohteessa ole, tehdään iskut paikkoihin, missä asuu paljon siviilejä.

Psykologista sodankäyntiä taustoittamaan on tässä jutussa käytetty psykologi Nina Lyytisen ja kliinisen psykologian tohtori Dinah Aynan @Psykopodiaa-alustalla käymää keskustelua sekä Lyytisen kirjoituksia. Lyytinen, joka valittiin vuonna 2023 Vuoden Psykologiksi, on tehnyt vapaaehtoistyötä Libanonissa 16 vuoden ajan. Dinah Ayna taas on palestiinalaistaustainen traumojen hoitoon erikoistunut kliininen psykologi, joka työskentelee Libanonissa.

Psykologinen sodankäynti näyttäytyy muun muassa pelon lietsomisena ja jatkuvana valppauden ylläpitämisenä. Libanonissa droonit ovat yksi psykologisen sodankäynnin konkreettisista esimerkeistä; niistä tuleva kovaääninen surina muistuttaa jatkuvasti iskujen uhasta ja pitää stressitasoja korkealla. Niiden lähestymisen ja etääntymisen voi kuulla, mutta niitä ei kuitenkaan voi nähdä taivaalla. Itselleni droonien surinasta tuli taustakohinaa, joiden ääni häiritsee etenkin öisin. Vaikka ääni ei olisi voimakas, sen kuuleminen ei anna unohtaa sotatilaa hetkeksikään.

Beirutissa Suomen Lähi-idän instituutin henkilökunta todisti psykologisen sodankäynnin keinojen käyttöä. Instituutin tutkijana työskentelevä Samuli Lähteenaho seurasi viikosta toiseen droonien pörräämistä taivaalla: ”Yötä päivää asuinalueeni taivaalla kuulunut surina tuntui ensin vaarattomalta, mutta sen jatkuessa ja jatkuessa ääni pureutui syvälle mieleen ja nosti selvästi stressitasoja. Myös tuttuni kaupungissa kertoivat droonien aiheuttamasta tuskastumisesta.”

Öisin muista naapurustoista kuuluvien pommitusten lisäksi Israelin hävittäjäkoneet tuottivat usein räjähdystä muistuttavia ääniä ylittämällä äänivallin, Lähteenaho kertoo. ”Tämä ilman mitään sotilaallista tarkoitusta oleva käytäntö tuntuu puhtaalta siviiliväestön terrorisoinnilta. Aivan kuin varsinaisissa pommituksissa ei olisi tarpeeksi kestämistä, nämä keinotekoiset räjähdysäänet säikyttelevät ja traumatisoivat asukkaita sen lisäksi,” hän jatkaa.

Toinen esimerkki paniikkia lisäävästä psykologisesta sodankäynnistä on Israelin antamat evakuointi-ilmoitukset. Sen sijaan, että niitä lähetettäisiin yksittäisiin kohteisiin, niitä lähetetään kokonaisille kaupunginosille, kylille tai jopa koko Etelä-Libanoniin. Esimerkiksi libanonilaisen ystäväni kristittyyn kaupunginosaan Dahiehin vieressä lähetettiin yhden viikonlopun aikana kolme evakuointi-ilmoitusta. Juuri, kun hän oli viettänyt yön luonani koiransa kanssa ja palannut takaisin kotiin, seuraava evakuointiviesti tuli jo.

Väestö ei saa myöskään tarpeeksi aikaa lähteä, vaan pommit saattavat pudota jo muutamia minuutteja ilmoituksen jälkeen. Kaupungeissa Israel on pommittanut kokonaisia kerrostaloja maan tasalle surmatakseen kohteenaan olevan henkilön. Israel on myös pommittanut teitä, joita pitkin ihmiset pyrkivät pois. Lisäksi joihinkin kyliin on isketty, koska ne ovat vastaanottaneet pakenevia ihmisiä. Tämä viestii ihmisille, ettei kukaan ole turvassa eikä kukaan voi suojella. Tämä luo syvenevän toivottomuuden ja avuttomuuden tunteita.

Suuri osa pommituksista tapahtuu yöaikaan. Yölliset pommitukset musertavat henkistä kestävyyttä, lisäävät psyykkistä painetta ja luovat turvattomuuden tunnetta, Lyytinen korostaa. Yöaikaan pakoon pääseminen on vaikeampaa ja tilannetta on vaikeampi hahmottaa. Valvotut yöt ja niiden mukana tuleva univaje heikentävät kykyä toimia rationaalisesti ja selviytyä kriisitilanteissa. Monet lapset eivät uskalla nukkua, ja vanhemmat tuntevat itsensä avuttomiksi, koska eivät pysty suojelemaan lapsiaan, Aynan kertoo.

Niin perinteinen kuin sosiaalinen mediakin ovat osa psykologista sodankäyntiä. Israelissa monia ulkomaisia medioita on suljettu eikä ulkomaisia toimittajia ole päästetty Gazan alueelle. Maan sotasensuuri estää omaan maahan kohdistuneista iskuista raportoinnin. Aynan mukaan Israel tietää, mitä muualla tapahtuu, mutta kukaan ei tiedä, mitä Israelissa tapahtuu. Tämä aiheuttaa tunteen siitä, että Israelin kontrolli yltää joka paikkaan.

Sotapropaganda hämärtää totuutta ja vaikeuttaa objektiivisen tiedon saamista, mikä voi johtaa virheellisin tulkintoihin, Lyytinen muistuttaa. Lisäksi jatkuva informaatiotulva voi luoda tunteen siitä, että olisi itse tapahtumien keskellä, vaikka olisikin turvallisessa paikassa. Minullekin kävi niin; uutisten päivittämisestä tuli melkeinpä maanista. Jossain tapahtuu koko ajan jotain ja uutisten lukeminen lipsui viimeiseksi asiaksi ennen nukkumaanmenoa ja ensimmäiseksi asiaksi herättyäni.

Osa psykologista sodankäyntiä on keskittää yleisön huomio yhteen paikkaan ja viedä huomio siitä, mitä toisessa paikassa tapahtuu. Israelin sotatoimet kohdistuvat tällä hetkellä Gazaan, Länsirantaan ja Libanoniin. Viime kuukausina maailman huomio on ollut Libanonin pommituksissa, mutta samaan aikaan sota paitsi jatkuu, myös muuttuu intensiivisemmäksi päivä päivältä Gazassa ja Länsirannalla.

Miten ihmiset selviävät kaiken tämän henkisen kuormituksen keskellä? Yhteisön tuki on hyvin tärkeää, ja Lähi-idässä ihmiset ovat tottuneet jakamaan sodat, konfliktit ja kriisit lähiyhteisönsä kanssa ja selviytymään yhdessä, Ayna toteaa. Kukaan ei kuitenkaan pysty henkisesti kestämään näin raskasta psykologista kuormitusta pitkään. Mitä tapahtuu, jos kaikkien kriisinkestävyys järkkyy eikä kenelläkään ole enää resursseja auttaa? Mikään ei kestä ikuisesti, mutta kukaan ei tiedä, millaisessa kunnossa Palestiina tai Libanon on, kun tämä kaikki on ohi.

Blogikirjoituksen lähteinä on käytetty psykologi Nina Lyytisen ja PsT Dinah Aynan kirjoituksia. Samuli Lähteenahon kokemuksista kertovat kappaleet ovat hänen itsensä kirjoittamia.

Artikkelikuva: Marttyyrien aukio, Beirut 2024. Kuva: Nina Lyytinen .

Julia Rauman, 7 marraskuuta 2024

Beirut, Gazan sota, Israel, Libanon, propaganda, psykologinen sodankäynti

---