Teetä, tupakkaa ja kovatasoista biljardia Turkissa

Tupakointi kielletty -kyltin alla muhkeaviiksinen setä istuskelee tuolilla, polttaa ketjussa ja odottaa vuoroaan. Välillä otetaan hörppy tulikuumaa ja todennäköisesti vahvasti sokeroitua mustaa teetä. Kuuluu pallojen kolahtelua, naureskelua ja taivastelua. Olen Itä-Turkin Erzurumissa biljardisalilla. 

Turkissa biljardi on suosittua niin kilpailumielessä kuin ajanviettopelinäkin. Turkin keskikokoisistakin, alle 500 000 asukkaan kaupungeista löytyy todella laadukkaita biljardisaleja. Esimerkiksi Erzurumissa oli samassa rakennuksessa kolme isoa salia, jokaisella omat aktiivikävijänsä. Laji otetaan tosissaan, mutta se ei ilmapiirissä näy tai kuulu – rentoutta löytyy. Pääosin pelipöydät ovat hyviä sekä hyväkuntoisia. Henkilökunta puhdistaa pallot ja pöydät parhaimmillaan jokaisen pelikerran jälkeen. Esimerkiksi Suomesta löytyy hyviä yksityisiä saleja, mutta useimmilla julkisilla saleilla peliolosuhteet eivät vastaa kilpatasoa. 

Turkissa pelataan pääosin kolmen vallin karaa. Se eroaa niin sanotusta tavallisesta biljardista eli poolista siinä, että pöydällä on vain kolme palloa eikä pusseja ole ollenkaan. Tarkoituksena on saada omalla lyöntipallolla ensin osuma toiseen, sitten kolmen valliosuman kautta vielä kolmanteen palloon. Onnistunut lyönti on nimeltään kara ja siitä saa yhden pisteen. Jos lyönti onnistuu tuurilla, huudetaan “balık” eli “kala”. Suomen biljardislangissa vastaava termi on usein “hillo”. Peli on äärimmäisen vaativa ja Turkista löytyy lajin maailmanmestareita sekä muita huipputason pelaajia.  

Myös poolia pelataan paljon, mutta televisiostakin tuttua snookeria erittäin vähän. Snookerin suosio lisääntyy kuitenkin nopeasti. Saleille suunnitellaan snookerpöytien hankkimista, ja Välimeren rannikon miljoonakaupunki Antalyassa on jo järjestetty lajin ammattilaistason turnauksia.  

Erityisesti pienemmissä kaupungeissa biljardisalit ovat miesten ajanviettopaikkoja. Siellä biljardin lisäksi istutaan juomassa teetä, jutellaan ja pelataan esimerkiksi korttia tai muita pelejä. Istanbulissa ja Ankarassa näkee pelaamassa myös nuoria naisia, usein kaveriporukalla tai poikaystäviensä kanssa. Käymissäni paikoissa biljardia pelaava nainen oli harvinaisempi näky. Kyselin asiasta paikallisilta pelaajilta, näin myös heidän mukaansa on asian laita. Lisäksi kesällä porukkaa käy vähemmän kuin talvella.  

Suomessa biljardia pelatessa usein juodaan alkoholia ja paremmat pelaajat saattavat pelata rahasta. Turkissa tätä en nähnyt. Muutenkaan noin yleisesti ottaen ei tullut vastaan mitään kielteisiä ajatuksia biljardin harrastamiseen liittyen.  Lajiin itsessään ei liity uskonnon tai moraalin kannalta mitään ongelmallista, eikä biljardisali eroa ajanviettopaikkana merkittävästi normaalista teehuoneesta. Päinvastoin esimerkiksi nuorille biljardi nähdään hyvänä ajanvietteenä. 

Naiset tuomareina 

Mustanmeren rannikolla Samsunissa, missä olen viettänyt paljon aikaa, oli kilpailuissa muutama naistuomari. Suomessa biljardituomareille ei makseta edes kilometrikorvauksia, mikä tietysti johtaa siihen, että tuomarit ovat täällä valitettavan harvinainen näky. Turkissa taas nuorten asiain- ja urheiluministeriö (Gençlik ve Spor Bakanlığı) tekee yhteistyötä paikallisen biljardiliiton kanssa. Nuoria koulutetaan tuomareiksi ja toki työnteosta maksetaan myös palkkio. Rahoitus tulee siis ministeriön kautta. Tämä on loistava esimerkki nuorten osallistamisesta. 

Harrastan Suomessa kilpatasolla biljardia ja siksi tykkään käydä katsastamassa uusia pelisaleja myös Turkissa. Toinen syy on, että niistä saa helposti juttuseuraa ja uusia kavereita. Yleensä aavistuksen verran aina jännittää ja ehkä hieman ahdistaa uuteen paikkaan meno. Nyt kaupungista toiseen matkustamista helpotti se, että aina edellisestä paikasta sain yhteystiedot seuraavaan ja tulostani oli ilmoitettu etukäteen.  

Kun ilmestyn ovelle, ukot kääntyvät tuijottamaan ja ihmettelemään. Nopeasti paikan omistaja minut tunnistaa ja alkaa pieni keskustelutuokio. Sen jälkeen minulle haetaan paikan paras pelaaja vastustajaksi. Lisäksi saan tavallista salikeppiä paremman pelivälineen käyttööni. Hetken kuluttua väkeä on jo katsomassa ottelua ja usein käy myös niin, että satun voittamaan. Sittenhän niitä kavereita vasta tuleekin, toisaalta turkkia puhuva matkailija kiinnostaa paikallisia ilman biljardimenestystäkin. Kun viivyn enemmän kuin yhden päivän jossain kaupungissa, tulee käytyä useamman kerran pelaamassa samalla salilla. Naamat tulevat tutuiksi jo lyhyessä ajassa.  

Kävijäkunta saleilla oli havaintojeni ja keskustelujen perusteella melko moninaista. Löytyi niin työttömiä, eläkeläisiä, opiskelijoita kuin opettajia. Pienyritysten johtajia, lakimiehiä, syyrialaisia sekä irakilaisia.

  

Biljardia ja teologiaa 

Tunnelma eri kaupunkien biljardisaleilla erosi hieman toisistaan. Ilmapiiri esimerkiksi Mustanmeren rannikon Samsunin ja Keski-Turkin Sivasin saleilla oli suhteellisen vapaamielinen. Länsirannikolla Çanakkalessa sekä Bandırmassa biljardi oli suosittua ja salit hyvätasoisia. Siellä ei kuitenkaan varsinaisesti tapahtunut ihmeempiä eikä pitempiaikaisia tuttavuuksia syntynyt.  

Tuntui siltä, että idän biljardisaleilla oli ihmisiin helpompi tutustua kuin lännessä. Sivasin ja Erzurumin välimaastossa sijaitsevan pienehkön ja vanhoillisen Erzincanin pelisalilta löytyi rukoushuone ja mikäli rukousaika osui keskelle ottelua, ensin hoidettiin rukousvelvollisuus ja sitten vasta peli jatkui. Salilla kuului myös islamilaista musiikkia.  

Juuri kyseisessä kaupungissa olin pari päivää yhden vanhemman sedän biljardiopissa. Hän oli todella hyvä pelaaja, mutta myös vahvasti uskonnollinen. Kun menin möläyttämään opiskelleeni yliopistossa teologiaa ja uskontotiedettä, ilta jatkui myöhään keskustelun merkeissä. Pelisali oli jo kiinni, mutta istuimme sen edustalla. Oli miltei pilkkopimeää, mutta kolmen sedän tupakan tupruttelu loi välillä valonpilkahduksen, kun uutta sytytettiin ketjussa toinen toisensa perään. Porukka halusi selvittää uskonnollisen vakaumukseni ja sen, olenko harkinnut tarkempaa tutustumista islamiin. Yleensä kaunistelen hieman näkemyksiäni, sillä niin pääsee helpommalla. Asia usein jää vellomaan jonkinlaiseen välitilaan ja päättyy toivomukseen siitä, että löytäisin totuuden.  

Erzurumissa tutustuin biljardin merkeissä merkittävän uskonnollisen ajattelijan ja poliittisen vaikuttajan Beziüzzaman Said-i Nursin (1877–1960) kannattajaan, josta myös tuli hyvä kaverini. Hänen kauttaan päädyin niin sanotun Nur Cemaatin eli heidän yhteisönsä tai seurakuntansa lauantai-illan tilaisuuteen. Siellä luettiin ja selitettiin Nursin tekstejä ja tunnelma oli aika harras. Biljardi johtaa siis monenlaisiin tilanteisiin! 

Mustanmeren rannikolla Trabzonissa tarjonta biljardin suhteen oli heikko, mutta Samsunissa sitäkin parempi. Aikaa oli myös hyvin, sillä viivyin jälkimmäisessä kaupungissa yli kaksi viikkoa. Pelisalin omistaja on biljardiaktiivi ja toimii Turkin biljardiliiton kurinpitolautakunnan puheenjohtajana. Lisäksi hän on tasokas kilpapelaaja. Salin nimikin oli “Zeki bilardo”, eli “fiksu-biljardi”. Turkista löytyy myös samanniminen biljardipöytävalmistaja.  

Useat illat pelasin ilmaiseksi, kun valmensin omistajan pojanpoikaa. Hintatasosta sen verran, että keskimäärin yksi tunti maksaa noin euron. Suomessa pääkaupunkiseudulla samasta ajasta saa pulittaa ainakin kymmenen euroa. Biljardikepit ja muut tarvikkeet ovat Turkissa tällä hetkellä todella kalliita. Sain pyyntöjä tuoda Suomesta tuotteita ensi kerralla, mutta tästä maahantuojan maineesta ei varmasti pääse helpolla eroon, jos sen kerran aloittaa. 

Jossain vaiheessa olisi mukava osallistua biljardikilpailuihin Turkissa ja nähdä tarkemmin sitäkin puolta. Maa on niin iso ja pelaajia paljon, että Turkki on biljardiharrastajalle kiinnostava kohde. Seuraavaa reissua odotellessa. 

 

Artikkelikuva: Biljardisali Turkin Sivasissa. Kuva: Niko Järvi

Niko Järvi, 19 lokakuuta 2022

biljardi, paikan päältä, Turkki

---