Uusi vuokralaki mullistaa Egyptin vuokramarkkinoita
Suomessa on viime aikoina kirjoitettu madridilaisen Maricarmenin tapauksesta (HS 5.10, 7.10, 10.10.2026), jossa 87-vuotias rouva sai häädön pitkäaikaisesta asunnostaan kaupungin keskustassa. Suomalaisia kommentoijia on ihmetyttänyt sikäläinen ns. vanhojen vuokrasopimusten (renta antigua) järjestelmä, jonka mukaan vuokria ei ole voinut nostaa kymmeniin vuosiin.
Egyptissä on viime vuoteen asti ollut samankaltainen järjestelmä, jossa vanhojen vuokra-asuntojen vuokrat ovat olleet tiukasti säädeltyjä ja keinotekoisen alhaisia. Viime vuonna voimaan tulleen uuden vuokralain myötä säätelyä ollaan asteittain purkamassa. Seitsemän vuoden siirtymäkauden jälkeen vanhat vuokrasopimukset päättyvät. Tämä koskettaa monia, sillä vuoden 2017 tilastojen mukaan 7 % egyptiläisistä talouksista asuu vanhan lain mukaisissa vuokra-asunnoissa, joissa isossa osassa kuukausivuokra on ollut alle yhden euron.
“Vanhan vuokran” pitkä historia Egyptissä
Egyptissä valtion sääntelemä vuokramarkkina juontaa juurensa ensimmäisen maailmansodan aikaiseen asuntopulaan, jolloin vuokrien noususta säädettiin lailla ja vuokralaisten häätäminen ilman tuomioistuimen päätöstä kiellettiin.
Kun asuntopula toisen maailmansodan jälkeen syveni, Egyptin hallitus otti käyttöön yhä järeämpiä toimenpiteitä, joiden avulla haluttiin vakauttaa vuokrataso sekä estää keinottelu ja asukkaiden häätäminen kodeistaan. Vuokramarkkinat päätyivät yhä tiukempaan ja pysyvämpään valtiolliseen kontrolliin.
Kontrolli syveni entisestään vuoden 1948 sodan, 1956 Suezin kriisin, vuoden 1967 Kuuden päivän sodan ja lokakuun 1973 sodan jälkeen. Suezin kriisi aiheutti vain väliaikaisen evakuoinnin, mutta Israelia vastaan käydyt sodat saivat aikaan sisäisen pakolaiskriisin, ja arvioiden mukaan jopa miljoona egyptiläistä joutui jättämään kotinsa raja-alueilla, erityisesti Ismalian, Suezin ja Port Saidin kuvernementeissa. He pakenivat Kairon alueelle ja muihin turvallisempiin kaupunkeihin eri puolella Egyptiä. Evakkojen sallittiin palata koteihinsa vuoden 1973 sodan jälkeen, mutta osa ei halunnut tai pystynyt palaamaan sodassa tuhoutuneille alueille.
Vuosina 1956–1970 hallinneen presidentti Gamal Abd al-Nasserin aikana vuokrasopimuksesta tuli miltei pysyvä oikeus, ja asuntojen yksityinen omistaminen menetti merkityksensä. Tämä sopi paitsi rauhattomien aikojen politiikkaan, myös Nasserin aikaiseen sosialistiseen narratiiviin kontrolloidusta vuokramarkkinasta osana yhteiskunnallisen yhdenvertaisuuden tavoittelua ja kiinteistökeinottelun vastaista taistelua.
1950- ja 1960-luvuilla säädettiin ainakin viisi merkittävää lakia, joiden avulla asuntojen ja liiketilojen vuokria jopa laskettiin 15–35 %. Komiteoita perustettiin päättämään uusista vuokrista, joiden tarkoitus oli taata oikeudenmukaiset tulot kiinteistöjen omistajille, mutta näin luotiin sosiaalisen vuokra-asumisen järjestelmä, joka ei vastannut markkinahintoja. Vuonna 1969 säädettiin laki, joka mahdollisti vuokrasopimuksen periytymisen jopa kolmanteen sukupolveen. Viimeistään tämä sinetöi vuokramarkkinoiden vääristymisen.
Vaikka presidentti Anwar al-Sadatin aikana (1970–1981) elettiin suurten taloudellisten uudistusten aikaa, vuokralakia uudistettiin vain vähän vuosina 1977 ja 1981. Sopimusvapaus palautettiin vuonna 1996, mutta laki koski vain uusia vuokrasopimuksia ja jätti vanhat sopimukset voimaan. Kiinteistöjen omistajat ja sijoittajat painostivat hallitusta kumoamaan vanhan lain, mutta koska miljoonat egyptiläiset olivat riippuvaisia sen takaamasta halvasta vuokrasta, voimaan jäi kahtalainen käytäntö: vanhat tiukasti säädellyt ja uudet vapaat vuokrasopimukset.
Lopun alkua
Vuonna 2018 Egyptin perustuslakituomioistuin totesi, että vuoden 1981 vuokralaki oli varsinkin liiketiloja koskevilta artikloiltaan perustuslain vastainen. Lokakuussa 2023 presidentti Abd al-Fattah al-Sisi alkoi vaatia vanhan vuokralain selvittämistä ja marraskuussa 2024 kaksi muuta vuoden 1981 lain artiklaa todettiin perustuslain vastaisiksi.
Tuomioistuin antoi parlamentille aikaa kesäkuuhun 2025 lain muuttamiseksi. Aikataulu oli tiukka ja herätti huolta. Kansalaisten keskuudessa oli jo pitkään kiertänyt erilaisia huhuja siitä, mitä tulisi tapahtumaan ja monet pelkäsivät menettävänsä pitkäaikaisen asuntonsa. Osa puolestaan uskoi, ettei laki kuitenkaan menisi läpi.
“Uusi vuokra”
Elokuussa 2025 presidentti al-Sisi hyväksyi lain no. 164/2025 eli uuden vuokralain, qanun al-igar al-gadid. Uuden lain tarkoitus oli varmistaa sekä vuokralaisten että vuokranantajien oikeudet, modernisoida asuntomarkkinat ja varmistaa selkeät, lain mukaiset ohjenuorat kaikille osallisille.
Uuden lain mukaan kaikkien asuntojen vuokrasopimukset päättyvät seitsemän vuoden kuluessa lain voimaantulosta eli elokuussa 2032. Liiketilojen osalta siirtymäaika on vain viisi vuotta. Siirtymäajan aikana kaikkien asuntojen vuokraksi määrättiin aluksi 250 Egyptin puntaa (4,25 €), mikä jo nosti vuokria, sillä tähän asti kolmannes asukkaista oli maksanut alle 50 EGP kuussa, ja loputkin alle 200 EGP
Tämän jälkeen jokainen maan hallintoalue luokitteli asuinalueet kolmeen kategoriaan ja vuokra määräytyy nyt tämän luokituksen mukaan. Vuokra on siis sama kaikissa alueen asunnoissa riippumatta asunnon koosta, kunnosta tai sijainnista alueen sisällä, olipa kyseessä hieno Niilin rannalla oleva lukaali tai vaatimaton asunto kaupungin laitamilla.
Parhaimmilla alueilla vuokraksi määrättiin korkeintaan 20 kertaa entinen laillinen vuokra, mutta kuitenkin minimissään tuhat Egyptin puntaa (17 €) kuussa. Keskikastin alueilla vuokra nousi kymmenkertaiseksi tai ainakin 400 puntaan ja köyhillä alueilla 250 puntaan. Vuosittain vuokra nousee 15 % siirtymäajan loppuun, jolloin kaikki sopimukset raukeavat.
Vanhan vuokrasopimuksen purkamista helpotettiin myös. Uuden lain mukaan kaikki sopimukset päättyvät siirtymäajan jälkeen vuonna 2032, mutta vuokranantaja voi nyt päättää vanhan vuokrasopimuksen aikaisemminkin, jos asunto on ilman hyväksyttyä syytä tyhjillään yli vuoden tai jos vuokralaisella on toinenkin asunto.
Kuka menettää, kuka hyötyy?
Vuoden 2017 tilastojen mukaan 7 % egyptiläisistä talouksista asuu vanhan lain mukaisissa vuokra-asunnoissa. Tämä tarkoittaa 1,6 miljoonaa taloutta eri puolilla maata, keskittyen Kairon (671 000 taloutta), Gizan (308 000) ja Aleksandrian (213 000) suurkaupunkeihin.
Vanha systeemi on ollut epäreilu vuokranantajia kohtaan. Vuosikymmeniä sitten sovittu vuokra ei ole pitkään aikaan ollut markkinoiden mukainen. Koska vuokrasopimus on periytynyt sukupolvelta toiselle, asuntojen omistajien on ollut hyvin vaikea ottaa asuntojaan haltuunsa.
Toisaalta vuokralaiset ovat vuokrasopimusta solmiessaan maksaneet melko ison kynnysrahan, joka on vaihdellut asunnon koon ja kunnon sekä asuinalueen mukaan. Tätä voisi verrata meikäläiseen asumisoikeusasumiseen, joten aivan ilmaiseksi he eivät ole asuntojaan alun perinkään saaneet. Lisäksi asunnot vuokrataan täällä täysin tyhjinä, eli ilman asennettua keittiötä, kylpyhuonetta tai komeroita, lukuun ottamatta tietysti kalustettuina vuokrattavia lyhytaikaisempia asuntoja.
Koska talojen ja asuntojen omistajat eivät saa kiinteistöistään tuloja, he eivät myöskään pidä niistä huolta. Asukkaat vastaavat itse kaikesta ylläpidosta ja korjaustöistä sekä jätehuollosta, rappujen siivouksesta ja valaistuksesta. Jossain tapauksissa omistajien on todettu jopa vandalisoineen rakennuksia esimerkiksi tuhoamalla niistä osia, jotta ne romahtaisivat, ja omistaja saisi näin käyttöönsä tontin, joka saattaa olla hyvinkin arvokas.
Asun itsekin Kairossa vanhan vuokran asunnossa. Talossa on sekä vanhan että uuden vuokran asuntoja, sillä osa asunnoista on vuokrattu uusilla vuoden 1996 lain mahdollistamilla sopimuksilla. Talo on huonossa kunnossa. Kairon kosteassa ja kuumassa ilmastossa kosteusvauriot ovat väistämättömiä, eikä mitään peruskorjauksia ole tehty. Jokainen asukas hoitaa itse vesivahinkonsa ja sähkötyönsä. Jokaisella asukkaalla on oven ulkopuolella oma sähkölamppunsa joka laitetaan päälle, jos tiedetään, että tullaan pimeään aikaan kotiin. Rappukäytävän siivoaa yhteisesti maksettu siivooja, joka soittaa ovikelloa, kun tarvitsee vettä ja pesuainetta.
Epävarma tulevaisuus
Egyptissä on käyty aktiivista keskustelua vanhasta vuokralaista jo vuosikymmeniä, mutta mitään ei ole tapahtunut. Egyptille tyypillisesti uusi laki saatiin aikaan kuitenkin heti sen jälkeen, kun presidentti Sisi oli antanut määräyksen selvittää asia. Kukaan ei tiedä, mihin uusi laki johtaa. Hallitus on luvannut, että kaikille asukkaille, jotka joutuvat jättämään kotinsa, osoitetaan uusi asunto. Esimerkiksi Kairon ympäristö on täynnä rakennustyömaita, joten asuntoja kyllä rakennetaan. Mutta uudet alueet näyttävät erittäin ankeilta, ovat kaukana eikä niissä ole palveluita tai edes perusinfrastruktuuria. Lisäksi uusien asuntojen vuokrat voivat olla liian kalliita pienituloisille asukkaille.
Vanhaa vuokraa on pidetty yhtenä isona tekijänä taloudellisen ja sosiaalisen vakauden luomisessa ja ylläpitämisessä. Se on suojannut pienituloisia perheitä ja luonut vakaita yhteisöjä, joissa naapurit ovat pysyneet samoina. Vanhojen, vakiintuneiden naapurustojen hajoaminen saattaa aiheuttaa arvaamattomia sosiaalisia ongelmia. Esimakua tästä on jo saatu, kun vanhoja asuinalueita on tuhottu uusien teiden ja siltojen tieltä, Kairon liikenteen kasvaessa.
Myös kaupunkikuvallisesti uudet alueet ovat ongelmallisia. Vaikka vanhan vuokran kiinteistöt ovat vanhoja, osa niistä on todella kauniita rakennuksia, jotka pitäisi kunnostaa ja entisöidä. Vaarana on, että rahanahneet omistajat lanaavat ne kaikki maan tasalle ja myyvät maat gryndereille.
Monia vanhan vuokran asukkaista elämä siirtymäajan jälkeen pelottaa. Mihin he joutuvat, jos omistaja häätää heidät tai nostaa vuokran niin korkeaksi, ettei sitä pysty maksamaan? Toisaalta on ihmisiä, jotka ovat käyttäneet vanhaa systeemiä häikäilemättä hyväkseen, sillä osa asunnoista on ollut vuosikausia tyhjillään. Koska vuokra on ollut nimellinen, vuokralaiset ovat pitäneet asunnon varastona, tai varmuuden vuoksi, vaikka olisivat muuttaneet muualle.
Juttelin jokin aikaa sitten sattumalta erään hienon kairolaisrouvan kanssa, joka kertoi olevansa entinen kansanedustaja. Ilahduttavaa oli se, että hän tiesi Suomen, oli jopa käynyt siellä Eduskunnan vieraana ja tiesi, että “suomalaiset naiset ovat niin vahvoja, että miehet pelkäävät niitä”. Keskustelu kääntyi vanhaan vuokralakiin, joka oli silloin kaikkien huulilla ja tämä rouva sanoi, että myös heillä on vanha vuokra-asunto, ihana iso asunto Kairon keskustassa, josta on näkymä Niilille. “Emmehän me sitä tarvitse, se on tyhjillään, mutta onhan sääli menettää se…Kun se on niin hieno asunto.”

Masr al-Gadidan eli Heliopolisin alueella on tyypillisesti myös kauniita vanhoja pientaloja. Monia niistä uhkaa purkaminen täydennysrakentamisen tieltä. Kuva: Michel Hanna.
Lähteet
Ezz El-Din, Ibrahim. The Old Rent System and Legislative and Urban Challenges in Egypt. The Egyptian Commission for Rights and Freedoms, 21.4.2025. https://diwanalomran.com/%d9%86%d8%b8%d8%a7%d9%85-%d8%a7%d9%84%d8%a5%d9%8a%d8%ac%d8%a7%d8%b1-%d8%a7%d9%84%d9%82%d8%af%d9%8a%d9%85-%d9%88%d8%a7%d9%84%d8%aa%d8%ad%d8%af%d9%8a%d8%a7%d8%aa-%d8%a7%d9%84%d8%aa%d8%b4%d8%b1%d9%8a/
Serag, Yahya M. Impacts of the internal and external displacement waves on the Egyptian Cities. IGSDA, 28.7.2019. https://igsda.org/waves-of-displacement-in-egypt/
Artikkelikuva: Monilla Kairon alueilla asuinrakennukset ovat huonokuntoisia. Kuva: Sylvia Akar.