Mekan puolustussopimus haastaa Yhdysvaltain roolin Lähi-idän turvaajana

Elokuun 7. päivänä 2026 Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan ja Pakistanin pääministeri Shehbaz Sharif tapasivat Saudi-Arabian kruununprinssin ja pääministerin Mohammed bin Salmanin Mekassa. Kolmen maan johtajat allekirjoittivat Mekan puolustussopimuksen, jonka keskeisen periaatteen mukaan aseellinen hyökkäys yhtä jäsenmaata vastaan katsotaan hyökkäykseksi kaikkia kolmea vastaan.

Sopimuksen pohjalta maat aikovat vahvistaa sotilaallista yhteistyötään. Turkin puolustusministeriön mukaan tavoitteena on myös puolustusteknologian kehittäminen yhdessä, tuotanto- ja teknologiayhteistyön sekä huollon ja logistiikan toiminnan vahvistaminen. Lisäksi maiden sotilasjohdot ovat keskustelleet tiedustelutietojen jakamisesta.

Sopimus tuo yhteen kolme erilaista mahtia. Pakistan on ydinasevaltio, jolla on SIPRIn arvion mukaan noin 170 ydinkärkeä. Saudi-Arabia tuo yhteistyöhön huomattavat taloudelliset voimavaransa sekä uskonnollisen painoarvonsa; sijaitsevathan sen alueella islamin pyhimmät kaupungit Mekka ja Medina. Turkilla puolestaan on NATOn toiseksi suurimmat asevoimat sekä kehittynyt ja nopeasti kasvava puolustusteollisuus, joka valmistaa muun muassa aseistettuja drooneja.

Global Firepowerin vuoden 2026 maakohtaisten arvioiden perusteella kolmella maalla on yhteensä noin 1,4 miljoonaa aktiivipalveluksessa olevaa sotilasta, noin 3 400 lentokonetta ja helikopteria, runsaat 6 000 panssarivaunua sekä noin 340 laivaston alusta.

Mekan sopimus rakentuu Pakistanin ja Saudi-Arabian vuosikymmeniä jatkuneelle sotilasyhteistyölle. Pakistanin armeija on kouluttanut saudisotilaita ja pakistanilaiset sotilaat ovat toimineet kuningaskunnassa neuvoa-antavissa ja tukitehtävissä. Maat vahvistivat yhteistyötään jo viime vuonna 17. syyskuuta 2025 allekirjoitetulla puolustussopimuksella, jonka mukaan hyökkäys toista osapuolta vastaan katsotaan hyökkäykseksi molempia vastaan. Yhteistyötä siis syvennettiin jo ennen Mekan sopimusta: Pakistan oli lähettänyt Saudi-Arabiaan noin 8 000 sotilasta, hävittäjälaivueen ja ilmatorjuntajärjestelmän.

Pakistan hyötyy yhteistyöstä taloudellisesti. Saudi-Arabia rahoittaa maahan lähetettyä, pakistanilaisten käyttämää sotilaskalustoa. Lisäksi maat neuvottelivat alkuvuonna 2026 JF-17-hävittäjäkaupasta, jossa osa kauppahinnasta olisi katettu kuittaamalla noin kaksi miljardia dollaria Pakistanin velkaa Saudi-Arabialle. Kaupan toteutumisesta ei ole julkista vahvistusta.

Turkille Mekan sopimus täydentää sen muita liittolaisuuksia. NATO yhdistää Turkin 31 muuhun jäsenmaahan. Iranin muutamat ohjusiskut Turkkiin keväällä osoittivat, että NATOn ilmapuolustus on sille edelleen tärkeä. Turkilla on myös Azerbaidžanin kanssa erillinen liittolaissuhde. Vuonna 2021 allekirjoitetun Šušan julistuksen mukaan Turkki ja Azerbaidžan neuvottelevat uhka- tai hyökkäystilanteessa ja antavat toisilleen tarvittaessa apua. Julistus kattaa myös yhteiset sotaharjoitukset ja puolustusteollisen yhteistyön.

Iran vähätteli uhkaa, Israelissa heräsi huoli 

Iranista kuului kriittisiä äänenpainoja heti Mekan puolustussopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Parlamentin kansallisen turvallisuuden ja ulkopolitiikan valiokunnan jäsen Ebrahim Rezaei kirjoitti, ettei ”paperinen sopimus” Turkin ja Pakistanin kanssa takaisi Saudi-Arabian turvallisuutta. Hän kehotti Saudi-Arabiaa muuttamaan politiikkaansa sen sijaan, että se hakee turvaa ulkopuolisilta valtioilta. Kyse oli kuitenkin yksittäisen, vaikkakin merkittävän, kansanedustajan kannanotosta, ei Iranin hallinnon virallisesta lausunnosta.

Elokuun 10. päivänä Iranin ulkoministeriön tiedottaja Esmaeil Baghaei suhtautui sopimukseen rauhallisemmin. Hänen mukaansa Iranilla ei ollut syytä pelätä, että sopimus olisi suunnattu sitä vastaan. Baghaei tulkitsi sopimuksen merkiksi alueen maiden muuttuneesta suhtautumisesta Yhdysvaltoihin. Hänen mukaansa ne olivat ymmärtäneet, ettei turvallisuutta voi ostaa ulkopuolisilta ”vääriltä välittäjiltä”.

Elokuun 8. päivänä Turkin ulkoministeri Hakan Fidan korosti sopimuksen puolustuksellista luonnetta. Hänen mukaansa se ei kohdistunut Iraniin eikä Israeliin: maa, joka ei hyökkää sopimusmaita vastaan, on täysin turvassa. Samassa haastattelussa Fidan kertoi myös muiden maiden kiinnostuksesta liittyä sopimukseen ja arvioi Egyptin voivan liittyä seuraavassa vaiheessa.

Egypti ei kuitenkaan ole ainakaan vielä liittynyt mukaan, vaan sen yhteistyö Saudi-Arabian kanssa on edennyt erillisenä. Egyptin parlamentti valtuutti 26. lokakuuta presidentti Abdel Fattah al-Sisin tukemaan Saudi-Arabian puolustusta, mikäli kuningaskunta pyytäisi apua. Päätös ei vielä tarkoittanut joukkojen lähettämistä.

Israelissa sopimus herätti puolestaan huolta. Maatalousministeri Avi Dichter kuvaili kolmen maan sotilaallista yhteistyötä “Israelille erittäin ongelmalliseksi sunniliittoumaksi”. Hän nosti esiin erityisesti Pakistanin ydinaseet ja arvioi uuden liittouman vahvistavan Israelin tarvetta ylläpitää läheistä suhdetta Yhdysvaltoihin.

Mekan sopimus on joutunut testiin välittömästi allekirjoittamisensa jälkeen, kun Jemenin huthit ovat tehneet toistuvia ohjus- ja lennokkihyökkäyksiä Saudi-Arabiaan. ACLED kirjasi pelkästään 5.–14. lokakuuta vähintään 17 hyökkäystä tai hyökkäysyritystä maan lentokenttiä vastaan. Julkisuudessa raportoitujen tietojen perusteella hyökkäyksissä on kuollut ainakin 22 ihmistä ja loukkaantunut yli 440. Hyökkäysten seurauksena sopimusmaat päättivät 5. lokakuuta panna puolustussitoumuksen käytäntöön ja nopeuttaa sovittujen joukkojen ja sotilaallisten voimavarojen sijoittamista Saudi-Arabiaan.

Huthit ovat kuitenkin aseellinen liike, eivät valtio. Moni maa onkin luvannut tukea Saudi-Arabian puolustautumista hutheja vastaan ilman erillistä sopimusta. Avun antaminen tässä tilanteessa ei kerro, kuinka pitkälle sopimusmaat olisivat valmiita menemään esimerkiksi Israelin kaltaista valtiollista sotilasmahtia vastaan. Ainakin Turkissa on myös korostettu, että Saudi-Arabian puolustaminen ei tarkoita osallistumista huthien vastaisiin taisteluihin Jemenissä.

Israel iski Syyriaan varoittaakseen Turkkia

Varhain aamulla 18. elokuuta Israel pommitti Abu al-Duhurin lentotukikohtaa Luoteis-Syyriassa, noin 70 kilometrin päässä Turkin rajasta. Syyrian valtiollisen television mukaan tukikohdan kiitotielle ja varastotiloihin tehtiin kahdeksan ilmaiskua. Syyrialaisviranomaisten mukaan turkkilainen valtuuskunta oli käynyt tukikohdassa ennen iskua, mutta Turkki kiisti tiedot sotilasvaltuuskunnan läsnäolosta ennen hyökkäystä tai sen aikana. Israel perusteli iskua pyrkimyksellään estää Turkin sotilaallinen sijoittuminen tukikohtaan.

Isku tapahtui vajaat kaksi viikkoa Mekan sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Se kiristi entisestään Israelin ja Turkin välisiä suhteita ja herätti huolta sotilaallisen yhteenoton vaarasta. Yhdysvaltain Syyrian erityislähettiläs Tom Barrack arvioi myöhemmin, että isku saattoi olla yritys provosoida Turkkia.

Iskua seurasi osapuolten välinen sanasota. Turkki tuomitsi hyökkäyksen ja ilmoitti jatkavansa Syyrian suvereniteetin, alueellisen koskemattomuuden ja turvallisuuden tukemista. Israelin pääministerin kanslian mukaan Israel ja Syyria olivat sopineet vallitsevan turvallisuustilanteen säilyttämisestä. Se väitti Syyrian olleen rikkomassa tätä yhteisymmärrystä sallimalla turkkilaisten joukkojen sijoittumisen tukikohtaan. Syyrian ulkoministeri Asaad al-Shaibani kiisti suunnitelmat pysyvästä turkkilaisesta sotilasläsnäolosta ja kertoi ilmoittaneensa tämän Israelille jo ennen iskua.

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu teki iskun varoitusluonteen selväksi 19. elokuuta julkaistussa podcast-haastattelussa. Hän sanoi Israelin varoittaneen Turkkia sen sotilaallisen läsnäolon laajentamisesta etelämmäksi Syyriassa sanomalla ”Don’t” (älkää). Hänen mukaansa aiempi viesti ei ollut mennyt perille, joten Israel oli varmistanut, että se ymmärrettäisiin selvemmin.

Iskua voi pitää Mekan sopimuksen varhaisena koetuksena. Arvoitukseksi jäi, olisivatko Pakistan ja Saudi-Arabia todella ryhtyneet tukemaan Turkkia Israelia vastaan, jos sanasota olisi kärjistynyt yhteenotoksi.

Miksi Mekan sopimus?

Olli Ruohomäki ja Toni Alaranta tunnistivat osuvasti jo huhtikuussa alueen maiden pyrkimyksen monipuolistaa turvallisuuskumppanuuksiaan ja vähentää riippuvuuttaan Yhdysvalloista. Tuolloin he suhtautuivat kuitenkin epäillen siihen, että sitoutuisivatko maat muodolliseen ja pitkälle menevään turvallisuusliittoutumaan. Elokuussa allekirjoitettu Mekan sopimus merkitseekin yhteistyössä uutta vaihetta.

Puolustusyhteistyön tiivistämisen voi tulkita vastaukseksi epävarmuuteen, jota Yhdysvaltain ja Israelin sota Irania vastaan on synnyttänyt Lähi-idässä. Niin kutsuttu 40 päivän sota, missä keväällä Yhdysvallat ja Israel iskivät Iraniin ja Iran vastasi iskuilla Israeliin, Yhdysvaltain sotilastukikohtiin ja muihin kohteisiin Persianlahden alueella, osoitti, että Yhdysvaltain tarjoama suoja on rajallinen.

Iskut horjuttivat kuvaa Yhdysvaltain sotilaallisen ylivoiman tarjoamasta turvasta. Kehittynytkään sotateknologia ei takaa, että jokainen ohjus tai lennokki pystytään torjumaan. Myös yhdysvaltalaisiin tukikohtiin kohdistuneet hyökkäykset aiheuttivat tappioita, mikä osoitti, ettei Yhdysvallat kyennyt täysin suojaamaan edes omia joukkojaan. Persianlahden maiden näkökulmasta tämä herättää vakavan epäilyksen: jos tukikohtien suojaaminen on vaikeaa, kuinka hyvin Yhdysvallat pystyisi suojamaan liittolaismaissa kokonaisia kaupunkeja, energiantuotantoa tai muuta infrastruktuuria?

Tästä näkökulmasta uusien turvallisuusyhteistyökumppanien etsiminen on Saudi-Arabialle keino vähentää riippuvuutta Yhdysvalloista. Kyse ei välttämättä ole irtautumisesta kokonaan, vaan turvallisuussuhteiden monipuolistamisesta ja oman alueellisen aseman vahvistamisesta.

Sopimuksessa voi nähdä myös pyrkimyksen rajoittaa Israelin nousua Lähi-idän hallitsevaksi mahdiksi Yhdysvaltain tuella. Vaikka Saudi-Arabian ja Turkin tavoitteet eivät kaikilta osin kohtaa, niitä voi yhdistää halu rajoittaa Israelin sotilaallista ylivoimaa ja sen alueellista määräysvaltaa.

Samalla sopimus voi kaventaa Iranin vaikutusvaltaa, vaikka tämä ei vaikuta olevan sen ensisijainen tavoite. Erityisesti Saudi-Arabian pitkäaikaisena kilpailijana Iran saattaa joutua harkitsemaan aiempaa tarkemmin toimia, jotka kohdistuvat Saudi-Arabian etuihin tai sen tukemiin ryhmittymiin alueella.

Pakistanille yhteistyö tarjoaa mahdollisuuden kasvattaa rooliaan Lähi-idässä ja vahvistaa kansainvälistä asemaansa. Läheiset suhteet Saudi-Arabiaan ja Turkkiin voivat tuoda taloudellisia, sotilaallisia ja diplomaattisia etuja, jotka vahvistavat maan asemaa myös suhteessa Intiaan, jonka kanssa Pakistanilla on pitkäaikainen konflikti.

Vaikka Persianlahden maiden luottamus Yhdysvaltain tarjoamaan suojaan on horjunut ja ne etsivät uusia turvallisuusratkaisuja, Yhdysvallat säilyy alueella merkittävänä toimijana, mutta sen asema ei ole enää yhtä itsestään selvä kuin ennen. Sen liittolaiset pyrkivät kuitenkin vähentämään riippuvuuttaan siitä ja kasvattamaan omaa liikkumavaraansa. Mekan sopimuksen merkitys ratkaistaan lopulta käytännössä: Syntyykö sopimuksen pohjalta uskottava yhteinen puolustus vai jääkö se ennen kaikkea poliittiseksi viestiksi?

 

Artikkelikuva: Mekan puolustussopimusta juhlistetaan lipuin kaduilla, 13.8.2026 Peshawar, Pakistan. Kuva: Asianet-Pakistan.

Binar Mustafa, 10 marraskuuta 2026

kansainväliset sopimukset, Pakistan, Saudi-Arabia, sotilasoperaatio, Turkki

---