Normalisoivatko Syyria ja Turkki suhteensa?

Entiset viholliset Turkki ja Syyria ovat alkaneet viime aikoina lämmitellä suhteitaan. Molempia ajavat niiden omat intressit. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanilla on koko ajan enemmän paineita palauttaa syyrialaispakolaisia takaisin Syyriaan. Lisäksi Turkki haluaa poistaa kurdijohtoisen autonomisen alueen sen vastaiselta rajalta. Syyrian presidentti Bashar al-Assad sen sijaan haluaa Turkin joukot pois Syyrian maaperältä. Nämä ovat maiden suhteiden normalisoitumisen keskeisiä tavoitteita. Mutta pystyvätkö maat ratkaisemaan ongelmansa? Ovatko maat todella halukkaita suhteiden täysimittaiseen palauttamiseen?

Syyrian ja Turkin suhteet Syyrian sodan aikana

Maiden suhteet heikkenivät Syyrian kansannousun alettua vuonna 2011, kun Turkki tuki siviili- ja aseellista oppositiota sallimalla niiden järjestäytyminen Turkissa, kulkeminen rajan yli Syyriaan ja antamalla rahallista ja aseellista tukea. Sodan aikana Turkille keskeiseksi tavoitteeksi muodostui al-Assadin kaatamisen sijaan kurdien itsenäisyys- ja autonomiapyrkimysten rajoittaminen Syyrian pohjois- ja koillisosissa. Estääkseen nämä pyrkimykset ja taistellakseen silloin turkinvastaisella rajalla toiminutta ISISiä vastaan, Turkki suoritti sotilasoperaatiot Syyrian maaperällä vuosina 2016, 2018 ja 2019. Näiden operaatioiden jäljiltä Turkki hallitsee edelleen maa-alueita Pohjois-Syyriassa. Lisäksi sillä on joukkoja Luoteis-Syyriassa Idlibissä, kapinallisten ja hallinnon joukkojen väliin muodostetulla de-eskalaatiovyöhykkeellä.

Miksi suhteiden normalisoinnista keskustellaan nyt?

Syyrian sodassa on tultu pisteeseen, jossa Syyrian hallinto on voittamassa. Palkintona on vararikkoinen ja pirstaloitunut maa. Maa on edelleen jaettuna neljään eri tahon hallitsemaan alueeseen, ja hallinto on riippuvainen ulkoisista tukijoista, Venäjästä ja Iranista. Presidentti Assad yrittää nyt palauttaa asemaansa ennalleen. Vuonna 2023 Arabiliitto äänesti Syyrian jäsenyyden palauttamisesta ja viime vuonna Saudi-Arabia ja Jordania palauttivat diplomaattiset suhteet Syyriaan. Suhteiden normalisoinnilla on ollut hyvin vähän vaikutusta millekään osapuolelle.

Suhteiden normalisoinnista on viime vuosina keskusteltu myös Turkin kanssa. Kesällä 2024 Turkin presidentti Erdogan sanoi, että hän voisi kutsua al-Assadin Turkkiin keskustelemaan maiden suhteiden palauttamisesta. Venäjä on edesauttanut keskusteluja. Myös sen intresseissä on, että Syyria pääsee pois eristyksestä. Kauppa muiden maiden kanssa helpottaisi Venäjän ja Iranin tilannetta käytännössä Syyrian ainoina tukijoina. Syyrian hallintoa lähellä olevan al-Watan-uutissivuston mukaan Venäjä on valmistellut kokousta neljän maan välille jo syyskuun lopulle.

Mistä maiden tulisi siis päästä yhteisymmärrykseen? Syyrian hallinto on toistuvasti todennut, että se haluaa olla koko maan suvereeni hallitsija eli että Turkin joukkojen täytyy lähteä Syyrian maaperältä. Turkissa sen sijaan on sisäpoliittista painetta palauttaa syyrialaispakolaisia. Maassa asuu tällä hetkellä noin kolme miljoonaa rekisteröityä syyrialaispakolaista. Lisäksi Turkki haluaa estää yhtenäisen kurdialueen syntymisen Syyrian puolelle Turkin vastaista rajaa.

Turkin läsnäolo Syyriassa

Jos Turkki vetäytyisi Luoteis- ja Pohjois-Syyriasta, siellä olevat aseelliset ryhmät ryhtyisivät taistelemaan hallintoa vastaan. Hallinnolla ei olisi kykyä, eikä luultavasti haluakaan, rehabilitoida taistelijoita, kuten se on toiminut aiemmin vallattuaan alueita Etelä-Syyriassa. Hallinnon ja sitä tukevan Venäjän ilmaherruus varmistaisi, että hallinto saisi alueet kontrolliinsa, mutta alueelle jäisi todennäköisesti erilaisia sissisotaa käyviä ryhmiä. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että hallinto valtasi eteläisen Syyrian vuonna 2018, mutta siellä esiintyy edelleen sekä aseellista että rauhanomaista vastarintaa hallintoa vastaan.

Vetäytyminen loisi Syyrian pohjoisosiin paitsi kaaosta, se myös lisäisi pakolaisuutta. Monet ihmiset ovat paenneet jäljellä oleville kapinallisalueille nimenomaan koska pelkäävät hallintoa. Minkäänlainen aktivismitausta asettaa heidät hallinnon mustalle listalle. Tämä pelko saisi ihmiset yrittämään pakenemista Turkkiin ja sieltä eteenpäin Eurooppaan. Sen takia vetäytyminen ei välttämättä stabiloisi aluetta, kuten on esitetty.

Olisiko Turkki valmis poistumaan Pohjois-Syyriasta, alueilta, joihin se on investoinut valtavasti? Turkki on rakentanut infrastruktuuria ja kouluja hallitsemilleen alueille. Lisäksi siellä toimii turkkilaisten yliopistojen sivupisteitä ja Turkin postilaitos. Investointeja ei ole tehty pelkästään hyvästä tahdosta. Turkin hallitsemille alueille on palannut syyrialaisia Turkista, vaikkakin pienissä määrin. Ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet pakkopalautuksista. Lukuja tai paluumotiiveja ei ole voitu vahvistaa riippumattomasti.

Turkin joukoilla Syyriassa on myös ulkopoliittinen tehtävä. Olemalla läsnä Syyriassa Turkki on päässyt samaan neuvottelupöytään Venäjän ja Iranin kanssa keskustelemaan Syyrian tulevaisuudesta. Ilman sotilaallista läsnäoloa maan geopoliittinen vaikutusvalta vähenisi.

Kurdikysymykseen ratkaisu?

Koillis-Syyriassa hallitsevan SDF:n (Syrian Democratic Forces) suurin ryhmä on kurdiryhmä YPG. Autonomisen alueen on alun perin perustanut YPG:n (Yekîneyên Parastina Gel) poliittinen siipi, PYD (Partiya Yekîtiya Demokra). Sillä on pitkä historia PKK:n kanssa, jota vastaan Turkki on käynyt vuosikymmeniä sotaa. Suhteiden parantamisella Syyrian hallinnon kanssa Turkki haluaa vähentää merkittävästi PYD:n valtaa rajalla. Alkuun Turkille saattaa kelvata pienempikin myönnytys, esimerkiksi Syyrian hallinnon ja erityisesti Venäjän takaama suojavyöhyke SDF:n ja Turkin välillä.

Vaikka Syyria saisi haltuunsa Koillis-Syyrian ja poistaisi PYD:n luomat poliittiset ja sotilaalliset rakenteet, ei se välttämättä pystyisi tai haluaisi estää YPG:n aseellista toimintaa tai yhteistyötä PKK:n kanssa. Ensinnäkin ennen Turkin ja Syyrian suhteiden lämpenemistä 1990-lopulla Syyria tuki PKK:ta ja salli järjestön johtajan Abdullah Öcalanin ja PKK:n joukkojen oleskella Syyriassa. Toiseksi epävakauden luominen on osa hallinnon toimintaa. Yhdysvaltojen miehitettyä Irakin vuonna 2003 Syyria salli jihadistitaistelijoiden matkata rajan yli horjuttamaan Irakin vakautta ja Yhdysvaltojen asemaa maassa. Se voisi tarvittaessa sallia kurdijoukkojen jatkaa toimintaansa ja käyttää niitä neuvotteluvalttina Turkkia vastaan myöhemmin. Kolmanneksi hallinnon epäonnistumiset Etelä-Syyriassa osoittavat sen rajallisuuden sitä vastustavien aseellisten järjestöjen kontrolloimisessa. Hallinnolla ei yksinkertaisesti ole valmiuksia ottaa laajoja alueita takaisin kontrolliinsa ilman, että se tekee kompromisseja siellä olevien taistelijoiden kanssa.

Asiat saattavat muuttua piankin

Turkki on varmasti seurannut arabimaiden suhteiden normalisointeja Syyrian kanssa ja näiden prosessien käytännössä olemattomia seurauksia. Se ei halua tehdä sopimuksia, joista se ei voi olla varma hyötyvänsä.

Sisä- ja ulkopoliittiset muutokset – paine karkottaa syyrialaispakolaisia ja muutokset Gazassa tai Israelin ja Hizbollahin ja Iranin välisissä taisteluissa – voivat kuitenkin horjuttaa nykyistä tilannetta nopeasti. Turkin vaalien alla puhe syyrialaispakolaisten palauttamisesta kiihtyy aina. Tähän asti se on jäänyt vain puheiden tasolle, mutta seuraavalla kerralla paine tai vaalien lopputulos voi olla erilainen. Jos geopoliittinen tilanne alueella muuttuisi äkillisesti, Turkin ja Syyrian suhteet voisivat lämmetä nopeastikin, ja edellä mainitut ongelmat selvitä helposti.

Syyrian naapurimaat, erityisesti Turkki ja Libanon, ovat vastaanottaneet suurimman osan syyrialaispakolaisista. Merkittävällä osalla heistä ei ole todellisia mahdollisuuksia palata koteihinsa – poliittisista syistä tai koska kodit ovat yksinkertaisesti tuhoutuneet eikä jälleenrakennusta ole näköpiirissä. Tämän takia Turkkia ja Libanonia tulisikin edelleen tukea pakolaisten vastaanottamisessa, ja uudelleensijoittaa syyrialaispakolaisia YK:n kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta kolmansiin maihin.

Artikkelikuva: Syyrialaiset pakolaislapset pelaavat Gaziantepin kaupungissa Turkissa 7.7.2023. Kuva: Mrtkpn, Shutterstock.

Tiina Hyyppä, 12 syyskuuta 2024

kurdit, Syyria, Syyrian sota, Turkki, Venäjä

---