Siunaava voima ja pyhä vesi – pyhimysten haudoilla vierailu Turkissa

Ihmiset astuvat sisään mausoleumiin jätettyään kengät ulkopuolelle. Ensin kosketetaan, joskus myös kierretään vihreällä kankaalla verhoiltua ja kultaisin arabialaisin kirjoituksin koristeltua hautaa. Miehet istuutuvat haudan ääreen ja naiset menevät väliseinällä erotettuun tilaan. Silmät pannaan kiinni, hiljennytään ja pyydetään haudassa lepäävän pyhimyksen kautta Jumalalta terveyttä, menestystä ja voimaa. Jokainen oman tarpeensa mukaan. Osa vierailijoista suorittaa myös liikesarjoista koostuvan rituaalirukouksen kohti Mekkaa, vaikka tämä monien ohjeiden mukaan ei ole suotavaa. Joku lukee nurkassa Koraania ja hieman ihmetystä herättävä ulkomaalainen tarkkailee tilannetta sivusta. Olen Keski-Turkin Kayserissa uskonnollisen opettajan Seyyid Burhaneddinin (1165–1244) mausoleumissa, joka sijaitsee hänen mukaansa nimetyllä hautausmaalla.

Turkissa vastaavanlaisia merkkihenkilöille, kuten sulttaaneille, pyhimyksille ja uskonnollisille opettajille tarkoitettuja mausoleumeja (türbe) on paljon ja oikeastaan kaikkialla. Merkittävimpien henkilöiden mausoleumit sijaitsevat usein moskeijoiden tai hautausmaiden yhteydessä. Tällöin on useimmiten mahdollista päästä haudan viereen ja koskettamaan sitä, joko ympäri vuorokauden tai tiettyinä aikoina.

Valtakunnallisesti merkittävimmistä kohteista voisi mainita lukuisat sulttaanien hautapaikat Istanbulissa ja Bursassa. Mystikko ja runoilija Mevlana Celaleddin-i Rumin (1207–1273) mausoleumi Konyassa sekä profeetta Muhammadin aikalaisen Ebu Eyyub el-Ensarin (576–669) hauta Istanbulin Eyüpsultanissa keräävät erityisesti uskonnollisia vierailijoita myös Turkin ulkopuolelta. Monille tulee varmasti mieleen pääkaupungissa Ankarassa sijaitseva Turkin tasavallan perustajan ja itsenäisyyssodan sankarin Mustafa Kemal Atatürkin (1881–1938) mausoleumi Anıtkabir. Turkissa tästä paikasta ei käytetä nimitystä türbe, sillä ainakin uskonnollisissa piireissä ajatellaan sen olevan maallinen pyhiinvaelluskohde ja temppeli. Tähän tulkintaan tukeutuen jätän tässä kirjoituksessa Atatürkin hulppean mausoleumin käsittelemättä.

Omien havaintojeni mukaan merkittävä osa Turkin pienistä mausoleumeista on mitä kummallisimmissa paikoissa, kuten isojen asuinrakennusten kyljessä ja teiden välissä. Nämä ovat monesti suljettuja, kuusikulmaisia ja pieniä rakennuksia, joiden sisällä olevan haudan näkee vain rautaristikoiden välistä. Joskus joku saattaa pysähtyä ja hiljentyä hetkeksi ohi kulkiessaan, mutta muuten ne sulautuvat jokapäiväiseen elämänmenoon ja ympäristöön.

Turkissa sijaitsevat mausoleumit ovat pääosin vanhoja, uusimmatkin noin sadan vuoden takaa. Mausoleumien yhteydessä on usein lyhyt teksti pyhän elämänvaiheista. Mitä kauemmas ajassa mennään taaksepäin, sitä useammin myös infotauluissa myönnetään tarinoiden historiallisten ulottuvuuksien olevan vähintäänkin epäselviä. Tämä johtuu pitkälti aikalaislähteiden puutteesta. Joskus toki elämäntarinoita tunnetaan suhteellisen hyvin ja niihin voi jollain varmuudella luottaa.

Turkin mausoleumit olivat päässeet rapakuntoon edellisen sadan vuoden aikana. Henkisesti ja aineellisesti kohti länsimaita ja Eurooppaa pyrkivä uusi Turkin tasavalta kielsi lailla uhkaksi koetut islamilaiset veljeskunnat sekä taikauskona nähdyt mausoleumivierailut. Erityisesti 1950–luvulta alkaen uskonnollisten veljeskuntien toimintamahdollisuuksia parannettiin, mausoleumeita on restauroitu ja arkeologisten kaivausten yhteydessä on löydetty merkkihenkilöiden hautoja, joiden muistoksi on sitten rakennettu mausoleumi myöhemmin. Kautta linjan mausoleumien sekä moskeijoiden restaurointia on toteutettu urakalla hallitsevan AKP:n (Oikeus- ja kehityspuolue) valtakaudella viimeisen 20 vuoden aikana.

Pyhimysten kunnioitus ja heidän kunniakseen rakennetut mausoleumit ovat yleisiä myös ympäri islamilaista maailmaa, sillä jo pitkään on ajateltu joidenkin hurskaiden saavuttaneen erityisen läheisen suhteen Jumalaan. Tällainen asema on ollut monissa islamin mystiikkaa korostavissa liikkeissä yksilön hengellisen kehityksen päätavoite. Turkissa tai islamilaisessa maailmassa pyhimyksillä ei kuitenkaan ole virallista asemaa, vaan heidät on ikään kuin yleisesti hyväksytty pyhiksi. Toisin on esimerkiksi ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa, joissa kanonisoidaan eli julistetaan pyhimyksiä.

Ihmeteot ovat tärkeässä osassa pyhimysten elämäntarinoita. Islamissa suuremmat ihmeteot kuuluvat pääosin Jumalan lähettämille profeetoille, mutta pienempiä ihmetekoja liitetään pyhimysten elämäkertoihin. Muun muassa sairaiden parantaminen, tulevaisuuden ennustaminen, ajatusten lukeminen sekä eläinten tai luonnon toimintaan vaikuttaminen ovat ihmetekoja, joita pyhimysten kerrotaan toteuttaneen. Suhteellisen yleinen käsitys on myös se, että pyhimyksillä on siunaavaa voimaa (baraka), josta uskovat voivat päästä osaksi suorittamalla vierailun haudalle. Vierailu suoritetaan usein islamilaisina juhla-aikoina sekä pyhimyksen syntymä- tai kuolinpäivänä.

Hautavierailun tarkat ohjeet

Usein Turkissa mausoleumien lähellä tai niiden seinässä on ohjeet siihen, mitä mausoleumissa saa ja mitä ei saa tehdä. Ohjeet tulevat Turkin uskontoasiainvirastolta Diyanetilta. Lähtökohtana on säädyllinen, peittävä pukeutuminen sekä miehille että naisille. Itse kyllä luikahdin sisään shortsit jalassa polvet vilkkuen, eikä asiaan kiinnitetty huomiota. Tämä saattoi olla ulkomaalaisuuden etu yli 30 asteen helteessä.

Oleellinen seikka on se, että pyhän ihmisen katsotaan olleen Jumalaa lähellä ja tietyllä tavoin hengellisesti Jumalan ystävä. Vierailun tarkoitus on siis jättää pyhälle terveiset, rukoilla hänen puolestaan ja saada inspiraatiota hänen hengellisestä polustaan. Profeetta Muhammadin perimätietoon viitaten mausoleumissa ei saa esimerkiksi suorittaa rituaalirukousta kohti Mekkaa, sillä kyseessä on hautausmaa-alue. Mausoleumissa ei saa myöskään nukkua tai mumista ääneen. Itse pyhältä ei rukoilla tai pyydetä mitään. Jumala on sallinut esimerkiksi ihmeteot pyhimyksille, jotta ihmiset uskoisivat heihin. Kaikkien pyyntöjen tulee suuntautua Jumalalle, sillä vain hän on yksi ja ainut eikä hänellä ole vertaista. Näin siis virallisen, Turkissa vallalla olevan islamilaisen teologian mukaan.

Pyhimysten rooli on kuitenkin sunnalaista valtavirtaislamia suurempi mystiikkaa korostavien suufiveljeskuntien sekä alevilaisuuden piirissä. Tällöin virallisista ohjeista usein poiketaan ja suoranainen pyhimysten palvonta ei ole ennenkuulumatonta. Keskustelin tästä asiasta ystäväni kanssa, joka seuraa islamilaista opettajaa, järkälemäistä Koraania ja islamin tietä valaisevan teoksen kirjoittanutta Bediuzzaman Said-i Nursia (1877–1960). Ystäväni ja hänen liikkeensä mukaan pyhimysten haudoilla käynti ja heidän puolestaan rukoileminen on jopa syntiä ja tarpeetonta, koska Jumalan yhteyteen pääsemiseen ei vaadita tällaisia välikäsiä. Lisäksi millään tavoin ihmisen asettaminen palvonnan kohteeksi on mitä suurin hengellinen hairahdus.

Pyhän veden parantava voima

Reilut 200 kilometriä pääkaupunki Ankarasta pohjoiseen sijaitsee Kastamonun kaupunki, jossa sijaitsee useita uskonnollisesti tärkeiden henkilöiden mausoleumeja. Suufilaisen hengellisen opettajan Şaban-i Velin (1481–1569) mausoleumi kirjastoineen ja veljeskunnan tiloineen on sijainnut samalla paikalla vuodesta 1611 lähtien. Vierailukohteen erikoisuus on Sauvavesi (Asa suyu), eli siunatun veden lähde. Şaban-i Velin kerrotaan lyöneen sauvallaan maahan, josta alkoi pulputa vettä. Siltä paikalta vesi johdetaan vesijohtoa pitkin mausoleumikokonaisuuden pihapiiriin. Vedellä uskotaan olevan sairauksia parantavaa ja yleisesti siunaavaa voimaa, joiden vuoksi ihmisiä saapuu Kastamonuun eri puolilta Turkkia.

 

Tarkkailin rituaaleja hieman sivusta. Ensin ihmiset menivät vesihanan luokse ja pesivät kätensä. Vettä siveltiin kasvoille ja sen jälkeen sitä juotiin. Osa ihmistä otti vettä pulloon kotiin vietäväksi ja tuliaisiksi. Uskonnollisten juhlapyhien aikaan tällä pyhiinvaelluskohteella on ollut jonoksi asti ihmisiä. Vastaavanlaisia uskonnollisen matkailun kohteita löytyy myös muualta Turkista, ja ne tuovat usein pienille paikkakunnille hyvin tuloja. Mausoleumien ja esimerkiksi siunatun veden lähteiden lähellä on monesti matkamuistomyymälöitä.

Kerjäläisiä ja valkoisia hautakiviä

Turkkilaisia islamilaisia hautausmaita suomalaisiin verrattaessa huomaa ensimmäisenä selkeyden ja järjestelmällisyyden puutteen. Hautausmaat ovat täynnä valkoisia hautakiviä, jotka on suunnattu kohti islamin pyhää kaupunkia Mekkaa Saudi-Arabiassa. Hautarivejä ei ole eroteltu selkeillä käytävillä, vaan usein joutuu puikkelehtimaan hautojen ylitse. Vainajan varallisuus näkyy hautakiven koossa. Hautakivissä on usein myös arvonimi tai ammatti, tekstiä arabiaksi ja synnyin- ja kuolinvuodet siten, että syntymävuosi on islamilaisen kalenterin ja kuolinvuosi nykyisin käytössä olevan gregoriaanisen kalenterin mukaan. Tämä siis käytännössä tarkoittaa sitä, että vainajat näyttävät eläneen yli 600 vuoden pitkään ikään. Tavallista on myös nähdä hautakivissä teksti Ruhuna Fatiha, jolla viitataan Koraanin ensimmäiseen eli Avauksen suuraan, joka on rukous. Turkkilaisilla hautausmailla on usein vallalla tietty mystinen tunnelma – ainakin ulkomaalaiselle. Monet hautakivet ovat täysin ränsistyneet, jopa kaatuneet ja vailla hoitoa. Kaikilla haudoilla ei ole kukkia tai istutuksia. Silti vallitsee rauha, vehreys ja harmonia, joka luo oman saarekkeen betoniviidakon ja meluisan liikenteen keskelle.

 

Ainakin omien käyntieni aikana hautausmailla on tullut vastaan kerjäläisiä, jotka ovat olleet pääosin perheenäitejä ja vanhuksia. Kayserissa vanha papparainen kirjaimellisesti suu vaahdossa alkoi selittää omaa elämäntarinaansa: kuinka hän oli nuorena muuttanut Kayseriin töihin Itä-Turkin Erzurumista ja että nyt kotona ei ole leivän palaakaan. Meikäläinen sitten meni ja kaivoi kuvetta. Samalla reissulla pienen lapsen kanssa kulkenut nuorehko äiti tuli myös pyytämään rahaa.

Keskellä yli 30 asteen hellettä hautausmaatyöntekijä kasteli nurmikkoa ja kukkia, muutama vanhus oli hautojen luona hiljentyneenä sekä satunnaisia ihmisiä vain vilvoittelemassa puun alla suojassa auringon paahteelta. Turkissa hautausmaat mausoleumeineen ovat hartauteen houkuttelevia paikkoja, joissa on vaihteen vuoksi mukava istuskella, havainnoida ihmisiä ja ympäristöä sekä vain olla olemassa.

Artikkelikuva: Seyyid Burhaneddinin mausoleumi Keski-Turkin Kayserissa. Kuva: Niko Järvi

Niko Järvi, 19 syyskuuta 2024

hautausmaa, Islam, pyhiinvaellus, pyhimys, Turkki, uskonto

---