Irakin näyttävä korruptionvastainen kampanja ei ulotu vallan ytimeen

Irakissa käynnistyi kesäkuun lopulla näyttävä korruptionvastainen kampanja, jonka seurauksena pidätettiin kymmeniä poliitikkoja ja virkamiehiä. Kampanja on ollut Irakissa kesän suurimpia puheenaiheita, vaikka siitä ei ole uutisoitu Suomen mediassa. Se on saanut paljon myönteistä huomiota, eikä syyttä. Irakissa korruptio on valtava ongelma, joka näkyy ihmisten arjessa ja on evännyt valtiolta käsittämättömiä summia.

Suurin ongelma on kuitenkin juuri siellä, mihin kampanja ei ulotu. Irakissa korruptio ei ole ensisijaisesti osa yksittäisten virkamiesten, kansanedustajien tai liikemiesten toimintaa vaan se on osa poliittista järjestelmää, jossa puolueet, poliittiset verkostot ja aseelliset ryhmät hallitsevat valtion resursseja. On kyseenalaista, ulottuuko kampanja näihin vallan rakenteisiin, jotka mahdollistavat korruption.

Korruptionvastainen operaatio alkoi yllättäen ja kasvoi nopeasti

Varhain aamulla 28. kesäkuuta Irakissa käynnistyi yllättäen korruptionvastainen operaatio. Pääministeri Ali al-Zaidin määräyksestä eri turvallisuusjoukot jalkautuivat eri puolille Bagdadia ja ryhtyivät pidättämään korruptiosta epäiltyjä poliitikkoja ja virkamiehiä. Ensimmäisenä päivänä pidätettiin 47 henkilöä.

Pidätettyjen joukossa oli nykyisiä ja entisiä kansanedustajia sekä korkeissa vastuutehtävissä toimineita henkilöitä. Mukana oli myös ihmisiä, jotka olivat vuosien ajan esiintyneet korruption äänekkäinä vastustajina ja vaatineet syyllisten saattamista oikeuden eteen.

Seuraavina päivinä operaatio laajeni muihin kaupunkeihin, ja uutisissa alettiin puhua huomattavasti pidemmästä nimilistasta. Arviot listalla olevien määrästä ovat vaihdelleet noin 120 henkilöstä useisiin satoihin.

Operaation taustalla oli jo aiemmin pidätetty Adnan al-Jumaili, entinen öljyministeriön korkea virkamies. Hänen kotoaan ja hänen lähipiirilleen kuuluvista muista kiinteistöistä kerrottiin löytyneen kymmeniä miljoonia dollareita käteisenä sekä kultaa ja muuta arvo-omaisuutta. Kuulusteluissa al-Jumailin kerrotaan nimenneen suuren joukon vaikutusvaltaisissa asemissa olevia tai olleita henkilöitä, jotka olivat hänen mukaansa osallistuneet eri tavoin korruptioon.

Kun korruption vastustajat löytyvät pidätettyjen joukosta

Operaation yhteydessä on kerrottu pidätettyjen kodeista takavarikoiduista suurista käteissummista eri valuutoissa, kultaharkoista ja muusta arvo-omaisuudesta.

Huomiota ovat herättäneet erityisesti tapaukset, joissa pidätetty henkilö on rakentanut poliittista profiiliaan korruptionvastaisen työn varaan. Ibrahim al-Sumaidaie, entisen pääministerin Mohammed Shia al-Sudanin neuvonantaja, oli esiintynyt televisiohaastatteluissa itsevarmana ja todennut useasti “olen puhtain poliittinen käsi Ali ibn Abi Talibin jälkeen”. Ali ibn Abi Talib oli neljäs kalifi ja shiiamuslimien ensimmäinen imaami. Ibrahim al-Sumaidaie oli myös julkisesti haastanut viranomaiset tutkimaan, löytyisikö hänestä pienintäkään vihjettä korruptiosta. Hänenluotaan löytyi pidätyksen yhteydessä miljoonia dollareita käteistä.

Kansanedustaja Alia Nassif oli puolestaan vaalitilaisuudessa uhmannut korruptoituneita poliitikkoja ja sanonut näiden joutuvan vielä ”pakenemaan ikkunoista”. Hänen luotaan löytyi yli 15 miljoonaa dollaria sekä kultaa.

Myös parlamentin korruptionvastaisen valiokunnan puheenjohtaja Ziad al-Janabi oli tullut tunnetuksi kovista puheistaan. Hän oli vaatinut kovaan ääneen parlamentissa korruptioon puuttumista ilman kompromisseja. Hänkin kuului pidätettyjen joukkoon.

Entisen veroviraston johtajan Osama Hussamin ja hänen vaimonsa nimissä kerrotaan puolestaan olleen yhteensä 22 asuntoa Irakissa ja Turkissa.

Yksi dramaattisimmista tapauksista oli Ali al-Bahadlin, öljyministeriön korkean virkamiehen luona tehty kotietsintä. Hänen luotaan löytyi seiniin piilotettuja rahakätköjä: neljä miljardia dinaaria sekä 11 miljoonaa dollaria käteisenä. Myös entisen Salah ad-Dinin maakunnan kuvernöörin tapauksessa osa rahoista oli kertomusten mukaan kätketty säkkeihin ja haudattu pihalle useiden metrien syvyyteen. Löydettyjen rahojen määrä oli niin suuri, ettei niitä varten varattu minibussi riittänyt kuljettamaan niitä, vaan paikalle jouduttiin tilaamaan suurempi auto.

Irakissa korruptio on paljon enemmän kuin lahjontaa tai aseman väärinkäyttö

Irak on vuoden 2003 Baath-hallinnon kaatumisen jälkeen sijoittunut toistuvasti maailman korruptoituneimpien maiden joukkoon. Transparency Internationalin korruptioindeksissä Irak on vuodesta toiseen sijoittunut heikosti.

Pelkkä sana korruptio ei kuitenkaan riitä kuvaamaan sitä, mistä on kyse. Korkeassa asemassa oleva valtion hankinnoista vastaava virkamies voi esimerkiksi ohjata julkisia hankintoja yritykselle, joka kytkeytyy häneen itseensä tai hänen lähipiiriinsä. Virkoja ja nimityksiä voidaan ostaa käteisellä, sopimuksia jakaa poliittisten puolueiden kesken ja valtion varoja siirtää yritysten, välikäsien ja poliittisten verkostojen kautta yksityisiin käsiin.

Lisäksi Irakin valtion varoista on vuosien aikana kadonnut valtavia summia. Joidenkin arvioiden mukaan vuoden 2003 jälkeen on kadonnut satoja miljardeja dollareita.

Siksi Irakissa ei aina puhuta pelkästä korruptiosta, vaan suoranaisesta varkaudesta. Tunnetuin esimerkki on niin sanottu ”vuosisadan varkaus”, jossa veroviranomaisten tileiltä katosi yli 2,5 miljardia dollaria. Tapauksen tunnetuimmaksi nimeksi nousi liikemies Nour Zuhair.

Vuosisadan varkaus on selkeä kuvaus siitä, kuinka Irakin valtio on toiminut viimeisen 20 vuoden aikana. Vuosien varrella arvellaan satojen miljardien dollareiden kadonneen jäljettömiin. Valtavia summia voidaan siirtää valtion ulottuvilta tavalla, jota valtion omat instituutiot eivät kykene estämään. Vielä suurempi osa varoista on saattanut kulkea näennäisesti laillisten hankintojen ja sopimusten kautta.

Öljyrahaa riittää, mutta valtion palvelut eivät toimi

Irak on varakas maa. Sen öljyvarat ovat valtavat ja valtion kassaan on vuosien aikana virrannut jättimäisiä summia. Silti köyhyys, työttömyys, sähkökatkot, heikot julkiset palvelut ja infrastruktuurin rapistuminen ovat maan asukkaille osa arkea.

Samaan aikaan maahan on syntynyt uusi poliittinen ja taloudellinen eliitti, jonka vauraus on kasvanut räjähdysmäisesti. Monien miljonäärien ja miljardöörien taustalta löytyy yhteys puolueisiin, ministeriöihin, julkisiin sopimuksiin, öljyyn, tulliin tai rajanylityspaikkoihin.

Myös pääministeri Ali al-Zaidin oma rikastuminen herättää kysymyksiä. Hän on nuori, nelikymppinen liikemies, joka rikastui nopeasti ja omistaa muun muassa pankin. Vaikka hänen ei todettaisi osallistuneen korruptioon, hänen vaurastumisensa on tapahtunut järjestelmässä, jossa poliittinen valta ja taloudelliset verkostot kietoutuvat tiiviisti yhteen.

Miksi Zaidi käynnisti kampanjan juuri nyt?

Pääministeri Ali al-Zaidin korruptionvastaiselle kampanjalle on useita toisiinsa liittyviä syitä.

Korruptio on Irakissa niin laajaa ja ilmeistä, että se koskee käytännössä kaikkia valtion sektoreita. Sen vaikutukset näkyvät päivittäin asukkaiden arjessa eri muodoissa, siksi viha kohdistuu koko valtajärjestelmään, joten poliittisen johdon on vaikea sivuuttaa sitä.

Tässä tilanteessa Zaidin piti tehdä jotakin näkyvää. Hänen oma poliittinen asemansa on ollut alusta lähtien heikko. Shiialainen liittouma nosti hänet pääministeriksi pitkän väännön jälkeen, kun osapuolet eivät hyväksyneet toistensa varsinaisia ehdokkaita. Zaidilla ei siis ole takanaan omaa vahvaa poliittista liikettä. Korruptionvastainen kampanja tarjoaa hänelle mahdollisuuden kalastella suosiota kansalaisten keskuudessa ja vahvistaa asemaansa.

Kampanjalla on todennäköisesti merkitystä myös Irakin sisäisessä valtakamppailussa. Zaidin katsotaan olevan lähellä Nouri al-Malikin leiriä, kun taas entinen pääministeri Mohammed Shia al-Sudani on ollut Malikin keskeinen kilpailija samssa liittoumassaan. Monet pidätetyistä ovat olleet yhteydessä Sudanin poliittiseen leiriin. Korruptionvastainen toiminta siis parantaa Zaidin poliittista asemaa heikentämällä al-Sudanin asemaa.

Yhdysvaltoja kiinnostaa ennen kaikkea se, minne Irakin rahat päätyvät

Kampanjan taustalla on myös Irakin suhde Yhdysvaltoihin. Washington on viime vuosina painostanut Irakia rajoittamaan Iran-mielisten aseellisten joukkojen toimintaa ja estämään rahan valumista Iraniin.

Yhdysvaltojen näkökulmasta Irakin korruption ongelma ei ole ensisijaisesti se, että irakilaiset kärsivät puutteellisista julkisista palveluista, työttömyydestä ja toimimattomasta infrastruktuurista. Washingtonia kiinnostaa lähinnä se, päätyykö korruption, öljykaupan ja salakuljetusverkostojen kautta liikkuvaa rahaa Iraniin tai Iranin tukemille aseellisille ryhmille.

Yhdysvallat asetti toukokuussa pakotteita Irakin öljyministeriön varaministerille Ali Maarij al-Bahadlylle. Pakotteiden perusteluissa häntä syytettiin muun muassa siitä, että hän oli käyttänyt asemaansa öljyn ohjaamiseen Iranin ja Iranin tukemien ryhmien hyväksi sekä mahdollistanut iranilaisen öljyn myymisen irakilaisena öljynä väärien asiakirjojen avulla.

Yhdysvalloilla on Irakin painostukseen poikkeuksellisen tehokas väline: Irakin dollarijärjestelmä. Vuoden 2003 miehityksen jälkeen Irakin öljytulojen dollarivirrat ovat kulkeneet New Yorkin keskuspankin kautta. Kyse on Irakin omista varoista, mutta järjestelmä antaa Yhdysvalloille huomattavaa vaikutusvaltaa siihen, miten dollarit liikkuvat Irakiin ja sieltä eteenpäin.

Irakin korruptionvastainen taistelu ei siis ole vain sisäpoliittinen kysymys. Se kytkeytyy myös Irakin asemaan Yhdysvaltojen ja Iranin välisessä valtakamppailussa.

Voiko kampanjan ulottua vallan ytimeen?

Zaidin kampanja on saanut kiitosta ja tukea yli puoluerajojen. Monen irakilaisen reaktio on ymmärrettävästi ollut myönteinen. Korruptiosta epäiltyjen ihmisten pidättäminen näyttää juuri siltä, mitä kansalaiset ovat pitkään vaatineet.

Kampanjan rajat ovat kuitenkin tulleet nopeasti vastaan. Pidätetyt ovat ennen kaikkea kolmannen ja neljännen portaan toimijoita: kansanedustajia, virkamiehiä ja neuvonantajia. He voivat olla vaikutusvaltaisia ja korruptoituneita, mutta he eivät ole Irakin poliittisen järjestelmän todellisia pelureita. Kansanedustajat ja korkeat virkamiehet toimivat usein lähinnä puolueensa johdon ohjeistuksen mukaisesti.

Todellinen valta on puolueiden, poliittisten liikkeiden, aseellisten ryhmien ja niiden johtajien käsissä. Näiden verkostojen kautta hallitaan käytännössä ministeriöitä, maakuntia, öljysektoria ja turvallisuusrakenteita. Jos kampanja ei ulotu näihin verkostoihin, se antaa helposti kuvan, että Irakin korruptio olisi joidenkin kansanedustajien tai virkamiesten syytä. Todellisuudessa nämä ovat vain osa paljon laajempaa järjestelmää.

Jos kampanja ei ylety todellisiin tekijöihin, se jää hyvin laimeaksi. Tästä syystä moni irakilainen suhtautuu kampanjaan myös epäilevästi: miksi se ei kohdistu henkilöihin, joiden ympärille koko järjestelmä on rakennettu? Pienempien toimijoiden uhraaminen voi jopa vahvistaa järjestelmän todellisten vallankäyttäjien asemaa. He voivat esiintyä korruption vastustajina samalla, kun heidän oma valtansa ja verkostonsa jäävät koskemattomiksi.

Kurdistan paljastaa korruption vastaisen kampanjan rajat

Kampanjan rajallisuus näkyy ehkä selvimmin Irakin Kurdistanin alueen ja kurdipuolueiden kohdalla. Se ei ole ulottunut niihin.

Tämä ei johdu siitä, että korruptio olisi Kurdistanissa vähäisempää. Päinvastoin Kurdistanin alueen poliittiseen järjestelmään liittyvistä korruptio-ongelmista on puhuttu vuosikymmenten ajan. Zaidi kuitenkin tässä tilanteessa tarvitsisi hyviä suhteita kurdipuolueisiin, ja siksi ne ovat jääneet hänen kampanjansa ulkopuolelle.

Suleimaniassa aktivistit yrittivät järjestää mielenosoituksen, jossa vaadittiin kampanjan laajentamista myös Kurdistanin alueelle ja sen kohdistamista todellisiin vallanpitäjiin. Paikalliset viranomaiset estivät mielenosoituksen ja pidättivät sen pääjärjestäjän.

Tämä ristiriita on olennainen. Eri puolueet ja niiden johtajat voivat tukea Zaidin korruptionvastaista kampanjaa silloin, kun se kohdistuu muihin. Heidän suhtautumisensa on aivan toista silloin, kun korruptionvastainen toiminta uhkaa ulottua heidän omiin verkostoihinsa.

Voiko Irakin poliittinen järjestelmä uudistaa itseään?

Korruption kitkeminen kokonaan nykyjärjestelmässä on lähes mahdotonta.

Kun Irakissa raha ja poliittinen valta ovat tiiviisti kytkeytyneet toisiinsa, poliittinen valta-asema tarjoaa samalla mahdollisuuksia taloudelliseen hyötyyn.

Zaidin kampanja on silti merkittävä. Se kertoo siitä, kuinka laajaksi ongelma on kasvanut ja kuinka voimakkaasti irakilaiset vaativat siihen puuttumista. Kampanjan todellinen merkitys riippuu kuitenkin siitä, kuinka pitkälle se etenee.

Jos se pysähtyy kansanedustajiin, virkamiehiin ja muihin järjestelmän alempien portaiden toimijoihin, kyse on ennen kaikkea näyttävästä puhdistuksesta. Jos se ulottuu myös niihin puolueisiin ja poliittisiin verkostoihin, jotka kontrolloivat valtion resursseja, kyse voisi olla  muutoksesta.

Irakissa toistettu sanonta ”ei-korruptoitunut ei mahdu joukkoon” on kärjistys, mutta se kuvaa järjestelmän logiikkaa. Ylhäältä tuleva kampanja ei yksin riitä, jos vallan rakenteet säilyvät ennallaan.

Siksi Irakin korruptionvastaisen kampanjan tärkein kysymys ei lopulta ole se, kuinka monta ihmistä pidätetään. Olennaisempaa on, ulottuuko kampanja niihin vallan rakenteisiin, jotka tekevät korruptiosta mahdollista.

 

Artikkelikuva:  Rahanvaihtaja Erbilin (Hawler) keskustassa 2022. Kuva: Matyas Rehak.

Binar Mustafa, 1 syyskuuta 2026

Irak, korruptio

---