Biljardin maailmanmestaruuskilpailut Turkin hulppeissa puitteissa

Matkailtuani ja hikoiltuani noin viikon kesäkuisen Turkin keskiosissa saavuin sateiseen ja kylmähköön Ankaraan. Olen tullut varta vasten seuraamaan biljardin maailmanmestaruuskilpailua, joka järjestetään noin 20 kilometrin päässä Ankaran keskustasta Gölbaşın kunnassa. Gölbaşıssa sijaitsee vuonna 2021 valmistuneet Turkin biljardiliiton hulppeat tilat. Kompleksista löytyy tilaa noin kymmenelle biljardipöydälle ja niitä ympäröiville katsomoille. Lisäksi ammattimaista tunnelmaa luovat kahvio, ruokala, useat pukuhuoneet, lehdistötilat, selostamo, vip-katsomo sekä biljardiliiton hallinnon toimistot. Kansainvälisten kilpailujen lisäksi Gölbaşıssa järjestetään tärkeimmät kansalliset kilpailut.

 

Kyseessä on karabiljardin maailmanmestaruuskilpailut, joissa mukana on yli 150 pelaajaa ympäri maailmaa Etelä-Koreasta Kolumbiaan. Laji on siitä erikoinen, että pöydässä ei ole pusseja ollenkaan, ja peliä pelataan vain kolmella pallolla. Molemmilla pelaajilla on oma lyöntipallo – valkoinen tai keltainen. Tarkoituksena on ottaa sääntöjen mukaisesti osuma kahteen muuhun palloon. Mikäli tässä onnistuu, saa yhden pisteen ja vuoro jatkuu. Maailmanmestaruuskilpailuissa kahden viimeisen päivän ottelut pelattiin 50 pisteeseen. Voi kuulostaa helpolta, mutta kyseessä on yksi maailman vaativimmista biljardilajeista.

Turkin biljardivaikuttajien kanssa juttusilla

Maailmanmestaruuskisat kestivät koko viikon, mutta menin paikalle tarkoituksella kahdeksi viimeiseksi päiväksi, jolloin näkisin varmasti parhaat pelaajat ja loppuottelut. Hurautin taksilla Turkin biljardiliiton tiloihin, joka sijaitsee jalkapallokenttien ja muiden urheilulajien hallien ympäröimänä. Olin sopinut tapaamisen Mustanmeren rannikkokaupunki Samsunissa asuvan biljardituttavani kanssa. Seitsemissäkymmenissä oleva herra on merkittävä biljardivaikuttaja Turkissa ja on myös työskennellyt vuosien saatossa Turkin biljardiliitossa erinäisissä tehtävissä. Biljardikompleksin kahviossa pääsen heti niin sanotusti herrojen kerhoon löhösohville. Mukana on tuttavani lisäksi muun muassa biljardipöytävalmistaja Zeki Bilardon toimitusjohtaja, otteluiden selostaja, kilpailun tuomarivastaava sekä Turkin suurimman biljardisalin omistaja.

Hetken kuluttua pihaan saapuu kiiltävä mersu autonkuljettajineen kyydissään aiemmin mainitun biljardipöytävalmistajan perustaja Zeki Dolma. Myös hän liittyy herrasmieskerhoomme ja turkkilaiseen tapaan juomme tulikuumaa teetä seuraavan ottelua alkua odotellessa. Meikäläisen eli ulkomaalaisen vieraan arvostus nousee heti pilviin turkin kielen taitoni vuoksi. Onneksi tuttavani vastaa kavereidensa loputtomiin kysymyksiin puolestani. Olen alkanut jossain määrin kyllästyä samoihin kysymyksiin, joita saan matkoillani päivittäin kohdata. Vastaan niihin kuitenkin kohteliaasti ja kärsivällisesti, sillä turkkilaiset ovat yleensä aidon kiinnostuneita ja lisäksi hyväntahtoisia kysymyksissään.

Peliareenan upeat puitteet – herrojen kanssa vip-aitiossa

Ensimmäisen ottelun seuraan normaalista katsomosta, josta on läheiselle pelipöydälle hyvät näkymät. Areenaan seinillä roikkuvat isot Turkin liput. Vierekkäin ovat myös Turkin tasavallan perustajan Mustafa Kemal Atatürkin sekä nykyisen presidentin Recep Tayyip Erdoğanin valtavat kuvat. Kaikkien kahdeksan pöydän tuloksia voi seurata suorana myös netin kautta, mutta yhtä pöytää kuvaavat tv-kamerat. Paikalla on kaksi Etelä-Koreasta tullutta kuvaajaa. Toinen kuvaa ylhäältä pöytää, jolloin pallojen linjoja on helppo seurata. Toinen taas ottaa lähikuvaa pelaajista ja lyöntisuorituksista. Loppuottelua varten paikalla oli myös valtiollisen tv-kanavan kuvaaja ja ottelu näytetään suorana televisiosta.

 

Tunnelma areenalla on erittäin rauhallinen ja hillitty. Tuomarit laskevat pisteitä ääneen ja pelaaja, joka ei ole lyöntivuorossa, istuu omalla penkillään. Katsomoissa on ihmisiä, mutta mitään huutelua tai taputuksiakaan ei juuri kuulu. Biljardikulttuuriin olennaisesti kuuluvaa sormien napsauttelua sen sijaan kuuluu tiheään tahtiin hyvien lyöntien kunniaksi. Ensimmäisen katsomani ottelun aikana vettä alkaa sataa kaatamalla. Areenan peltikatto pitää sateen vuoksi niin kovaa ääntä, että huomaan monien pelaajien keskittymisen herpaantuvan hetkellisesti. Ottelun päätyttyä käymme biljardiliiton herrojen kanssa ilmaiseksi syömässä areenan ruokalassa. Tarjolla on perusruokaa eli linssikeittoa, riisipilahvia, kanaa ja nuhruinen salaatti sitruunamehulla höystettynä.

Seuraavaa ottelua pääsen seuraamaan vip-aitiosta käsin. Kävelemme tuttavani kanssa pelaajien pukuhuoneiden ja selostamon ohi ja lopulta Turkin biljardiliiton puheenjohtajan hulppean toimiston läpi. Vip-katsomossa on mukavat sohvat ja teetarjoilu. Ison lasiseinän läpi näkee yläviistosta kaikille pöydille ja erityisen hyvin lähimmälle tv-pöydälle. Katsomme ottelua yhdessä Turkin biljardivaikuttajien kanssa. Mukana on myös karabiljardin elävä legenda seitsenkertainen maailmanmestari Ruotsin Torbjörn Blomdahl, joka odottaa omaa otteluaan.

Huomaan, että peliä ylhäältä päin katsoen tilanteet on helpompi ennakoida ja ymmärtää, mitä pelaajat seuraavaksi saattavat yrittää. Lyönneistä keskustellaan niin ennakkoon kuin jälkeenkin, välillä ylistävästi ja tarpeen vaatiessa äärimmäisen kriittisesti. Itseäni kokeneemmat biljardivaikuttajat ennustavat aika lailla jokaisen lyönnin. Viihdyn äärimmäisen hyvin, mutta minua häiritsee todella kylmällä puhaltava ilmastointi, jota ei saada säädettyä pienemmälle. Tämä on kesäisin Turkissa yleinen ongelma; miltei aina vilustun ja toipumiseen menee muutama päivä.

Turkin suurin biljardisali ja turnauksen loppuottelut

Illalla käyn itse pelaamassa läheisellä Turkin suurimmalla biljardisalilla. Puitteet ovat sellaiset, ettei Suomen biljardikentille huvittaisi palata pätkän vertaa. Yhteensä eri lajien biljardipöytiä on yli kolmekymmentä. Lisäksi löytyy ravintola, darts-radat, pöytätennis ja paljon muuta. Käymme tuttavani kanssa illalla syömässä ja menemme istumaan iltaa pienemmälle, mutta täpötäynnä olevalle biljardisalille. Salin omistaja on tuttuni pitkäaikainen ystävä. Teelasien ääressä keskustelemme kaikesta muusta kuin biljardista ja mukaan liittyy niin paljon miehiä, etten muista yhdenkään nimeä tai kasvoja enää. Alan olla pitkän päivän jälkeen niin uupunut, että lopulta vain katson salilla pelattavia biljardiotteluita.

Olin yötä Mogan-järven rannalla sijaitsevassa hotellissa. Todella laadukkaan, pöytään tarjoillun aamiaisen jälkeen pääsen tuttavani kyydillä takaisin seuraamaan biljardiotteluita. Kyseessä on sunnuntai eli turnauksen päätöspäivä. Vuorossa ovat välierät sekä loppuottelu. Yleisöä on huomattavasti enemmän paikalla jo aamutuimaan. Seuraan pelejä jälleen vip-katsomosta käsin. Toisesta välierästä muodostuu todellinen huippuottelu. Vastakkain ovat lajin supertähdet yli kuusikymppiset Italian Marco Zanetti sekä Hollannin Dick Jaspers. Zanettin kanssa pääsin keskustelemaan edellisenä iltana ja se oli ikimuistoinen kokemus. Ensin Zanetti johtaa peliä 49–43 ja tarvitsisi vain yhden pisteen voittaakseen, mutta epäonnistuu ratkaisulyönnissään. Zanetti rojahtaa istumaan penkilleen ja alkaa kirjoittaa tapansa mukaan pieneen vihkoon tajunnanvirtaa. Tämä auttaa häntä pitämään keskittymisensä. Jaspers onnistuu kovan paineen alla lyönnissä toisensa perään eikä Zanetti saa enää mahdollisuutta. Jaspers voittaa 50–49 ja pääsee finaaliin.

Loppuottelua varten katsomot ovat täynnä ja paikalle saapuu Turkin nuoriso- ja urheiluministeriön pamppuja. Turnauksen ratkaisupelissä pelaavat Jaspers sekä Etelä-Korean Cho Myung-woo. Upeiden suoritusten ja jännittävien käänteiden jälkeen Cho voittaa 50–49. Sekä biljardiliiton että ministeriön silmäätekevät suorittivat palkintojenjaon. Seuraan juhlallisuudet loppuun ja jään hieman jutustelemaan biljardivaikuttajien kanssa. Saan lahjoja ja uuden pelipaidan itselleni.

 

Käymme myös alustavia keskusteluja aiemmin mainitun Zeki bilardo -pöytävalmistajan tuotteiden markkinoinnista Suomessa. Kyseessä ovat näin pelaajan näkökulmasta loistavat pelipöydät ja hinnaltaan eurooppalaisia reilusti halvemmat. Bisnekset ovat vielä vaiheessa; Turkissa monesti puhutaan paljon ja suuresti, mutta usein asiat jäävät siihen. Siirryn illaksi pelaamaan läheiselle jättisalille ja menen hotellille myöhään illalla. Tämänkertainen Turkin matkani on vasta alussa ja seuraavana aamuna suuntaan kohti Itä-Turkin Diyarbakıria. Kulkuväline on tällä kertaa juna ja matkan kesto yli vuorokausi. Onnekseni olen varannut hytin makuuvaunusta, mutta tämä on sitten kokonaan oma tarinansa.

Lue myös Niko Järven aiempi blogikirjoitus Teetä, tupakkaa ja kovatasoista biljardia Turkissa.

 

Artikkelikuva: Karabiljardin maailmanmestaruuskilpailut Turkin biljardiliiton kilpailuhallissa. Kuva: Niko Järvi.

Niko Järvi, 4 marraskuuta 2026

Turkki, urheilu

---