Turistikrääsästä puolijalokiviin – rukousnauhat Turkissa
Rukousnauhat (tesbih) ovat Turkissa yleisessä käytössä. Naiset käyttävät niitä kotona ja rukoillessa, mutta erityisesti miehille rukousnauha on asuste, jota näprätään kadulla kävellessä tai teehuoneessa kavereiden kanssa istuessa. Tällöin rukousnauhaa ei välttämättä käytetä rukouksien tai sanojen toistamiseen vaan ikään kuin peukaloiden pyörittelyn sijaan. Islamilaisen rituaalirukouksen jälkeen on tapana toistaa mielessään Jumalaa kunnioittavia lauseita rukousnauhaa apuna käyttäen.
Tavallisesti toistetaan profeetta Muhammadin perimätiedon ja Koraanin ohjeistuksen mukaan 33 kertaa “suphanallah” (ylistys Jumalalle), 33 kertaa “elhamdülillah” (kunnia Jumalalle) ja 33 kertaa “Allahu ekber” (Jumala on suuri). Niin sanotussa rituaalirukousnauhassa onkin 99 helmeä, koska islamissa Jumalalla on 99 nimeä. Jumalan nimien toistamista ja ulkoa opettelua pidetään suuressa arvossa. Kaikista myydyimmät ja käytetyimmät rukousnauhat kuitenkin sisältävät pienikokoisuutensa vuoksi 33 helmeä. Erityisesti islamilaisessa mystiikassa, suufilaisuudessa, rukousten toistaminen ja jatkuva mielessä tapahtuva Jumalan ylistäminen ovat tärkeä osa hengellistä kilvoittelua.
Rukousnauhat eivät ole vain islamilainen ilmiö. Samaa tarkoitusta ajavat, yllättävän paljon toisiaan muistuttavat rukousnauhat ovat tärkeä osa esimerkiksi hindulaisuutta, buddhalaisuutta ja ortodoksista sekä katolilaista kristinuskoa. Varhaisimmat rukousnauhalöydöt ovat Intiasta, ja ne on ajoitettu ajanlaskun alun tienoille.
Jokaiselle jotakin – rukousnauhan valinta on tarkkaa puuhaa
Erityyppisiä rukousnauhoja on lukematon määrä. Niitä myydään halvalla turistikrääsänä miltei kaikkialla. Laatua ja tyyliä arvostavan kannattaa kuitenkin suunnata koruliikkeisiin tai mieluummin rukousnauhoihin erikoistuneisiin kauppoihin. Persoonallisen rukousnauhan haluavalle on vielä tarjolla mittatilaustyönä tekevien mestareiden taidonnäytteitä.
Kun itselleen valitsee rukousnauhaa, on monia seikkoja, joita voi ja kannattaa ottaa huomioon. Liikkeelle lähdetään materiaalista. Puu on suosittu vaihtoehto. Yleisimmin käytettyjä puulajeja ovat esimerkiksi intiankäärmepuu, kanelipuu ja oliivipuu sekä kookospalmun kaltaisen puun hedelmä, josta turkiksi käytetään nimitystä “kuka ağacı”. Puusta tehtyjen rukousnauhojen uskotaan tuovan käyttäjälleen terveyshyötyjä ja olevan antibakteerisia. Muita materiaaleja ovat muun muassa lasi, luonnonkivet, meripihka ja gagaatti, joka on kivettynyttä ruskohiiltä. Itä-Turkin Erzurumissa tuotettu gagaatti (Oltu taşı) on erittäin arvostettua sekä käytettyä korumateriaalia.
Helmien muoto ja väljyys rukousnauhassa ovat erityisesti yhdellä kädellä käytettäessä yllättävän tärkeitä. Sormien koko ja näppäryys määrittää sen, minkälainen rukousnauha sopii kullekin. Helmet voivat olla esimerkiksi pyöreitä, viljanjyvän muotoisia, pitkulaisia, kartioita tai ohuehkoja kiekkoja. Perinteisissä rituaalirukousnauhoissa helmet ovat usein isoja ja pyöreitä, mutta modernissa muotoilussa suositaan pieniä helmiä. Esimerkiksi omaan käteeni sopivat parhaiten viljanjyvän muotoiset helmet, jotka ovat toisiaan likellä. Liikkeissä tulee usein testattua kymmeniä erilaisia rukousnauhoja niin, että myyjällä meinaa savu nousta korvista.

Tuunaa rukousnauhasi
Rukousnauhoja on tarjolla myös hienoilla koristeluilla, joilla saa hintaa korotettua. Helmiin voi olla upotettuna hopeaa tai kultaa. Yleisimmin koristelu sijoittuu vitjaan (püskül), joka sisältää yksittäisen pitkulaisen helmen (imame), pieniä koristehelmiä ja joskus jonkun muun koristeen, kuten kuun, tähden tai tulppaanin, jotka ovat Turkin symboleja. Rituaalirukousnauhoissa ei pääosin ole koristeita, mutta muuten valinnanvaraa löytyy loputtomiin. Tyylikkyyttä luo esimerkiksi hopeinen vitja omilla nimikirjaimilla tai arabiankielisellä tekstillä. Rukousnauhan vitjan muokkaaminen jälkeenpäin on yleistä ja helppoa; vara- ja lisäosia myydään pienimmissäkin liikkeissä.
Rukousnauhan hinta määräytyy erityisesti tekijän tai brändin perusteella. Mestarien signeeraamat käsityönä tehdyt rukousnauhat ovat massatuotettuja moninkertaisesti kalliimpia. Helmien määrä, koko ja materiaali sekä vitja vaikuttavat hintaan myös paljon. Yleensä hyvin kalliit rukousnauhat ovat lähinnä keräilykappaleita ja lahjoja, joita säilytetään kotona. Yhden kerran menin isänpäivän jälkimainingeissa ostoksille ja suosituimmat rukousnauhat oli kaikki myyty loppuun.
Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että muutamalla kymmenellä eurolla saa tyylikkään, hyvin valmistetun rukousnauhan esimerkiksi hopeavitjalla. Tykkään käydä Tesbihanen liikkeissä, sillä hinnat pystyy tarkistamaan itse netistä eikä näin ollen joudu maksamaan turistilisää. Tuotteiden materiaalit ovat mitä pitääkin ja palvelu ammattimaista. Suurin osa rukousnauhoihin erikoistuneista liikkeistä on yksityisten tai perheiden omistuksessa ja sijaitsevat kaupunkien tärkeiden moskeijoiden tai uskonnollisten kohteiden lähistölle.
Rukousnauhamestarin juttusilla
Sain selville, että Istanbulin Üskudarissa työpajaansa pitää käsityönä rukousnauhoja alusta loppuun valmistava herra Cem Aral. Aikani tammikuisessa vilakassa kelissä kaduilla harhailtuani löysin oikean rakennuksen ja kapusin portaat ylös. Soitin ovikelloa ja sain kehotuksen astua sisään. Odotuksista poiketen työhuone oli pieni ja tupakankatkuinen, seinillä oli arabialaista kalligrafiaa sekä hyllyissä kaikenlaista puuta odottamassa pääsyään helmiksi jonkun rukousnauhaan. Työpöydällä oli erinäisiä työkaluja, teelasi, ääriään myöten täynnä oleva tuhkakuppi sekä pieni sorvi, jonka pitkäpartainen, hieman hipsteriltä näyttävä mestari oli sammuttanut hetkeä aiemmin.
Istuin alas ja aloimme jutella. Vähän yli viisikymppinen Cem on oman tiensä kulkija ja paljasjalkainen istanbulilainen. Nuorena hän sai ensikosketuksensa rukousnauhojen tekoon tuntemansa mestarin kautta. Cem sai hyvää ja arvokasta opastusta, kehittyi hommassa suhteellisen nopeasti, jätti hyvin palkatun virkamiestyönsä ja alkoi raapia toimeentuloa tätä kautta. Aluksi hän valmisti rukousnauhoja kotonaan puupölyn keskellä, mutta lopulta hankki erillisen työhuoneen. Sittemmin hänestä on tullut Turkissa valtiovallankin palkitsema mestari.
Cem tekee rukousnauhoja vain tilaustyönä asiakkaiden toiveiden mukaan, koska hän haluaa jokaisella nauhalla olevan tarina ja merkitys. Yhtään valmista työtä ei siis ole myynnissä. Hän valmistaa rukousnauhan noin viikossa, mutta odotusajat liikkuvat useissa kuukausissa. Hinnat lähtevät liikkeelle noin 300 eurosta, nousten jopa tuhansiin euroihin, mikäli helmet ovat isoja, niitä on paljon ja puumateriaali harvinaista. Cemin taituroimat isokokoiset rukousnauhat edustavat klassista perinnettä, jossa helmiä tai vitjaa ei koristella esimerkiksi kullalla tai hopealla.
Cem tekee rukousnauhoja useista materiaaleista, mutta kokee puun olevan niistä yllätyksellisin ja kiinnostavin. Jokainen puusta tehty rukousnauha on yksilöllinen. Joskus puu soveltuu työstettäväksi ja joskus taas ei. Cem kokee erilaisten hyvin harvinaisten puulajien hankkimisen myös harrastuksekseen. Työhuoneen kirjahylly oli täynnä paksuja puihin ja puun työstämiseen liittyviä kirjoja. Silmät innosta kiiluen Cem esitteli minulle Venäjältä hankittua, yli sata vuotta vanhaa, laivaan kuulunutta tervattua puun palasta. Siitä kuulemma tulisi ainutlaatuinen rukousnauha mitä ihanimmalla tervan tuoksulla.
Vierailuni loppuvaiheessa halusin hieman tietää rukousnauhojen tulevaisuudennäkymistä. Cem kokee, että rukousnauhojen käyttö on vahvasti elävää perinnettä. Erityisesti rukousnauhojen hankinta pikemminkin asusteeksi, kuin pelkästään uskonnonharjoitukseen, pitää myös rukousnauhabisneksen pyörät pyörimässä. Cemin luona vierailee paljon yliopistoikäistä nuorisoa, joilla on alaa kohtaan suurta kiinnostusta. Cemillä on omaa työuraa jäljellä helposti vielä parikymmentä vuotta, eikä Turkin kokoisessa väkirikkaassa maassa tarvitse olla huolissaan – laadukkaiden käsintehtyjen rukousnauhojen kysyntä pysynee vakaana.
Artikkelikuva: Tesbihanen rukousnauhakauppa Mustanmeren rannikolla Samsunissa. Kuva: Niko Järvi.