Hay’at Tahrir al-Sham uuden Syyrian kätilönä
Syyrian vallankumouksesta on nyt kulunut reilu viikko. Kapinalliset valtasivat pääkaupungin Damaskoksen 8.12.2024 ja entinen presidentti Bashar al-Assad pakeni maasta. Suurimman kapinallisryhmän Hay’at Tahrir al-Shamin (HTS) johdolla on välittömästi aloitettu uuden valtion luominen. Uusi hallinto on pyrkinyt saavuttamaan valtion tunnusmerkkejä väkivallan monopolista kansainväliseen tunnustukseen.
Valtionrakennus aloitettu
Uusi väliaikainen asianhoitajahallitus on voimassa 1.3.2025 asti ja sen esikuvana on Vapautuksen hallitus (Salvation government, SG) – nyt vain laajemmassa mittakaavassa. SG muodostettiin vuonna 2017 Idlibissä HTS:n hallitsemilla oppositioalueilla. HTS oli tuossa vaiheessa sotaa valloittanut ison osan Idlibin, Aleppon ja Haman maakunnissa sijaitsevasta kapinallisalueesta itselleen ja tuki SG:n luomista. SG ei ole ollut täysin itsenäinen HTS:stä, mutta osa-alueilla, jotka eivät liity suoraan turvallisuuteen, sillä on ollut enemmän päätäntävaltaa. Sotilaallinen valta on ollut HTS:llä. Kaikki eivät ole olleet tyytyväisiä HTS:n hallintoon, ja paikalliset ihmiset Idlibissä ovat protestoineet vallan keskittymistä vastaan.
Useat nykyisen väliaikaishallinnon ministerit ovat aiemmin toimineet SG:n ministereinä. Tämä on aiheuttanut huolta HTS:n liian suuresta vaikutusvallasta uudessa hallinnossa. Vaikkakin sen kausi on määrätty lyhyeksi, ei ole vielä selvää, mitä maaliskuun alussa tapahtuu. Mohammad al-Bashir, SG:n pääministeri, nimitettiin uuden hallinnon pääministeriksi. Ensimmäisellä viikolla hän esiintyi median edessä takanaan sekä vapaan Syyrian vihreä-valko-musta lippu että valkoinen lippu, jossa on mustalla islamin uskontunnus ja jota islamistijärjestöt ovat perinteisesti käyttäneet. Valkomustaa lippua paheksuttiin laajasti ja seuraavassa esiintymisessä lippu oli poissa. Oliko kyse kansalaisten kuuntelemisesta vai PR-tempusta, jää nähtäväksi.
Uusi hallitus koostuu siis SG:n, mutta myös entisistä Assadin hallituksen ministereistä. Kaikilla heistä on kokemusta hallitsemisesta ja hallinnon järjestämisestä, mikä osaltaan luo vakautta. Pienemmässä roolissa ovat olleet siviiliopposition edustajat, joista monet ovat joutuneet toimimaan Syyrian ulkopuolella jopa koko sodan ajan. Assadille siviilitoimijat olivat aina suurin uhka, koska he tarjosivat vaihtoehtoa, johon suuri osa syyrialaisista voisi tarttua. Hallinnon väkivallan ja islamistiryhmien vahvistumisen takia monen siviilitoimijan ja aktivistin täytyi paeta sodan aikana maasta. Nykyisessä muutostilanteessa on vaarana, että islamistit sivuuttavat heidät. Kuvissa keskusteluista Syyrian tulevaisuudessa ei ole myöskään nähnyt juurikaan naisia. Lisäksi Syyrian Assadin aikainen perustuslaki on kumottu, jotta uusi perustuslaki voidaan säätää. Tämä epävarma prosessi, jossa islamistit ovat selkeästi keskiössä, ei herätä luottamusta inklusiivisen perustuslain luomisesta.
Järjestyksen ylläpito
Yksi toimivan valtion määritelmistä on väkivallan monopoli. Tällä hetkellä HTS-johtoisen sotilashallinnon (Military Operations Administrationin, MOA) joukot eivät hallitse koko maata – eivätkä ne olisikaan nykyisellään siihen tehtävään riittäviä. MOA riisuu Syyrian edellisen hallinnon armeijaa aseista ja kerää ihmisiltä pois muita aseita. Pakollista asepalvelusta suorittaville on luvattu armahdus. Samalla MOA on pyrkinyt liittämään samanmielisiä aseellisia ryhmiä ja sotilaita itseensä. Sen joukkoihin on loikannut esimerkiksi arabitaistelijoita SDF:n riveistä itäisessä Deir al-Zorissa, ja ryhmä on käynyt neuvotteluja eteläiseen komentokeskukseen kuuluvien ryhmien kanssa yhdistymisestä ja puolustusministeriön luomisesta. Komentokeskus toimii Deraan, Sweidan ja Quneitran maakunnissa Etelä-Syyriassa. Samalla MOA on pystynyt ottamaan haltuunsa strategisesti tärkeitä paikkoja, kuten Nassibin rajanylityspisteen Jordanian vastaisella rajalla. Toisaalta aiemmin Idlibin ja Aleppon kapinallisalueille siirretyt aseelliset ryhmät voivat nyt liikkua maassa vapaammin, kun Assadin hallinto on kaatunut. SNA:han kuuluvan Jaish al-Islamin on raportoitu siirtyneen Damaskoksen itäpuolelle Dumaan, jossa se oli vuosien ajan yksi vahvimmista kapinallisryhmistä.
MOAn joukot ovat vahvimmat kaupungeissa ja on selvää, että entisten turvallisuusviranomaisten lakattua toimimasta, maassa on valtatyhjiö, jota esimerkiksi ISIS voisi hyödyntää. Joidenkin tietojen mukaan maaseudulla turvallisuustilanne olisi heikompi ja joitain aseellisia yhteenottoja olisi tapahtunut.
MOAn komentaja Ahmed al-Shara’a (taistelijanimeltään Abu Muhammed al-Jolani) on kannustanut ihmisiä suojelemaan valtion instituutioita ja virkamiehiä palaamaan töihin, jotta paluu normaaliin vallankumouksen jälkeen tapahtuisi mahdollisimman pian. HTS on tuonut Idlibistä poliisijoukkoja eri puolille Syyriaa ja kertonut, että ryöstelijöitä rangaistaan. Samoin korkea-arvoisia turvallisuusviranomaisia etsitään ja heille on ainakin luvattu oikeudenmukainen oikeudenkäynti. MOA on myös tavannut paikallisia ja uskonnollisia johtajia niillä alueilla, jotka olivat koko sodan tai jo pidemmän aikaa Assadin hallinnon kontrollissa, kuten Homsin, Sweidan, Latakian ja Tartusin maakunnissa.
Kansainvälinen tunnustus?
Toinen toimivan valtion tunnusmerkki on kansainvälinen tunnustus. Syyrian sodan aikana mikään kapinallisryhmä, aseellinen tai siviilitoimijoiden luoma, ei saanut kansainvälistä tunnustusta Assadin hallinnon kustannuksella. HTS:n johtaman hyökkäyksen edetessä ja Assadin hallinnon kaaduttua HTS al-Shara’an johdolla on antanut useita kansainväliselle yleisölle suunnattuja lausuntoja. Hyökkäyksen aikana korostettiin vähemmistöjen oikeuksia ja diplomaattisten lähetystöjen koskemattomuutta. Damaskoksen valtauksen jälkeen al-Shara’a on ollut jopa sovitteleva Venäjää ja Irania, sen entisiä vihollisia, kohtaan. Syyria tarvitsee ulkomailta paitsi virallista tunnustusta, niin myös apua jälleenrakennukseen. Al-Shara’a ei halua ulkovaltojen puuttuvan Syyrian asioihin sotilaallisesti, vaan pyrkii luomaan samanlaisia diplomaattisia suhteita kuin muillakin valtioilla on.
Näin näyttää myös tapahtuvan. Arabimaat tapasivat 14.12 Jordanian Aqabassa ja ilmoittivat tukevansa rauhanomaista siirtymäkautta Syyriassa ja YK:n päätöslauselman 2254 toimeenpanoa. Turkki avasi samana päivänä suurlähetystön Damaskokseen. Yhdysvallat on ensimmäistä kertaa ollut virallisesti suoraan yhteydessä HTS:n kanssa ja YK:n erityisedustaja Geir O. Pedersen ja monia Euroopan maiden johtajia on vieraillut Damaskoksessa ja ilmoittanut suurlähetystöjen avaamisesta.
Uusia suhteita luodessaan länsimaat voisivat ehdollistaa Syyriaan kohdistettujen pakotteiden purkamisen tai HTS:n terroristilistauksen positiiviseen demokratiakehitykseen. Mitä paremmin uusi hallitus kulkisi kohti vaaleja ja syyrialaisten yhdessä luomaa perustuslakia, sitä enemmän myönnytyksiä tehtäisiin. Syyria tarvitsee kuitenkin apua nopeasti, joten kovin kauaa pakotteiden poistamista ei voida odottaa. Positiivista on, että kansainväliset toimijat ovat nopeasti ryhtyneet keskusteluihin HTS:n ja MOAn kanssa. Seuraavaksi niiden tulee varmistaa, että siviilitoimijoiden ääni kuuluu nopeasti etenevissä siirtymävaiheen uudistuksissa esimerkiksi tukemalla kansallisia ja paikallisia keskusteluja tulevasta valtiosta.
Mitä seuraavaksi?
Syyrian tulevaisuuden suuntaa ei vielä tiedetä. Turkissa toimivan siviiliopposition johtaja, kansallisen koalition presidentti Hadi al-Bahra sanoi jo 8.12, että uusi perustuslaki tulee säätää kuuden kuukauden päästä ja vaalit pitää 18 kuukauden kuluttua. Koalitio ilmoitti 16.12, että se tukee Damaskoksen väliaikaista hallitusta ja että hallituksen tulee noudattaa YK:n turvaneuvoston päätöslauselmaa 2254 uutta perustuslakia säädettäessä ja vaaleja järjestettäessä. Aikataulua tai suunnitelmaa siitä, miten nämä prosessit järjestettäisiin, ei ole kerrottu. Al-Shara’a ja HTS, jotka ovat keskeisiä toimijoita valtionmuodostuksessa, ovat autoritaarisia toimijoita eivätkä ole olleet valmiita jakamaan valtaa aiemmin Luoteis-Syyrian kapinallisalueilla. Nyt, kun jaossa on vielä enemmän valtaa kansallisella tasolla, ei ole varmaa, että ne sitoutuvat vallan jakamiseen tai että al-Shara’a hyväksyisi mahdollisen tappion tulevissa vaaleissa.
Samalla Assadin kaatuminen on mahdollisuus paremmasta huomisesta. Syyrialaiset ovat kärsineet lähes 13 vuotta kestäneen sodan ja monikymmenvuotisen Assadien autoritaarisen hallinnon aikana äärimmäisen paljon ja monet haluavat nyt jälleenrakentaa maataan. Kansainvälisen yhteisön tulisi tukea tätä prosessia.
Artikkelikuva: Syyrialaiset juhlivat Bashar al-Assadin kukistumista. Damaskos, Syyria 8.12.2024. Kuva: Mohammad Bash.