Mustia joutsenia Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan taivaalla

Covid-19 (koronavirus) on ilmiö, joka voi muuttaa aikakauttamme samalla tavoin kuin 9/11 taannoin. Jo nyt on selvää, että se tulee tuottamaan ennennäkemätöntä systeemistä tuhoa hauraissa valtioissa, muun muassa Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa (MENA-alue). Alueen autoritaariset hallinnot joko vähättelevät ongelmaa tai niiden heikot terveydenhuoltojärjestelmät eivät kykene reagoimaan tarpeeksi nopeasti. Uhattuina ovat alueen asukkaiden terveyden lisäksi sen talous, minkä lisäksi itsevaltaiset hallitsijat voivat käyttää koronavirusta pönkittääkseen asemaansa. Näyttää siltä, että Covid-19, tuo Musta joutsen MENA-alueen taivaalla, on uuden synkemmän, aikakauden airut.

Covid-19 Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa

WHO:n mukaan virus on todennäköisesti levinnyt Syyriaan, Irakiin ja Etelä-Libanoniin Iranista tulleiden uskonnollisten turistien mukana. Jemenissä ja Libyassa ei vielä ole raportoitu tartuntoja, mitä ilmeisimmin puutteellisen testauskapasiteetin takia. Iranissa tilanne on erittäin synkkä. Virallisten tietojen mukaan tartuntoja on tätä kirjoitettaessa yli 23 000 ja kuolemia vajaa 2 000. Gazan kaistaleella on todettu muutama tartunta. Ennusteiden mukaan tiheään asutussa ja heikosta infrastruktuurista kärsivässä Gazassa tartuntojen lisääntyminen johtaisi jälleen kerran humanitaariseen katastrofiin.

Syyrian hallinto on viivyttelyn jälkeen ryhtynyt koronaviruksen vastaisiin toimiin. Perjantairukoukset moskeijoissa on peruttu, elokuvateatterit ja internetkahvilat on suljettu. Ulkomaalaisten pääsyä maahan on rajoitettu. Luoteis-Syyrian tilanne on ollut jo pitkään hyvin vaikea erittäin väkivaltaisen konfliktin takia, ja terveydenhuolto on osittain romahtanut. Vaikka turvallisuustilanne on Koillis-Syyriassa hieman parempi kuin mikä tilanne oli viime syksynä Turkin hyökkäyksen jälkimainingeissa, suuri määrä ihmisiä elää edelleen erilaisilla leireillä. Nämä lähes 120 000 ihmistä ovat terveydenhuollon näkökulmasta erityisen haavoittuvassa asemassa.

Oman lukunsa ovat rikkaat Persianlahden maat, joissa kantaväestöä kyetään kyllä hoitamaan ja terveydenhuollon infrastruktuuri on hyvinkin korkeatasoista. Alueella elää ja työskentelee kuitenkin miljoonia Etelä- ja Kaakkois-Aasiasta kotoisin olevia siirtotyöläisiä. Mitä todennäköisimmin nämä jätetään oman onnensa nojaan, sillä heidän oikeuksistaan ei ole tähänkään asti erityisemmin piitattu. Siirtotyöläiset saattavat koronaviruksen jyllätessä pudota eräänlaiseen terveydenhoidon ”mustaan aukkoon”, mikä aiheuttaisi suurta inhimillistä kärsimystä.

MENA-alueen yhteiskunnallisesta tilanteesta Covid-19 uhan alla

Koko MENA-alueen turvallisuustilanne ja yhteiskunnallinen vakaus ovat jo vuosien ajan olleet huonolla tolalla. Covid-19:n leviäminen alueella ei povaa hyvää pitkistä ja ongelmallisista konflikteista kärsineille maille. Seuraavassa muutama esimerkki alueen vaikeimmista tapauksista.

Irak on romahtamisen partaalla, sillä se on ISISin jälkeen ollut hyvin hauras eikä ISISin syntyyn johtaneita yhteiskunnallisia ongelmia ole kyetty ratkaisemaan. Päinvastoin. Lisäksi tammikuinen kenraali Soleimanin surma ja yhteenotto Yhdysvaltojen ja Iranin välillä ovat aiheuttanut lisää säröjä Irakin hauraaseen poliittis-taloudelliseen tilanteeseen.

Syyriassa on vahvistumassa autoritaarinen ”rauha”. Presidentti Assad on Venäjän tuella saanut vallattua takaisin suurimman osan maasta lukuun ottamatta pientä Luoteis-Syyrian aluetta Idlibin maakunnassa Turkin vastaisella rajalla sekä Rojavan itsehallintoaluetta Koillis-Syyriassa. Tämä autoritaarinen ”rauha” on kuitenkin hyvin hauras, ja se on alusta uusille väkivaltaisille konflikteille.

Israel–Palestiina-kysymys on jälleen kerran notkahtanut piirun verran huonompaan suuntaan. 70 vuotta jatkuneelle konfliktille ei näy loppua tilanteessa, jossa vastakkain on kaksi toinen toisensa poissulkevaa metanarratiivia siitä, kenellä on oikeus maahan.[1] Trumpin ”vuosisadan diili” työnsi konfliktia lähemmäksi kuilun reunaa.

Jemenin humanitaarinen tilanne on edelleen hyvin vaikea eikä rauhanprosessi ole viime vuoden Tukholmassa järjestetystä konferenssista huolimatta saanut tuulta alleen. Libyassa nollasummapeli YK:n tukeman Government of National Accordin (GNA) ja sotamarsalkka Khalifa Haftarin Arab Libyan Armed Forcesin välillä jatkuu.

Miten Covid-19 heikentää MENA-alueen maiden tilannetta?

On selvää, että nämä maat joutuvat lähes ylivoimaisen tilanteen eteen Covid-19 uhan takia. Varsinaisen akuutin terveystilanteen ohella epidemia heikentää alueen maiden talouksia. Logistiikkaketjujen rakoillessa hyödykkeet kallistuvat, turismi tyrehtyy, öljytulot laskevat ja investoinnit sakkaavat.

Covid-19 keskittyy tiheään asuttuihin suurkaupunkeihin kuten Kairoon, Bagdadiin ja Teheraniin, jolloin jo ennestään heikot peruspalvelut kuten esimerkiksi energian ja veden saanti sekä sanitaatio saattavat romahtaa. Maat, jotka ovat jo nyt lähes kuilun partaalla, saattavat syöksyä kaaokseen.

Kaiken lisäksi useat alueen valtiot kärsivät demokratiavajeesta. Hallinto ei halua tai kykene – useimmiten sekoitus molempia – tuottamaan turvallisuutta ja peruspalveluja kansalaisille. Lähihistorian valossa useissa MENA-alueen valtioissa hallinnon vastaus kansalaisten erinäisiin vaatimuksiin onkin ollut kiristää otetta vallasta ja lähettää turvallisuusjoukot kaduille pamputtamaan kansaa. Toki joissakin tapauksissa autoritaariset hallinnot ovat pyrkineet populistisella demagogialla ja näyttävillä tempauksilla (rahan ja hyödykkeiden jakaminen köyhille, olemalla läsnä infrastruktuurihankkeiden avajaisissa yms.) luomaan mielikuvaa kansaa palvelevasta hallinnosta. Tosiasiallisesti kyse on toimista, jotka eivät ratko näiden valtioiden rakenteellisia yhteiskunnallisia ongelmia.

Hyvin todennäköisesti koronaviruksen uhka ja sen leviäminen lisäävät kurjuutta. Lisäksi epädemokraattiset hallitsijat tulevat todennäköisesti vastaamaan voimatoimin kansan vaatimuksiin viruksen taltuttamisesta. Otetaan esimerkki Egyptistä ja Kairosta. Presidentti Sisin autoritaarinen hallinto on vähätellyt ongelmaa, koska se pelkää tilanteen heijastusvaikutuksia talouteen ja muun muassa turismin tyrehtymistä. Maan terveydenhuoltojärjestelmä on joka tapauksessa heikko ja palvelee ensisijaisesti niitä väestönosia, joilla on maksukykyä. On aivan selvää, että terveydenhuolto tulee olemaan koetuksella 10 miljoonan asukkaan suurkaupungissa. Kun ihmiset sitten aikanaan tulevat vaatimaan hallinnolta toimia terveydenhuollon takaamiseksi, tulee se vanhaan tapaan refleksinomaisesti käyttämään kovia otteita ja lähettämään turvallisuusjoukot kaduille hajottamaan mielenosoitukset.

Algeriassa on jo nyt kielletty kaikki mielenosoitukset demokratian ja reformien puolesta. 56 viikkoa jatkuneiden rauhanomaisten katumielenosoitusten aika on päättynyt koronaviruksen uhan nojalla. On siis ilmeistä, että Covid-19-virusta voi käyttää yhteiskuntajärjestystä muovaavana voimana pönkittämään niin sanotun ancien regimén valtaa.

Kuva: Deepspace/Shutterstock. A member of Istanbul’s Municipality disinfects the mosque in Istanbul to prevent the spread of the COVID-19, the novel coronavirus, on March 14, 2020.

[1] Ruohomäki, Olli 2020. Chasing the Wind: Clashes between Israeli and Palestinian Narratives. In Toni Alaranta and Wolfgang Muhlberger (eds.) Political Narratives in the Middle East and North Africa: Perspectives of Instability and Conceptions of Order. Springer, New York.

Olli Ruohomäki, 25 maaliskuuta 2020

demokratia, koronavirus