Päivä kaivauksilla Saqqarassa

Talvi saapuu jopa Egyptiin. Kello on vähän yli kymmenen aamulla, lämpötila on 15 astetta ja tuuli 6 kilometriä tunnissa – ei kova, mutta riittävä, että koko kaivausryhmällä on päällään neljästä viiteen paitakerrastoa. Päivä on kuulas, ehkä lämpötilan takia, joten tänään kaukaisuudessa erottuvat noin kahdenkymmenen kilometrin päässä sijaitsevat Gizan tasangon pyramidit. Kohteemme sijaitsee Saqqaran paraatipaikalla, Djoserin porraspyramidin vieressä. Olemme noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Kairosta, jonne matka autolla kestää vähän alle tunnin.

Hei, olen Nina, FIMEn uusi tutkija. Olen ammatiltani Lähi-itään erikoistunut osteoarkeologi, eli luiden tutkija arkeologisessa aineistossa. Koulutukseni on sama kuin oikeuslääketieteeseen suuntautuvilla kollegoillani, mutta tapauksessani tutkittavan henkilön kuolemasta on kulunut huomattavasti enemmän aikaa – tässä tapauksessa tuhansia vuosia.

Olen liittynyt Saqqara West -retkikunnan helmikuisille kaivauksille, joiden järjestäjä on Varsovan yliopiston itämainen laitos (Oriental Department) sekä arkeologisen tiedekunnan Saqqara Burials -projekti. Saqqara  West -alueen haudat ajoittuvat usealle eri aikakaudelle; Vanhan  valtakunnan (noin 2675–2130 eaa.), ensimmäisen välikauden (2130–1980 eaa.), myöhäiselle (664–332 eaa.) sekä kreikkalais-roomalaiselle (332 eaa.–642 jaa.) aikakaudelle. Hautauksia on löytynyt yli 700.

 

Saavumme kohteelle seitsemäksi, jolloin Egyptin muinaismuistoviraston virkamies avaa työhuoneet sekä avattujen hautojen ja kappelien suojiksi rakennetut tilat. Paria viikkoa aiemmin töiden alkaessa ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului myös muurattujen ovien avaaminen ja muinaismuistoviraston sinettien poistaminen – kun kausi päättyy, jokaisen oven eteen tehdään uusi muuraus ja ne sinetöidään taas seuraavaa kautta odottamaan.

Tämä saattaa kuulostaa pitkäveteiseltä prosessilta, mutta sen avulla varmistetaan kaivausalueen turvallisuus, niin alueella vierailevien turistien kuin projektin ja maan kulttuuriperinnön turvaamisen kannalta. Jokaisella kaivauksella on muinaismuistovirastoa edustava virkamies paikalla tarkkailijana ja edesauttamassa kaivausten sujumista – jos kohteelta löytyy jotain kallisarvoista, kuten patsaita tai kultaesineitä, hän auttaa näiden nopeassa siirrossa muinaismuistoviraston tiloihin.

 

Egyptin muinaismuistolaki on tiukka, ja vuodesta 1983 lähtien maasta ei ole saanut viedä ulkomaille arkeologista materiaalia mukaan lukien arkeologisia näytteitä kuin erityisluvan kanssa. Lain juuret ovat  Egyptin kokemassa laajamittaisessa ja eettisesti kyseenalaisessa kulttuuriperinnön maasta viennissä, jota harrastivat niin arkeologiset projektit, museot kuin yksityishenkilöt. Muun muassa 1800-luvun Englannissa yläluokan huvituksiin kuului viedä muumio kotiin tuliaisena ja järjestää illanistujaiset, jossa kääreet poistettiin amuletteja etsien. Juhlat olivat osa Euroopan vallannutta egyptomaniaa, joka syttyi Napoleonin vuoden 1789 Egyptin sotaretken ja seuraavana vuonna löytyneen Rosettan kiven  löytymisen seurauksena. Rosettan kiven teksti, joka on kirjoitettu sekä kreikaksi että muinaisegyptiksi kahdella eri merkkijärjestelmällä, auttoi ranskalaista Jean-François Champollionia selvittämään hieroglyfien salaisuuden ja kirjoittamaan ensimmäisen muinaisegyptin “oppikirjan” (1822). Sata vuotta myöhemmin, manian toinen aalto syntyi Tutankhamonin haudan löytyessä vuonna 1922.

 

Olen  Saqqarassa keräämässä nonmetristä aineistoa (nonmetric traits data). Käännös kuulostaa hieman kankealta, mutta kollegan kanssa keskusteltuani tulimme siihen tulokseen, ettei sille ole kunnollista suomenkielistä termiä. Nonmetrisillä piirteillä, toisinaan myös epigeneettisiksi kutsutuilla piirteillä, tarkoitetaan sananmukaisesti luiden ja hampaiden ulkomuodollisia poikkeamia tai ominaisuuksia, joita ei mitata, vaan joiden ilmenemistä arvioidaan visuaalisesti. Nämä poikkeavuudet eivät ole terveyden kannalta haitallisia, vaan osa jokaisen yksilöllistä periytyvää ulkomuotoa, ja niiden kautta voi myös arvioida henkilöiden sukulaisuussuhteita. Näistä kenties havainnollisin esimerkki on oraalinen torus eli ylimääräinen luukasvu joko kitalaessa tai leukaluussa poskihampaiden alapuolella  (kielellä tunnusteltavissa) – siinä, missä suomalaisilla toruksia esiintyy usein, myös itselläni, ne loistavat pääasiassa poissaolollaan Levantin väestöissä sekä näkemissäni Saqqaran henkilöissä.

Aineistonkeruu ei vaadi paljon työkaluja: työpöydän, hyvän valon ja jonkinlaisen tallennustyökalun. Jotkut keräävät aineistot suoraan sähköiseen muotoon, mutta olen itse perinteisen paperin ja kynän kannattaja, sillä se tekee aineistonkeruusta nopeaa ja olosuhteisiin mukautuvampaa – kynää ei haittaa, jos tuulen mukana lentää hiekkaa. Suurin osa Saqqaran yksilöistä on jo puhdistettu kuivilla pensseleillä harjaten, mutta hampaista keräämäni aineiston takia joudun välillä tekemään lisäpuhdistusta, samoilla työkaluilla kuin hammaslääkäri!

 

Pian alkaa kahvitauko, jolloin nautimme kaivaustalolla tehdyt eväät. Vaihdamme kahvitauolla kuulumisia, sillä emme kaikki tee samassa paikassa töitä. Iwona Kozieradzka-Ogunmakinin johtamassa Saqqara Burials -projektissa on monta jäsentä, jotka kaikki ovat erikoistuneet bioarkeologiaan eli eloperäisen aineen tutkimukseen –siis ihmisiin, eläimiin ja kasveihin. Tänä vuonna mukana on useita kaltaisiani ihmisosteologeja, mutta myös tekstiiliasiantuntija, jonka pöydältä löytyy niin käärinliinoja kuin vaatteita. Tämänkaltaiset löydöt ovat Suomessa vähintään harvinaisia jo muutaman sadan vuoden takaa, sillä maaperän luontainen happamuus nopeuttaa eloperäisen aineksen maatumista. Egyptin kuivat olosuhteet hillitsevät bakteerien kasvua ja säilyttävät eloperäisen materiaalin erinomaisesti, mikä mahdollistaa moninaisia tutkimuskysymyksiä ja -suuntauksia. Saqqara Burials -projektin päämääränä on tutkia ilmaston ja yhteiskuntarakenteiden muutoksen vaikutusta paikalliseen väestöön niin yhteisöllisestä, kansanrakenteellisesta että terveydellisestä näkökulmasta.

 

Aikani kaivauksilla lähenee loppuaan, joten eväiden jälkeen hiippailen takaisin kappeliini jatkamaan töitä. Matkalla ohitan työmiehet, jotka ovat vielä nauttimassa omasta tauostaan. Egyptissä, kuten myös laajemmin Lähi-idässä, projektien työmiehet ovat paikallisia ja saattavat työskennellä vuosia samalla kohteella. Myös tänä vuonna kenttätöiden johtaja Kamil Kuraszkiewicz (Varsovan yliopisto) on tervehtinyt monia tuttuja kasvoja. Työmiesten valinnalla voi olla suurikin merkitys riippuen maasta ja paikasta; esimerkiksi Irakissa useamman heimon läheisyydessä sijainneilla kaivauksilla työtunnit jaettiin tasaveroisesti jokaisen heimon tai suvun kesken, vaikka sitten viikoittain. Kaivaukset ovat usein hyvä, vaikkakin sesonkiluonteinen, tulonlähde. Arkeologit ovat usein myös persoja perinteiselle käsityölle, joten lähialueelle tehtävien retkien aikana monet ostavat paikallisissa kylissä valmistettuja  astioita, huiveja ja lamppuja.

Vilkaisen, miten työt edistyvät tänä kautena avatussa haudassa , jonka syvään kuiluun on laskeuduttava köyden varassa. Haudan avaamista on tullut seuraamaan myös National Geographic, jonka kuvausryhmä on vieraillut kohteella aiemminkin (nähtävissä kaudella 2, jaksossa 4 ohjelmassa ”Egyptin kadonneet aarteet” yhtiön omalla kanavalla). Haudan lopullinen anti ei ole vielä tiedossa, mutta arkeologille jopa muinainen roska on aarre; Egyptissä yksi parhaimpia arkea kuvaavia lähteitä tulee uuden valtakunnan (noin 1554–1069 eaa.) aikaisesta, Deir el-Medinan kylän vieressä sijaitsevasta roskakuilusta, ns. ”Suuresta montusta” (Great Pit). Kuilusta on löytynyt muun muassa seinämaalausten harjoitustöitä, ostoslistoja, kuitteja ja kirjeitä, joita Kuninkaiden laakson työläiset ovat aikoinaan heittäneet menemään.

 

Päivä päättyy yhden jälkeen, jolloin palaamme kaivaustalolle jatkamaan töitä – osalle meistä se tarkoittaa työsähköpostin avaamista, osalla aineiston digitointia ja opiskelijoille lopputyön kirjoittamista. Päivä alkaa uudelleen viideltä seuraavana aamuna ja toistuu kuusi kertaa viikossa. Vapaapäivä pidetään perjantaisin, jolloin islamissa on viikon tärkein rukoushetki. Tällä viikolla vapaapäivänä on tarkoitus suunnata Fayoumin keidasalueelle, mikä onkin jo aiheuttanut innostunutta keskustelua kunkin tulevista keramiikkaostoksista . Vaikka keraamisia astioita valmistetaan edelleen ympäri Egyptiä, Fayoumin alue on erityisen tunnettu, sillä se jatkaa sukupolvia vanhoja valmistusperinteitä. Suosittuja astioiden aiheita ovat eläimet, varsinkin aasit ja kasvit, kuten palmut ja pensaat.

 

Sama rytmi toistuu kaikilla Lähi-idän kaivauksilla, tai ainakin niillä, joilla olen itse ollut Egyptissä, Libanonissa ja Irakissa. Vapaapäivä saattaa vaihdella projektin mukaan. Kaivausporukasta tulee väliaikaisperhe, joka kokoontuu kausiluontoisesti yhteen, viettää luultavasti liikaakin aikaa keskenään ja ikävoi erossa ollessaan. Seuraavaa kautta odotetaan aina innolla.

 

Lue lisää

• Saqqara Burials: https://saqqaraburials.pcma.uw.edu.pl/
• Saqqara West: https://www.facebook.com/profile.php?id=61572646116911
• Fayoumin keramiikasta: https://aucpress.com/blog/2022/09/01/fayoum-pottery-making/

 

Artikkelikuva: Matka kohteelle alkaa aamuisin puoli seitsemän aikaan, jolloin kävelemme Saqqaran arkeologisen alueen läpi kaivauskohteelle. Kuva: Nina Maaranen.

Nina Maaranen, 18 maaliskuuta 2025

arkeologia, Egypti

---