Mitä kuuluu Libanonin kulttuuriperinnölle?

Muinaismuistojen tuhoutuminen ei ehkä ole ensimmäinen asia, joka tulee mieleen inhimillisen kärsimyksen keskellä, mutta kulttuuriperintö on kuitenkin joutunut sotatoimien kohteeksi Libanonissa. Israel on pommittanut Libanonia helmikuun 28. päivästä lähtien, jolloin se ilmoitti perustavansa puskurivyöhykkeen Etelä-Libanoniin ja määräsi yli sata kylää evakuoitavaksi. Todellisuudessa eteläistä Libanonia on pommitettu miltei päivittäin vuoden 2024 marraskuun tulitauosta lähtien. Ihmisuhreilta ei ole vältytty, mutta tuhon kohteeksi ovat joutuneet myös ympäristö ja infrastruktuuri, mukaan lukien useat arkeologiset kohteet.

Libanonissa on kuusi UNESCO:n maailmanperintökohdetta, joista pommituksissa on kärsinyt eniten etelässä sijaitsevan Tyroksen (tunnetaan myös nimillä Tyre ja Sour) vanha kaupunki, joka tunnetaan myös Al-Bass-nimellä arkeologisena kohteena. Al-Bassin lähistöä pommitettiin maaliskuussa kahteen otteeseen, ensin 6. päivä ja uudestaan 24. päivä maaliskuuta ja viimeksi toukokuun 15. päivä, jolloin Israelin armeija oli antanut evakuointikäskyn kaupunkiin, ja noin 200 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa tuntien varoitusajalla.

Juuri ennen ensimmäistä pommitusta Libanonin kulttuuriministeri Ghassan Salamé oli ollut yhteydessä UNESCO:n pääjohtajaan Khaled el-Enanyyn ja vaati kansainvälisiä toimia Libanonin kulttuuriperinnön suojelemiseksi. Tyros on vuodesta 2024 ollut erityissuojelun kohteena, mikä tarkoittaa, että jopa sen läheisyydessä tehtyjä iskuja pidetään maailmanperinnön vaarantamisena. Tyroksen läheisyydessä tapahtuneet pommitukset ovat vaatineet myös ihmisuhreja.

Muinaisen Tyroksen alueella on sekä foinikialais- että roomalaisaikaisia arkeologisia jäänteitä mukaan lukien roomalainen akvedukti ja yksi suurimmista säilyneistä roomalaisista hippodromeista. Libanonin alue on ollut asutettu yli kymmenen vuosituhannen ajan, ja rannikkokaistaleella on joitain maailman vanhimmista kaupungeista. Tyros on yksi pisimpään asutetuista kaupungeista maailmassa, ja sen historia ulottuu jopa foinikialaisia varhaisemmalle ajalle, varhaiselle pronssikaudelle, jolloin kaupunki oli yhteydessä paitsi muinaisen Egyptin varhaisiin dynastioihin, mutta myös esimerkiksi Kreetan minolaiseen kulttuuriin.

Tyros oli alun perin saari Libanonin rannikolla, kunnes Aleksanteri Suuri liitti sen osaksi mannerta vuonna 332 eaa. Israel pudotti pommeja vain metrien päähän arkeologisesta kohteesta, ja hippodromi kärsi vahinkoja hyökkäyksessä. Myös eräs roomalaisista pylväistä menetti kapiteelinsa pommi-iskusta lentäneitten sirpaleiden vuoksi.

Eräs paljon huomiota saanut Libanonin kulttuuriperintökohde, joka ei vielä ole maailmanperintölistalla, on Beaufort Castle, joka tunnetaan myös nimellä Qalaat al-Chakif. Se on 1100-luvun alkupuoliskolla rakennettu ristiretkilinna ja on viime kuukaudet esiintynyt uutisotsikoissa. Linna on rakennettu strategisesti tärkeälle paikalle korkealle kalliolle, josta näkee laajasti ympäröivälle alueelle. Linnan käyttö ja rakentaminen jatkui läpi Aijubidien ja Mamelukien aikakauden 1100-luvulta lähtien aina osmanikaudelle, 1600-luvulle asti, ennen kuin sen käyttö linnana ja kunnostaminen lopetettiin. Linnan on pitkään katsottu kuuluvan Lähi-idän parhaiten säilyneiden keskiaikaisten monumenttien joukkoon.

Beaufortin linna on jo aiemmin ollut nykyajan konfliktien myrskynsilmässä. Vuodesta 1976 PLO piti linnaa hallussaan ja pystyi sieltä käsin tekemään iskuja Pohjois-Israeliin. Vuoden 1982 Libanonin sodan jälkeen linna oli Israelin armeija hallussa vuoteen 2000 asti. Linnan palattua Libanonin hallintaan paikalliset viranomaiset ryhtyivät raivaamaan aluetta sotilastoiminnan jäljiltä ja aloittivat linnan rakenteiden tutkimisen, vahvistamisen ja entisöinnin. Työ on kuitenkin edennyt hitaasti.

Alueen konfliktien taas yltyessä sodaksi syksyllä 2024 UNESCO lisäsi 34 kohdetta Libanonissa tehostetussa suojelussa olevien kohteiden listalle (List of Cultural Property under Enhanced Protection), mukaan lukien Beaufortin linnan. Listan tarkoitus on kulttuuriperinnön suojelu aseellisen konfliktin sattuessa. Tänä vuonna 39 Libanonissa sijaitsevaa kulttuurikohdetta on lisätty tälle listalle.

Marraskuussa 2025 Libanonin edustusto UNESCO:ssa jätti hakemuksen saada Etelä-Libanonissa Amel-vuoren kupeessa sijaitsevan Beufortin ja neljän muun keskiaikaisen linnakkeen rykelmän UNESCO:n varsinaiselle maailmanperintölistalle. Toimet eivät kuitenkaan ole suojelleet Beaufortin linnaa. Tämän kevään taisteluissa Israelin armeijan on pommittanut linnaa, ja toukokuun viimeisenä päivänä Israel otti linnan uudemman kerran haltuunsa.

Myös toinen Amel-vuoren kupeessa sijaitseva keskiaikainen linnake, Qalaat Chama’, on kärsinyt sotatoimien ristitulessa, ei vain tänä keväänä vaan myös vuosina 2006 ja 2024. Kalliolle, hyvälle näköalapaikalle rakennetun linnakkeen rauniot sijaitsevat noin 12 kilometriä Tyren kaupungista etelään, Haifan rannikon lähettyvillä ja reilun viiden kilometrin päässä Israelin rajalta. Arkeologisissa tutkimuksissa on todettu paikan käytön ulottuvan ainakin roomalaisajalle, 200-luvulle jaa.

Vuoden 2024 konfliktitilanteen seurauksena UNESCO siis listasi 34 Libanonin tärkeää kulttuurikohdetta erityissuojeluksen alaiseksi, mukaan lukien viisi Libanonin kuudesta maailmanperintökohteesta. Useimmat erityissuojelulistan kohteista sijaitsevat maan etelä- ja keskiosissa, jossa riski joutua sotatoimien jalkoihin on suurin. Maan keskiosissa Bekaan laaksossa sotatoimien kohteena on ollut  yksi Libanonin tunnetuimmista nähtävyyksistä, Baalbek. Paikallinen Green Southeners -järjestö, joka ajaa Libanonin kulttuuriperinnön asiaa, on ollut yhteydessä UNESCO:on iskujen takia ja on julkisesti kritisoinut järjestöä hitaudesta ja tehottomuudesta.

Myös yhdysvaltalaista American Society of Overseas Research (ASOR) -järjestöä on kritisoitu sen hiljaisuudesta, mitä tulee Libanonin kulttuuriperinnön tuhoamiseen. Järjestö on tunnettu sen mielenkiinnosta erityisesti foinikialaishistoriaan. ASORin toiminnanjohtaja Andrew Vaughn kävi Beirutin American Universityssä (AUB) joulukuussa esitelmöimässä Libanonin kulttuuriperinnön suojelemisesta. Erityisesti libanonilaistaustainen Toronton yliopiston apulaisprofessori Katherine Blouin sekä Archaeologists Against Apartheid -järjestö ovat kritisoineet ASOR:ia siitä, että se ei ole antaneet virallista lausuntoa, jossa olisi esitetty kritiikkiä Israelin Tyroksen pommitusta kohtaan.

Yksi Libanonin kulttuuriperinnön suojelemiseen erikoistuneista kansalaisjärjestöistä on Green Cedar Lebanon, joka on omistautunut vihreämmän Libanonin luomiselle, ilmastonmuutoksen torjumiselle ja kestävän kehityksen edistämiselle. Järjestö on kuluvan vuoden alussa julkaissut kirjan Echoes of Eternity / Échos d’Éternité, jossa esitellään 34 Libanonissa sijaitsevaa kulttuuriperintökohdetta, joita on ehdotettu otettavaksi mukaan UNESCO:n maailmanperintökohteisiin.

Kirjan tuotot menevät osittain Libanonin kulttuuriperinnön säilyttämiseen ja sen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta Libanonin tärkeistä arkeologisista kohteista, joita on suojeltava sekä ympäristötuhoilta että tuhoisilta poliittisilta päätöksiltä niin kansallisilta kuin kansainvälisiltäkin. Kohteiden ottaminen mukaan UNESCO:n maailmanperintöluetteloon auttaisi niiden suojelemisessa. Kansalaisjärjestö on yksi tapa tukea paikallisia Libanonin kulttuuriperinnön suojelemisessa.

Sotatoimien taas eskaloiduttua tänä keväänä UNESCO:n erityissuojelulistalle lisättiin 39 kohdetta eri puolilla Libanonia; tällä kertaa myös useampi tärkeä kohde maan pohjoisosassa, varsinkin Tripolissa. Listalle on kuitenkin päätynyt lähinnä merkittävimmät ja näyttävimmät arkeologiset kohteet, joiden erityinen arvo on kansainvälisen tutkijakollegion mielessä, ja jotka ovat nousseet turistien suosioon.

Ulkopuolelle jäivät monenlaiset pienemmät arkeologiset kohteet ja tutkimusalueet, jotka voivat ajoittua esihistorialliseen aikaan, antiikkiin tai keskiaikaan. Pienempien kohteiden jääminen sotatoimien jalkoihin jää helposti huomaamatta ja unohduksiin. On kuitenkin ryhmiä, jotka yrittävät seurata ja nostaa esiin myös näitten turistivirtojen ulkopuolelle jäävien kohteiden kohtaloita erilaisten nettikanavien ja sosiaalisen median kautta.

Esimerkiksi paikallinen uutissivusto Bint Jbeil on raportoinut tuhoutuneista arkeologisista kohteista esimerkiksi Yaterissa ja Wadi Maryaminissa, joiden joukossa on ollut kanaanilaisia, roomalaisia ja syyrialaisia taloja ja hautoja, veistoksia, altaita ja oliiviöljyn puristamoja. Myös myöhempää mutta silti arvokasta kulttuuriperintöä on tuhoutunut iskuissa, kuten osmaniaikaisia kauppakujia ja asuinkortteleita.

Libanon on ratifioinut Haagin yleissopimuksen kulttuuriperinnän suojelemiseksi aseellisilta selkkauksilta vuonna 1999. Vuonna 1954 toisen maailmansodan jälkimainingeissa solmitun sopimuksen on tarkoitus suojella kulttuuriomaisuutta hyökkäyksiltä ja ryöstelyltä, sillä yksittäisen kansakunnan kulttuuriperinnön tuhoutumisen uskotiin olevan koko ihmiskuntaa koskettava asia. Yleissopimuksen on tarkoitus taata se, että aseellisen konfliktin osapuolet pidättäytyvät tuhoamasta kulttuuriperintöä, ja rauhoittaa kohteet sotilaalliselta toiminnalta, joka vahingoittaisi kohdetta tai antaisi oikeutuksen vastapuolen vihamieliselle reaktiolle. Israel ei ole ratifioinut sopimusta eikä se ole UNESCO:n äänivaltainen jäsen.

Arkeologisia ja kulttuurihistoriallisia kerrostumia Libanonissa riittää. Monesti samassa paikassa on ollut ihmisten toimintaa esihistoriallisista ajoista lähtien, läpi antiikin, Bysantin, kalifaattien, ristiretkien, Mamelukien ja Osmanien ajoista nykyaikaan saakka. Libanon on maa täynnä kulttuuriperintöä, josta osa meidän yhteisen kulttuurihistoriamme juurista kumpuaa. Voi vain toivoa, että tämä kulttuuriperintö saadaan säilytettyä myös jälkipolville. Kyse ei ole pelkästään arkeologisten kohteiden tai kulttuuriperinnön tuhoamisesta, vaan niiden kautta myös katkaista siteitä ihmisten ja paikan, muistin sekä identiteetin välillä sekä häiritään libanonilaisten sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Kyse on myös maailman kulttuuriperinnöstä, jonka varjeleminen tuleville sukupolville on kaikkien yhteinen tehtävä.

**

• Kaikki Libanonin maailmanperintökohteet
• Libanonin hakemus UNESCOn maailmanperintölistalle “The castles of Mount Amel”
• ICOMOS: “The castles of Mount Amel”
• UNESCOn “enhanced protection” Libanonin lista
• UNESCO steps up support as Lebanon’s crisis unfolds
• Archaeology-washing apartheid: Why you should boycott the American Society of Overseas Research (ASOR)
• MEI: Lebanese Heritage Under Siege
• Israel demolishes UNESCO-protected shrine of Shamoun al-Safa in south Lebanon
• 9 sites submitted to the UNESCO tentative list in Lebanon
• Echoes of Eternity –kirja

Artikkelikuva: Tyroksen arkeologinen alue on UNESCO:n maailmanperintökohde. Kuva: artaxerxes_photo.

Jeanette Lindblom ja Joanna Töyräänvuori, 30 kesäkuuta 2026

arkeologia, kulttuuriperintö, Libanon, unesco

---