Venäjä pelaa poliittista peliä nappuloinaan Luoteis-Syyrian asukkaat – mikä on alueen humanitaarisen avun tulevaisuus?

Heinäkuun 10. päivänä YK:n turvallisuusneuvosto äänestää humanitaarisen avun viennin sallimisesta Turkista rajan yli Syyrian luoteisosiin. Idlibin kapinallisalueena tunnetulla alueella asuu yli neljä miljoonaa ihmistä. Koska sen avunsaanti on yhden rajanylityspisteen varassa, päätös vaikuttaa merkittävästi sen konfliktista kärsiviin siviileihin. Turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen Venäjä on ilmoittanut käyttävänsä veto-oikeuttaan ja lopettavansa avun viennin rajanylityspisteeltä. Tämän seurauksena humanitaarinen apu oppositioalueille pitäisi toimittaa Damaskoksen kautta. Äänestys on jälleen yksi esimerkki Venäjän käymästä poliittisesta pelistä. Sen nappuloina ovat syyrialaiset. 

Vuonna 2014 YK:n turvallisuusneuvosto antoi päätöslauselman 2165, joka oikeutti YK:n ja sen kumppanuusjärjestöt toimittamaan Syyrian ulkopuolelta humanitaarista apua sodasta kärsivälle siviiliväestölle ilman Syyrian hallinnon lupaa. Avun vienti koski alueita, jotka olivat tuolloin oppositioryhmittymien hallinnassa. Vuonna 2014 eri ryhmittymät hallitsivat jopa noin puolta Syyrian pinta-alasta. Turvallisuusneuvoston päätös oli ennennäkemätön, sillä perinteisesti kaikkien ulkopuolisten toimijoiden tulee toimia kyseisen maan hallinnon suostumuksella. Tästä periaatteesta on sovittu YK:n yleiskokouksen päätöksellä 46/182. Vuoden 2014 päätöslauselma siis ohitti Syyrian hallinnon päätäntävallan.

Syyrian hallinto ja sitä tukeva Venäjä ovat halunneet rajoittaa päätöslauselman 2165 käyttöä. Avun viemisestä rajojen yli käytiin neuvotteluja jo kesällä 2020, jolloin päätöksen mahdollinen uusimatta jättäminen huolestutti avustusjärjestöjä. Kuitenkin turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2533 salli edelleen humanitaarisen avun toimittamisen Turkista. Aiemman kahden rajanylityspisteen sijaan ainoaksi kauttakulkureitiksi hyväksyttiin Bab al-Hawan ylityspaikka Turkin ja Syyrian rajalla.

Kurdien autonomiselle alueelle Koillis-Syyriassa oli aiemmin viety apua Al-Yaroubiyan rajanylityspisteen kautta Irakista, mutta senkään käyttöä ei uusi päätöslauselma sallinut. Autonomiselle alueelle apua on kuljetettu viime vuoden ajan Damaskoksesta. Sama kohtalo odottaa Luoteis-Syyriaa, jos Venäjä käyttää veto-oikeuttaan.

 

Rajan yli saapuva apu – siviilien henkireikä

Oppositioryhmien hallitsemilla alueilla asuville siviileille ulkomailta tuotu humanitaarinen apu on ollut elintärkeää. Se on sisältänyt muun muassa ruokaa, lääkintätarvikkeita ja lääkkeitä. Lisäksi Pohjois-Syyrian terveydenhuoltojärjestelmä on ajoittain nojannut Turkin puolelta tuleviin lääkäreihin, jotka ovat työskennelleet osa-aikaisesti paikallisissa sairaaloissa.

Avustusjärjestöt varoittavat humanitaarisesta katastrofista, jos turvallisuusneuvosto ei uusi lupaa viedä apua Turkista Syyriaan. Se heikentäisi elintärkeiden palveluiden saatavuutta erityisesti Idlibin alueella.

YK:n näkemyksen mukaan kulkuluvan uusimatta jättäminen ei kuitenkaan vaikuttaisi humanitaarisen avun koordinaatioon ja apua toimittavat tahot voisivat silti jatkaa työtänsä. On epäselvää, mitä tässä tapauksessa Gaziantepissä toimiville YK:n järjestöille kävisi. Etelä-Turkin Gaziantep on muodostunut humanitaarisen avun keskittymäksi, ja merkittävät Pohjois-Syyriassa toimivat järjestöt ovat siellä läsnä. Jos lupaa toimittaa apua Turkin kautta ei jatketa, YK-järjestöjen rahoitus Gaziantepissä voi olla vaakalaudalla. Tämä vaikuttaisi Luoteis-Syyriassa asuvien neljän miljoonan syyrialaisen elämään.

 

Assadin hallinto käyttää humanitaarista apua poliittisena aseena

Lukuisat raportit kertovat Syyrian hallinnon käyttäneen humanitaarista apua poliittisena aseena. Hallinto on niiden mukaan estänyt humanitaaristen järjestöjen toiminnan ja kansainvälisen avun toimittamisen takaisin valtaamilleen alueille.

Yhdysvallat ja Euroopan unioni totesivat jo vuonna 2014 Syyrian hallinnon olevan joko kykenemätön tai haluton huolehtimaan humanitaarisista velvollisuuksistaan maan siviileitä kohtaan. Se on sivuuttanut ja haitannut YK:n avustustyötä. Se haluaa itse määritellä avun tarpeen sekä apua saavat alueet. Lisäksi hallintoa on sodan aikana syytetty humanitaaristen työntekijöiden turvallisuuden vaarantamisesta sekä tarkoituksellisesta siviili-infrastruktuurin, kuten sairaaloiden tuhoamisesta.

 

Valmisteleeko Venäjä Idlibin valtaamista?

Venäjän uhkaus käyttää veto-oikeutta humanitaarisen avun estämiseksi on huolestuttanut sekä avustusjärjestöt että syyrialaiset siviilit. Sen pelätään myös ennakoivan sotatoimia oppositioryhmittymien hallitsemia alueita vastaan Luoteis-Syyriassa. Niiden jälkeen hallinnon valloitettavana olisi enää Koillis-Syyriassa sijaitseva kurdijohtoinen autonominen alue. Syyrian ilmavoimat ovat viime aikoina iskeneet alueen infrastruktuuriin, kuten esimerkiksi sairaaloihin.

Venäjän lisääntynyt sotilaallinen toiminta alueella voi olla merkki pian alkavasta sotilasoperaatiosta. Tavoitteena on todennäköisesti valloittaa alueita Koillis-Syyrian keskeisen moottoritien M4:n ympäriltä. M4 yhdistää Syyrian rannikon ja maan pohjois- ja itäosat toisiinsa. Moottoritien ympäristössä partioi Venäjän ja Turkin joukkoja vuonna 2020 solmitun hauraan tulitauon mukaisesti, mutta tämä on nyt rakoilemassa.

Sotilasoperaatio johtaisi Koillis-Syyrian humanitaarisen tilanteen merkittävään heikkenemiseen, kun suuri määrä ihmisiä pakenisi hyökkäystä. Ainoana jäljellä olevana pakopaikkana ovat yhä pienenevät oppositioalueet, joilla elää jo valmiiksi mittava määrä maan sisäisiä pakolaisia huonoissa oloissa. Niiden siviili-infrastruktuuri toimii jo nyt äärirajoillaan. Heikentyvä humanitaarinen tilanne voisi ajaa pakolaiset yrittämään lähtöä myös Syyrian ulkopuolelle.

 

“Voittajan ei tarvitse tehdä kompromisseja”

Syyrian sodan aikana on ollut mahdotonta noudattaa samaan aikaan sekä kansainvälistä lakia humanitaarisesta avusta että kunnioittaa Syyrian suvereniteettia. Humanitaarinen laki on kuitenkin yksioikoinen: maan hallinto ei saa estää avun toimittamista siviileille. Jos Syyrian hallinto olisi noudattanut tätä periaatetta alun pitäen, ei päätöslauselmalle avun viennistä Turkin kautta olisi ollut tarvetta. Tutkija Wieland toteaa osuvasti, että suojeluvastuun periaate (Responsibility to Protect, R2P) on hautautunut sodan raunioihin. Hänen mukaansa Venäjä ja Kiina ovat painottaneet ennen kaikkea valtion loukkaamattomuuden periaatetta suojeluvastuun sijaan.

Wieland ei pidä tämänhetkistä poliittista ilmapiiriä hedelmällisenä sopimuksen tekoon Syyrian kanssa. Länsimaiden ja Venäjän välinen kuilu estää poliittisen ratkaisun löytymisen ja edistymisen rauhanneuvotteluissa. Miksi Syyrian hallinnon tai sitä tukevan Venäjän tarvitsisi tehdä myönnytyksiä – kuten suostua uusimaan Syyrian suvereniteettia rikkova päätöslauselma – kun niiden narratiivin mukaan Assad on jo voittanut sodan?

Kansainvälisen yhteisön vaatimat kompromissit siviilien suojelemiseksi ovat Syyrian ja Venäjän mukaan kohtuuttomia. Valitettavasti tämä tulkinta sodan loppumisesta ei helpota siviilien tilannetta. Näennäisen voiton julistamisen sijaan he tarvitsisivat leipää, puhdasta vettä sekä terveydenhuoltoa. Jos rajat ylittävän avun vieminen Syyriaan estetään, ovat yli neljä miljoonaa syyrialaista vaarassa jäädä jälleen kerran suurvaltapolitiikan jalkoihin.

—

Myöhemmin Lähi-itä NYT -blogissa ilmestyy Agneta Kallströmin kirjoitus Pohjois-Syyrian humanitaarisesta tilanteesta.

—

Artikkelikuva: Shutterstock.com/quetions123

 

 

Orwa Al Abdulla, 8 heinäkuuta 2021

kansainvälinen politiikka, Lähi-itä, pakolaiset, Syyria, Syyrian sisällissota, Venäjä

---