Irakin vaalit: Nuoria syytetään apatiasta, mutta rangaistaan poliittisesta aktivismista

Äänestysaktiivisuus Irakin viime sunnuntain parlamenttivaaleissa oli erityisesti nuorten keskuudessa vaatimaton. Juuri nuorten olisi voinut luulla jalkautuvan äänestämään, sillä vaaleja aikaistettiin pääosin heidän vaatimuksestaan lokakuun 2019 mielenosoituksissa. Vaaliapatian taustalla on laajoja, poliittista aktivismia estäviä tekijöitä, kuten vanhoihin puolueisiin kytköksissä olevien puolisotilaallisten joukkojen järjestelmällinen väkivalta maan oppositioliikkeitä kohtaan.

 

Irakin sunnuntaina 10.10. järjestetyissä vaaleissa äänesti virallisten lukujen mukaan vain 41 prosenttia rekisteröidyistä äänestäjistä, mutta todellisen äänestysvilkkauden arvioidaan olevan vielä paljon alhaisempi.

Etenkin nuoret olivat apaattisia äänestämään, vaikka ennenaikaiset parlamenttivaalit olivat yksi syksyllä 2019 alkaneiden ja useita kuukausia kestäneiden mielenosoitusten vaatimuksista. Miksi nuoret eivät äänestäneet, vaikka he saivat tahtonsa läpi ja vaikka mielenosoitusliikkeestä on kummunnut jo peräti kymmenen uutta puoluetta?

Irakilaisnuorten muodostama Tishreen-liike (Lokakuun liike) on todellisuudessa ollut alusta asti hajautunut. Irakin ”nuoret” eivät luonnollisestikaan edusta yhtä yhtenäistä joukkoa, vaan he tulevat eri taustoista ja tavoittelevat eri asioita. Tämä myös näkyy erilaisena suhtautumisena sunnuntain vaaleihin.

Osa nuorista ilmoitti liittyvänsä oppositioon ja osa taas boikotoivansa vaaleja, koska äänestäminen olisi voitu tulkita vallitsevan poliittisen järjestelmän hyväksymiseksi. Monia vaivasi myös se, että vaalien aikaistaminen ja vaalilain muutokset olivat vain kosmeettisia uudistuksia. Poliittisen järjestelmän todellinen muuttaminen vaatisi huomattavasti enemmän.

Irakin nykyistä järjestelmää on vaikea muuttaa, sillä aseelliset toimijat ja poliittiset puolueet toimivat siinä käsi kädessä. Tämä siitäkin huolimatta, että Irakin laki kieltää puolisotilaallisilta joukoilta poliittisen osallistumisen.

Monia aseellisiin joukkoihin kytköksissä olevia ehdokkaita valittiin jälleen sunnuntaina parlamenttiin, vaikka heidän ei edes olisi pitänyt voida asettua ehdolle. Aseelliset ryhmittymät rajoittavat muiden mahdollisuuksia käyttää kokoontumis- ja sananvapautta tehden poliittisesta aktivismista vaarallista. Tishreen-kansannousua ja siitä kummunneiden uusien puolueiden järjestäytymistä onkin haitannut turvallisuusjoukkojen ja puolueiden puolisotilaallisten joukkojen harjoittama järjestelmällinen väkivalta aktivisteja vastaan.

Enabling Peace in Iraq -tutkimuskeskuksen (EPIC) tekemissä kohderyhmähaastatteluissa aktivistit nostivat esille juuri puolisotilaallisten joukkojen toiminnan ja Iranin sekaantumisen Irakin asioihin suurimmiksi esteiksi protestiliikkeen järjestäytymiselle poliittiseksi liikkeeksi, joka olisi voinut kilpailla sunnuntain vaaleissa.

 

Raa’asta ja kaoottisesta väkivallasta järjestelmälliseen vainoon

Mielenosoitusten alettua lokakuussa 2019 ei kestänyt kauaa ennen kuin videoita savukranaattien laukaisussa käytetyillä putkilla murskatuista kalloista ja luotien läpäisemistä ruumiista alkoi levitä sosiaalisessa mediassa. Tarkka-ampujista uutisoitiin ja mielenosoittajat kertoivat, miten luoteja oli ammuttu tappamistarkoituksessa nimenomaan päähän ja rintaan.

Väkivaltaan kuoli yli 600 ja tuhansia haavoittui. Raa’an väkivallan oli tarkoitus tukahduttaa mielenosoitukset ja pakottaa nuoret pysymään kotona.

Väkivallalla oli kuitenkin päinvastainen vaikutus, ja se pikemminkin lisäsi bensaa tuleen. Tishreen-liikkeen kansannousu tai mielenosoitukset jatkuivat ja levisivät muihin kaupunkeihin väkivallasta huolimatta. Lopulta maan silloinen hallitus erosi paineen alla, mitä seurasi pitkät neuvottelut uudesta pääministeristä ja hallituskokoonpanosta. Myönnytyksenä uusi hallitus lupasi ennenaikaiset vaalit.

Vaikka mielenosoitukset laantuivat ja yleinen väkivalta mielenosoittajia vastaan väheni, Tishreen-liikkeen aktivisteja on uhkailtu ja murhattu järjestelmällisesti myöhemminkin. Arviolta 70 aktivistia, toimittajaa ja tutkijaa on murhattu viimeisen kahden vuoden aikana. Heinäkuussa 2020 murhatun tutkija Hisham al-Hashimin tapaus on yksi tunnetuimmista, ja sekä Isis että tietyt Iranille myötämieliset ryhmät olivat uhkailleet häntä. Murhien toivotaan toimivan varoittavana esimerkkinä muille aktivisteille.

Pelkkä mielenosoituksiin osallistuminen on saattanut johtaa nuorten joutumiseen puolisotilaallisten joukkojen silmätikuksi. Kontrolli ulottuu myös sosiaaliseen mediaan, jonka avulla pystytään seuraamaan ja tarvittaessa rankaisemaan liian suorasanaisia henkilöitä, mikäli heidän henkilöllisyytensä tulee ilmi.

Mielenosoitusliikkeestä noussut al-Bayt al-Watani -puolue (The National House) päätti osittain väkivallan takia boikotoida sunnuntain vaaleja. Myös se oli aiemmin osoittanut mieltään niiden järjestämisen puolesta.

Ei ole epätavallista, että Irakin vaaleissa ehdokkaita surmataan. Irakin politiikalle tyypillistä on asettaa puolueiden kärkeen vahvat johtajat, mutta Tishreen-liikkeeltä nämä vielä puuttuvat. Liikkeen hajanaisten tavoitteiden ja epätasa-arvoisten lähtökohtien lisäksi myös väkivallan uhka on vaikeuttanut prosessia, sillä poliittisen liikkeen johtajaksi nousu asettaa henkilön aseellisten joukkojen huomion kohteeksi. Mahdollisten nousevien johtohahmojen murhat luovat pelon ilmapiiriä ja saavat muut toisinajattelijat sensuroimaan ja rajoittamaan itseään koston pelossa.

 

Koston pelossa murhaajia ei saateta teoistaan vastuuseen

Lokakuun 2019 mielenosoituksiin vastattiin kovin ottein, sillä ne uhkasivat horjuttaa valtaapitävien asemaa. Irakin keskushallinnolla ei ole väkivallan monopolia, vaan väkivaltaan turvautuvat myös muut poliittis-aseelliset toimijat. Mielenosoituksissa vaadittiin valtiolle monopolia aseisiin, minkä vuoksi monet eri aseelliset ryhmät pyrkivät tukahduttamaan niitä.

Mielenosoittajiin kohdistuneen väkivallan takana olleista tahoista ei aina ollut varmuutta. Yleisesti on puhuttu Irakin turvallisuusjoukoista, vaikka määritelmään kuuluu lukuisia eri ministeriöiden ja virallisen komentoketjun ulkopuolella toimivia joukkoja.

Tilanteen sekavuutta lisäsi eri tahojen vaihteleva julkinen suhtautuminen mielenosoituksiin. Esimerkiksi shiialainen populistipolitiikko ja uskonoppinut Muqtada al-Sadr ensin tuki mielenosoituksia, koska näki niiden edistävän omia poliittisia intressejään. Lopulta hän päätyi kuitenkin kritisoimaan niitä ja mobilisoimaan omat aseelliset joukkonsa niiden tukahduttamiseksi.

Iran-mielisten niin sanottujen vastarintamilitioiden on epäilty olleen räikeimmän väkivallan takana. Toisinaan ne oikeuttivat väkivallan leimaamalla mielenosoitukset ulkovaltojen eli Yhdysvaltojen ja Israelin järjestämiksi.

Kovat otteet ovat jatkuneet edelleen aktivistien salamurhissa: liian äänekkäitä ja uhmakkaita surmataan. Vuonna 2020 muodostettu väliaikainen hallitus lupasi avata tutkinnan väkivallasta ja saattaa syylliset vastuuseen, mutta kahden vuoden aikana ketään ei ole rangaistu.

Militiaryhmät näpäyttävät niitä rankaisemaan pyrkiviä välittömästi. Kun tilapäiseksi pääministeriksi valittu Irakin tiedustelupalvelun entinen päällikkö Mustafa al-Kadhimi sai vangittua erään aseellisen ryhmän jäseniä aktivistin surmasta syytettynä, kostona hänelle läheinen virkamies salamurhattiin.

Kostot ehkäisevät tehokkaasti syyllistyneiden vastuuseen saattamista. Ne myös korostavat aktivisteille, että kovaan hintaan lunastamallaan sananvapaudella ei ole paljoa arvoa.

 

Poliittista oppositiota voi tukahduttaa myös väkivallattomasti

Irakin vaaleja on aiemmin leimannut äänestäjien ja ehdokkaiden uhkailu tai lahjonta, äänestäjäkorttien myyminen, ongelmat biometrisissä äänestyskorteissa tai muut oudot haasteet. Esimerkkinä näistä on vuoden 2018 vaaleissa ”vahingossa” varastopalossa tuhoutuneet äänet.

Tällä kertaa vaaleja valvoivat Irakin turvallisuusjoukot ja kansainvälisen yhteisön lähettämänä ennätysmäärä vaalivalvojia. Ilmeisesti tämän ansiosta vaalivilppiä on tähän mennessä ilmennyt vähemmän kuin viime vaaleissa vuonna 2018. Alkuviikolla ilmenneet ongelmat ääntenlaskennassa heijastuivat kuitenkin negatiivisesti kokonaisvaikutelmaan.

Suoran väkivallan lisäksi Tishreen-liikettä on pyritty hallitsemaan myös epäsuorilla ja pehmeämmillä keinoilla. Liikkeen laajan kannatuksen takia moni etabloitunut puolue tai toimija on halunnut opportunistisesti hyötyä siitä.

Puolueet ovat ilmaisseet julkisesti sympatiaa liikettä kohtaan, vaikka todellisuudessa ovatkin vastustaneet sen tavoitteita. Lisäksi sen keskeisiä henkilöitä on pyritty rekrytoimaan tai lahjomaan mukaan jo olemassa oleviin puolueisiin. Myös sunnuntain vaaleissa joku itsenäiseksi verhoutunut ehdokas saattaa myöhemmin paljastua puoluekytköksiä omaavaksi.

Puolueiden toimintapa on ironinen, koska sen kaava toistaa juuri nuorten kritisoimia yhteiskunnan ongelmakohtia. Nykyinen poliittinen järjestelmä on ollut toiminnassa vuodesta 2003, ja nuoret ovat eläneet siinä lähes koko ikänsä. Tätä järjestelmää he ovat nousseet vastustamaan viime vuosien mielenosoituksissa.

Irakilaisnuorten työttömyysprosentti on korkea. Työpaikan saantia vaikeuttaa yhteiskuntaan syvälle juurtunut korruptio ja klientilismi, jotka ovat myös piirteitä rakenteellisesta väkivallasta. Lääkkeeksi poliittisen vaikuttamismahdollisuuksien puutteeseen tarjotaan vain paikallista kivunlievitystä, joka ei ratkaise ongelmien perimmäisiä syitä.

 

Muutoksen estäminen on tehokkaampaa ja halvempaa kuin järjestelmän korjaaminen

Irakin vallitsevan (status quo) poliittisen järjestelmän korjaaminen tulisi vallanpitäjille äärimmäisen kalliiksi heidän menettäessään saavutettuja etujaan. Heille väkivalta voi näyttäytyä tehokkaana tapana ehkäistä uuden poliittisen liikkeen järjestäytymistä ja uusien johtohahmojen nousua.

Väkivalta toimii parhaiten yhdessä epäsuorien keinojen kanssa. Tästä johtuen kritiikkiä pyritään vaientamaan ja kilpailijoiden nousua estämään eri tavoin. Myös yhä useampi puolisotilaallinen toimija pyrkii mukaan politiikkaan. Huono menestys sunnuntain vaaleissa oli kuitenkin takaisku Iran-mielisistä militioista koostuvalle Fatah-liittoumalle.

Pienillä puolueilla tai yksittäisillä henkilöillä ei ole riittäviä resursseja haastaa valtavaa maata hallitsevaa poliittistaloudellista koneistoa, jota puolisotilaalliset joukot puolustavat. Irakilaisnuorten äänestysinto tuskin kasvaa niin kauan, kun todellista oppositiota ja kritiikkiä eliminoidaan eri tavoin.

Sunnuntain vaaleissa oli positiivista, että kaikesta huolimatta Tishreen-liikkeestä nousseiden puolueiden kuten esimerkiksi Imtidaadin ehdokkaat pärjäsivät yllättävän hyvin. Jää kuitenkin nähtäväksi, miten hyvin valitut ehdokkaat pärjäävät Irakin poliittisessa kaupankäynnissä ja kohdistuuko heihin yhä painostusta tai uhkailua. Tässäkin on hyvä muistaa, että keinoja on monenlaisia.

 

Artikkelikuva: Hayder Mohsin, Shutterstock

Mariette Hägglund, 13 lokakuuta 2021

demokratia, Irak, vaalit, vallankumous

---