Libanonin valtion heikkous on Hizbollahin vahvuus

Israelin hyökkäys Libanoniin maaliskuun alussa ei niinkään paljastanut Hizbollahin sotilaallista voimaa vaan ennen kaikkea Libanonin valtion heikkouden. Kun valtiollinen armeija on voimaton, talous on romahtanut ja apu jakautuu epätasaisesti, syntyy valtatyhjiö. Tämän aukon Hizbollah on täyttänyt aseilla, sosiaalipalveluilla ja uhmakkuudella. Hizbollahin avulla myös Iranilla on tukeva ote Libanonista. 

Shiialainen Hizbollah perustettiin vuonna 1982 Iranin tuella vastustamaan Israelin miehitystä Etelä-Libanonissa. Vuosikymmenten aikana Hizbollahista on kasvanut paitsi merkittävä sotilaallinen toimija myös keskeinen poliittinen voima.  Järjestö saavutti suosionsa huipun vuonna 2000 Israelin vetäydyttyä Etelä-Libanonista. Sittemmin Hizbollahin kannatusta ovat syöneet sen osallistuminen Syyrian sisällissotaan, aseellinen toiminta Libanonissa sekä järjestön vahva kytkös Iraniin. 

Hizbollah on kuitenkin heikentynyt sekä poliittisesti että sotilaallisesti sen jälkeen, kun se liittyi lokakuussa 2023 Israelin vastaiseen sotaan. Sodassa on kuollut arviolta yli 4 000 ihmistä, ja pitkäaikainen johtaja Hassan Nasrallah sekä suuri osa sen sotilaallisesta johdosta on tapettu. Hizbollahilla on silti suhteellisen laaja poliittinen tuki. Sillä on 13 edustajaa Libanonin parlamentin 128 edustajasta ja kaksi ministeriä hallituksessa. Libanonin edellinen presidentti, kristitty Michel Aoun tuki Hizbollahia vahvasti. Esimerkiksi helmikuussa 2017 Aoun sanoi, että “niin kauan kuin armeija ei ole tarpeeksi vahva Israelia vastaan, meidän täytyy pitää Hizbollahin aseet”.

Vuonna 2024 tulitaukosopimuksessa Israel vaati, että Hizbollah vetäytyisi Etelä-Libanonin alueelta ja riisuisi aseensa. Huhtikuun lopulla 2025 Libanonin armeija tiedotti, että 90 prosenttia Hizbollahin aseista Litanijoen eteläpuolella on kerätty eikä alueella ole enää taistelijoita. Viime kuukausien taisteluiden valossa on selvää, että Hizbollahin asearsenaali ei kuitenkaan vähentynyt ratkaisevasti.

Miksei Libanonin armeija riisu Hizbollahia aseista? 

Libanonin armeijan käyttäminen Hizbollahia vastaan olisi riski maan sisäiselle turvallisuudelle. Maan armeija on tulivoimaltaan maailman heikoimpia. Joidenkin arvioiden mukaan Hizbollah on voimakkaampi, paremmin koulutettu ja motivoituneempi kuin armeija. Tämä siitä huolimatta, että esimerkiksi Yhdysvallat on tukenut Libanonin armeijaa noin kolmella miljardilla dollarilla sitten vuoden 2006. Israelilaisen, turvallisuuteen keskittyvän tutkimuskeskuksen Alman mukaan Yhdysvaltojen lähettämää läntistä aseistusta, muun muassa panssarintorjuntaohjuksia sekä tarkkailu- ja pimeänäköjärjestelmiä, on päätynyt Hizbollahin käsiin.

Libanonin asevoimien rakenne on myös muuttunut viime vuosikymmeninä. Pakollinen asepalvelus lakkautettiin Libanonissa vuonna 2007. Libanonin yleisen väestönmuutoksen sekä pakollisen armeijapalveluksen poistumisen seurauksena sotilaiden enemmistö on nykyisin muslimeja ja erityisesti shiioja. Armeija on ollut monille köyhistä perheistä tuleville nuorille shiioille ainoa keino parempaan toimeentuloon ja sosiaaliseen nousuun yhteiskunnassa. Toisaalta armeijan palkat ovat olleet suhteellisen huonoja, mikä on osaltaan vähentänyt varsinkin kristityn keskiluokan kiinnostusta armeijauraa kohtaan. Ennen vuoden 2019 talouskriisiä sotilaan keskipalkka oli noin 800 dollaria kuussa, mutta inflaation seurauksena vuonna 2021 se laski vain noin 80–100 dollariin kuussa, mikä on selvästi alle maan mediaanitulon. Talouskriisi pakotti monet sotilaat eroamaan armeijasta tai etsimään lisätöitä. Useat liittyivät Hizbollahiin.

Arvioiden mukaan Libanonin armeijan sotilaista 40–50 prosenttia on shiioja. Erityisesti monet Etelä-Libanonissa palvelleet ja siten Hizbollahin aseidenriisunnasta vastanneet ovat shiiataustaisia upseeristoa myöden. Israel on syyttänyt tiedustelutietoihinsa vedoten, että monet korkeasta upseeristosta toimivat yhteistyössä Hizbollahin kanssa. Saman perheen jäseniä saattaa olla sekä Hizbollahin taistelijoina että armeijassa. Libanonissa kerrotaankin vitsiä, jonka mukaan perheen kyvykkäimmät pojat ovat Hizbollahin taistelijoita, heikommat liittyvät armeijaan.

Maan johto pelkää, että yhteenotto Hizbollahin kanssa voisi hajottaa armeijan sisäisesti. Armeija voisi jakaantua sektariaanisten jakolinjojen mukaisesti, kuten tapahtui Libanonin sisällissodan (1975–1990) aikana. Armeija on siis tietoisesti pyrkinyt pitkälti pysymään erossa maan sisäisistä ongelmista, kuten juuri Hizbollahin aseistariisumisesta. Riski on erityisen suuri nyt, kun sota on lisännyt myös sisäisiä yhteiskunnallisia jännitteitä.

Riskistä huolimatta osa libanonilaisista on sitä mieltä, että armeijan tulee ryhtyä toimiin Hizbollahia vastaan. Heidän mukaansa varovainen eteneminen ei enää riitä. Osa arvioi myös, että kriisitilanteessa suurin osa shiiataustaisista sotilaista kuitenkin pysyisi armeijan puolella, koska sitä pidetään vakaampana ja legitiimimpänä toimijana kuin Hizbollahia.

Iranin rooli Libanonissa keskeinen

Libanonin kriisi on myös alueellinen. Hizbollah on osa Iranin laajempaa verkostoa. Iranin rooli on keskeinen sekä Hizbollahin rahoittajana että poliittisena tukijana, ja sen kautta Iran pyrkii vaikuttamaan Libanonin valtion sisäisiin asioihin. Libanon taas pyrkii rajoittamaan Iranin vaikutusvaltaa maassa. Libanonin pääministeri Nawaf Salam on todennut, että ”Iranin vallankumouskaarti johtaa sotilaallista operaatiota Libanonissa”.

Esimerkkinä Iranin toimista on kiista suurlähettiläästä. Libanonin ulkoministeri Youssef Rajji julisti maaliskuun lopulla Iranin suurlähettiläs Mohammad Reza Sheibanin persona non grataksi ja antoi hänelle viisi päivää aikaa poistua maasta. Suurlähettiläs kieltäytyi lähtemästä Hizbollah ja parlamentin shiialainen puheenjohtaja Nabih Berri tukenaan. Viikkoja myöhemmin suurlähettiläs on tiettävästi edelleen maassa.

Libanon ja Israel käyvät parhaillaan Yhdysvaltain johdolla neuvotteluja, joiden on määrä johtaa pysyvään rauhaan ja mahdollisesti jopa maiden suhteiden normalisointiin ensi kerran sitten vuoden 1948. Keskiössä ovat Hizbollahin aseet ja Libanonin armeijan merkitys. Libanonin pääministeri Salam sanoi, että “ainoa keino riisua Hizbollah aseista on vahvistaa Libanonin armeijaa”.

Libanonin valtiollinen johto ja Hizbollah ovat olleet rajussa sanasodassa neuvottelujen takia. Libanonin presidentti Joseph Aoun sanoi, että ne osapuolet, jotka ovat vetäneet Libanonin sotaan ulkovaltojen intressien vuoksi, ovat syyllisiä maanpetokseen. Hizbollahin johtaja Naim Qassem puolestaan kutsui Israelin kanssa käytäviä neuvotteluja vakavaksi synniksi ja sanoi, että vastarinta jatkuu eikä aseista luovuta. Parlamentin puheenjohtaja Berri on puolestaan sanonut, että neuvotteluita ei pitäisi jatkaa, ellei Israel lopeta sotaa. Israel on tappanut kymmeniä ihmisiä sitten tulitauon alkamisen huhtikuun puolivälissä.

Sota jakaa myös libanonilaisia

Kansalaisten suhtautuminen Hizbollahiin vaihtelee. Monet libanonilaisista, varsinkin oikeistokristityt, ovat vihaisia ja syyttävät järjestöä siitä, että koko maa on vedetty mukaan Hizbollahin sotaan. Jakolinjoja on syntynyt jopa maan shiiayhteisössä, koska erityisesti shiiat ovat joutuneet kärsimään sotien aiheuttamista sosiaalisista ja taloudellisista seurauksista.

Samanaikaisesti valtaosa Libanonin shiioista tukee edelleen Hizbollahin näkemystä siitä, että aseellinen vastarinta Israelia vastaan on väistämätöntä. Israel nähdään pysyvänä uhkana. Näkemystä vahvistavat historialliset kokemukset Israelin sotilasoperaatioista Libanonissa (esimerkiksi 1948, 1978, 1982–2000, 2006, 2023–2024) sekä käsitys siitä, että Israel pyrkii laajentamaan vaikutusvaltaansa alueella. Tällöin sota ei näyttäydy aktiivisena päätöksenä, vaan seurauksena ulkoisesta paineesta ja jatkuvasta turvallisuusuhasta.

Libanonissa asutaan joka tapauksessa tiiviisti, jolloin naapurissa saattaa olla enemmän tai vähemmän aktiivista Hizbollahin kannatusta. Arjen sujumiseksi on usein syytä tulla toimeen Hizbollahin tai sen kannattajien kanssa, vaikka järjestöstä olisikin yksityisesti toista mieltä.

Kun valtio epäonnistuu, Hizbollah täyttää tyhjiön

Tilanteessa, jossa valtio on heikko eikä armeija kykene tai uskalla toimia, syntyy valtatyhjiö. Libanonissa tämän tyhjiön on täyttänyt Hizbollah. Libanonin ydinongelma ei siis pelkästään ole se, että Hizbollah on aseellinen liike. Olennaista on myös se, että se on valtiolle rinnakkainen toimija. Hizbollah on paitsi järjestö, myös kokonainen järjestelmä, joka paikkaa Libanonin valtion jättämiä aukkoja yhteiskunnassa.

Hizbollah on ylläpitänyt sairaaloita, kouluja ja pankkilaitosta sekä tarjonnut sosiaalista apua erityisesti alueilla, joilla valtio on epäonnistunut tai vetäytynyt. Se on tukenut taloudellisesti köyhiä perheitä, huolehtinut kaatuneiden omaisista ja osallistunut jälleenrakentamiseen konfliktien jälkeen. Näin se on rakentanut luottamusta paikallisiin yhteisöihin – ja samalla vahvistanut omaa kannatustaan. Näistä syistä Hizbollahin aseistariisunta ei ole vain sotilaallinen kysymys. Niin kauan kuin valtio ei kykene korvaamaan järjestön tarjoamia peruspalveluja, Hizbollahin valta ei perustu ainoastaan aseisiin.

Talouskriisi syventää ahdinkoa

Libanon on kärsinyt vuosia jatkuneesta velkaantumisesta, talousvaikeuksista ja poliittisesta epävakaudesta, jotka kulminoituivat vuoden 2019 finanssikriisiin. Vaikeudet ovat jatkuneet senkin jälkeen. Vuonna 2020 tapahtunut Beirutin satamaräjähdys oli yksi historian suurimpia siviiliajan räjähdyksiä maailmassa. Se tuhosi merkittävän osan pääkaupunkia ja vaurioitti maan taloutta. Koronapandemia pahensi tilannetta entisestään. Libanonin liira menetti arvostaan noin 98 prosenttia helmikuuhun 2023 mennessä ja inflaatio oli 171,2 prosenttia. Noin 4,1 miljoonaa ihmistä eli 70 prosenttia asukkaista tarvitsi humanitaarista apua jo ennen maaliskuuta 2026.

Pakolaisuus kiristää Libanonin sisäisiä jännitteitä

Libanonissa joka viides asukas oli pakolainen jo ennen kevään sotaa. Maassa elää noin 1,3 miljoonaa Syyrian-pakolaista ja noin 200 000 palestiinalaispakolaista. Tämän lisäksi sota aiheutti maan sisäisen pakolaisuuden valtavan nousun, kun 1,3 miljoonaa ihmistä pakeni kodeistaan Israelin sotatoimien vuoksi.

Pakolaisuus voi kiristää entisestään eri väestöryhmien välisiä jännitteitä maan sisällä. Osa kristityistä puolueista on vastustanut kodeistaan paenneiden shiiojen sijoittamista esimerkiksi Beirutin keskustan ja itäisten kaupunginosien läheisyyteen. Taustalla vaikuttavat sekä turvallisuushuolet että pelko siitä, että väestön siirtyminen muuttaa alueiden herkkää uskonnollista ja poliittista tasapainoa pysyvästi.

Pelkona on, että nykyinen kriisi aktivoi uudelleen Libanonin vanhat sektarianistiset vihollisuudet. Tällä hetkellä valtio ei kykene suojelemaan kaikkia alueellaan eläviä ihmisiä tasavertaisesti. Tämä vahvistaa rinnakkaisia valtarakenteita, epävirallisia verkostoja ja paikallisia toimijoita.

Kuka lopulta hyötyy?

Israel hyötyy Hizbollahin heikkenemisestä ja Iran sen säilymisestä vahvana. Jos Hizbollah säilyy toimintakykyisenä, se pyrkii palauttamaan asemansa Libanonissa. Valtion kannalta tilanne on huono. Heikkous ja riippuvuus muista toimijoista syventävät meneillään olevaa kriisitilannetta. Selvää kuitenkin on, että suurimpia ovat ennen kaikkea Libanonin siviilit.

Artikkelikuva: Raunioita Dahiehissa, Rauli Virtanen.

Agneta Kallström ja Marika Kataja, 7 toukokuuta 2026

Hizbollah, Israel, Libanon

---