Keskusteluja ystävien ja vihollisten kesken – Miragessa naiset nousevat kolonialismia vastaan

Islam ja scifi, osa 3

Somaiya Daudin kirjoittamassa teoksessa Mirage (2018) eletään kolonisoidulla planeetalla ja viritellään kapinaa sen valloittanutta imperiumia vastaan. Sen päähenkilöitä ovat naiset, jotka keskustelevat ja pyrkivät luottamaan ja vaikuttamaan toisiinsa. Rakkaus on kirjassa sivujuonne, jolle annetaan kuitenkin merkittävä sija.

Postaus sisältää juonipaljastuksia.

No one on Cadiz had seen an image of the princess, not for a long time – her father had kept her hidden away on Luna-Vaxor, the Vathek homeworld, out of danger and out of view. But now I knew that standing in front of me was Maram vak Mathis, Her Royal Highness, High Princess of the Vath.

And she looked exactly like me.

(Mirage, luku 4)

Daudin kaksiosainen kertomus kolonialismia vastaan taistelemisesta alkaa teoksella Mirage. Sen päähenkilö Amani viedään kesken aikuistumisriitin kotikylästään toimimaan laajalti vihatun kruununprinsessa Maramin sijaisnäyttelijänä. Huolimatta täysin erilaisista taustoista nuoret naiset ovat kuin toistensa kuvat. Amani joutuu esiintymään prinsessana esimerkiksi tilanteissa, joihin liittyy salamurhan uhka.

Daudin teoksen keskeisenä teemana on vieraan vallan alla selviäminen ja toivo päästä siitä väkivallattomasti eroon. Myös kolonisoidun kansan uskonnollisuudella ja uskomuksilla on teoksessa merkittävä rooli. Mirage kuljettaa mukanaan myös kevyttä romanttista draamaa ja osoittaa, että ihmisten teoilla on merkitystä heidän taustastaan huolimatta.

Keskustelua naisten kesken

Mirage on kirja, joka läpäisee Bechdelin testin. Siinä on siis ainakin kaksi naishahmoa, jotka keskustelevat keskenään jostain muusta kuin miehistä. Miragessa nimetyistä hahmoista selkeästi valtaosa on naisia. Merkittävä osa teoksessa suoraan referoiduista keskusteluista tapahtuu kuitenkin Amanin ja hänen rakastettunsa tai hänen veljensä kanssa.

Amani puhuu myös kruununprinsessa Maramin kanssa, jolloin aiheena ovat esimerkiksi koulutus kruununprinsessan esittämiseen sekä Amanin etnisen ryhmän eli kushailojen kulttuuri. Maram on kiinnostunut kushailoista, sillä hänen äitinsä oli kushailavallan viimeinen kuninkaallinen. Hänen isänsä puolestaan on valloittajakansa vathekien kuningas, ja siksi hänet on kasvatettu vath-kulttuurin mukaan.

Tieteiskirjallisuus ja tarinamaailmaan uppoutuminen

Mirage on nuorten aikuisten teos, joka sijoittuu lajityyppinsä puolesta fantasian ja tieteiskirjallisuuden rajalle. Kirjan tapahtumat sijoittuvat toiseen maailmaan, mutta teoksessa ei oteta kantaa, miten ihminen on sinne päätynyt.

Miragessa nykyihmiselle tuttuja tieteiskirjallisuuden piirteitä ovat avaruusmatkailu, sotilaina ja palvelusväkenä toimivat droidit, sekä Amanin ja vatheja vastustavan   käyttämä  Valtaosa teknologiasta muistuttaa meille tuttuja tabletteja ja erittäin pientä puhelinta, eikä se tarjoa esimerkiksi tiedonsiirtoon erityisen turvallisia menetelmiä.

Tieteiskirjallisuudessa tarinamaailmaan uppoutuminen eli immersio saattaa häiriintyä, jos teknologia eroaa liikaa maailmasta, jossa lukija elää. Miragessa uppoutuminen pohjautuu teknologian sijaan vaatetukseen tai ympäristön kuvailuun. Tähän on syynä Amanin radikaalisti muuttuva ympäristö. Teknologia on hänelle ainakin pinnallisesti katsoen tavallista ja tuttua, joten hän kiinnittää huomionsa ensisijaisesti ympäristönsä ja materiaalien muutoksiin: Pukuihin, joihin hänen täytyy pukeutua, ja niiden tuntuun iholla. Huoneistoihin, joihin hänet lukitaan. Kasvoihin, jotka hän opettelee tunnistamaan tabletilta voidakseen esittää uskottavasti Maramia.

Vahva immersio rakentuu siitä, ettei Amanille ennestään tuttuja asioita jäädä kuvailemaan lukijalle. Tällöin kertomus pääsee soljumaan rauhassa. Amani on teoksen minäkertoja, ja hänen kerrontansa on erittäin rauhallista ja varsin mukaansatempaavaa. Teoksessa on pääosin varsin lyhyitä lukuja ja monia tiiviitä osia. Teoksen dialogia käydään niin suoraan tekstissä kuin myös Amanin keskusteluja muiden kanssa kuvaillen ja referoiden.

Teoksen sijoittaminen täysin vieraaseen, kuitenkin pohjoista Afrikkaa muistuttavaan ympäristöön tekee Miragesta nyky-yhteiskuntaa ja sen historiaa kommentoivan teoksen. Teoksen poliittisuuden perusteella sen voisi määritellä pehmeäksi tai yhteiskunnalliseksi tieteiskirjallisuudeksi.

Kolonialismi ja kieli

Vathit ovat valloittaneet Andalan-planeetan ja sen kuut Gibran ja Cadizin Miragen tarinan lähihistoriassa. Kirjan alussa Amanin aikuistumisriitti lähestyy. Hän käy läpi mielessään äitinsä kokemia vaikeuksia, eikä usko itse voivansa selvitä vastaavasta. Tämä saa lukijan samaistumaan hänen kokemuksiinsa.

On sekä postkolonialismin että fantasiakirjallisuuden piirre, että kulttuuriperinteiden jotkin ominaisuudet nimetään omalla tai ”omalla” kielellä. Tässä tapauksessa kielet ovat kushaila ja vathek. Jälkimmäinen on kolonialistien kieli ja planeetan pääkieli. Kansalaiset planeetalla puhuvat kuitenkin myös tai pääosin kushailaa.

Vathekien tekemä valloitus oli väkivaltainen ja sen aikana tuhottiin kushailojen kulttuuria esimerkiksi kaatamalla patsaita ja tuhoamalla kirjastoja. Myöhemmin kushailojen runouden ja muiden tekstien hallussapitoa rajoitettiin.

Kushaila-kulttuuri nojautuu Goodreads-arvion mukaan pohjoisafrikkalaiseen berberikulttuuriin ja Marokon historiaan 1960–80-luvuilla. Kushaila-nimi viittaa berbereihin ja heidän 700-luvun kuningaskuntaansa. Myös jumalan nimi Dihaya viittaa suoraan berbereihin. Siirtyminen kulttuuriperinteestä toiseen näkyi hämmästyksen ja manaamisen yhteydessä Dihaya! -huudahduksessa, jota käytettiin englanninkielisen (Oh) God! -huudahduksen sijaan.

Vallatun kulttuurin alasajo

Miragen hahmot kiinnittävät tarkkaa huomiota pukeutumiseen. Vaatetuksella Maramin vallasta ja hänen varmuudestaan siitä, että hänestä tulee hallitsija, voidaan esimerkiksi viestiä Maramin siskopuolelle. Ulkonäön merkitys näkyy myös kushailojen tatuoinneissa. Aikuisen kushailan kasvoihin tehdään daaniksi kutsuttu tatuointi, ja kuninkaallisten selkään piirretään sukuhistoriasta kertova ja onnea ja pitkää ikää toivottava tatuointi, khitaam.

Kolonialistisen vallan piirteenä nuorilta, vathekien keskuudessa vaikuttavilta kushailoilta, poistetaan oman kulttuuriperinteen tatuoinnit. Vanhat, vathekien kannalta tärkeät ihmiset eivät myöskään saa päivittää daanejaan, jolloin tatuoinnit iän myötä haalistuvat.

Maramin kasvoja ei ole tatuoitu, vaikka hän onkin puoliksi kushaila. Siksi Amanin kasvotatuointi poistetaan vain päiviä sen tekemisen jälkeen. Tatuoinnin poisto on merkittävä menetys, ja se osoittaa alistetun kansalaisen aseman imperialismin kohteena.

Imperialismi on Miragessa hieman vähemmän ilmeistä valtakunnan reunoilla, kuten Amanin kotiplaneetalla, Cadiz-kuussa. Siellä daanin tatuoiminen vielä on hyväksyttyä, samoin kuin uskonnon harjoittaminen ja kushailan-kielellä lukeminen.

Antikolonialismin kannalta on merkityksellistä, että kirjan päähenkilö kuuluu alistettuun kansanosaan. Näin kolonisoidut kansalaiset saavat aktiivisen roolin ja voivat vaikuttaa tilanteeseensa. Amani rakentaa tarinan kuluessa itselleen merkityksellisen roolin osana vastarintaa.

Lukemisen arvoinen romaani

Somaiya Daud on mainio tarinankertoja, joka pitää lukijaa otteessaan vauhdin ja vaarallisten tilanteiden sijaan päähenkilön sisäisellä kilvoittelulla. Mirage on jännittävä sekoitus immersiivisyyttä ja hitautta. Tarinamaailmaan uppoutuu, vaikka tapahtumat etenevät hitaasti ja juonessa on isoja käänteitä harvakseltaan.

Amanin uskonnollisuus ja rakkaus kushaila-runouteen tekevät hänestä ehkä epätyypillisen vakoojasankarin. Amanin kasvaa roolissaan tavallaan kushailojen kulttuuriperinnön oppaaksi. Hän valmistaa Maramille kushailaruokaa ja keskustelee rakastettunsa kanssa kushailarunoudesta. Puhumalla kushailaa hän myös pystyy saavuttamaan asioita jopa Maramin lähipiirissä.

Mirage asettelee Andalaanin historian käänteiden palaset paikoilleen. Amanin tarina prinsessana, vastarintalaisena ja vakoilijana jatkuu kertomuksen toisessa osassa nimeltä Court of lions, joka ilmestyi vuonna 2020.

Tämä kirjoitus on osa kesäkuussa ilmestyvää Islam ja scifi -sarjaa.

Artikkelikuva: Samot, Shutterstock

Niina Stenroos, 21 kesäkuuta 2021

Islam, kirjallisuus, kolonialismi, science fiction