Istanbulissa lasketaan ääniä kunnes İmamoğlu häviää

Istanbulin pormestarin nimitystä ei tätä kirjoitettaessa ole vieläkään vahvistettu, vaikka Turkin paikallisvaaleista on jo 12 päivää. Virallisten tulosten mukaan oppositiopuolue CHP:n (Tasavaltalainen kansanpuolue) ehdokas Ekrem İmamoğlu voitti vaalit vain 23 000 äänen enemmistöllä, minkä jälkeen Turkkia hallitseva AKP (Oikeus- ja kehityspuolue) vaati äänten uudelleenlaskentaa. Reilun 15 miljoonan asukkaan Istanbulissa annetuista lähes 9 miljoonasta äänestä hylättiin yli 300 000, ja heti vaalien jälkeen AKP vaati näiden hylättyjen äänestyslippujen tarkastamista. Tarkastuksen seurauksena ero kutistuikin vain 15 000 ääneen. Hylättyjen äänien uudelleenlaskun jälkeen AKP vaati kaikkien äänten tarkastuslaskentaa. Sittemmin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on tehnyt kaikkensa kyseenalaistaakseen vaalituloksen. Hän on väittänyt järjestäytyneen rikollisuuden puuttuneen ääntenlaskentaan ja  väläyttänyt mahdollisuutta uusintavaaleista Istanbulissa. Ilmeisesti presidentti Erdoğan ja AKP eivät sittenkään ole valmiita hyväksymään vallan menetystä Turkin suurimmassa kaupungissa.

Ekrem İmamoğlu 2018.

Hävisikö AKP vaalit?

Uutisoinnissa vaalien tulosta on pidetty AKP:n ja Erdoğanin tappiona, vaikka AKP:n vetämä vaaliliitto sai 51,6 % koko maan äänistä, ja AKP säilytti asemansa maan suurimpana puolueena 44,3 % äänisaaliilla. AKP kuitenkin hävisi vaalit kuudessa Turkin kymmenestä tärkeimmästä kaupungista. Nämä kuusi kaupunkia, joukossa pääkaupunki Ankara, maan suurin kaupunki Istanbul ja turismin keskus Antalya, ovat Turkin vauraita alueita, joissa tuotetaan 60 % maan bruttokansantuotteesta ja joiden väestö on keskimääräistä vauraampaa ja koulutetumpaa. Tämän vuoksi AKP:n sinänsä hyvä äänisaalis voidaan perustellusti nähdä tappiona.

Istanbul on AKP:lle tärkeä symbolisesti ja taloudellisesti. Se on maan suurin kaupunki ja talouden veturi, ja sieltä alkoi presidentti Erdoğanin voittoisa poliittinen ura 25 vuotta sitten, kun hänet valittiin Istanbulin pormestariksi. Istanbul on tärkeä myös muuten. Vaikka Turkki on keskusvaltainen maa, jossa paikallishallinnon liikkumavara on kapea, on Istanbulin tämän vuoden budjetti kaikkineen lähes 35 miljardia liiraa eli 5,5 miljardia euroa .

 

Miksi AKP hävisi vaalit?

Mielipidetiedustelujen mukaan turkkilaisia äänestäjiä huolestutti eniten talouden heikko tila. Inflaatio on 20 %, työttömyys on 13,5 %, ja ruoan hinta on noussut inflaatiotakin nopeammin.

Yksi tärkeä syy AKP:n pitkälle valtakaudelle on Turkissa sen johdolla tapahtunut vaurastuminen. Turkki on nykyään huomattavasti vauraampi kuin AKP:n noustessa valtaan vuonna 2002. Vaikka AKP:n poliitikoita on syytetty mittavasta korruptiosta, myös tavallinen kansa on saanut osansa lisääntyvästä hyvinvoinnista. AKP satsasi infrastruktuuriin, rakensi teitä ja sairaaloita, vesiputkia ja viemäriverkostoa, ja helpotti esimerkiksi pääsyä sairaanhoitoon. Työllisyyskin oli pitkään kohtalaisen hyvä.

Turkin talous on kuitenkin ollut ongelmissa jo vuodesta 2017 lähtien eikä AKP osaa korjata tilannetta. Presidentti Erdoğan on osoittanut sekä talousosaamisen puutetta että heikkoa tilannetajua. Maan talouden kasvu on ollut pitkälti velalla rahoitettua ja perustunut kotimaisen kysynnän ja rakennussektorin kasvulle. Nyt kun talous on alkanut sakata, Erdoğan on muun muassa puuttunut keskuspankin toimintaan eikä ole edes pyrkinyt parantamaan maan tulehtuneista suhteita Euroopan unioniin, Turkin tärkeimpään kauppakumppaniin tai Yhdysvaltoihin, joka sekin on tärkeä kauppakumppani. Nyt kun AKP ei enää pysty takamaan hyvinvointia, on luonnollista, että se menettää kannatustaan.

Ehkä mielenkiintoisempi kuin ”miksi AKP hävisi” on ”miksi CHP voitti’? Taloudellisen hyvinvoinnin ja konservatiivisten poliittisten linjausten lisäksi yksi syy AKP:n pitkälle valtakaudelle on ollut opposition kyvyttömyys tarjota uskottavaa vaihtoehtoa. Tällä kertaa CHP kuitenkin onnistui tässä: se nimitti ehdokkaikseen kansallisessa politiikassa melko tuntemattomia ehdokkaita, joilla oli kokemusta ja näyttöjä kaupunkien hallinnosta, jotka keskittyivät kampanjoinnissaan paikallisiin kysymyksiin ja lupasivat parempia palveluita. Kuvaavaa valta-asemalle kilpakumppanien välillä on, että CHP:n ehdokas Istanbulin pormestariksi oli Beylikdüzün kaupunginosan entinen pormestari Ekrem Imamoğlu; AKP:n puolestaan Turkin entinen pääministeri Binali Yıldırım.

 

Mitä vaalit kertovat Turkin demokratian tilasta?

Opposition voitto tärkeimmissä kaupungeissa oli hyvä osoitus, kuinka vaaleilla on yhä suuri merkitys varsin autoritaariseksi muuttuneessa Turkissa. Varsinkin jos vaalien lopputulosta nyt kunnioitetaan ja Ekrem İmamoğlu saa viimein Istanbulin pormestarin valtakirjan. Joka tapauksessa valta on jo vaihtunut Ankarassa, jota AKP ehti hallita neljännesvuosisadan. Ankaran uusi pormestari Mansur Yavaş on jo tavannut presidentti Erdoğanin, joka onnitteli häntä.

Jo ennen pitkittynyttä jälkipeliä, Turkin 2019 paikallisvaaleissa oli kuitenkin demokratian kannalta kaksi ikävää ongelmaa. Vaalien alla oppositio ja riippumattomat tarkkailijat olivat huolissaan laajamittaisesta vaalivilpistä. Suomenkin mediassa oli juttuja niin kutsutuista haamuäänestäjistä, joilla tarkoitettiin tyhjiin rakennuksiin asukkaiksi rekisteröityjä satoja äänestäjiä sellaisissa vaalipiireissä, joissa äänten ennustettiin jakautuvan jokseenkin tasan AKP:n johtaman vaaliliiton (Cumhur İttifakı) ja opposition vaaliliiton (Millet İttifakı) välillä. Toisin sanoen, Turkin vaalit eivät olleet rehelliset, vaikka oppositio merkittäviä voittoja saavuttikin.

Toinen ongelma oli retorinen. Istuva presidentti ja AKP:n johtaja kamppaili aktiivisesti AKP:n puolesta. Jo totuttuun tapaan hän tukeutui jyrkkiin vastakkainasetteluihin, leimasi pahimmillaan kaikki poliittiset vastustajat terrorismin tukijoiksi ja pyrki luomaan paikallisvaaleista eksistentialistisen kamppailun Turkin selviämisestä. Tällä kertaa jyrkkä retoriikka saattoi toimia häntä vastaan: kurdimielisen HDP:n kannattajat ovat saaneet tottua terrorismisyytöksiin, mutta oli absurdia leimata puolet väestöstä terrorismin kannattajiksi.

Vaalit eivät olleet reilut myöskään siinä mielessä, että AKP:n talutusnuorassa oleva media toimi sen äänitorvena. Valtiollinen uutistoimisto Anadolu Ajansi jopa lopetti vaali-iltana Istanbulin ääntenlaskennan raportoinnin, kun Ekrem İmamoğlun voitto alkoi näyttää todennäköiseltä. AKP:n Binali Yıldırım ehti jo julistautua vaalien voittajaksi.

Heti vaalien jälkeen näytti siltä, että AKP tyytyisi järjestelmän suomiin valitusmahdollisuuksiin ja toivoi pientä ihmettä hylättyjen äänten tarkastuslaskennalta. Kun Erdoğan alkoi vihjailla uusintavaaleilla Istanbulissa, osoitti hän kuitenkin kyvyttömyytensä hyväksyä tappio. Tavallaan Erdoğaninkin myönsi İmamoğlun voittaneen vaalit. Käytännössä hän ei vain pidä 15 000 äänen eroa riittävänä. Pormestarin valtakirjaansa yhä odottava CHP:n Ekrem İmamoğlu on puolestaan kyseenalaistanut AKP:n valitukset: jatkettaisiinko ääntenlaskentaa niin kauan kunnes İmamoğlu ei enää ole vaalivoittaja?

Tätä kirjoitettaessa joidenkin alueiden uudelleenlaskenta jatkui yhä, ja AKP oli vaatinut äänestyksen uusimista yhdessä (Büyükçekmece) Istanbulin vaalipiireistä. Yleisesti odotetaan AKP:n vaativan uutta äänestystä koko Istanbulissa.

Joka tapauksessa jotkut turkkilaiset kommentaattorit ovat jo ehtineeet julistaa tämän viimeiseksi testiksi islamismin ja demokratian yhteensovittamisessa: mikäli vaalit järjestetään uudelleen, AKP osoittaa lopullisesti, että demokratia oli sille vain kulkuväline, josta voi hypätä pois kun valta on saavutettu. Tällä viitataan Erdoganin 1990-luvun kuvaukseen demokratiasta raitiovaununa.

 

Mitä tämän jälkeen?

On joka tapauksessa kyseenalaista, pystyvätkö CHP:n nyt valitut pormestarit lunastamaan vaalilupauksensa. He perivät AKP:ltä velkaantuneet kaupungit ja joutuvat toimimaan yhdessä AKP-vetoisten kaupunginvaltuustojen kanssa. Keskusvaltaisessa järjestelmässä AKP voi niin halutessaan laittaa kapuloita CHP:n hallitsemien kaupunkien rattaisiin. Yksinkertaisimmin se tapahtuu rajoittamalla rahoitusta kaupungeille. Käsittääkseni näin keskushallinto on aiemmin toiminut kurdimielisten puolueiden hallitsemien kaupunkien suhteen. Toisaalta, onko AKP:lla varaa jarruttaa maan tärkeimpien kaupunkien kehitystä ja siten vaarantaa Turkin talouden toipuminen?  AKP loppujen lopuksi hallitsee maata vielä ainakin seuraavat 4,5 vuotta ja on siten viime kädessä vastuullinen kansalaisten hyvinvoinnista.

Mikäli AKP saa vaatimuksensa uusintavaalista läpi Turkin ylimmässä vaalilautakunnassa, Istanbulissa järjestetään uudet vaalit 2. kesäkuuta.


Kartta: Gogolplex 5.4.2019 Wikimedia commons

Kuva: Wikimedia commons, Voice of America



Anu Leinonen, 12 huhtikuuta 2019

, , , ,


Jaa artikkeli

Facebook
Twitter
LinkedIn
Email



Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *