Shatilan palestiinalaisleiri Beirutissa.

70 vuotta pakolaisleirillä

Palestiinalaisten pakolaisleirit ovat olleet osa Lähi-idän maisemaa jo seitsemän vuosikymmenen ajan, ja niillä elävät nuoret ovat jo neljäs sukupolvi. Leirejä pidetään kuitenkin väliaikaisina paikkoina, joiden asukkaat odottavat paluuta kotiin. Millaista näillä pysyväksi muuttuneilla, ahtailla leireillä on elää? Mikä leireissä on huonoa? Mikä hyvää? Mistä nuoret pakolaiset haaveilevat ja miten he aikovat haaveensa toteuttaa?

 

Lähi-itä NYT -podcastin vieraana on tammikuussa väittelevä antropologi Tiina Järvi, joka tutkii palestiinalaispakolaisnuoria ja leirejä Libanonissa, Länsirannalla ja Jordaniassa. Juontajana on instituutin entinen tutkija Anu Leinonen.

 

Voit kuunnella podcastia myös Spotifyssa tai i-Tunesissa.

Podcast-jakson litteroitu versio löytyy täältä: Lahi-Ita-NYT_05_tekstitys

Kuva: Miriam Huovila



Lähi-itä NYT -podcast, 4 tammikuuta 2021

, , ,


Jaa artikkeli

Facebook
Twitter
LinkedIn
Email

Seuraava artikkeli

Syyria, korona ja terveyskatastrofi



2 kommenttia

Liity keskusteluun ja kerro mielipiteesi

  1. kakloon, vastaa

    Mites juutalaiset, jotka ajettiin pois arabimaista, ja heidän omaisuus jäi sinne? Israel sopeutti heidät heidän omaan maahansa, Israeliin. Mut miten tämä keksitty virtuaalikansa, palestiinalaiset? Heitä pidetään tahallaan pakolaisina, eikä sopeuteta omiensa pariin, arabimaihin, minne he kuuluvat. Näin voidaan käydä propangasotaa Israelia vastaan.

  2. Kari Väistö, vastaa

    Aika erikoista tämä yliopiston piirissä tapahtuva ”erikoistuminen” esim Tiina Järven kohdalla. Kuten Facebookissa nähdään hän on liittynyt samaan ”kerhoon” s. räsäsen kanssa, jonka tiimoilta ei voida odottaa mitään muuta kuin poliittisesti ja yhden suunnan tuottamaan mielikuvateologiaan. Kyllä tässä Helsingin yliopiston arvostus on laskenut tason alle. Luulisi, että yliopiston tasolla eivät mitkään mielikuviin perustuvat väitteet olisi perusta. Kyllä tutkimus ja väitteet pitää perustua historiallisiin ja kansainvälisiin päätöksiin (Kansainliitto/YK), muussa tapauksessa koko touhu on omakohtaisen kilven kiillottamista ilman mitään todellisuuspohjaa. Mutta eihän tämä ole uutta tämän päivän maailmassa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *