Vuosi ilman Assadia: juhlan ja epävarmuuden välissä

8. joulukuuta 2025 tuli kuluneeksi vuosi Assadin hallinnon kaatumisesta. Damaskoksen kadut täyttyivät juhlivista ihmisistä, ja ilmassa oli lähes käsinkosketeltavaa riemua. Harvoin olen saanut niin yksimielisiä vastauksia kysymykseen ”Miltä sinusta tuntuu tänään?” kuin tuona päivänä.

 

”Olemme niin, niin onnellisia” oli ylivoimaisesti tavallisin vastaus. En muista kuulleeni ainoatakaan poikkeusta, vaikka on selvää, etteivät toisin ajattelevat hakeutuneet väkijoukkoon sinä päivänä.

Juhlat olivat poikkeukselliset. Väliaikaisen presidentin Ahmad al Sharaan kasvot katsoivat suurilta näytöiltä eri puolilla kaupunkia, ja Umayyad-aukiolla laskuvarjohyppääjät liitelivät Syyrian, Palestiinan ja Libanonin liput mukanaan. Näky oli vaikuttava ja mieleenpainuva.

 

Kun itsevaltainen hallinto kaatuu, juhlat alkavat usein nopeasti. Vaikeampi kysymys koskee kuitenkin tulevaa. Syyrian kohdalla asiantuntijatkin myöntävät, että maan suuntaa on vaikea arvioida. Monet suhtautuvat uusiin johtajiin epäluuloisesti, etenkin siksi, että Hayat Tahrir al-Sham (HTS) on keskeisessä asemassa uudessa valtarakenteessa.

Väliaikaishallitus nousi valtaan maaliskuussa 2025 HTS:n entisen johtajan Ahmad al Sharaan johdolla. Sen tehtävänä on ohjata maata siirtymäkauden ajan vuoteen 2030 saakka. Edistystä on tapahtunut esimerkiksi talouspakotteiden lieventämisessä ja diplomaattisuhteiden palauttamisessa, mutta tavallisen ihmisen arjessa muutokset näkyvät heikosti. Arviolta yhdeksän kymmenestä syyrialaisesta elää edelleen köyhyysrajan alapuolella.

Julkinen juhlatunnelma heijasti helpotusta ja iloa, mutta vähemmistöyhteisöissä mieliala oli toisenlainen. Pelko kumpuaa ennen kaikkea HTS:n väkivaltaisesta menneisyydestä suhteessa näihin ryhmiin. Huolta ovat lisänneet vuoden 2025 aikana jatkuneet vakavat väkivallanteot ja siviiliuhrit, joihin on liitetty myös nykyhallintoon kytkeytyviä joukkoja.

Syyrian nuoret: eriarvoisuus, koulutuksen kriisi ja aivovuoto

Eräänä arki-iltapäivänä tapasimme ystäväni kanssa kaksi syyrialaista yliopisto-opiskelijaa vanhassa kahvilassa Damaskoksen keskustassa. Kahvila sijaitsee perinteisessä sisäpihassa, joita pidetään Damaskokselle tyypillisinä.

Uusien tuttaviemme elämä muistuttaa monin tavoin omaamme. He opiskelevat, harrastavat liikuntaa, järjestävät vaelluksia ja elävät näennäisesti tavallista nuoren arkea. He kertovat, että avoin puhe politiikasta tuntuu vapauttavalta, ja muistelevat puoliksi nauraen, kuinka tarkoin heidän elämäänsä aiemmin valvottiin Assadin hallinnon aikana. Me pohjoiseurooppalaiset kuuntelemme hämmästyneinä, kuinka luontevasti he käsittelevät vaikeitakin aiheita. Heidän asenteessaan on ripaus keveyttä. Elämä jatkuu, eikä menneeseen voi jäädä kiinni.

Yksi heistä opiskelee arkkitehtuuria. Hän tietää, että maassa tarvitaan kipeästi arkkitehtejä, mutta haaveilee silti lähdöstä ulkomaille. Moni ajattelee samoin. Paikallisen median, Hashtag Syrian, vuonna 2025 tekemän kyselyn mukaan lähes 30 prosenttia nuorista harkitsisi muuttoa pois maasta, jos siihen tarjoutuisi mahdollisuus. Syynä ovat heikot toimeentulo- ja uranäkymät. Ilmiö kiihdyttää aivovuotoa, jota pidetään merkittävänä esteenä maan kehitykselle.

Tällainen arkinen elämä jää harvoin kansainvälisen uutisoinnin kohteeksi. On kuitenkin muistettava, että vain harvalla on siihen mahdollisuus. UNICEFn tuoreen arvion mukaan lähes puolet Syyrian kouluikäisistä lapsista ei käy koulua köyhyyden, tuhoutuneiden koulurakennusten ja pakolaisuuden vuoksi.

Useiden kuppien teetä ja vaellusharrastusta koskevien innostuneiden keskustelujen jälkeen palaamme majapaikkaamme. On lähes keskiyö, kun ohitamme rakennustyömaan. Osa työntekijöistä näyttää hädin tuskin teini-ikäisiltä, mutta he tekevät raskasta työtä keskellä yötä. Vastakohta äsken tapaamiimme yliopisto-opiskelijoihin on pysäyttävä. Se paljastaa, kuinka syvä luokkaero jakaa kansaa sukupolvesta toiseen.

Jälleenrakennus ja paluu kotiin

Jopa pahoin tuhoutuneilla alueilla ihmiset ovat alkaneet palaamaan koteihinsa. Paluu on vaarallinen, mutta vaihtoehtoja ei juuri ole.

 

Kävellessämme pääasiassa palestiinalaisvaltaisella Yarmoukin alueella, joka on yksi pahiten kärsineistä kaupunginosista, näemme talon, jonka seinät on peitetty värikkäillä laatoilla. Omistaja kertoo, että ne ovat jäänteitä perheen mosaiikkitehtaasta, joka tuhoutui sodassa. Pihalla on koristeita täynnä oleva puutarha. Paikka on kaunis, mutta se kertoo hiljaa siitä, että palaajat joutuvat useimmiten rakentamaan kotinsa uudelleen omin voimin. Se on raskas taakka, johon harvalla on varaa,

 

Yhtenäinen kansallinen jälleenrakennussuunnitelma puuttuu edelleen. Maailmanpankki arvioi kustannusten nousevan 216 miljardiin Yhdysvaltain dollariin. Summa on maalle ylivoimainen. The Syrian Observer kertoo, että joillakin alueilla on pienimuotoista sodassa raunioituneiden rakennusten raivaus- ja kierrätystoimintaa. Asiantuntijoiden mukaan kuitenkin ilman selkeää kansallista suunnitelmaa toimilla ei luultavasti saavuteta mitään pysyvää.

Jälleenrakennus nojaa pitkälti vapaaehtoisiin hankkeisiin. Tavalliset ihmiset kokoontuvat korjaamaan sitä, minkä sota on rikkonut. Hankkeet ovat usein huonosti koordinoituja ja rahoitettuja, mutta ne osoittavat ihmisten päättäväisyyttä ja vahvaa tahtoa rakentaa maa uudelleen todistaen syyrialaisten äärimmäisen sinnikkyyden, jonka ylitystä he ovat kyllästyneitä kuulemaan ellei se muutu toimeentuloksi ja leiväksi pöytään.

 

Sekä maan sisäiset pakolaiset että ulkomaille paenneet ovat alkaneet vähitellen palata, jotkut vapaaehtoisemmin kuin toiset. Assadin kaatumisen jälkeen Euroopan maat antoivat ristiriitaisia lausuntoja syyrialaisten turvapaikanhakijoiden asemasta. Turvapaikkahakemusprosesseja keskeytettiin ja hakemuksia arvioitiin uudelleen, samalla kun paluuta rohkaistiin tai jopa vaadittiin. Epävarmuus lisäsi pelkoa Euroopassa asuvien syyrialaisten keskuudessa. Moni jäi välitilaan. Vierailu kotimaassa monien vuosien jälkeen saattoi vaarantaa oikeuden palata Eurooppaan. Ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet käytäntöjä ankarasti ja pitäneet niitä epäinhimillisinä.

54-vuotias Mohammad pakeni Assadin hallintoa vuonna 2017 ja on asunut viimeiset kuusi vuotta Saksassa kahden tyttärensä kanssa. Hän on niiden joukossa, joita saattaa uhkaa palautus Syyriaan, mikä aiheuttaa hänessä syvää huolta.

Hän kertoo, etteivät Syyrian kadut sovellu pyörätuolia käyttäville ja että hänen tyttärensä eivät käytä huivia, mikä voi vaikeuttaa heidän asemaansa uuden hallinnon alla. Pitkäaikaissairaana hän on huolissaan lääkkeidensä saatavuudesta ja hinnasta. Pitkän sopeutumisen jälkeen hän ja hänen tyttärensä ovat vihdoin rakentaneet uuden elämän Saksassa, ja kokevat, että paluu Syyriaan ei ole enää mahdollinen vaihtoehto. Näin tuntevat monet, jotka ovat joutuneet rakentamaan elämänsä uudelleen. Lisäksi monilla ei ole mitään, mihin palata – ei kotia, ei työtä eikä sosiaalista tukiverkostoa. Mitä hyötyä heidän lähettämisestään takaisin tällaisiin olosuhteisiin olisi?

Vähemmistöt vallanvaihdoksen jälkeen

Assadin aikana vähemmistöt tiesivät suurin piirtein, mitä odottaa ja ennakoitavuus toi turvaa. Nyt moni kokee sen kadonneen.

Ahmad al Sharaa on luvannut vastustavansa sektarianismia ja koota osallistavan hallituksen, minkä hän on ainakin näennäisesti yrittänyt tehdä. Nykyisen hallituksen 23 ministeristä neljä edustaa keskeisimpiä vähemmistöryhmiä: kristittyjä, druuseja, kurdeja ja alaviitteja. On vielä epäselvää, muuttuuko tämä symbolinen edustus todelliseksi vähemmistöyhteisöjen suojaksi ja vaikutusvallaksi.

Kuluneen vuoden aikana vähemmistöt ovat kohdanneet vakavia uhkia. Suwaydan maakunnassa druusialueilla on ollut väkivaltaisia yhteenottoja, laittomia teloituksia ja hyökkäyksiä kyliin. Rannikkoalueilla alaviittiyhteisöt ovat joutuneet kostotoimien kohteiksi. Niihin on liittynyt joukkomurhia, katoamisia ja ihmisten leimaamista entisen hallinnon tukijoiksi. Kristittyihin kohdistuneet laajat hyökkäykset ovat olleet harvinaisempia, mutta Damaskoksessa tehty tuhoisa kirkkoisku sekä uskonnollisiin kohteisiin kohdistunut häirintä ja vandalismi ovat olleet symbolisesti raskaita.

Monille vähemmistöille ratkaisevaa ei ole ollut hallituksen virallinen puhe osallistavuudesta, vaan todellinen kyky taata turvallisuus, valvoa lain toteutumista ja estää aseellisia ryhmiä toimimasta ilman seuraamuksia.

Väkivalta on ajanut uusia ihmisiä maan sisäisiksi pakolaisiksi ja. Osa heistä oli jo kerran palannut kotiin suurten taistelujen päätyttyä, mutta joutui pakenemaan uudelleen uusien hyökkäysten ja kostojen vuoksi.

Jatkuva väkivalta vähemmistöjä kohtaan on ajanut ihmisiä uudelleen pakolaisiksi sekä maan sisällä että sen rajojen ulkopuolelle. Monet paenneet olivat jo palanneet kotiin pahimpien taistelujen päätyttyä, mutta joutuivat jälleen pakolaisiksi uusien hyökkäysten, kostoiskujen tai vähemmistöidentiteettiin liittyvän uhan takia.

Olisi yksioikoista väittää, että vähemmistöjen asema olisi ollut parempi Assadin hallinnon alla, sillä Assadin suhde vähemmistöihin ei ollut yhdenmukainen tai hyväntahtoinen. Silti uusi vallanjako herättää vakavia kysymyksiä tulevaisuudesta, erityisesti vähemmistöjen turvallisuuden kannalta.

Loppupohdintaa

Iltapäivällä soitamme ystävällemme ja kysymme, missä hän on. Hän kertoo palaavansa aukiolle. Kysymme leikillämme, eikö kyseessä ole jo neljäs kerta samana päivänä. Hän vastaa, että tunnelma vetää puoleensa ja kehottaa meitäkin tulemaan. Hän oli oikeassa. Palasimme kolme kertaa, ja joka kerta Umayyad-aukion väkijoukko oli entistä äänekkäämpi ja suurempi.

 

Tunsin olevani etuoikeutettu saadessani olla mukana juhlimassa samalla, kun monella syyrialaisella ei ollut siihen mahdollisuutta. Esimeriksi niillä, jotka elävät ulkomailla epäselvässä oikeudellisessa limbossa. Syyrialaisten kohtaamat vääryydet eivät ole kadonneet, mutta oli helpottavaa nähdä, kuinka paljon iloa päivä toi niille, jotka saivat olla paikalla.

On naiivia odottaa, että itsevaltaisen hallinnon kaatuminen poistaisi hetkessä sodan runteleman maan ongelmat. Haasteita, kuten syvään juurtunutta köyhyyttä, riittää. Silti moni on päättänyt asettaa toivonsa uusiin vallanpitäjiin. Ei siksi, että vaihtoehto olisi ihanteellinen, vaan koska muut vaihtoehdot ovat pelottavampia. Ilman keskitettyä valtaa pirstaleinen Syyria voi ajautua jatkuvaan levottomuuteen, jossa aseelliset ryhmät kilpailevat alueiden hallinnasta ja ulkovallat tukevat omia liittolaisiaan. Sodan uuvuttama kansa haluaa välttää tällaisen kehityksen.

Emmy Snickarsilla on tutkinto kansainvälisistä suhteista ja kehityksestä, ja hän keskittyy itäiseen Välimereen, jossa hän on työskennellyt useita vuosia voittoa tavoittelemattomilla organisaatioilla ja mediasektorilla. Hän asuu tällä hetkellä Beirutissa.

 

Artikkelikuva: Tuhannet ihmiset juhlivat Syyrian vapautumista 10.1.2025. Kuva: Mohammad Bash.

Emmy Snickars, 24 maaliskuuta 2026

pakolaisuus, Syyria, Syyrian sisällissota, Syyrian sota

---