Kriisi kriisissä – Syyriassa kuollaan koska hätäapua ei saada perille
6.2. maanjäristyksessä pahasti kärsineille Pohjois-Syyrian kapinallisten hallitsemille alueille toimitetaan apua vain yhden rajanylityspisteen kautta Turkista. Maanjäristys vahingoitti sinne vievää tietä, eikä tiedetä missä kunnossa avustusjärjestöjen alueelliset päämajat järistyksessä pahasti kärsineessä Turkin ja Syyrian rajan tuntumassa sijaitsevassa Gaziantepissa ovat. Kuinka hyvin avustustyötä koordinoivat työntekijät pystyvät tekemään töitään hätätilan keskellä? YK:n tulisi lopettaa vitkuttelu ja avata kolme muuta rajanylityspistettä humanitaariselle avulle ennen kuin syyrialaiset kuolevat avun puutteeseen ja kulkutaudit viimeistelevät pitkän sodan ja luonnonkatastrofin työn.
Assad päättää, kuka saa humanitaarista apua
Yli vuosikymmenen kestänyt Syyrian sota on aiheuttanut valtavan pitkittyneen humanitaarisen kriisin ja maan väestö on ollut jo pitkään riippuvainen kansainvälisten järjestöjen tuomasta avusta. Erityisen tärkeää tämä on ollut Pohjois-Syyrian alueen siviileille, jotka asuvat Syyrian hallitusta vastustavien aseellisten järjestöjen kontrolloimilla alueilla.
Vuonna 2014 YK:n turvallisuusneuvosto antoi päätöslauselman 2165, joka poikkeuksellisesti salli kansainvälisen humanitaarisen avun viennin maahan ilman Syyrian hallinnon lupaa peräti neljän rajanylityspaikan kautta. Näitä olivat Bab al-Salam ja Bab al-Hawa Turkissa, Al Yarubiyah Irakissa ja Al-Ramtha Jordaniassa. Päätös mahdollisti siviilien auttamisen vaikeasti tavoitettavissa paikoissa ilman Syyrian hallituksen hyväksyntää tai osallistumista.
Sittemmin Assadin hallinto yhdessä turvallisuusneuvoston pysyvän jäsenen Venäjän kanssa ovat onnistuneet rajoittamaan tätä maarajat ylittävää avunantoa (cross border mechanism). Kesällä 2020 turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 2553 ainoaksi maiden väliseksi rajanylityspaikaksi sallittiin Turkin ja Syyrian välinen Bab al-Hawa, joka sijaitsee Reyhanlissa. Tämän pisteen kautta kulkevat Gaziantepista lähtevät humanitaarisen avun kuljetukset. Gaziantep on humanitaarisen avun keskus, josta kansainväliset ja paikalliset avustusjärjestöt vievät apua ainoan yhä auki olevan maareitin kautta Syyrian. Tällä järjestelyllä on voitu auttaa vaikeasta humanitaarisesta tilanteesta kärsivien siviilejä.
Bab al-Hawan käyttölupaa on jatkettu vain kuuden kuukauden jaksoissa, mikä on pitänyt kansainvälisen humanitaarisen yhteisön varpaillaan. Lyhyet mandaatit hankaloittavat avun suunnittelua ja ennakointia. Näin ollen avun vientiä on siirretty kulkemaan maan pääkaupungin Damaskoksen kautta eri puolille Syyriaa (cross line mechanism).
Monien avustus- ja ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Damaskoksen kautta kulkeva apu on kuitenkin vahvasti politisoitunutta. Hallitus päättää kenelle resursseja viedään ja jättää aseellisten järjestöjen alaisuudessa olevat siviilialueet ilman näille tarkoitettua tukea. Humanitaarisen avun kontrollointi on siis jo pitkään ollut Assadin hallinnon poliittinen ase.
Syyrian hallinto pyytää kansainvälistä apua – mutta kenelle?
Tätä kirjoittaessa sekä Turkissa että Syyriassa on kuollut 21 000 ihmistä. Tiedossa kuitenkin on, että kuolleiden lukumäärä tulee nousemaan, kun vielä pelastustoimia odottavien loukkaantuneiden hengissä säilymisen mahdollisuudet heikkenevät tunti tunnilta. Saman suuruusluokan maanjäristys Turkissa vuonna 1999 vaati arviolta 25 000 ihmisen hengen.
Vaikka maanantain 6.2. maanjäristys ulottui koko Syyrian alueelle, ovat vaikutukset tuhoisimpia nimenomaan Pohjois-Syyriassa, minne apua on siis tuotu lähinnä rajan yli Turkista. Syyrian YK:n edustaja Bassam Sabbagh riensi pyytämään koko kansainvälistä yhteisöä auttamaan maata katastrofin uhrien auttamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että apu toimitetaan Damaskoksen kautta ja hallituksen koordinoimana.
On aiheellista olla huolissaan siitä, että apua ei toimiteta hallituksen kontrollin ulkopuolella oleville oppositioalueille. Assadin hallintoa on hiljattain syytetty siitä, että he ovat pidättäneet omaan käyttöönsä miljoonia dollareita YK:n hankesopimuksista.
Suurta sympatiaa maamiehilleen ei Syyrian hallitus ole osoittanut, sillä pari tuntia maanjäristysten jälkeen, se väitetysti pommitti Koillis-Syyriassa sijaitsevaa Marean kaupunkia. Asukkaiden kerrottiin olevan pelastamassa ihmisiä raunioista tapahtumahetkellä.
Kriisiavun pullonkaula
Järistyksessä pahiten kärsineiden ja sen seurauksista yhä kärsivien alueiden avustuksien pullonkaulana on ainoa käytössä oleva Bab al- Hawan rajanylityspiste. Normaalisti rajan ylittää kuukaudessa noin 1000 rekkaa avustustarvikelasteineen. Näillä tarvikkeilla pyritään vastaamaan väestön perustarpeisiin, vaikkakin määrä on riittämätön. Nyt maanjäristyksen aiheuttaminen tuhojen takia alueelle pitäisi tämän lisäksi saada vietyä kriisiapua.
Itse rajanylityspaikka on vahingoittumaton, mutta sinne johtava tie on sen sijaan vaurioitunut ja vaikeuttaa kulkua. Traagisuutta lisää se, että Gaziantepin kaupungissa sijaitsevat useiden paikallisten ja kansainvälisten avustusjärjestöjen aluetoimistot. Tätä kirjoittaessa näiden järjestöjen valmius- ja toimintakunnosta ei ole selkeää tietoa, mutta varmaa on, että moni järjestöissä työskentelevä on nyt keskittynyt omaan ja läheistensä selviämiseen.
YK:n yleiskokouksen puhemies Stéphane Dujarric ei 6.2. pitänyt muiden rajanylityspisteiden avaamista ajankohtaisena: ”Tällä hetkellä meillä on yksi rajanylityspaikka. Pyrimme saamaan mahdollisimman paljon apua tuon yhden ylityksen kautta. Mielestäni meidän on otettava asiat askel kerrallaan nähdäksemme tarkalleen, missä tarpeet ovat ja mitä voidaan toteuttaa cross line -mekanismin kautta ja mitä cross border -mekansmin kautta. Tärkeintä on tehdä tarvearviointi, jotta tiedämme, mitä tarkalleen tarvitsemme ja miten voimme siihen vastata.”
Pohjois-Syyrian kafkamainen tilanne
YK:n jumittaessa byrokratian ja avustusten jakamisen kanssa, paikallinen siviilipelastusjärjestö Valkokypärät (White Helmets) kaivavat ihmisiä ylös raunioista saatavilla olevilla resursseilla ja paikalliset sairaalat ovat täynnä vakavasti loukkaantuneita ihmisiä. Riittävän avun saaminen alueelle nopeasti on ratkaiseva tekijä väestön terveyden turvaamisessa.
Maa on kärsinyt jo yli vuosikymmenen konfliktista sekä epävakauden mukanaan tuomista ongelmista, joita ovat esimerkiksi erilaisten ennaltaehkäistävien tartuntatautien leviäminen siviili-infrastruktuurin osittaisen tai täydellisen tuhoutumisen vuoksi.
Viime syksynä alkanut koleraepidemia on koetellut jo valmiiksi heikon terveydenhuollon toimintaa. Koleran tartunnanlähteenä on tyypillisesti ulosteen saastuttama juomavesi tai ruoka. Koska patogeeni on jo valmiiksi alueella, on todennäköistä, että se tulee leviämään räjähdysmäisesti veden jakelun ja sanitaatiojärjestelmän häiriintyessä. Surullisen kuuluisana esimerkkinä on Haiti, missä lähes 700 000 ihmistä sairastui maaanjäristyksen jälkeen koleraan ja yli 8000 kuoli.
Myös muut infektiosairaudet, mukaan lukien COVID-19, ovat vaarassa levitä väestön keskuudessa. Raunioihin jääneet hajoamistilaan päätyvät ruumiit edesauttavat osaltaan tautien leviämistä. Riski ei kosketa ainoastaan syyrialaisia, sillä infektiosairauksien leviäminen rajojen yli on todennäköistä.
Kansainvälisen yhteisön tulee auttaa absurdiin välitilaan joutunutta pelastushenkilöstä ja väestöä avaamalla myös muut kolme alueelle vievää maareittiä kaikille avustustahoille. Sodan keskellä monet syyrialaiset ovat kokeneet, että kansainvälinen yhteisö on unohtanut heidät. Nyt avunannon evääminen heiltä alleviivaa tätä. Inhimillistä kärsimystä on pyrittävä lieventämään kaikin mahdollisin keinoin. Humanitaarisella avulla politisointi on lopetettava.
Kansainvälisiä terveysalantoimijoita alueella:
MedGlobal https://medglobal.org/syria-and-turkey-earthquake-emergency/
Syrian-American Medical Association https://www.sams-usa.net/donate/
Lääkärit ilman rajoja https://laakaritilmanrajoja.fi/lahjoita-hataapurahastoon/
Lue lisäksi:
Rahoitusvaje ja hallinnon toiminta vaikeuttavat humanitaarisen avun toimittamista Syyriassa
Artikkelikuva: Turkin puolella maanjäristyksessä tuhoutunut rakennus. Kuva: Hilmi Hacaloğlu