Katukuva, jossa etualalla ihmisiä jotka kantavat Israelin lippuja ja kylttejä. Taustalla keskiössä iso banderolli, jossa kahden Netanjahun valokuvan välissä lukee isolla "CRIME MINISTER".

Netanjahun virhearvio johti hallituksen myönnytykseen – Mitä tapahtuu Israelin mielenosoitusten jälkeen?

Mielenosoitukset toimivat. Tämä on johtopäätös, jonka voi vetää Israelin tapahtumista viimeisen kolmen kuukauden osalta, ainakin tällä hetkellä.  

Maanantai-iltana 27. maaliskuuta pääministeri Benjamin Netanjahu ilmoitti televisioidussa puheessaan, että hän pistää enemmistöhallituksensa ajamat lakimuutokset hetkeksi jäihin. Hän sanoi olevansa yhä sitoutunut oikeusjärjestelmää koskeviin muutoksiin, mutta tunnusti tilanteen vaativan rauhoittamista. Hän lupasi yrittävänsä nyt etsiä kompromissia dialogissa opposition kanssa. 

Sadat tuhannet israelilaiset olivat osoittaneet mieltään näitä hallituksen ajamia radikaaleja oikeusjärjestelmän muutoksia vastaan jo kolmen kuukauden ajan. Mielenosoitukset alkoivat heti vuoden alussa, kun vasta kautensa aloittanut, äärioikeistolaisia ja uskonnollisia puolueita sisältävä hallitus ilmoitti kunnianhimoisesta ohjelmastaan, joka olisi muuttanut Israelin demokratian pelisääntöjä ratkaisevasti. 

Kerran alettuaan mielenosoitukset vain kasvoivat viikko toisensa jälkeen. Etenkin viimeisen kuukauden ajan niiden tunnusmerkkinä on ollut valtava määrä Israelin lippuja, mikä on muuttanut etenkin Tel Avivin kadut lippumereksi joka viikonloppu, monesti myös arkipäivinä.  

Lauantaina 25. maaliskuuta oli protestien 12. perättäinen viikko. Tuolloin pelkästään Tel Avivissa kaduille lähti arviolta 200 000 mielenosoittajaa. Järjestäjien arvioiden mukaan kokonaisuudessaan jopa 630 000 ihmistä osallistui mielenosoituksiin ympäri maata. Tämä olisi 6,5 % väestöstä. Suomessa vastaava määrä olisi 360 000 ihmistä. 

Ilmakuva: kaupunkinäkymä jossa tuhannet mielenosoittajat peittävät kadut.
Tuhansia mielenosoittajia Tel Avivissa 18. helmikuuta 2023. Kuva: Shutterstock

Hallitus ja korkein oikeus vastakkain 

Netanjahun hallitus oli tähän saakka pitänyt päänsä kylmänä, olihan sillä takanaan selvä enemmistö Israelin parlamentissa, Knessetissä. Kullakin koalition viidestä puolueesta on ollut omat syynsä puoltaa heti hallituksen alkutaipaleella esiteltyä vallankumouksellista lakipakettia.  

Lakien yhteisenä vaikutuksena olisi poistaa korkeimmalta oikeudelta sen asema parlamentin säätämien lakien laillisuusvalvojana. Mikäli hallituksen ajamat muutokset menisivät läpi, hallitus voisi myös itse käytännössä nimittää korkeimman oikeuden tuomarit ja lisäksi estää heitä arvioimasta uutta lainsäädäntöä. Tämän jälkeen hallituksella ei olisi juuri mitään pidäkkeitä, päätti se säätää millaisia lakeja hyvänsä. Ei vaikka ne rajoittaisivat perusoikeuksia. 

Hallituksen ja sen kannattajien mielestä muutokset poistaisivat turhan liberaaleina, vasemmistolaisina ja sekulaareina pidettyjen ”aktivistituomarien” liiallista valtaa. Se antaisi kulloisellekin hallitukselle vapauden tehdä sellaista politiikkaa, jota varten heidät on demokraattisesti valittu.  

Protestoijien mielestä muutokset lakkauttaisivat Israelin demokratian antamalla hallitukselle täysin pidäkkeettömän vallan. Monissa maissa perusoikeudet on turvattu perustuslaissa, jota yksittäisten hallitusten ei ole helppoa muuttaa ilman laajaa tukea oppositiosta. Israelissa ei tällaista perustuslakia ole, vaan vastaavia sisältöjä löytyy niin sanotuista peruslaeista. Niitä säädetään normaalin lainsäädäntöjärjestyksen mukaan, mutta korkein oikeus on käyttänyt niitä arvioidessaan, ovatko uudet lait hyväksymiskelpoisia. 

Korkein oikeus on myös käyttänyt tätä valtaansa. Esimerkiksi vuonna 2017 se päätti, että Israelin ultraortodoksi- eli haredijuutalaisten automaattinen vapauttaminen asepalveluksesta oli yhdenvertaisuuden vastaista. Kamppailua haredien erioikeuksista on käyty nyt vuosikymmeniä, eivätkä parhaillaan hallituksessa olevat haredipuolueet ole pitäneet korkeimman oikeuden roolista. 

Vuonna 2020 korkein oikeus päätti mitätöidä Netanjahun aiemman hallituksen säätämän lain, joka olisi jälkikäteen laillistanut miehitetylle Länsirannalle palestiinalaisten yksityisesti omistamalle maalle rakennettuja israelilaisia siirtokuntia. Vaikka kaikki siirtokunnat ovat kansainvälisen lain mukaan laittomia, ne jakaantuvat Israelin lain mukaan laillisiin ja laittomiin. Merkittävimmät siirtokunnat katsotaan Israelissa laillisiksi ja niiden väkiluku on kasvanut tasaisesti. Silti tällaiset pienetkin kapulat siirtokuntaliikkeen rattaissa ovat kalvaneet monia Netanjahun nykyisessä hallituksessa istuvia puolueita. Jos hallituksen reformi, tai vallankaappaus, kuten vastustajat sitä kutsuvat, menisi läpi, korkein oikeus ei voisi sekaantua tähänkään. 

Hallituksen kannattajat ovat vedonneet siihen, että samat säännöt pätevät, oli vallassa kuka hyvänsä. Keskusta-vasemmisto ei kuitenkaan ole pääsääntöisesti ajanut sellaisia lakimuutoksia, jotka olisivat ilmiselvästi törmäyskurssilla peruslakien ja korkeimman oikeuden kanssa. Oikeiston epäluulo ja katkeruus korkeinta oikeutta vastaan liittyykin myös tähän. Israel on vuosien mittaan siirtynyt yhä voimakkaammin oikealle ja oikeiston kannattajat valittavat, että saavat silti vasemmistolaista politiikkaa, vaikka oikeisto olisi voittanut vaalit. Korkein oikeus nähdään tähän syypäänä. 

Netanjahun virhearvio 

Joka tapauksessa lauantaina 25. maaliskuuta hallituksen rivit viimein murtuivat julkisesti. Netanjahun Likud-puolueeseen kuuluva puolustusministeri Yoav Gallant vetosi aikalisän puolesta, johtuen uudistusten herättämästä valtavasta vastustuksesta ja esimerkiksi reserviläisten lakkoilusta. Hän sanoi tilanteen muodostavan uhan kansalliselle turvallisuudelle. Netanjahun vastaus tuli seuraavana päivänä. Hän erotti Gallantin. Tämä paljastui pian raskaaksi virhearvioksi. 

Puolustusministerin erottaminen toi sadat tuhannet israelilaiset spontaanisti kaduille. Myös Likudin äänestäjin parista alkoi kuulua nyt entistä enemmän ihmettelyä hallituksen toimintaa kohtaan. Turvallisuutta pidetään erittäin tärkeänä, eikä puolustusministerin erottamista katsottu hyvällä. Protestit jatkuivat yön läpi ja aamulla ammattiyhdistykset julistivat täysin poikkeuksellisen yleislakon. Lentokenttä, satamat, yliopistot, terveydenhuolto, jopa diplomaatit menivät lakkoon. Maa oli poikkeustilassa. Päivän kuluessa Netanjahu lykkäsi aamuksi suunniteltua puhettaan yhä uudestaan ja kävi selväksi, että illalle masinoitiin hallituksen lakeja puolustavia mielenosoituksia. Tunnelma oli uhkaava. 

Kymmenet tuhannet osoittivatkin lopulta mieltään hallituksen puolesta Jerusalemissa. Kun Netanjahu lopulta puhui maanantai-iltana, tämä antoi hänelle mahdollisuuden viitata hänen ajamansa reformin kannatukseen kaduilla. Presidentti Isaac Herzog oli aiemmin varoittanut sisällissodan vaarasta. Myös Netanjahu puhui sisällissodan uhasta syynä lainsäädäntöprosessin siirtämiseen pian alkavien lomien jälkeiseen aikaan. Hän kohdisti kuitenkin syyttävän sormen nimenomaan hallituksen vastaisiin mielenosoituksiin sekä reservistä kieltäytyjiin. 

Mitä tapahtuu mielenosoitusten jälkeen? 

Tilanne on tätä kirjoittaessa nyt rauhoittunut, mutta ei rauhallinen. Yleislakko on lopetettu ja ihmiset ovat palanneet kaduilta kotiin. Netanjahun hallitus on yhä kasassa; hän sai hallituskumppaniensa tuen aikalisälle. Lakimuutokset ovat kuitenkin edelleen agendalla, eikä mikään muu kuin mielenosoitusten ja yleislakon pelko estä ottamasta niitä pikaiseen käsittelyyn Knessetissä. 

Luottamus Netanjahua kohtaan on opposition parissa ollut jo vuosia täysin olematonta. Nyt myös hänen kannattajansa joutuivat pettymään. Erilaisia kompromissiehdotuksia on esitetty kuluneina kuukausina, mutta mikään niistä ei ole ottanut edistyäkseen. Voi hyvin olla, että tilanne ei tulevien viikkojen aikana olennaisesti muutu ja seuraava yhteenotto on luvassa jo keväällä. 

Joka tapauksessa mielenosoituskampanja osoitti voimansa, mikä varmasti jätti jälkensä kansalaisten poliittiseen muistiin. Valtavien väkijoukkojen mobilisoinnin lisäksi keskeistä tälle tulokselle oli mielenosoituksissa valitut keinot. Vaikka mielenosoituksissa käytettiin kansalaistottelemattomuutta, kuten valtateiden katkaisemista ja tällä tavoin liikenteen keskeyttämistä, ne olivat täysin väkivallattomia.  

Kansalaisten viha ja pelko oli todellista, mutta mielenosoituksissa oli aika ajoin myös festivaalitunnelmaa ja karnevaalihenkeä. Tuhannet esimerkiksi pukeutuivat punaisiin kaapuihin ja valkoisiin päähineisiin, joita naisten on käytettävä Margaret Atwoodin Orjattaresi -kirjan dystopiassa. Myös banderollit olivat taitavasti suunniteltuja. Osa oli valtavia ja niitä kannettiin nimenomaan siten, että viestit näkyivät drooneista kuvatuissa, hyvin vaikuttavissa videoissa. 

Katukuva, jossa keskiössä joukko naisia punaisissa kaavuissa ja valkoisissa, kasvot peittävissä päähineissä. Taustalla Israelin lippuja kantavia ihmisiä.
Mielenosoittajia Tel Avivissa 23. maaliskuuta 2023. Kuva: Shutterstock/Ran Zisovitch

 

Tärkeä syy mielenosoituksien onnistumiselle oli myös viranomaisten suhtautumisessa niihin. Vaikka etenkin viimeisten viikkojen aikana mielenosoituksia pyrittiin hajottamaan tai ohjaamaan eri väylille käyttämällä vesitykkejä, pidätyksiä ja ratsupoliiseja, oli kohtelu täysin erilaista, kuin palestiinalaisten mielenosoituksissa viime vuosina. Itä-Jerusalemissa poliisien ja rajavartiojoukkojen otteet ovat säännönmukaisesti erittäin kovakouraisia aina silloin, kun mielenosoittajina on palestiinalaisia. Länsirannalla otteet ovat olleet vielä kovempia. Kyynelkaasun ja kumipäällysteisten luotien lisäksi mielenosoittajia ammutaan myös kovilla, eivätkä kuolonuhrit ole epätavallisia. Pidätettyjä voidaan pitää hallussa kuusi kuukautta kerrallaan ilman, että syytteitä nostetaan. Gazan rajalla tilanne on vielä pahempi. Esimerkiksi pelkästään keväällä 2018 tapahtuneissa mielenosoituksissa ammuttiin yli sata palestiinalaista kuoliaaksi. 

Armeijan, rajavartiojoukkojen tai poliisin väkivaltaa on siis käytetty miehitetyillä palestiinalaisalueilla melko tehokkaasti hajottamaan ja estämään mielenosoituksia. Väkivalta usein myös provosoi väkivaltaa, mikä on osaltaan vienyt palestiinalaisten mielenosoituksilta legitimiteettiä israelilaisten silmissä. Tältäkin vältyttiin Israelin mielenosoituksissa. Kansallisen turvallisuuden ministeri, äärioikeistolainen Itamar Ben-Gvir, pyrki aiemmin maaliskuussa saamaan poliisia käyttämään huomattavasti kovempia otteita mielenosoitusten nujertamisessa. Mistään Länsirannalla nähdystä menettelystä tuskin olisi tällöinkään voinut olla kyse, mutta Ben-Gvir joka tapauksessa epäonnistui. Hän ei saanut Tel Avivin poliisikomentajaa erotetuksi ja joutui lopulta tyytymään poliisin melko sallivaan lähestymistapaan. 

Tämäkään asia ei ole loppuun käsitelty. Osana Netanjahun kanssa käytyjä neuvotteluja Ben-Gvir lupasi pitkin hampain hyväksyä aikalisän lakipaketin edistämisessä, mutta vaati vastapalvelusta. Hän saikin Netanjahulta lupauksen erillisen kansalliskaartin perustamisesta suoraan kansallisen turvallisuuden ministerin alaisuuteen, poliisin komentoketjusta irrallaan. Jos tämä toteutuu, voivat mahdollisesti edessä vielä olevien hallitustenvastaisten mielenosoitusten toimintamahdollisuudet olla ratkaisevasti erilaisia, kuin tähän asti. 

 

Lue myös: Israelin protestit nostivat esiin liberaalin sionismin ristiriidat

 

Artikkelikuva: Shutterstock/Noa Ratinsky



Timo R. Stewart, 29 maaliskuuta 2023

, ,


Jaa artikkeli

Facebook
Twitter
LinkedIn
Email



Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.