Iranin käsikassara vai itsenäinen toimija – Mitä Jemenin huthihallinto haluaa? Osa 2

Huthien Daavid vastaan länsimainen Goljat?

Huthit ovat hankkineet aseistuksensa sekä Jemenin armeijalta että liittolaisiltaan kuten Iranilta ja Hizbollahilta. Tämän aseistuksen vertaaminen Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten Punaisellamerellä ja sen läheisyydessä käyttämään torjuntakalustoon antaa mittasuhteet sille, miksi huthien iskut – vaikka eivät usein osukaan – muodostavat Yhdysvalloille ja sen liittolaisille todellisen ongelman. USA:n pitkän kantomatkan Tomahawk-ohjukset maksavat noin 2 miljoonaa dollaria kappale. Niitä käytetään ohjusten laukaisualustojen, tutkajärjestelmien ja muun pysyvän kaluston tuhoamiseen. Aiemmin Yhdysvallat käytti näitä ohjuksia mm. al-Qaidan Afganistanin tukikohtien hävittämiseen. Lyhyemmän kantomatkan Hellfire-ohjuksia käytetään mm. MQ-9 Reaper-drooneissa, jotka pääsevät kohteen lähelle. Ne ovat tulleet tutuiksi terrorismin vastaisessa sodassa Jemenin maaseudulla, jossa droonisotaa harjoiteltiin jo Obaman hallinnon aikana. Vaikka itse ohjuksen hinta on vain noin 150 000 dollaria kappaleelta, maksavat droonit peräti 30 miljoonaa dollaria.

Ohjusten torjuntaoperaatio Punaisellamerellä sitoo lisäksi amerikkalaisten Hornet-kalustoa sekä useamman SH-60 Seahawk-helikopterin sekä kaikkien näiden kuljetukseen muutaman lentotukialuksen sekä taistelualuksen, joiden varusteena on close-in-weapon-systems -järjestelmä eli eräänlainen nopean torjunnan järjestelmä. Mukana torjunnassa ovat lisäksi ilmassa tiedustelutietoa keräävät E-2C Hawkeye -tutkakoneet, nekin erityisen kallista kalustoa.

Hutheilla puolestaan on Iranin toimittamia C-802 risteilyohjuksia, joiden kantomatka yltää myös Israeliin, kuten huthit ovat muutaman kerran onnistuneesti osoittaneet. Näistä ohjuksista uusin on Palestiina-niminen pitkän kantomatkan ohjus, joka on maalattu palestiinalaishuivin väreillä. Hutheilla on lisäksi Iranin Sejjil-nimisiä keskipitkän matkan ballistisia ohjuksia, joiden kantomatka sekin on peräti 2000–2500 kilometriä. Lisäksi huthien arsenaaliin kuuluvat iranilaiset Sayyad-risteilyohjukset sekä Zolfaghar-nimiset ballistiset ohjukset. Uutena aseena iranilaiset ovat kehittäneet Tankil-merkkisen ballistisen ohjuksen ennestään käytössä olevien, laivoja vastaan kehitettyjen ohjusten rinnalle. Nopeuden takia näiden ohjusten torjunta ja kohteena olevan laivan varoittaminen on vaikeaa. Huthien ohjusarsenaaliin kuuluu lisäksi vanhempaa venäläistä ohjuskalustoa, joukossa S-75 sekä SA-2 maasta ilmaan ammuttavia ohjuksia, joilla se uhkaa Jemenin maaperälle tehtyjä iskuja.

Helikoptereita sekä amerikkalaista aseistusta huthit ovat saaneet käyttöönsä Jemenin armeijalta, jota Yhdysvallat varusti terrorismin vastaisen sodan merkeissä vielä 2000-luvun alkupuolella. Vedenalaisten droonien lisäksi huthit turvautuvat vanhaan taktiikkaan: jihadistien iskuissa Yhdysvaltain laivastoa vastaan on käytetty kalastusveneitä, jotka on lastattu räjähteillä. Al-Qaidan nimissä vuonna 2000 veneellä tehdyssä iskussa USS Cole -sota-alusta vastaan kuoli useita amerikkalaissotilaita. Huthien käyttämät droonit maksavat noin 10 000–30 000 dollaria, mutta niiden torjuntaan käytettävät ohjukset voivat maksaa 2–4 miljoonaa. Ohjuksen lisäksi kunkin torjuntaiskun hintaa lisää koko edellä mainitun kaluston pitäminen toimintavalmiudessa kuukaudesta toiseen. Iranin ja Israelin välien kiristyttyä jälkimmäisen tekemien Hamas- ja Hizbollah-johtajien surmien seurauksena Yhdysvallat on siirtänyt tätä kalustoaan Välimerelle ja lähemmäs Punaisenmeren pohjoisosia missionaan suojata Israelia.

Rakettisodassa ei ole kyse perinteisestä sodankäynnistä vaan turvattomuuden tilan luomisesta alueelle, länsimaiden sotakaluston sitomisesta ammusten torjuntaan ja mediahuomion saamisesta ajetulle asialle. Niinpä ohjusten osuminen aina kohteeseensa ei ole oleellista. Raketti-iskut ovat osa länsimaissa ”terrorismiksi” leimattua vastarintaa amerikkalaista imperialismia ja Israelin palestiinalaisten sortoa vastaan, minkä taktiikkana olivat 1970-luvulla lentokonekaappaukset ja 2000-luvun taitteessa itsemurhapommittajat. Iskuilla on saatu Punaisenmeren ja Arabianmeren alueelle siviililaivaliikenteelle turvaton tila, jonka läpi kulkeminen on sekä vaarallista että kallista mm. vakuutusmaksujen takia. Reitti on kansainvälisen kaupan kannalta keskeinen Aasiaa, Afrikkaa ja Eurooppaa yhdistävä väylä, jossa kulkee maailman öljyviennistä 12 prosenttia ja merten konttiliikenteestä noin viidennes.

Usein raketit ovat myös osuneet. Syksyllä 2023 huthit valtasivat israelilaisomisteisen Galaxy Leader -risteilyaluksen ja hinasivat sen Hudaydan satamaan. Tämän jälkeen laivalle ryhdyttiin järjestämään turistikäyntejä. Laivalla otetut selfiet kiertävät koko arabimaailman yhdistävillä sosiaalisen median kanavilla lisäten huthien suosiota. Keväällä 2024 huthien ohjus upotti brittiläisomisteisen Rubymar-kauppalaivan, jonka lastina oli lannoitteita. Huthien raketit uhkaavat merialueen turvallisuuden lisäksi aiheuttaa peruuttamattoman ympäristökatastrofin.

Suomi on osapuoli Lähi-idän konfliktissa

Kuten edellä totesin, on raketti-iskujen torjuminen ilmassa kallista ja niinpä Yhdysvallat on pyrkinyt rakentamaan tuekseen useiden maiden liittoutuman. Suomi lähetti keväällä 2024 muutaman sotilashenkilön sekä amerikkalaisten että EU:n operaatioon. Arabimaista mukaan lähti vain Bahrain, vaikka tilanne haavoittaa erityisesti Egyptin horjuvaa taloutta Suezin kanavatulojen pienennyttyä tuntuvasti. Tässä onkin huthihallinnon kampanjan nerokkuus: se sitoo Yhdysvaltojen sotavoimia ja maksaa sille kalliisti. Yhdysvallat haluaa välttää suoran konfrontaation Iranin kanssa ja on siksi haluton iskemään hutheja vastaan muuten kuin torjumalla ohjuksia.

Muut arabihallitukset eivät voi mitään omille kansalaisilleen, joihin huthien sanoma on uponnut täydellisesti. Huthien propagandavideot toistavat toimintaelokuvista tuttua dramatiikkaa vetoavalla musiikilla höystettynä. Näitä videoita pyöritetään myös arabimaiden tv-kanavilla illasta toiseen. Soraäänen muodostavat vain hutheja vastustavat jemeniläiset, jotka näkevät kampanjan olevan vain huthihallinnon pönkitysyritys.

Huthien hallinnoimilla alueilla ei taloutta ole saatu pyörimään johtuen sekä pakotteista että ennen kaikkea hallinnon epäpätevyydestä ja korruptiosta. Huthihallinto on tyypillinen sotakabinetti, joka tarvitsee konfliktin pysyäkseen vallassa. Kun taistelut Jemenin sisällissodassa olivat vuoden 2022 puolella laantuneet tuli Hamasin hyökkäys Israeliin ja siitä seurannut Gazan sota kuin lahjana taivaalta: lähtemällä näyttävästi mukaan Iranin vastarinnan akseliin huthit saattoivat luoda uuden konfliktin, joka vie huomion pois oman maan ongelmista ja, mikä parasta, tuo sille arvovaltaa ja kannatusta maan sisällä ja koko Lähi-idässä. Huthien ydinalueidensa ulkopuolelta valtaamien alueiden asukkaat eivät ennen Punaisenmeren kampanjaa olleet ilahtuneita valloittajista, vaan olivat pakosta alistuneet sen väkivaltaiseen läsnäoloon.

Palestiinalaisten asian ottaminen keppihevoseksi on osoittautunut todella voittoisaksi strategiaksi hutheille. Kampanjan seurauksena huthien suosio on suorastaan räjähtänyt Jemenissä ja kymmenet tuhannet miehet ja pojat ovat ilmoittautuneet heidän armeijaansa. Näille on luvattu, että he pääsevät taistelemaan palestiinalaisten puolesta, vaikka tosiasiassa huthit rakentavat armeijaansa valloittaakseen lisää alueita Jemenissä, mm. idässä sijaitsevat öljykentät, joilla on käyty taisteluja ennen 2023 tulitaukoa. Vaikka monet jemeniläiset elävät nälkäisinä ja vailla säännöllisiä tuloja, on solidaarisuus palestiinalaisia kohtaan aina ollut vankkumatonta tehden jemeniläisistä yhden palestiinalaisten luotettavimmista tukijoista. Varsinkin sekulaarit palestiinalaisjärjestöt toimivat 1970-luvulla aktiivisesti molemmissa Jemeneissä, joissa sijaitsi myös palestiinalaisten pakolaisleirejä. Huthit tuovat tähän tukeen uuden ulottuvuuden: islamististen palestiinalaisjärjestöjen tukemisen aseellisesti.

Huthien suosiota arabimaissa lisäävät edellä mainitut hyvin tuotetut propagandavideot, joiden teossa tuki mm. Hizbollah’lta on ollut tärkeää. Rakettien osia ja taidot niiden kokoamiseen huthit ovat saaneet sekä Iranilta että libanonilaiselta veljesjärjestöltä, mutta Punaisenmeren kampanja on täysin jemeniläinen idea jokaisen jemeniläisen uskoessa tietävänsä, kuka on idean isä .

Mielivaltaiset pidätykset osana länsimaiden vastaista toimintaa

Toukokuusta 2024 lähtien huthit ovat pidättäneet lukuisia kansainvälisten järjestöjen työntekijöitä Jemenissä. Syytteet kuulostavat Venäjän nykyhallinnolta lainatuilta: näitä ”vakoojia” ja ”ulkomaan agentteja” on ”löytynyt” sekä YK:n alaisten järjestöjen että ulkomaisten humanitääristen järjestöjen parista jo kymmeniä. Pidätyksillä huthit haluavat ensinnäkin kostaa Punaisenmeren ja lähimerien rakettikampanjansa kokeman vastustuksen. Toiseksi näillä mielivaltaisilla kiinniotoilla halutaan pelotella maassa olevia ulkomaalaisia ja osoittaa avustustoimijoille rajat. Samanaikaisesti huthit ovat kidutuksella saaneet Yhdysvaltain suurlähetystön entisiltä paikallisilta työntekijöiltä ”tunnustuksia”, joissa nämä myöntävät lähetystössä tapahtuneen ”vakoilun”. On selvää, että lähetystössä vakoiltiin, mutta syypäitä tuskin olivat jemeniläiset autonkuljettajat tai kokit. Yhdysvallat sulki lähetystönsä Sanaassa sisällissodan alettua vuonna 2015.

Kansainvälisiä suhteita rakentamassa

Huthien ulkomaansuhteissa aktiivisuus ei rajoitu vain Iraniin ja Libanonin Hizbollah’iin. Tähtäimessä on jo pitkään ollut läheisten suhteiden luominen myös Irakin shiialaisiin äärijärjestöihin. Vuonna 2022 Irakin militanttiryhmistä tunnetuin Kata’ib Hizbollah julisti https://justpaste.it/b11p9 varainhankintakampanjan jemeniläisen veljesjärjestönsä tueksi. Toukokuussa 2023 huthijohtaja Abd al-Malik al-Huthi vieraili Bagdadissa solmimassa suoria suhteita maan islamistitoimijoihin, mm. Asa’ib ahl al-haq -liikkeeseen, jonka johtajan Yhdysvallat on julistanut itseään uhkaavaksi kansainväliseksi terroristiksi. Huthien vahvistuvaa asemaa Irakissa tuodaan esiin järjestön omilla Telegram- ja X-kanavilla @ansarallah_iraq ja heidän edustamaansa shiialaisuutta tehdään tunnetuksi Bagdadin ulkopuolellakin kulttuurikeskuksissa, joissa myös lapsille opetetaan jemeniläisen veljesjärjestön uskonnolliskulttuurista ilosanomaa.

Somalian al-Shabaab-terroristijärjestölle huthien väitetään toimittavan aseita ja teknologiaa. Toimintaa ei haittaa Shabaabin affiliaatio sunnalaiseen al-Qaida-terroriverkostoon. Jemenin sisällissodan alussa Jemenin al-Qaida eli AQAP toimi osana Saudi-Arabian huthien vastaista rintamaa, mutta sittemmin se on ottanut lähinnä etelän poliittiset voimat kohteekseen. Välit huthien kanssa ovat samalla lämmenneet. Tähän lienee vaikuttanut myös se, että al-Qaidan globaalin terroriverkoston johtaja Ahmad Saif al-Adal asuu nykyisin Iranissa. Amerikkalaisten väitettä huthi-shabaab-yhteistyöstä ei ole voitu täysin varmistaa, mutta selvää on, että Iranin ja al-Qaidan välinen yhteistyö ei lupaa hyvää länsivalloille, jotka ovat tahranneet maineensa Israelin Gaza-toimien silottelussa.

Huthit ovat siis luomassa Jemenille kansainvälisiä suhteita, joiden hyötyä oman maan humanitäärisen katastrofin helpottamisen näkökulmasta on vaikea nähdä. Huthit ovat selvästi astuneet tielle, jossa toimivan hallinnon pystyttäminen ja humanitäärisen tilanteen helpottaminen ovat liikkeen oman valtapelin näkökulmasta toissijaisia tavoitteita.

Israelin isku Jemeniin on vaikeuttanut humanitaarisen avun toimittamista

Huthien Lähi-idän maissa juhlituin isku läpäisi Israelin ilmapuolustuksen heinäkuussa 2024 ja osui pääkaupunki Tel Avivissa asuintaloon. Seurauksena Israel teki kostoiskun Jemeniin. Iskun kohdevalinta on mielenkiintoinen; kohteeksi valittiin satamakaupunki Hudaydassa sijaitsevat öljysäiliöt, sataman nostureita sekä voimalaitos, kaikki keskeisiä humanitäärisen avun toimittamisen kannalta. Jo yhdeksättä vuotta jatkunut sisällissota Jemenissä on saanut aikaan maailman pahimman humanitäärisen katastrofin, kuten YK asian nimeää. Hudaydan sataman kautta maahantuotavalla öljyllä turvataan humanitäärisen avun kuljettaminen eri puolille maata. Iskullaan Israel osallistui 20 miljoonan jemeniläisen nälkiinnyttämiseen. On vaikea nähdä, että kukaan Tel Avivissa uskoisi, että isku avustusinfrastruktuuria vastaan nostaisi kansan Jemenissä kaduille kumoamaan huthihallinnon. Vaikutus onkin ollut päinvastainen.

Kapinallisia vai hallinto?

Iranille huthit on uusi lisä vastarinnan akselissa. Iran onkin ainoa valtio, joka tukee huthihallintoa; muut maat ovat pyrkineet eristämään sen. Vaikka huthit ovat olleet vallassa pääkaupunki Sanaassa jo vuodesta 2014, ei yksikään maa ole virallisesti tunnustanut hallintoa. Alun alkaen huthit eivät kuitenkaan laskeneet Iranin varaan. Liike oli tyypillinen kapinaliike, joka vaati maaseudun syrjityille kansalaisille oikeuksia. Huthien kutsuminen edelleenkin ”kapinallisiksi” on kuitenkin virhe; liike on ollut jo kymmenisen vuotta vallassa. Itse kutsun liikettä huthihallinto-nimellä, mikä ei tunnusta liikkeen oikeutta hallita osaa Jemenistä, mutta ei myöskään kohota liikettä kapinallisiksi, joita voitaisiin ihailla. Huthien hallinto toki perustuu heidän ydinmaillaan pohjoisen Jemenin vuoristoalueilla kansansuosioon; sen sijaan muualla se perustuu väkivaltaan ja voimaan.

Sisällissodan rintamalinjat Jemenissä kulkevat alankojen ja vuoristojen välimaastossa. Jemenin keskiosassa sijaitsevan suurimman kaupungin Taizzin asukkaat ovat sodan alusta lähtien taistelleet huthien valloitusyritystä vastaan ja idässä Maribin maakunnassa, jossa on öljyvarojen keskittymä, on hutheja vastaan myös taisteltu voimakkaasti. Rintamalinjat myötäilevät Pohjois-Jemenin 1960-luvun sisällissodan jakolinjoja ja kertovat vuoristojen heimojen ja alamaiden väestön eroista myös suhtautumisessa modernin elämän piirteisiin. Laajat alueet maaseudulla ylläpitävät elämänmuotoa, joka ei ole muuttunut vuosikymmeniin. Suhtautuminen moderneihin ilmiöihin, mm. tyttöjen koulunkäyntiin on edelleenkin vastentahtoista juuri huthien ydinalueella. Niinpä huthihallinnon naisten oikeuksia rajoittaville toimille on löytynyt kannatusta juuri näiltä alueilta muiden alueiden vastustaessa jyrkästi huthien konservatiivisuutta.

Hutheille naisten osallistuminen yhteiskuntaan miehen rinnalla ei edusta haluttua kehitystä siinä, missä muualla Jemenissä se on vakiintunut ilmiö. Huthien valtaamilla alueilla naisia tuskin näkee, sillä he ovat verhoutuneet kaiken ihon peittäviin mustiin kaapuihin eivätkä osallistu julkisiin tehtäviin. Vastikään nimitetyssä huthihallinnon uudessa hallituksessa ei ole yhtään naista. Jemeniläinen media kiinnitti huomiota uusien ministerien ulkoasuun, joka imitoi läheisesti iranilaista virkamiestyyliä: yhdelläkään ministereistä ei kuvassa ole solmiota. Tällä tyylivalinnalla huthihallinto viestittää maailmalle yhä tiiviimpää kuulumistaan osaksi iranilaista maailmanvaltaa.

Monelle jemeniläiselle onkin ollut suuri pettymys, että hutheista on tullut koko arabimaailman sankareita siinä, missä liikkeen ansiosta oma maa on vaipunut lohduttomaan sisällissotaan ja maailman pahimpaan humanitääriseen katastrofiin. Kuten olen edellä koettanut kertoa, huthit eivät ole Iranin käsikassara vaan itsenäinen osa Iranin johtamaa vastarinnan verkostoa. Se laajentaa suoria suhteitaan verkoston osasiin ja muihin islamistisiin tahoihin vahvistaen siten omaa kansainvälistä rooliaan. Tämän ymmärtäminen avaa tietä sen käsittämiselle, että hutheista kuullaan vielä.

Artikkelikuva: Hutheja vastaan taistelevia kansainvälisesti tunnustetun hallinnon kannattajia Hajjah’ssa Luoteis-Jemenissä 26.10.2020. Kuva: Mohammed al-Wafi

Kuuntele myös Jemenin sisällissodan käänteet – esteitä ja mahdollisuuksia jälleenrakennukselle -jakso Lähi-itä NYT –podcastissa.

Susanne Dahlgren, 3 syyskuuta 2024

aseet, Hamas, Hizbollah, huthit, Israel, jemen, Palestiina, Yhdysvallat

---