Mitä kuuluu Iranin protestiliikkeelle vuosi Mahsa Aminin surman jälkeen?

Mahsa ”Jina” Aminin nimi kajahtaa Iranista kauas maailmalle. Amini menetti henkensä vuosi sitten, 16. syyskuuta 2022, kun maan moraalipoliisi tulkitsi hänen huivinsa olevan liian paljastava ja pidätti ja pahoinpiteli hänet. Tämä traaginen tapahtuma sytytti liekin, joka on palanut Iranissa nyt jo vuoden ajan. Vaikka tuo liekki ei enää hehkukaan yhtä kirkkaasti kuin alussa, protestit valtaapitäviä vastaan jatkuvat silti yhä. 

Vuodentakaisista katumielenosoituksista poiketen protestit tapahtuvat nykyään enimmäkseen asuinalueilla ja työpaikoilla. Esimerkiksi lakot ja työseisaukset ovat olleet viime aikoina lähes jokapäiväisiä.  Myös huivilain uhmaaminen on edelleen hyvin yleistä. 

Mitä muita syitä protesteille oli kuin yhden nuoren naisen surma? 

Iranin protestien juuret juontavat Jinan surmaa syvemmälle. Niiden taustalla vaikuttavat Iranin islamilaisen tasavallan toimet ja asukkaiden tyytymättömyys yli neljän vuosikymmenen ajalta. Protestointi Iranin islamilaista tasavaltaa kohtaan on jatkunut lähes koko sen islamilaisen tasavallan olemassaolon ajan, ja erityisen merkittävää tämä liikehdintä on ollut viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Kerta kerralta protestit ovat kasvaneet laajemmiksi ja monilukuisemmiksi ja suuntautuneet yhä voimakkaammin Iranin islamilaista tasavaltaa vastaan. 

Vielä kymmenen vuotta sitten monilla oli toiveita siitä, että erilaiset linjaukset Iranin islamilaisen tasavallan sisällä voisivat käynnistää uudistuksia ja muutoksia asukkaiden eduksi. Vuoden 2017 protestit kuitenkin kohdistuivat jo voimakkaasti koko islamilaiseen hallintoon eivätkä enää sisältäneet odotuksia reformeista. Nykyään odotukset reformia kohtaan ovat miltei olemattomia. 

Protestien syyt heijastavat Iranin monimutkaista yhteiskunnallista tilannetta. Näitä syitä ovat taloudelliset haasteet, kasvava eriarvoisuus, poliittisen vapauden rajoitukset, totalitaarinen hallinto, ihmisoikeusrikkomukset, köyhyyden lisääntyminen ja laajalle levinnyt korruptio. Arkielämästä on tullut Iranin asukkaille hyvin haasteellista. Vaikeasta arjesta kertoo myös esimerkiksi se, että hallitus korotti joidenkin alojen ja tehtävien palkkoja 29 %, vaikka palkansaajat vaativat inflaation mukaista 79 %:n korotusta. Iranissa kaikki eivät pärjää palkallaan ja elinkustannukset nousevat miltei päivittäin.  

Viime vuosina maassa on voimistunut ilmiö, jossa protestit – mukaan lukien yksittäisiin kysymyksiin liittyvät mielenilmaukset – kasvavat ja muotoutuvat yleisiksi vastalauseiksi Iranin islamilaista tasavaltaa kohtaan. Vuonna 2017 tempauksesta, jossa naiset “hirttivät” huivin symbolina pakkohuivin käytön lopulle, seurasi valtakunnallinen protesti, joka levisi kymmeniin kaupunkeihin. Vuonna 2019 bensahinnankorotuksesta alkaneet mielenosoitukset muuttuivat valtakunnallisiksi protesteiksi, ja peräti 1500 ihmistä sai surmansa. Koska protestit kasvavat helposti, hallitus reagoi nopeasti tukahduttaakseen ne. Pieninäkin alkaneet protestit voivat johtaa merkittäviin seurauksiin.   

Ennennäkemättömän laaja protestiaalto pyrkii kumoamaan islamilaisen tasavallan 

Viime vuonna Jinan surmasta alkaneet mielenosoitukset erottuvat monella tavalla maan aiemmista protesteista. Parhaimmillaan ne saavuttivat ennennäkemättömän laajuuden ja levisivät yli 160 kaupunkiin. Mukana oli myös sellaisia paikkakuntia, joita on aiemmin pidetty islamilaisen tasavallan vahvimpina tukialueina, ja joissa hallinnon vastaisia protesteja ei ole yleensä syntynyt helposti. Yli 600 protestoijaa menetti henkensä näissä mielenosoituksissa ja yli 20 000 pidätettiin. Osa pidätetyistä on vapautettu, mutta toistakymmentä on teloitettu.  

Protesteja on ollut laajalti ympäri maata, eikä niihin osallistuminen ole rajautunut minkään tietyn kansanryhmän, etnisen ryhmän, uskonnon, ammattialan tai esimerkiksi paikkakunnan mukaan. Riippumatta taustastaan ihmiset koko maassa ovat osallistuneet protesteihin, joiden tavoitteena on ollut kaataa islamilainen tasavalta.  

Protestien laajuus heijastaa hallituksen ja asukkaiden välisen suhteen katkeamista, eikä paluu Jinan surmaa edeltäviin aikoihin vaikuta todennäköiseltä. Pelkkä moraalipoliisin lakkauttaminen ei ole riittänyt protestien hillitsemiseksi. Tuskin mikään muukaan yksittäinen muutos riittää vaientamaan protesteja tai vähentämään ihmisten tyytymättömyyden määrää.  

Islamilaisen hallinnon vastustamisen ohella protesteissa on arvioitu ja kritisoitu myös uskonnon asemaa laajemmin. Näin voimakas uskonnon valta-aseman kyseenalaistaminen on Lähi-idässä harvinaista. Tämän takia uskonnolliset ryhmät, erityisesti islamistiset, eivät ole onnistuneet integroitumaan protestiliikkeeseen. Onkin epätodennäköistä, että islamilaisen hallinnon korvaisi jokin muu uskonnollinen ryhmittymä.  

Muissa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan protesteissa ja kansannousuissa islamistiliikkeillä on ollut merkittävä rooli, ja osassa tapauksista ne ovat jopa onnistuneet saamaan poliittista valtaa. Iranin laajoissa ja radikaaleissa protesteissa tällainen ei kuitenkaan ole ollut mahdollista. Protestit ovat korostaneet, että tyytymättömyys maan hallintoa kohtaan on suurta. Ihmisten tähtäimessä on jokapäiväiseen elämään vaikuttava muutos, ei tiettyjen poliittisten liikkeiden tai valtion aseman vahvistaminen.

Aito ruohonjuuriliike 

Protestit saivat alkunsa ruohonjuuritasolta, ilman minkään poliittisen puolueen tai ulkoisen toimijan vaikutusta. Tämä lähtökohta on tehnyt protesteista erityisen voimakkaita ja kestäviä. Koska mielenilmaukset ovat alkaneet alhaalta käsin ja pysyneet puolueettomina, naapurimaiden ja suurvaltojen mahdollisuudet niihin puuttumiseen ovat olleet rajallisia. 

Naisten rooli Iranin protesteissa on ollut merkittävä ja se on herättänyt ansaittua huomiota ja ihailua ympäri maailman. Protestien alusta lähtien huivipakkolakia on uhmattu niin voimakkaasti, että moraalipoliisi muuttui voimattomaksi sen edessä. Tämän seurauksena moraalipoliisista luovuttiin. Lisäksi islamilaisen tasavallan symboleita, kuten kadulla kulkeneiden uskonoppineiden turbaaneja on riistetty heidän päistään ja heitelty protesteissa, näin kyseenalaistaen ne. Naiset ovat olleet laajasti protestien eturivissä ja johdossa ja taistelleet Iranissa viimeiset neljä vuosikymmentä vallinnutta valtavaa sukupuolten epätasa-arvoa vastaan. Heidän rohkeutensa ja päättäväisyytensä ovat antaneet äänen niille, jotka ovat pitkään olleet sorrettuja ja alistettuja. 

Huolimatta vaikeuksista ja takaiskuista, protestiliike on saavuttanut jo paljon. Moraalipoliisin lakkauttaminen oli tärkeä saavutus liikkeelle. Lisäksi vallanpitäjien ja asukkaiden välinen suhde on muuttunut, eikä hallituksella ole enää sama valta-asemaa kuin ennen protesteja. Protestiliikkeen tärkeimpiä saavutuksia ovat olleet myös asukkaiden välisen solidaarisuuden lisääminen ja ennen kaikkea protestoijien usko omiin voimiinsa.  

Vuosi laajojen protestien alkamisen jälkeen islamilainen hallinto on kuitenkin yhä pystyssä. Liikkeen yksi haaste on se, että se ei ole toistaiseksi onnistunut synnyttämään valtakunnallisia johtohahmoja tai rakentamaan vaihtoehtoja islamilaisen tasavallan jälkeiselle aikakaudelle. Asukkaiden ja hallituksen välinen kamppailu kuitenkin jatkuu, ja Iranin tulevaisuus riippuu suurelta osin tästä taistelusta. Islamilainen tasavalta ei välttämättä jää pitkäksi aikaa niskan päälle, kun ihmisten usko omiin vaikuttamiskykyihinsä on niin selvästi kasvanut. Tämä voi olla ratkaisevaa protestien noustessa uudestaan.  

Hallitus on puolestaan turvautunut yhä enemmän voimankäyttöön ja kaiken protestoinnin tukahduttamiseen. Protestoija on ammuttu, on käytetty erilaisia aineita, jotta heidät tunnistetaan myöhemmin, heitä on uhkailtu, pidätetty ja kidutettu. Hallituksen ja kansalaisten välinen vastakkainasettelu on luonut jännitteitä ja konflikteja Iranin yhteiskuntaan ja maan jokapäiväiseen elämään. On hyvin epätodennäköistä, että vastakkaiset puolet pääsisivät sopuun, vaan asukkaat joko lakkauttavat nykyisen hallinnon, tai hallitus ottaa entistäkin tiukemman otteen yhteiskunnasta minimoidakseen tyytymättömän kansan vaikutuksen. Edessä voi olla suuria muutoksia Iranin poliittisessa ja yhteiskunnallisessa maisemassa riippuen siitä, mihin suuntaan tilanne kallistuu. 

Miten Iranin Islamilainen tasavallan sortuminen vaikuttaisi Lähi-itään?  

Jinan surmasta on tämän viikon lauantaina kulunut vuosi, ja Iranissa valtapitävien ja asukkaiden leirit ovat pysyneet etäisinä toisistaan. Vaikka protestit eivät näy tällä hetkellä yhtä voimakkaasti, kuin viime syksynä tai alkuvuodesta, kansalaistottelemattomuus, lakot, järjestäytyminen ja pienemmät mielenosoitukset ja kokoontumiset ovat merkkejä protestien jatkumisesta. On täysin mahdollista, että ne voivat milloin tahansa roihahtaa uudelleen samanlaisiksi, tai jopa laajemmiksi ja äänekkäimmiksi, kuin ne laajimmillaan olivat. Tuolloin vaa’an kallistuminen asukkaiden voitoksi lähenee.  

Islamilainen tasavalta onnistunee vielä pysyttelemään vallassa, mutta sen on erittäin vaikea enää saavuttaa asukkaiden luottamusta. Luottamusta ei lisää sekään, että protesteihin osallistuneita on teloitettu ja vankiloissa on edelleen tuhansia mielenosoituksissa pidätettyjä. Hallituksen mukaan 12 000 pidätettyä on jo vapautettu, mutta tämän luvun todenmukaisuudesta on ollut ilmoilla kysymysmerkkejä.  

Iranissa tapahtuvat muutokset eivät rajoitu pelkästään Iranin rajojen sisäpuolelle, vaan niillä tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia koko maan lähialueeseen ja myös maailmanlaajuisesti. Erityisesti ne vaikuttavat poliittisen islamin asemaan. Iranin islamilainen tasavalta on ollut keskeinen toimija poliittisen islamin synnyttämisessä ja tukemisessa. Islamilaisen tasavallan mahdollinen romahdus vaikuttaisi oleellisesti niihin liikkeisiin ja ryhmiin, jotka ovat riippuvaisia sen tuesta ja vaikutusvallasta. Tällaisia ovat esimerkiksi Syyrian hallitus sekä jotkin puolueet ja aseistetut joukot Irakissa, Jemenissä ja Libanonissa. 

Parhaassa tapauksessa kiinnostus sekulaarisuuteen, vapauteen ja ennen kaikkea usko ihmisten omiin kykyihin ja vaikutusmahdollisuuksiin kasvavat. Seurauksena voidaan nähdä muidenkin vallanpitäjien kaatumisia ja valta-asemien muuttumista alueiden asukkaiden eduksi.  

Protestit Iranissa eivät ole ohi. Ne jatkuvat edelleen ja voimistunevat jossain vaiheessa uudestaan tehden nykyisen hallinnon tulevaisuudesta erittäin epävarmaa.   

Iranin protestit ja niihin liittyvät asiat ovat monitahoisia ja ansaitsevat syvällisempää tarkastelua. 28. syyskuuta ilmestyy kirjoittamani teos “Nainen. Elämä. Vapaus. Iranin protestit ja naisten vallankumous”. Arvioin kirjassa laajemmin Iranin tilannetta, maan protesteja, niiden taustatekijöitä, näkymiä ja vaikutuksia sekä maan erilaisia oppositioliikkeitä. Kirja on TA-tiedon kustantama.
   

Artikkelikuva: Mielenosoitus Amir Kabir -yliopiston kampuksella Teheranissa syyskuussa 2022. Wikimedia Commons

Binar Mustafa, 15 syyskuuta 2023

Iran, mielenosoitukset, protestit

---