Kunnioitusta ja kuria – yliopistovaihto-opiskelijan hyppy kilpakaraten kärkimaan tatamille: karaten harjoittelukulttuuria Lähi-idässä

Astelin pitkin ja hieman hämmentynein askelin pitkin Beirutin pimeitä kujia. Pohdin, oliko valmentajan minulle lähettämä osoite väärä, sillä ympärilläni ei näkynyt muuta, kuin pölyisiä rakennuksia. Hetken harhailtuani löysin kuitenkin valtavan julisteen, jonka kuvasta minua tuijotti karatepukuihin ja mustiin vöihin pukeutunut porukka. Olin perillä.

Ensitunnelmani karatesalilta olivat surrealistisen mahtipontiset: löysin salilta isoja vilkkuvia koristevaloja, valtavasti valokuvia urheilijoista, motivaatiolausetauluja sekä joukon hymyileviä libanonilaisia ottelijoita, jotka vastaanottivat minut avosylin dojollensa (karatesalin nimi japaniksi). Tunnelma dojolla oli libanonilaiseen tapaan ystävällinen ja vitsikäs.

Olin alkusyksystä Beirutissa tekemässä maisteriopintojeni vaihto-opintoja arabian kielestä ja Lähi-idän politiikasta. Ilokseni Palestiinan karaten maajoukkueeseen kuuluva ystäväni oli vinkannut minulle tästä karateseurasta Beirutissa. Olen harrastanut karatea yli kymmenen vuoden ajan ja kilpaillut kansainvälisellä tasolla ottelukaratessa tästä suurimman osan. Kilpaurheilun ja yliopisto-opintojen yhdistäminen ei ole helppo tehtävä, ja se vaatii uhrauksia molemmista.

Karaten taso Libanonissa ei ole päätä huimaava, mutta heidän tapansa pyörittää karateseuraa talouskriisistä ja poliittisesta epävarmuudesta kärsivässä Libanonissa on sitäkin onnistuneempaa. Seura, jonka harjoituksiin osallistuin, tarjoaa erilaisia kamppailu-urheilutreenejä viikon jokaisena päivänä ja on perheenkaltainen yhteisö jäsenilleen. Pienistä harrastajamääristä ja kehnoista resursseista huolimatta karate antaa libanonilaisille voimaa selviytyä epävarmoista ajoista. Treeneistä postaaminen sosiaaliseen mediaan on myös vähintään yhtä tärkeää, kuin itse karate.

Budoetikettiä on noudatettava

Ajoituksesta, taktiikasta, fysiikasta ja mielenhallinnasta koostuva kamppailulaji karate on yksi modernin aikamme harrastetuimpia kamppailu-urheilulajeja. Karate kehittyi vuosisatojen kuluessa Itä-Aasiassa ja systematisoitui myöhemmin Okinawan saarella 1600-luvulla itsepuolustukseksi. Hyökkäykselliseksi kamppailulajiksi se kehittyi myöhemmillä vuosisadoilla. Perinteisin tapa mitata kehitystä ja edistystä karatessa on vyökoejärjestelmä, joka on globaalisti tunnustettu. Alhaisin taso on keltainen vyö ja kehittynein on musta vyö. Japanin kieli on mukana jokaisessa harjoituksessa, sillä kaikki käskyt ja numerot lausutaan karatessa japaniksi. Karate on valtavan monimuotoinen urheilumuoto, ja sen harjoittaminen vaihtelee paitsi maittain, myös seuroittain. Eri tyylisuuntia on tuhansia.

Kilpakarate on täysin perinteisestä perustekniikkakaratesta poikkeava todellisuus. Kilpakaratessa käytetään erilaisia tekniikoita, asentoja ja sääntöjä, ja siinä tavoitteena on kilpaurheilullisen suorituksen lisäksi pistekriteerien täyttäminen. Karatessa on kaksi kilpailumuotoa: ottelukarate eli kumite ja ennalta määritelty liikesarja eli kata. Olen itse ottelukarateka. Ottelukaraten kilpailumuodossa kilpailijat jaetaan sukupuolen ja painon perusteella kategorioihin, joissa he ottelevat kolmen minuutin mittaisia otteluita. Kumitessa urheilijoiden tärkeimmät ominaisuudet ovat nopeus ja ajoitus, ja niiden lisäksi otteleminen vaatii kovaa anaerobista kestävyyttä.

Karatelle tyypillinen budoetiketti (ehdoton kunnioittamisen ja lojaaliuuden periaate) pätee kaikissa karaten harjoittelumuodossa. Etiketin odotetaan näkyvän jokaisessa karateharjoittelun hetkessä: saliin tullessa kumarretaan ja valmentajaa (senseitä) tervehditään erikseen. Vastustajaa tai harjoitusvastusta ole ole koskaan tarkoitus satuttaa. Vaikka karate on kontaktilaji, jossa tavoitteena on osua vastustajaan lyönneillä tai potkuilla, on tahallinen satuttaminen vastoin lajin arvoja ja periaatteita. Lähi-idässä karate on saanut paljon vaikutteita rikkaasta kulttuurisesta ympäristöstään ja jopa uskonnonharjoittamisesta, eivätkä Japanissa määritellyt normit päde aina sellaisenaan.

Karate ei kuulu Suomen kärkiurheilulajeihin, mutta globaalisti sen suosio ja harrastajamäärät ovat valtavia. Jo ennen vuoden 2020 olympialaisia (jolloin karate oli ensimmäistä ja luultavasti viimeistä kertaa mukana kilpailuissa), mutta erityisesti sen jälkeen, Lähi-idän eri maista on muotoutunut modernin kilpakaraten ehdottomia keskuksia. Erityisesti Egypti, Jordania, Turkki ja Iran ovat vakiinnuttaneet paikkansa karaten ikiaikaisen mestarimaan, Japanin, haastajina.

Lähi-idässä treenatessani minulle on valjennut uudella tavalla se, miten budoetiketti kulminoituu ennen kaikkea yhteisön jäsenten kunnioitukseen ja täysillä tekemiseen. Tämä ei tarkoita hampaat irvessä ja kyyneleet silmissä puurtamista, vaan päinvastoin harjoitteiden välissä voi olla tilaa huumorille. Toisaalta tekemisen laatu on myös tasokasta, ja silloin, kun lyhyen juomatauon jälkeen on aika aloittaa uusi harjoite, jokainen urheilija tekee harjoitteen täysillä. Kokemus maailman korkeimman tason harjoittelun sosiaalisuudesta oli minulle kulttuurisesti kiinnostava yllätys. Suomesta minulla on kokemuksia hyvinkin armottomista ja sääntöpohjaisista karatekulttuureista, joissa pelkästä kellon vilkaisusta voi tulla rangaistus.

Vaihto-opiskelusta huippu-urheilun keskiöön

7.10. syttyneen Israelin ja Hamasin sodan seurauksena myös Libanonin turvallisuustilanne muuttui ja vaihto-opiskeluni Beirutissa otti uusia käänteitä. Yliopistolla opinnot keskeytettiin, minkä vuoksi minun oli tehtävä päätöksiä omasta jatkostani. Suomeen paluun sijasta suuntasinkin aurinkoiseen ja pölyiseen Kairoon opiskelemaan arabiaa yksityiseen kielikouluun.

Vaikka Beirutista Kairoon lähtöön liittyi paljon haikeutta ja huolta, oli matkassani onnekseni myös hieman kohtalon tuomaa onnea: olin tutustunut muutamiin egyptiläisiin ottelijoihin syyskuussa Kyproksella kilpaillessani maailmanliigan kilpailuissa.  Nyt  minulle aukesi heidän kauttaan mahdollisuus treenata karatea maailman huipulla Kairossa samalla, kun seuraisin tilanteen selkeytymistä Libanonissa. Tällainen mahdollisuus on suomalaiselle urheilijalle ainutkertainen, enkä epäröinyt kahta kertaa siihen tarttumista.

Egyptin dojolla tunnelma oli erilainen, kuin Libanonin salillani. Kairon salilla ei ratsasteta ylimääräisellä krääsällä tai urheilijoista tehtyjen monumenttien varassa, vaan urheilijoiden ja valmentajan ote ja asenne harjoitteluun puhuvat puolestaan. Saavuttuani ensimmäistä kertaa, 50 minuutin taksimatkan jälkeen, dojolle Kairon Nasr Cityyn, olin todella jännittynyt ja odottavainen. Vaikka olin tottunut Libanonissa treenaamaan karatea arabiankielisellä ohjeistuksella, tiesin Kairossa treenaamisen vaativan minulta kielitaidon lisäksi myös urheilullisesti enemmän. Paikan päällä minut otti vastaan muutama Egyptin maajoukkueeseen kuuluva urheilija. Minun oli kiusallisen vaikeaa ymmärtää heidän egyptiläistä puhekieltään, vaikka kuvittelin osaavani arabiaa. Valmentaja saapui treeneihin 20 minuuttia myöhässä, mikä on tyypillistä ja ongelmatonta Egyptissä. Karatessa valmentajaa tulee kunnioittaa, oli hän myöhässä tai ei, eikä hänen näkemyksiään tai kommenttejaan pidä kyseenalaistaa missään tilanteessa.

Mielenkiintoista Kairon treeneissä on urheilijoiden sukupuolijakauma, joka on hyvin selkeä, sillä vähintään 90 % jokaisen treenien osallistujista on miehiä. Miehet ja naiset harjoittelevat kuitenkin yhdessä, eikä heitä kohdella dojolla eri tavoin, vaikka Egyptissä naisten asemaan liittyy muuten merkittäviä haasteita. Naiset ovat osallistuneet karateharjoituksiin ja -kilpailuihin Egyptin karateliiton perustamisesta 1970-luvulta alkaen. Vielä noin reilu kymmenen vuotta sitten kansainvälisissä kilpailuissa oli kiellettyä käyttää hijabia urheilusuorituksen aikana. Sääntöihin tehtiin kuitenkin muutos, minkä seurauksena etenkin Egyptistä ja Iranista pääsi valtava määrä huipputasoisia naisottelijoita osallistumaan kilpailuihin. Opin jo ensimmäisten harjoitusten aikana karatesta ja Egyptin arabiasta valtavasti. Valmentaja kohtasi ja huomioi jokaisen ottelijan henkilökohtaisesti ja antoi yksilöllistä palautetta.

Tunnen harjoituksissa syvää kiitollisuutta ja onnellisuutta, mutta myös väsymystä, koska keskittymisen herpaantumiselle ei ole niissä varaa. Harjoitusten jälkeen suuntaamme yleensä läheiseen mehubaariin, jossa valmentajat ja urheilijat viettävät aikaa palautuen kovista harjoituksista. Tunnelma mehubaarissa on rento ja rehellinen. Sekä urheilijat että valmentajat tenttaavat minulta kilpaa opinnoistani, karateurastani ja elämästäni. Yhteisesti jaetut tavoitteet sekä muiden tukeminen ja tsemppaaminen ovat käsin kosketeltavissa, ja vaikka kyseessä onkin yksilöurheilulaji, olen tuntenut vahvaa kuuluvuutta Kairon joukkueeseen heti ensimmäisistä treeneistä lähtien.

Karaten suosio Egyptissä

Karate on toiseksi suosituin urheilulaji Egyptissä heti kuningaslaji jalkapallon jälkeen. Karateseuroja, -harrastajia ja -valmentajia on valtava määrä ja tapoja tehdä karatea on myös monenlaisia. Tätä blogitekstiä kirjoittaessani karaten maailmanmestaruuskilpailut ovat juuri päättyneet Unkarin Budapestissä. Mitalisteista peräti 16 urheilijaa ja joukkuetta on kotoisin Lähi-idän maista, ja heistä yli kolmasosa oli Egyptistä. Egypti onkin tällä hetkellä ykkönen Maailman karateliiton ranking-listalla, eli maailman paras karatemaa.

Egypti on maana todella hajanainen ja polarisoitunut, ja luokkaerot ovat maassa suuria. Näen tämän päivittäin Kairossa. Maa on kärsinyt myös talousvaikeuksista, ja Egyptin punnan arvo on laskenut roimasti. Luokkaerot näkyvät myös urheilun harrastamisessa. Egyptissä Tenniksen ajatellaan olevan rikkaiden huvi, kun taas jalkapallon ajatellaan kuuluvan työväenluokalle. Oman ymmärrykseni ja näkemäni mukaan karate haastaa luokka-asetelmia Egyptissä, ja tarjoaa kaikille mahdollisuuksia osallistua kilpaurheilutoimintaan riippumatta sosioekonomisesta taustasta. Karate on edullinen harrastus, sillä siihen ei ottelusuojien ja pukujen lisäksi tarvita muita välineitä. Karate tarjoaa myös alemmista sosioekonomisista luokista tuleville urheilijoille ja valmentajille poikkeuksellisen mahdollisuuden edustaa omaa maataan kansainvälisissä kilpailuissa ulkomailla. Egyptin loistava menestys näissä kilpailuissa ruokkii paitsi kansallista itsetuntoa, myös karaten suosiota maassa.

Lähi-idässä, ja etenkin sen muslimienemmistöisistä maissa, kuten Egyptissä ja Iranissa, islamilla on näkyvä rooli myös urheilun harjoittamisessa. Kairon Dojon seinällä on otteita Koraanista, ja niitä kuulee lausuttavan myös harjoitusten aikana. On tavallista, että onnistuessaan harjoitteissa tai kilpailuissa muslimiottelijat osoittavat kunnioituksena ja kiitoksena Jumalalle. Myös sellaiset islamilaiset arvot, kuten heikompien auttaminen tai vanhempien ihmisten kunnioitus, näkyvät karatekulttuurissa. Karaten levitessä Lähi-itään harjoituksia järjestettiin aluksi moskeijoiden tiloissa, ja urheiluun yhdistettiin uskonnollisia rituaaleja, kuten Koraanin resitaatiota tai lukemista. Oman kokemukseni mukaan uskonto näkyy vahvasti Egyptin karatekulttuurissa. Yhtenä ensimmäisistä kysymyksistä dojolla minulta kysyttiin, mikä on oma henkilökohtainen suhtautumiseni islamiin ja uskontoon. Islamilaisen teologian pääaineopiskelijana sain onnekseni kuulla paljon kauniita ja kunnioittavia sanoja opintosuuntani valinnasta.

 

Erään viikon viidennen karatetreenin koittaessa saavuin dojolle hieman etuajassa tekemään lihashuoltoa edellisten päivien suuren kuormituksen takia. Dojolla oli hämärä valaistus, ja kuulin kulman takaa vaimeaa ääntä. Valmentaja ja dojon omistaja rukoilivat tatamilla. Toisinaan he rukoilevat myös kesken treenien, jolloin osa urheilijoista jatkaa treenaamista, ja osa liittyy rukoukseen. Karaten ja islamin yhdistäminen ei kuitenkaan aina ole täysin ongelmatonta. Karaten etikettiin kuuluu vahvasti kumartaminen. Egyptissä emme kuitenkaan kumarra ennen tai jälkeen treenien. En ole täysin varma, mutta uskon sen johtuvan islamissa vallitsevasta ajatuksesta, jonka mukaan kumartaa saa vain Jumalan edessä.

Karaten tulevaisuus myrskyisessä Lähi-idässä

Oma vuosia kestänyt karateurani on pitänyt sisällään lukuisia maajoukkueleirejä, kilpailuja ja harjoituksia, joiden aikana käsitykseni lajista on syventynyt. Egyptissä harjoittelu on kuitenkin avannut silmiäni uudella tavalla, ja täällä olen ymmärtänyt karaten todellisen luonteen. Kairossa karatesta on riisuttu kaikki ylimääräinen, ja fokus on yksinkertaisissa asioissa, kuten oikeanlaisessa otteluasennossa tai voimantuotossa. Egyptiläisen valmentajani mukaan karatessa on kyse kahdesta asiasta: kontrollista ja ajoituksesta. Maailman huipullakaan ei tarvitse hallita täydellisesti omaa vartaloaan tai olla porukan nopein, jos edellä mainitut kaksi asiaa toimivat. Aion pitää huolen siitä, että Suomeen palatessani tuon nämä oppimani asiat mukanani niin urheilijana kuin valmentajanakin.

Nähtäväksi jää, miten epävarma ja arvaamaton alueellinen tilanne vaikuttaa urheiluun ja muuhun kulttuuri- ja harrastustoimintaan Lähi-idässä ja erityisesti Egyptissä. Saan kunnian seurata tätä kehitystä seuraavan kahden kuukauden ajan, kun opiskelen samalla päivisin intensiiviarabiaa ja iltaisin karatea. Kohtaamieni arabien nöyrä, tinkimätön ja rehellinen asenne karaten harjoitteluun pitää minut toiveikkaana. Lähi-idässä karate ylettyy urheilun lisäksi jokaiselle elämän osa-alueelle, joten uskon alueella tehdyn karaten kehittyvän vielä nykyistäkin korkeatasoisemmaksi huippu-urheiluksi.

Sonja Voutilainen, 11 joulukuuta 2023

Egypti, Karate, Libanon

---