Kiinan kädenjälki Lähi-idässä kasvaa – Egyptin uutta pääkaupunkia rakennetaan keskelle aavikkoa

Keskelle aavikkoa, noin 45 kilometriä Kairosta itään, rakennetaan Egyptin uutta hallinnollista pääkaupunkia. Mahtipontisen uuden kaupungin päärahoittaja on Vyö ja tie (Belt and Road Initiative) -hankettaan edistävä Kiina.  

Reilun tunnin ajomatkan jälkeen Uber-kuljettaja jarruttaa hiekkatien päähän. Seutu ei vaikuta olevan hänellekään erityisen tuttua, ja tästä eteenpäin tie on suljettu jonkinlaisella narulla. Olemme ilmeisesti perillä.  

Olemme tilanneet taksin lähes sattumanvaraiseen Egyptin uuden hallinnollisen pääkaupungin (New Administrative Capital) kohteeseen. Kohteemme nimi on ainakin Google Mapsissa Arc De Triomphe, riemukaari. Nyt Egyptin armoton aurinko skannaa laajalle levittyvää puutarhaa tien oikealla puolella olevan, riemukaarta ympäröivän aidan takana. Aidan vieressä seisova vartija ei halua päästää meitä sisään vartioimastaan aukosta, mutta viittilöi kulkemaan sisään seuraavasta raosta. Karkea hiekka ropisee lenkkareiden alla, kun kävelemme epäluuloisesti pälyillen kohti riemukaaren antiikkihenkisiä pylväitä. Tuhatvuotinen historia on kuitenkin kaukana, sillä käytännössä kaikki täällä on rakennettu aivan viime vuosina keskelle aavikkoa. 

Uusi hallinnollinen pääkaupunki, New Administrative Capital, kavereiden kesken NAC, on valtava rakennusprojekti Egyptin aavikolla, ja New York Times on arvioinut sen kustannusten yltävän jopa 59 miljardiin dollariin. Vehreiksi hoidetuilla, mutta autioilla tiluksilla astellessamme kaikki tuntuu hyvin ylenpalttiselta. Eikä Egyptillä tällaiseen hankkeeseen oikeastaan varaa olisikaan, ei ainakaan omasta takaa.  

Kiina hamuaa lisää vaikutusvaltaa Lähi-idässä 

Uuden hallinnollisen pääkaupungin tärkein rahoittaja on Kiinan valtio. Kiinan tavoitteina Egyptissä ja laajemmin Lähi-idässä on paitsi vahvistaa taloudellisia suhteitaan alueen valtioiden kanssa, myös kasvattaa alueellista vaikutusvaltaansa. Se on lisännyt investointejaan alueelle, erityisesti uusiutuvaan energiaan sekä energian varastointiin ja pyrkii myös varmistamaan tulevan öljynsaantinsa tekemällä yhteistyötä muun muassa Saudi-Arabian kanssa. 

Vielä vuonna 2019 Persianlahden Arabivaltioiden yhteistyöneuvoston (GCC) tärkein kahdenvälinen kauppakumppani oli Euroopan Unioni, mutta jo seuraavana vuonna Kiina meni EU:n ohi. Tämä on osoitus siitä, että Kiina on onnistunut suhteellisen hyvin kunnianhimoisissa Lähi-idän-politiikan tavoitteissaan. Monet Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan valtiot ovat viime vuosina uudelleenmääritelleet suhteitaan Kiinaan ja solmineet yhteistyötä vahvistavia sopimuksia. Tällaisia valtioita ovat esimerkiksi Saudi-Arabia, Marokko, Oman ja Kuwait.  

Kiinan kansainvälisen strategian kulmakivi on sen Vyö ja tie -infrastruktuurihanke (BRI). Hankkeen avulla Kiina pyrkii kehittämään uusia kauppareittejä ja vahvistamaan asemaansa globaalina taloudellisena mahtina. Infrastruktuurihankkeet ovat osa suurvaltapoliittista kilpailua, ja valtiot pyrkivät ajamaan omia etujaan ja vahvistamaan asemiaan niiden avulla. G7-maiden hiljattain käynnistämää ja Yhdysvaltojen tukemaa Build Back Better World (B3W) -aloitetta on luonnehdittu vastavoimaksi BRI:lle, ja myös tämän aloitteen tarkoitus on tukea alemman tulotason maita niiden infrastruktuurin kehittämisessä. Egyptin uuden pääkaupungin rahoittaja on kuitenkin nimenomaan Kiinan BRI-hanke. 

Kiina kelpaa kansallekin 

Kiinan ja Egyptin välisillä suhteilla on pitkä historia. Egypti oli ensimmäinen arabivaltio, joka solmi diplomaattiset suhteet Kiinan tasavallan kanssa vuonna 1956, ja yhteistyö on tiivistynyt erityisesti viime vuosikymmenen aikana. Suhteet ulottuvat talouden ja infrastruktuurihankkeiden lisäksi kulttuuriin ja politiikkaan: Egypti on vahvasti yhden Kiinan kannattaja eikä puolla Taiwanin itsenäisyyttä.

Maiden välinen yhteistyö on laajentunut erilaisten sopimusten myötä. Vuonna 2014 ne solmivat kahdenvälisen strategisen kumppanuussopimuksen, joka kattaa muun muassa talouden, teknologian ja puolustuksen. Sittemmin Kiinasta on tullut yksi Egyptin merkittävimmistä kauppakumppaneista. Esimerkiksi monet kiinalaiset autovalmistajat ovat vahvistaneet asemaansa Egyptin markkinoilla.  

The Washington Institute for Near East Policy teki hiljattain kyselyn, johon vastanneista Egyptin kansalaisista suurin osa piti kyselyn aikaan Kiina-suhteita Yhdysvalta-suhteita tärkeämpänä. Yhdysvallat ja Egypti ovat tehneet sotilaallista yhteistyötä vuosikymmenten ajan ja jakavat osittain yhteisen linjan suhteessa Iraniin ja Israeliin. Kiinan tuomat monet mahdollisuudet kuitenkin vaikuttavat kyselyn perusteella houkuttelevan hallinnon lisäksi myös suurta osaa kansalaisista.

Kiinan merkitys uudelle hallinnolliselle pääkaupungille ei jää meiltä huomaamatta. Reissun kruunuksi yritämme päästä lähemmäs yhä rakenteilla olevaa Iconic Toweria, josta on määrä tulla Afrikan mantereen korkein pilvenpiirtäjä. Matkamme katkeaa kuitenkin rakennusrykelmää ympäröivän työmaa-aidan portilla. Portissa seisoo suurin kirjaimin nimi “China State Construction Engineering Corporation Ltd”. Kyseessä on kiinalainen rakennus- ja kiinteistöalan suurkonserni, jonka kanssa Egypti solmi sopimuksen vuonna 2015.  

Al-Sisin politiikka jakaa Kairoa 

Uuden pääkaupungin tavoite on koruton: eriyttää Egyptin hallinto muusta Kairosta. Tavoitteessa on onnistuttu mahtipontisuutta säästelemättä – tyyliltään samankaltaiset, valtavat ministeriörakennukset kohoavat kaupungissa vieri vieressä suihkulähteiden ja kukkaistutusten keskellä. Valtavan aukion keskipisteenä on lavea vesiallas, jonka keskelle on pystytetty maailman korkein lipputanko. Aukion itäpuolisella kyljellä käyttöönottoa odottelee Egyptin uusi parlamenttitalo. Parlamentin on määrä muuttaa sinne seuraavan istuntokauden alkaessa lokakuussa.  

Matkaa riemukaarelta aukion toisella laidalla seisovalle moskeijalle on kaksi kilometriä. Jyhkeästä moskeijasta ilmoille kaikuu jatkuva, etäinen ääni. Helteisen aukion kulkeminen päästä päähän tuntuu toukokuun maltillisissa, reilun kolmenkymmenen asteen lämpötiloissakin melko tuskaiselta, joten jätämme sen puolivälissä kesken. Matkalla lähistöllä sijaitsevaan supermarkettiin silmiin pistää se, ettei alueella näy käytännössä ketään. Ero ruuhkaiseen Kairoon on valtava.

Viikon kestävän Egyptin-matkamme aikana maan istuvan presidentin kasvot tulevat meille tutuksi, sillä hänen kuvansa näkyvät kaikkialla: kaduilla, lehdissä ja moottoriteiden varsilla. Vuonna 2014 presidentiksi noussut entinen kenraali Abd al-Fattah al-Sisi on luvannut vakauttaa Egyptin poliittisen ja taloudellisen tilanteen. Hän on toistuvasti korostanut taloudellisen kehityksen, investointien, talouskasvun ja työpaikkojen merkitystä Egyptin yhteiskunnan kehittämiselle. Al-Sisin puheiden ja Egyptin todellisen tilanteen välinen ristiriita on kuitenkin huomattava.  

Meille euromaasta tuleville kirjoittajille kaikki oli hämmästyttävän edullista, vaikka inflaatio kipusi heinäkuussa uuteen ennätykseensä, 38,2 prosenttiin. Tahrir-aukion kupeessa sijaitsevalla kauppakadulla paikallinen yrittäjä kertoo meille, että tavallisten raaka-aineiden hinta on jopa kolminkertaistunut, eivätkä nousulta ole säästyneet asumisen ja terveydenhuollon kustannuksetkaan. Egypti on maailman suurimpia vehnän tuojia, ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan nosti sen hintoja tuntuvasti.  

Vehnän ja muun tuonnin arvon kasvu söi Egyptin valuuttavarantoja, ja keskuspankki on joutunut kiskomaan hätäjarrusta useaan otteeseen puolentoista vuoden aikana. Useat devalvoinnit ovat nostaneet hintoja tuntuvasti, ja Egyptin punnan arvosta on sulanut noin puolet.  

Ulkoiset shokit ovat korostaneet maan talouden rakenteellisia heikkouksia, joihin kuuluvat ainakin niukat yksityiset investoinnit, heikko vienti ja kalliit, tuottamattomat julkiset projektit, kuten juuri uusi hallinnollinen pääkaupunki. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF lupasi loppuvuodesta 2022 rahoittaa Egyptin vaihtotaseen vajetta kolmella miljardilla dollarilla sillä ehdolla, että maa toteuttaa laajan yksityistämisohjelman. Hallinnon mukaan valtion omaisuutta olikin myyty heinäkuussa jo 1,9 miljardin dollarin edestä, minkä odotetaan parantavan Egyptin lainaneuvotteluasemia. IMF on peräänkuuluttanut myös Egyptin punnan päästämistä kellumaan, mikä poistaisi arvaamattoman devalvoinnin uhan ja voisi parantaa sijoittajien luottamusta maahan.
 

Sijoittajien epäluottamusta ylläpitää myös Egyptin sotilashallinnon vahva poliittinen ja taloudellinen asema. Se omistaa yrityksiä, hallinnoi tuotantoa ja infrastruktuurihankkeita sekä vastaa monista siviilitalouden asioista. Tällä arvellaan olleen merkittävä vaikutus rakenteellisten ongelmien pahenemiseen, kuten epätasa-arvon syvenemiseen ja työttömyyden kasvuun. Viime aikoina al-Sisi on joutunut lupailemaan hintojen noususta kärsiville kansalaisille, ettei devalvointeja olisi toistaiseksi tulossa. 

Uusliberalistinen talouspolitiikka ja tuloerot Arabikevään taustalla 

Hallinnon mittavat taloudelliset panostukset eivät tavallisia egyptiläisiä lämmitä, sillä korruptoitunut järjestelmä sekä talousuudistuksista koituvat edut hyödyttävät pääasiassa poliittista eliittiä. Jo 1990-luvulta lähtien maassa noudatettu uusliberalistinen talouspolitiikka on voimistanut eroa varakkaiden ja heikkotuloisempien välillä.  

Maan entisen presidentin Hosni Mubarakin 1990-luvun uusliberalistisiin uudistuksiin kuuluivat julkisten tukien vähentäminen, valtionyritysten yksityistäminen sekä kaupan vapauttaminen. Tyytymättömyys Mubarakin hallintoon johti lopulta mielenosoituksiin ja vuoden 2011 kansannousuun, jonka seurauksena myös maan talous kärsi huomattavasti.

Vuoden 2011 tapahtumia seurasivat vuosien mittaiset levottomuudet, ja tätä nykyä kansalaisyhteiskunnan toimintaan kohdistuu huomattavia rajoituksia. Al-Sisin Egyptissä toimittajien, aktivistien ja toisinajattelijoiden ilmaisunvapaus sekä poliittisen opposition toimintamahdollisuudet ovat hyvin kapeat.  

Kansallinen dialogi yskii 

Kairon-vierailumme aikana monet egyptiläiset ja kansainväliset mediat uutisoivat al-Sisin koolle kutsumasta Kansallisesta dialogista. Toukokuussa alkaneiden keskusteluiden julkilausuttu pyrkimys on tuoda yhteen eri kansalaistoimijoita ja kerätä heiltä ehdotuksia maan politiikan tulevista suunnista. Tavoite ei kuitenkaan vaikuta toteutuvan, sillä osallistujajoukko ja käsiteltävien aiheiden kirjo on rajattu kapeaksi. Dialogia on luonnehdittu al-Sisin yritykseksi parantaa Egyptin julkisuuskuvaa maailmalla. 

Vaikka keskusteluihin kohdistui paljon mediahuomiota, arkipäivän katukuvassa ne eivät näkyneet juuri enempää kuin Porin Suomi-areena näkyy Helsingissä. Keskustelut käytiin Kairon itäpuolella sijaitsevan Nasr Cityn kansainvälisessä konferenssikeskuksessa, kaukana Vanhan Kairon vilinästä.  

Ratkotaanko suurilla rakennushankkeilla ongelmia? 

Rakennushankkeet ovat osa Egyptin talouden, hallinnon ja elinvoimaisuuden kehittämistä. Valtion laatima Egyptin Visio 2030 sisältää kunnianhimoisia suunnitelmia kansalaisten elämänlaadun parantamiseksi ja sosiaalisen integraation edistämiseksi. Se tähtää kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoon ja niiden sisällyttämiseen hallinnon eri aloille. Samalla se visioi myös talouskasvun edistämistä ja hallinnollisia uudistuksia. 

Uuden hallinnollisen pääkaupungin lisäksi Egyptissä on käynnissä muitakin merkittäviä infrastruktuuri- ja rakennushankkeita, eikä Kiina suinkaan ole ainoa ulkomainen toimija alueella. Matruhin kuvernementtiin rakennetaan parhaillaan El Dabaa -ydinvoimalaa, jota rahoittaa venäläinen valtionyhtiö Rosatom. Egyptin ensimmäiseen ydinvoimalaan kohdistuu paljon toiveita: sen odotetaan vauhdittavan maan talouskehitystä ja luovan jopa 50 000 työpaikkaa.

Vuonna 2015 al-Sisin hallinto vihki käyttöön Suezin kanavan laajennusosan, jonka oli määrä tuoda Egyptiin runsaasti työpaikkoja ja ennen kaikkea ulkomaista rahaa paikkaamaan vaihtotaseen alijäämää. Vaisujen vuosien jälkeen kanavan vuositulot ylsivät viranomaisten mukaan päättyneellä tilikaudella ennätystulokseensa, joskin tavoitteesta ollaan vielä kaukana. Kanavan laajentamista on kuitenkin jatkettu edelleen.  

Tavarankuljetusta halutaan edistää myös maitse, mitä silmällä pitäen valtion omistama yhtiö National Authority for Tunnels (NAT) rakentaa maan ensimmäistä suurnopeusjunarataa kulkemaan Ain Sokhnan satamasta muualle maahan.   

Kiina on tällä hetkellä olennainen osa Egyptin tulevaisuutta, sillä BRI:n ja Egyptin tavoitteet ovat yhteensopivia. Kiinan kanssa tehtävä yhteistyö tulee vahvistumaan Egyptin mahdollisen BRICS-jäsenyyden myötä.  Jäsenyyden ratkaiseva huippukokous järjestetään Etelä-Afrikassa 2023. 

Keskeinen kysymys on, vastaavatko uusi hallinnollinen pääkaupunki sekä laaja-alaiset modernisointitavoitteet Egyptin todellisiin haasteisiin: liikenneruuhkat, kasvava väestö ja vesivarojen riittämättömyys ovat yhä suurempia huolenaiheita.  

Vuoden 2019 perustuslakimuutoksen myötä Egyptin presidentti voi istua virassaan jopa kolme perättäistä kautta, mikä tarkoittaa, että al-Sisi voi toimia maan presidenttinä peräti vuoteen 2034. Tulevaisuutta ajatellen onkin kiinnostavaa pohtia, millaisin keinoin Egyptin hallinto pyrkii ratkomaan kuivuuden, ylikansoituksen ja talouden tuomia haasteita. 

 

Artikkelikuva: Egyptin presidentti Abd al-Fattah al-Sisi esiintyy mielellään New Adminstrative Capitalin keulakuvana. 

Ansa Kilpeläinen ja Seppo Kivimäki, 16 elokuuta 2023

Egypti, Kiina, Lähi-itä

---