Siirtymäkauden oikeus etenee Syyriassa hitaasti ja haparoiden

Bashar al-Assadin diktatuurin kaatumisesta Syyriassa tuli kesällä kuluneeksi puolitoista vuotta. Lukemattomat syyrialaiset odottavat kuitenkin yhä tietoa yli vuosikymmenen kestäneen konfliktin aikana kadonneista läheisistään sekä sitä, että heidän katoamisistaan ja mahdollisista kuolemistaan vastuussa olevat joutuvat vastaamaan teoistaan.

Siirtymäkauden oikeudella viitataan yleisesti niihin oikeudellisiin ja yhteiskunnallisiin toimiin, joilla yhteiskunnassa käsitellään laajojen ihmisoikeusloukkausten ja sotarikosten perintöä siirryttäessä konfliktista tai diktatuurista kohti demokratiaa ja oikeusvaltiota. Sen keskeisiin tavoitteisiin kuuluvat tyypillisesti muun muassa tapahtumien ja niiden taustojen selvittäminen, rikoksista epäiltyjen saattaminen oikeudelliseen vastuuseen, valtion instituutioiden uudistaminen sekä mahdollisten hyvitysten tarjoaminen uhreille.

Presidentti Ahmad al-Sharaan maaliskuussa 2025 allekirjoittama, perustuslaillinen julistus loi siirtymäkauden oikeudelle alustavan lainsäädännöllisen perustan. Saman vuoden toukokuussa Syyriassa perustettiin presidentin asetuksella kaksi komissiota: Siirtymäkauden oikeuden kansallinen komissio (الهيئة الوطنية للعدالة الانتقالية) sekä Kadonneiden henkilöiden kansallinen komissio (الهيئة الوطنية للمفقودين).

Mandaattinsa mukaan Siirtymäkauden oikeuden komissio toimii itsenäisesti, ja sen tehtäviin kuuluu muun muassa tutkia vakavia ihmisoikeusloukkauksia, saattaa syylliset vastuuseen, kehittää uhreille suunnattuja korvausjärjestelmiä sekä osallistua kansallisen sovinnon rakentamiseen. Komission tehtävänä on myös varmistaa, etteivät vakavat ihmisoikeusrikkomukset toistu. Se voi esimerkiksi tutkia eri instituutioiden roolia tapahtumissa ja antaa suosituksia instituutioiden ja lainsäädännön uudistamiseksi.

Nimensä mukaisesti Kadonneiden henkilöiden komission tehtävänä on selvittää kadonneiden syyrialaisten kohtaloita. Lisäksi sen tehtävänä on luoda kansallinen tietokanta kadonneista ja tarjota heidän omaisilleen oikeudellista ja humanitaarista apua. Sekä YK että Euroopan unioni suhtautuivat toukokuussa 2025 myönteisesti komissioiden perustamiseen ja pitivät sitä tärkeänä askeleena kohti oikeudenmukaisempaa ja vakaampaa Syyriaa.

Oikeutta odottavien aika on pitkä

Monen syyrialaisen mielestä siirtymäkauden oikeus etenee kuitenkin auttamattoman hitaasti. Paikallisissa tiedotusvälineissä useampi syyrialainen on ilmaissut tuskastumisensa esimerkiksi siihen, että vakaviin väärinkäytöksiin syyllistyneet henkilöt, kuten Assadin tiedustelupalveluiden tai turvallisuusjoukkojen entiset virkamiehet, sekä monet muut paikallisesti tunnetut rikolliset, ovat yhä pääosin vapaalla jalalla. Bashar al-Assad itse pakeni Moskovaan, kun Hay’at Tahrir al-Shamin johtamat kapinallisjoukot lähestyivät Damaskosta joulukuussa 2024, ja on tiettävästi oleskellut Venäjällä siitä lähtien.

Myös Siirtymäkauden oikeuden komissio on saanut kritiikkiä osakseen. Abdul Basit Abdul Latifin johtamaa toimielintä on moitittu muun muassa hitaaksi ja tehottomaksi. Syria TV -kanavan haastattelussa huhtikuussa syyrialainen oikeusoppinut ja komission entinen jäsen,  Almoutassim al-Kilani, syytti komissiota tehottomuudesta ja läpinäkymättömyydestä sekä siitä, ettei se ollut osallistanut syyrialaista kansalaisyhteiskuntaa tarpeeksi työhönsä. Lähes vuosi komission perustamisen jälkeen se ei ollut saanut aikaan edes muistopäivää uhreille, al-Kilani arvosteli.

Siirtymäkauden oikeuden komissiota on kritisoitu myös uhrien ja heidän perheidensä vähäisestä osallistamisesta sen työhön. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch arvosteli jo keväällä 2025 sitä, ettei komission perustamisasetuksessa määritelty selvästi, kuinka uhrien oli käytännössä tarkoitus ottaa osaa komission toimintaan. Kansainvälisen siirtymäkauden oikeuden keskuksen mukaan siirtymäkauden oikeudessa on kyse ennen kaikkea vääryyksien uhreista, joiden “oikeuden ja ihmisarvon kansalaisina ja ihmisinä” tulee olla prosessin keskiössä.

Ensimmäinen Assadin lähipiiriin kuulunut virkamies joutui tuomiolle Syyriassa

Kesän suurimpiin uutisiin Syyriassa on kuulunut Atef Najibin oikeudenkäynti. Se käynnistyi Damaskoksessa huhtikuun lopulla. 66-vuotias Najib on entinen prikaatikenraali ja Bashar al-Assadin serkku. Hän toimi Etelä-Syyriassa sijaitsevan Deraan poliittisen tiedustelupalvelun yksikön johtajana.

Najib muistetaan ennen kaikkea hänen keskeistä roolistaan Syyrian kansannousun alkuvaiheessa: helmikuussa 2011 joukko teinipoikia raapusti Deraan kaupungissa koulunsa seinään vallankumouksellisia iskulauseita. Pojat vietiin Najibin johtaman tiedustelupalvelun päämajaan, jossa heitä kidutettiin. Kun poikien isät saapuivat vetoamaan lastensa vapauttamisen puolesta, Atef Najibin kerrotaan ivallisesti kehottaneen miehiä ”unohtamaan lapsensa” ja ”hankkimaan uusia”.

Tieto poikien kohtalosta ja Najibin käytöksestä johtivat laajoihin mielenosoituksiin Deraassa, josta ne levisivät vähitellen muualle Syyriaan. Syyrian turvallisuusjoukot pidättivät Najibin Latakian maakunnassa tammikuussa 2025.

Atef Najibin oikeudenkäynti on historiallinen, sillä kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Assadin hallinnon korkea-arvoinen virkamies on joutunut tuomioistuimen eteen Syyriassa. Toisin kuin eri Euroopan maissa aiemmin järjestetyt, Assadin hallinnon virkamiesten oikeudenkäynnit, Najibin oikeudenkäynti järjestettiin lähellä rikosten uhreja ja tapahtumapaikkoja. Uhrien omaisia oli läsnä oikeussalissa ja oikeudenkäynnin ensimmäinen istunto näytettiin suorana lähetyksenä Syyrian televisiossa.

Useampi syyrialainen lainoppinut arvosteli kuitenkin Najibin oikeudenkäynnin ajoitusta. Kritiikin kärki kohdistui siihen, ettei Syyrian olemassa oleva lainsäädäntö tunnista esimerkiksi sotarikosta tai rikosta ihmisyyttä vastaan. Se ei myöskään tunne esimiesten vastuuta erillisenä rikosoikeudellisen vastuun muotona. Asiantuntijoiden mukaan oli siten olemassa suuri vaara, etteivät Assadin diktatuurin avainhenkilöille langetettavat tuomiot vastaa Syyriassa tapahtuneiden rikosten laajuutta ja järjestelmällistä luonnetta.

Syyriassa on ollut jo pidemmän aikaa työn alla uusi, kattava siirtymäkauden oikeuden laki. Sen valmistelussa ollaan tiettävästi loppusuoralla. Uutistoimisto SANA:n kesäkuussa haastatteleman syyrialaisen tutkijan mukaan valmisteilla oleva laki sisältäisi muun muassa sotarikosten, kansanmurhan ja rikosten ihmisyyttä vastaan määritelmät. Syyrian uusi parlamentti, joka aloitti toimintansa heinäkuussa, ei ole kuitenkaan vielä hyväksynyt lakia. Najibin oikeudenkäynnissä tuomioistuin pyrki paikkaamaan kansallisen lainsäädännön puutteita vetoamalla muun muassa Geneven yleissopimuksiin ja kansainväliseen tapaoikeuteen.

Kriitikoiden mukaan oikeusprosessi aloitettiin kuitenkin ennen kuin historiallisten oikeudenkäyntien edellyttämä oikeudellinen kehys oli olemassa. Najibin oikeudenkäynnin ankarimpiin arvostelijoihin kuului tunnettu syyrialainen ihmisoikeusasianajaja Anwar al-Bunni. Hän nimitti oikeusprosessia performanssiksi, joka trivialisoi Assadin hallinnon järjestelmällisiä rikoksia. ”Näiden oikeudenkäyntien arvo riippuu pitkällä tähtäimellä siitä, luovatko ne perustan uskottavalle oikeusjärjestelmälle – vai tarjoavatko ne vain hallinnon kaatumisen jälkeisen lyhytkestoisen spektaakkelin,” kirjoitti The Syrian Observer.

Atef Najib tuomittiin kuolemaan elokuun 11. päivänä. Tuomio ei ole vielä lainvoimainen, Najib voi valittaa siitä korkeimpaan oikeuteen. Samassa yhteydessä tuomioistuin langetti kuolemantuomiot poissa olevina myös Bashar al-Assadille, hänen veljelleen Maher al-Assadille, sekä viidelle Assadin hallinnon korkea-arvoiselle virkamiehelle.

Onko oikeus sokea?

Moni syyrialainen kysyy myös, missä määrin oikeus toteutuu Syyriassa valikoivasti. Siirtymäkauden oikeuden komission mandaatti on mahdollistanut toistaiseksi vain Assadin hallinnon suorittamien rikosten tutkimisen. Syyrian konfliktin aikana vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ja mahdollisiin sotarikoksiin syyllistyivät kuitenkin sodan muutkin osapuolet – vaikkakin selvästi pienemmällä skaalalla kuin Syyrian hallinto.

Polemiikkiä herätti muun muassa päätös antaa Assadin hallinnon kaatumisen jälkeen virallinen asema Syyrian uusissa asevoimissa kiistanalaisille kapinallisjohtajille, kuten Mohammed al-Jassemille. Al-Jassem, joka tunnetaan paremmin nimellä Abu Amsha, nimitettiin helmikuussa 2025 Syyrian uusien asevoimien Haman prikaatin johtoon. Al-Jassem toimi aiemmin kapinallisryhmä Sultan Suleiman Shah -prikaatin johtajana. Se oli konfliktin aikana aktiivinen lähinnä Pohjois-Syyriassa, Afrinin seudulla. Al-Jassemin johtamia asejoukkoja syytettiin lukuisista vakavista ihmisoikeusloukkauksista ja rikollisesta toiminnasta. Yhdysvallat lisäsi al-Jassemin ja Sultan Suleiman Shah prikaatin pakotelistalleen vuonna 2023.

Maaliskuussa Al Jumhuriya -julkaisussa julkaistussa esseessään, Yassin al-Haj Saleh kritisoi sitä, miten eri tavalla hän näki Syyrian uuden hallinnon kohtelevan entisiä Assadin hallinnon jäseniä ja toisaalta islamististen kapinallisryhmien johtohahmoja. Tunnettu syyrialaisintellektuelli kirjoitti, että muun muassa kapinallisryhmä Jaysh al-Islamin entiset johtohahmot tuli myös saattaa vastuuseen teoistaan. Jaysh al-Islam on pääepäilty al-Haj Salehin vaimon, Samira al-Khalilin, ja kolmen muun tunnetun aktivistin, Razan Zeitounehin, Wael Hamadehin ja Nazem Hammadin katoamistapauksessa. Aktivistit, jotka tunnetaan myös ”Douman nelikkona”, siepattiin Jaysh al-Islamin hallitsemassa Doumassa, Damaskoksen esikaupunkialueella, joulukuussa 2013.

Al Haj Salehin mukaan Jaysh al-Islamin entisten jäsenten syytteeseen asettaminen on uuden Syyrian ja sen oikeuslaitoksen todellinen tulikoe, sillä epäillyillä on ”sama ideologia kuin Syyrian uusilla hallitsijoilla”. Entisen islamistijohtajien saattaminen oikeuden eteen osoittaisi, että oikeus voi toteutua nyky-Syyriassa ideologiasta tai vallasta riippumatta. Riippumaton oikeuslaitos oli Syyrian demokraattisen opposition keskeinen vaatimus koko Assadin hallinnon olemassaolon ajan.

Kysymyksiä oikeuden valikoivasta toteutumisesta ovat herättäneet myös kiistanalaiset ”sovittelut” tai ”järjestelyt” (تسويات), joita Syyrian hallinnon on raportoitu tehneen joidenkin Assad-hallinnon tukijoiden tai siihen läheisesti kytkeytyneiden liikemiesten kanssa. Tammikuussa Syyrian hallinnon raportoitiin esimerkiksi tehneen järjestelyn vaikutusvaltaisen liikemiehen Mohammed Hamshon kanssa. Hamsholla oli läheiset liikesuhteet Maher al-Assadiin, ja hänen on kuvattu toimineen tämän yritysten keulahahmona. Järjestelyn pelätään tarkoittavan, että Yhdysvaltojen ja EU:n pakotelistoilla oleva Hamsho välttyy rikosoikeudelliselta vastuulta. Uutinen Assadin kauden liikemiehen aseman palauttamisesta herätti runsaasti kritiikkiä Syyriassa.

Syyrian hallinnolla on edessään raskas ponnistus

Suomesta käsin on hankala arvioida, onko kaikki Syyrian nykyhallintoon kohdistettu kritiikki perusteltua tai kohtuullista. Ainakin on todettava, ettei Syyrian johdolla ole käsissään helppo tehtävä: maan kansantalous kutistui sodan aikana yli 50 prosenttia ja jälleenrakennuksen arvioidaan maksavan yli 200  miljardia dollaria. Yli 90 prosenttia syyrialaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Maalla ei ole varaa uudelleenrakentaa maan tasalle pommitettuja kyliä ja kaupunkeja, jotta sadat tuhannet, yhä pakolaisleireissä asuvat syyrialaiset voisivat palata koteihinsa ꟷ saati sitten maksaa korvauksia vääryyksien uhreille.

Syyriassa sekä rikosten tekijöiden että niiden uhrien määrä on lisäksi valtava. Kolmetoista vuotta kestäneen sodan ja yli viisi vuosikymmentä vallassa olleen diktatuurin jäljiltä yksistään kadonneiden ihmisten määrä liikkuu sadoissa tuhansissa. Demokraattisen ja kansalaisten perusoikeuksia kunnioittavan oikeusvaltion rakentaminen läpeensä korruptoituneen diktatuurin raunioille ei myöskään tapahdu käden käänteessä.

Vaarana on kuitenkin, että, jos syyrialaiset eivät luota viranomaisten ja oikeuslaitoksen kykyyn saattaa väärintekijät vastuuseen, yhä useampi ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja ryhtyy kostamaan itse kokemansa tai läheisiinsä kohdistuneet vääryydet. Tätä tapahtuu tiettävästi jo säännöllisin väliajoin etenkin Homsin ja Haman maakunnissa. Tutkija Charles Listerin mukaan siirtymäkauden oikeuteen liittyvät jännitteet ovat viime aikoina johtaneet enenevässä määrin omankädenoikeuden harjoittamiseen muun muassa salamurhien muodossa.

 

Artikkelikuva: Nainen maalaa graffitia Assadin hallinnon kaatumisen muistoksi. Graffitissa lukee vapaasti käännettynä ”Tämä on Aleppo, marttyyrien kaupunki, ja se nousee jälleen nuorisonsa päättäväisyyden voimalla”. Aleppo 2025. Kuva: Mohammad Bash.

Saana-Maria Jokinen, 20 elokuuta 2026

ihmisoikeudet, oikeusprosessi, Syyria, Syyrian sisällissota, Syyrian sota

---