Mitä pääsy UNESCOn maailmanperintöluetteloon tarkoittaa sodan runtelemalle Beaufortin linnalle?

Suomessa hehkutettiin heinäkuun lopussa Alvar, Aino ja Elissa Aallon kolmentoista arkkitehtuurisen kohteen pääsyä UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Samalla kuultiin myös hyviä uutisia Libanonista, missä ehdolla olleet viisi Amel-vuoren keskiaikaista linnaa ja linnoitusta – mukaan lukien mediassa Suomessakin useasti esillä ollut Beaufortin linna – pääsi luetteloon. Kesäkuussa blogissa käsiteltiin Libanonin kulttuuriperinnön kohtaloa sodan jaloissa ja mainittiin tämä viiden linnan kokonaisuus, joka vielä silloin oli ehdokaslistalla.

Amel-vuoren linnat siirtyivät tehostetun suojelun listalta maailmanperintökohteeksi

Israelin ja Hizbollahin välisen sodan alettua Etelä-Libanonissa vuonna 2024, UNESCO listasi muun muassa Beaufortin keskiaikaisen linnan (Qalaat al-Chakif) ja Amel-vuoren muut linnat tehostetun suojelun listalle (List of Cultural Property under Enhanced Protection). Listan tarkoituksena on nimeen omaan suojella kulttuuriperintöä aseellisen konfliktin sattuessa. Lista ei ole sama kuin maailmanperintöluettelo, vaan sillä pyritään suojaamaan alueen tärkeitä kulttuurikohteita niiden maailmanperintöstatuksesta riippumatta. Myös viisi Libanonin silloisesta kuudesta maailmaperintökohteesta nimettiin 34 kohteen tehostetun suojelun listalla ja vuonna 2026 listaa jatkettiin vielä 39 kohteella. Tällä hetkellä listalla on siis 73 Libanonissa sijaitsevaa kohdetta.

Vuonna 2025 Libanon jätti UNESCOlle hakemuksen Amel-vuoren linnojen lisäämisestä maailmanperintöluetteloon. Edellinen hakemus oli jätetty vuonna 2022, jolloin maailmanperintöstatusta haki Tripolissa sijaitseva, 1960-luvulla Oscar Niemeyerin suunnittelema Rashid Karamin kansainvälinen messualue. Vuonna 2019 maailmanperintöstatusta oli haettu kahdeksalle eri kohteelle tai kokonaisuudelle. Nämä kahdeksan kohdetta odottavat edelleen pääsyä listalle, mutta Rashid Karamin kansainvälinen messualue hyväksyttiin luetteloon heti hakemuksen jälkeen vuonna 2023. Samoin nyt Amel-vuoren linnat hyväksyttiin vain vuosi hakemuksen jälkeen maailmanperintöjen joukkoon.

Amel-vuoren linnat ovat vaarassa

Amel-vuoren linnat eli virallisesti englanniksi Mount Amel Castles -kokonaisuus koostuu viidestä Etelä-Libanonissa, eri puolia Amel-vuorijonoa, korkeilla kielekkeillä sijaitsevista linnoista ja linnoituksista. Kyseessä on Qalaat Al Chakif (Beaufort Castle), Qalaat Tibnin (Toron Castle), Qalaat Chakra (Dubieh Castle), Qalaat Deir Kifa (Maron Castle) ja Qalaat Chama’ (Chama’ Castle), joista Beaufort on suurin ja tunnetuin. Kaikki sijaitsevat jo muinaisista ajoista lähtien strategisesti tärkeissä paikoissa ja ne linnoitettiin ristiretkien yhteydessä. Linnojen käyttöä ja rakentamista jatkettiin läpi Aijubidien, Mamelukien ja Osmanien valtakausien osittain aina 1800-luvulle asti.

UNESCOn maailmanperintökomitean tämän vuoden kokouksessa Etelä-Koreassa päätettiin paitsi Amel-vuoren linnojen ja Aallon kohteiden maailmanperintölistauksesta myös vaarassa olevista maailmanperintökohteista (List of World Heritage in Danger). Amel-vuoren kokonaisuus lisättiin heti myös tähän luetteloon, jolla Rashid Karamin kansainvälinen messualue on ollut jo vuodesta 2023 lähtien. Myös vuonna 1984 maailmanperintökohteeksi listattu Tyroksen muinainen kaupunki lisättiin vaarassa olevien maailmanperintökohteiden luetteloon sen jälkeen, kun alueelle oli kohdistunut Israelin Hizbollahin vastaisia ilmaiskuja kesäkuun alussa. Tyros on myös vuoden 2024 tehostetun suojelun listalla.

Vaarassa olevien maailmanperintökohteiden luettelo (List of World Heritage in Danger) kohdistuu siis nimenomaan maailmanperintöluettelossa oleviin kohteisiin ja niihin kohdistuviin erilaisiin uhkiin, kun taas tehostetun suojelun kohteiden (List of Cultural Property under Enhanced Protection) lista voi sisältää, mitä tahansa tärkeitä kulttuurikohteita, jotka ovat vaarassa joutua sotatoimien jalkoihin.

Nopea eteneminen maailmanperintö- ja vaarassa olevien kohteiden luetteloon osoittaa Beaufortin ja muiden Amel-vuorten linnojen suojelun kiireellisyyden, mikä mainitaan myös UNESCOn lehdistötiedotteessa, jossa uusia kohteita esitellään ja valintoja perustellaan. Täytyy myös todeta, että maailmanperintökomitean heinäkuisessa kokouksessa Libanon oli hyvässä asemassa edistämään asiaansa; maa osallistuu parhaillaan komitean toimintaan ensi vuonna päättyvällä viiden vuoden mandaatilla ja toimi kokouksessa yhtenä viidestä varapuheenjohtajamaasta. Uusien listausten jälkeen Libanonilla on yhteensä seitsemän maailmanperintökohdetta, joista kolmen katsotaan olevan vaaranalaisia.

Maailmanperintöstatuksesta on vähän käytännön hyötyä

Libanonilaisille Beaufortin linnan listaus tehostetusti suojeltuna kohteena maailmanperintöluetteloon sekä pääsy vaarassa olevien maailmanperintöjen luetteloon ei kuitenkaan vielä ole poikinut konkreettista hyötyä. Vaikka listaukset ovat merkittävä tunnustus kohteen arvosta ja sitä uhkaavasta vaarasta, ne jäävät lähinnä paperilla julistetuiksi hyväntahtoisiksi eleiksi. Linna on edelleen Israelin armeijan hallinnassa ja sotatoimet jatkuvat linnan ympäristössä, missä kuulemma edelleen jatkuvasti ammutaan räjähteitä. Listaukset itsessään eivät siis rauhoita aluetta tai turvaa linnaa, mikä on lähinnä johtanut turhautumiseen libanonilaisten parissa.

Myös toisella lähialueen kohteella on ollut samankaltainen kohtalo kuin Amel-vuoren linnoilla. Uutisoinnissa näistä kahdesta kohteesta onkin keskusteltu samoissa yhteyksissä. Kyseessä on Länsirannan pohjoisosassa, Vanhassa testamentissa mainittujen Ebalin ja Gerizimin vuorten välissä, Israelin miehittämällä alueella sijaitseva Sebastia, joka tunnetaan myös nimellä Samaria. Tämän arkeologisen kohteen asutushistoria ajoittuu varhaispronssikaudelta, läpi roomalaisen ja bysanttilaisen kauden islamilaiseen kauteen asti ja se toimi myös aikoinaan muinaisen Israelin eli niin kutsutun Pohjoisvaltakunnan pääkaupunkina. Palestiinan delegaatio ehdotti Sebastiaa UNESCOn maailmanperintöluetteloon ensimmäisen kerran jo vuonna 2012, mutta vasta tänä vuonna päivitetty ehdotus meni läpi – hyvin samoin perustein kuin Amel-vuoren linnat eli vaurioitumisen uhka ja kohteen suojelemisen kiireellisyys.

Vaikka mahdollisuudet käytännön suojelutoimiin ovat tässä vaiheessa olemattomat, koska molemmat kohteet ovat Israelin hallinnassa, on Amel-vuoren linnojen ja Sebastian arkeologisten kohteiden lisääminen maailmanperintö- ja vaarassa olevien maailmanperintökohteiden luetteloon tärkeä symbolinen merkitys. Tämä näkyy muun muassa siinä, että Israel on vahvasti protestoinut listauksia vastaan (ja France24). Mutta, koska Israel vetäytyi UNESCOsta vuonna 2019, syyttäen organisaatiota Israelin syrjimisestä, maan edustajat osallistuivat ainoastaan tarkkailijoina komitean heinäkuisessa kokouksessa Etelä-Koreassa. Sekä listaukset ja protestit kuitenkin osoittavat, että Libanonin linnat ja Sebastian kaupunki ovat arkaa aihe ja, kuten jo aiemmassa blogissa todettiin, kyse ei ainoastaan ole tärkeistä historiallisista kohteista, vaan myös identiteetistä, vallasta ja alueen hallinnasta.

Mitä kuuluu Palestiinan maailmanperintökohteille?

Sebastian kaupungin listauksen myötä Palestiinan alueella on nyt yhteensä kuusi maailmanperintökohdetta, joista neljä ovat vaarassa olevien kohteiden luettelossa. Ennen Sebastiaa edellinen Palestiinan alueella maailmanperinnöksi luokiteltu kohde on Pyhän Hilarionin luostarin rauniot (Tell Umm Amer). Luostarin juuret juontavat 300-luvulle ja sen katsotaan edustavan vanhimpia luostareita Lähi-idän alueella. Se on myös ainoa Gazan kaistaleella sijaitseva maailmanperintökohde. Luostari sai hyvin samankaltaisen kohtelun vuonna 2024, kun se samanaikaisesti hyväksyttiin sekä maailmanperintöluetteloon että uhattujen kohteiden luetteloon. Itse asiassa kaikki Palestiinan alueen vaarassa olevat maailmanperintökohteet ovat päätyneet heti maailmanperintölistauksen jälkeen vaarassa olevien kohteiden luetteloon.

Mitä Gazan kaistaleeseen tulee, Pyhän Hilarionin luostari ei ole ainoa vaarassa oleva kulttuurikohde. Gazan alue on ollut historiallisesti tärkeä kauttakulun alue, jossa muinaisen Lähi-idän valtakunnat ovat koetelleen rajojaan puoleen ja toiseen. Lähellä nykyistä Gazan kaupunkia on pronssikaudelle sijoittuvat Tell es-Sakanin ja Tell el-Ajjulin rauniokumpu, joka oli tärkeä asutuskeskus jo faraoiden Egyptin aikana. Aleksanteri Suuri piiritti Gazaa vuonna 332 eaa. ja myös uudella ajalla Gaza on ollut tärkeä kaupan keskus ja kaupunki, johon muun muassa Napoleon Bonaparte pysähtyi matkallaan piirittämään Akkoa vuonna 1799.

UNESCO ei voi muuta kuin listata viimeisen kolmen vuoden aikana Gazasta tietoon tulleet vauriot. Tähän mennessä listaan on kertynyt 164 kulttuurikohdetta sisältäen uskonnollisia, historiallisia tai taiteellisesti kiinnostavia rakennuksia, monumentteja, museoita ja arkeologisia kohteita. Tämä kuitenkin on toissijaista verrattuna Gazan kaistaleen humanitääriseen tilanteeseen ja ihmisten jatkuvaan hätään. Mutta Gazassakin ihmisten elinympäristön tuhoutumisen myötä pyyhkiytyy asukkaiden identiteetti, historia ja kytkös alueeseen.

Oma mielenkiintoinen kohteensa on Jerusalemin vanha kaupunki. Se sai paikan maailmanperintöluettelossa jo vuonna 1981. Se ei kuitenkaan tapahtunut Palestiinan ehdotuksesta, koska heillä ei vielä ollut mitään virallista tahoa ehdotuksen tekijäksi, eikä myöskään Israelin ehdotuksesta, vaikka maa silloin olikin UNESCOn jäsen, vaan Jordanian ehdotuksesta. Jerusalemin vanhaa kaupunkia ei myöskään ole luettu minkään maan alaisuuteen, vaan se on oma erillinen kohde maailmanperintöluettelossa. Prosessissa heijastuu symbolisesti ladatun kohteen nykyhistoria ja arka luonne. Heti seuraavana vuonna vanhalle kaupungille myönnettiin paikan vaarassa olevien kohteiden listalla ja se on pysynyt siellä.

Maailmanperintöstatus on korkeiden tahojen kannanotto

UNESCOn eri listaukset eivät välttämättä pysty konkreettisesti suojaamaan perintökohteita vahingoilta, mutta ne nostavat niiden arvostusta ja uutisarvoa. Vaikka arvostettu maailmaperintöstatus on usean vaarassa olevan kulttuurikohteen kohdalla kuin hampaaton paperitiikeri, listaus on kuitenkin asiasta päättävien tahojen tärkeä linjanveto ja kannanotto. UNESCOn listaus tuo myös mukanaan kohteen systemaattisen seurannan ja kyseiselle maalle tukiverkoston kohteiden suojelun järjestämiseksi.

Mitä pääsy UNESCOn maailmanperintölistalle sitten käytännössä tarkoittaa kohteelle? Aallon arkkitehtuurisen perinnön liittäminen maailmanperintöjen joukkoon nostaa kyseiset kohteet kansainvälisen huomion keskipisteeseen ja luo toivoa sekä vilkkaammasta kulttuurimatkailusta että paremmista rahoitusmahdollisuuksista rakennusten kunnossa pitoon. Samoin Lähi-idän kohteiden kirjaaminen luetteloon tuo toivon mukaan ne ja niiden ahdingon laajemmin ihmisten tietoisuuteen sekä parantaa, ainakin jollain tasolla ja aikavälillä, mahdollisuuksia suojella niitä. Toivon mukaan myös konfliktien keskellä olevat alueet ja niissä asuvat ihmiset tulevat samalla näkyviin.

Beaufortille ja Amel-vuoren muille keskiaikaisille linnoituksille maailmanperintöstatus ei liene lähitulevaisuudessa tuovan mitään suuria turistivirtoja. Osalle aika on käynyt vähiin ja rakenteita on jo tuhoutunut. Tärkeintä tässä vaiheessa lienee, että UNESCOn tunnustus antaa jonkinlaisen nimellisen suojan, jos ei muuten, niin toimimalla moraalisena painostuksena kaikkia kohteissa ja niiden ympäristöissä toimivia tahoja kohtaan. Toivon mukaan ajan myötä päästään myös tilanteeseen, missä Libanonin viranomaiset pääsevät jatkamaan vuoden 2000 jälkeen aloittamiaan kunnostustöitä Beaufortin linnassa.

Kiitos kollegalleni Joanna Töyräänvuorelle hyvistä kommenteista ja ehdotuksista.

Lue lisää

• UNESCO World Heritage List
• Libanonin maailmanperintökohteet

 

Artikkelikuva: Beaufortin linna 2018. Kuva: Bassem Zein.

Jeanette Lindblom, 12 elokuuta 2026

arkeologia, kulttuuriperintö, Libanon, unesco

---