Abbasin sota Jeninissä: Mihin palestiinalaishallinto pyrkii?
Lähi-idässä tapahtuu nyt hyvin paljon. Yksi vähemmälle huomiolle jäänyt kehitys on Mahmud Abbasin johtaman palestiinalaishallinnon jo reilun kuukauden kestänyt pohjoisella Länsirannalla, erityisesti Jeninissä. Reilusti toistakymmentä Jeninin asukasta ja palestiinalaishallinnon turvallisuusjoukkojen jäsentä on saanut surmansa yhteenotoissa. Yhdysvallat on pyrkinyt saamaan Israelin suostumaan Yhdysvaltojen aseelliseen lisätukeen, joka avittaisi palestiinalaishallinnon sotilasoperaatiota. Sultana (sulta = hallinto) tunnetun itsehallintoelimen toimet eivät juuri saa sympatiaa palestiinalaisten parissa.
Miksi sitten Abbas on ryhtynyt sotilasoperaatioon samaan aikaan, kun Israel käy veristä sotaansa Gazassa ja hyökkää säännöllisesti myös Länsirannan kohteisiin? Rajattua itsehallintoa pienessä osassa Länsirantaa käyttävän sultan luulisi olevan jo muutenkin tarpeeksi epäsuosittu! Viimeisimmän merkittävän mielipidetiedustelun mukaan 90 % Länsirannan ja 75 % Gazan asukkaista haluaa presidentti Abbasin eroavan. Abbas väittää suorittavansa turvallisuusoperaatiota ”ääriaineksia” vastaan, kun taas palestiinalaiset kokevat laajalti kysymyksessä olevan Israelin puolesta käytävien toimien kaiken vastarinnan tukahduttamiseksi. Keskeinen syy koko itsehallintoelimen krooniseen epäsuosioon on ollut toimiminen Israelin miehityksen ja kolonisaation poliisina.
Kriittisessä arabimediassa syistä vallitsee varsin suuri yksimielisyys. Ajoitukseen vaikuttavat Yhdysvaltojen presidentti Trumpin pian alkava toinen presidenttikausi ja Gazaan ennakoitu tulitauko. Varsin yleinen näkemys on, että Trumpin kauden alku lisää sekä Netanyahun että Hamasin paineita suostua tulitaukoon. Trumpin valtaantulo voi mahdollistaa tulitauon ja jopa sodan päättymisen Gazassa. Tämä tietysti kiihdyttää jo pitempään jatkuneita keskusteluita Gazan hallinnasta sodan päätyttyä.
Abbas pelkää jäävänsä sivuun uudessa tilanteessa sekä menettävänsä asemansa jopa Länsirannalla. Israelin hallituksessa moni olisi valmis luopumaan koko palestiinalaishallinnosta, ja Syyrian tapahtumat osoittavat, kuinka nopeasti epäsuosittu hallinto voi kaatua myös sisältäpäin. Tässä tilanteessa Abbas pyrkii osoittamaan Israelille ja Yhdysvalloille, että hallinto voi yhä olla hyödyllinen ja voisi näin ollen saada roolin myös Gazassa.
Miten Gazaa hallitaan sodan jälkeen?
Gazan sodan aikana alueen sodanjälkeisestä tulevaisuudesta on esitetty erilaisia näkemyksiä. Presidentti Bidenin hallinto on kannattanut ajatusta uudistetusta palestiinalaishallinnosta”, joka hallitsisi sodan jälkeistä Gazaa Länsirannan lisäksi. Israel on puolestaan toistaiseksi torjunut ajatuksen, että palestiinalaishallinolla olisi minkäänlaista roolia alueen hallinnassa.
Netanjahu on ollut korostetun haluton keskustelemaan konkreettisesti Hamasin jälkeistä Gazasta. Hänen ja hallituksen muiden edustajien lausunnoissa on tehty selväksi Israelin halu jatkaa Gazan sotilaallista hallintaa jatkossakin. Osa on kannattanut myös siirtokuntien uudelleen rakentamista alueelle. Israelilaisissa lausunnoissa on puhuttu myös ”riippumattomista” palestiinalaisista, jotka vastaisivat Gazan siviilihallinnosta. Ajatus tuo mieleen Israelin politiikan ennen PLO:n tunnustamista ja rauhanprosessia. Silloin Israel pyrki estämään PLO:n kasvavan roolin alueella tukemalla kylien perinteistä johtoa urbaanin nationalistisen eliitin sijaan. Israelin politiikka tunnetusti epäonnistui ja PLO nousi keskeiseen asemaan miehitetyillä alueilla Israelin ja sitä tukeneen Jordanian pyrkimyksistä huolimatta. Niin ikään Israelissa on pohdittu mahdollisuutta, että yksityiset turvallisuusfirmat takaisivat turvallisuutta Gazassa palestiinalaishallinnon sijaan. Israel on torjunut myös YK:n rauhanturvaajien tulon alueelle.
Yhdistyneet arabiemiraatit ovat esittäneet suunnitelman, jossa palestiinalaishallinto ei saisi välittömästi minkäänlaista roolia Gazassa. Juuri tätä Abbas pelkää, sillä Trumpin epäillään olevan Bidenia selvästi halukkaampi tukemaan ajatusta. Kaikki muistavat, kuinka jyrkän kielteisesti Trump suhtautui palestiinalaishallintoon ensimmäisellä kaudellaan.
Emiraatit on ilmaissut halukkuutensa lähettää rauhanturvaajia alueelle Israelin vetäytyessä, mutta on sitonut osallistumisensa uudistuneeseen palestiinalaishallintoon. Emiraatin joukot olisivat osa Gazaa väliaikaisesti hallitsevaa kansainvälistä koalitiota. Suunnitelman mukaan palestiinalaishallinnon rooli kasvaisi, mikäli se edistyisi reformissaan. Abbas näkee taustalla olevan ilmiselvän pyrkimyksen syrjäyttää nykyinen johto ja valita uusi Emiraattien suosima johto, jonka myös Israel voisi hyväksyä.
Emiraattien mielessä arvellaan yleisesti olevan Abbasin arkkivihollinen, Gazan entinen voimamies Muhammad Dahlan, joka nykyään asuu Emiraateissa ja on läheinen maata hallitsevan Nahyanin perheen ja presidentti Muhammad bin Zayed al Nahyanin kanssa. Jo kesällä raportoitiin Yhdysvaltojen, Israelin ja Emiraattien suunnitelmista, joka johtaisi lopulta Dahlanin valtaan. Dahlan oli pitkään CIA:n ja Israelin sisäisestä turvallisuudesta vastaavan Shin betin mies Gazassa. Tiettävästi hän oli tärkeässä roolissa myös Yhdysvaltojen tukemassa suunnitelmassa kaataa aseellisesti Hamasin hallinto vuonna 2007. Nykyisin Dahlan on ennen kaikkea Emiraattien palveluksessa.
Tulevan kehityksen arviointi on tässä vaiheessa hyvin vaikeaa. On selvää, että eri toimijat pyrkivät vahvistamaan asemiaan Gazan sodan lopun häämöttäessä. Laajemmassa kuvassa tämänhetkiset tapahtumat Länsirannalla kuvaavat hyvin Lähi-idän politiikan keskeistä ilmiötä vuosikymmenestä toiseen. Historioitsija L. Carl Brownin kuuluisan huomion mukaan Lähi-itä on ”penetrated system”, jossa ulkoiset toimijat puuttuvat alueen heikkojen valtioiden sisäisiin asioihin omien intressiensä mukaisesti. Palestiinalainen politiikka on erinomainen esimerkki tästä.
Sekä alueelliset että alueen ulkopuoliset toimijat hankkivat suosikkeja, joiden välityksellä ne pyrkivät ajamaan omia etujaan. Niinpä palestiinalaisen poliitikon valta on tyypillisesti sidoksissa ulkopuolisten toimijoiden tukeen. Israel, Yhdysvallat, Iran, Persianlahden valtiot, Turkki ja omalla passiivisella tavallaan myös EU ovat osa tätä suurta peliä, jossa esimerkiksi palestiinalaisten mahdollisuus vaikuttaa omaan poliittiseen johtoonsa on hyvin rajallinen. Kyse ei ole vain epädemokraattisista johtajista, vaan alueellisen järjestelmän keskeisestä piirteestä, jota mekin osana EU:ta pidämme yllä. Samantyyppiset rakenteet on helppo havaita vaikkapa Libanonissa, Syyriassa ja Irakissa. Antti Tarvaisen aikaisemmin esittämiä ajatuksia mukaillen (Palestiina on nykyisen maailmanjärjestyksen reuna – kolme mahdollista kehityskulkua) sääntöpohjainen liberaali maailmanjärjestys ei koskaan ehtinyt tulla Lähi-itään asti.
Artikkelikuva: Graffiti Jeninissä 2015. Kuva: Jaakko Pesonen.