Miten opposition äänet muokkaavat Iranin tulevaisuutta? – kaikuja sodan keskeltä

Vuodenvaihteen 2026 mielenosoitukset Iranissa olivat lähihistorian laajimmat ja verisimmät. Kuolonuhrien ja vangittujen määrästä kiistellään, koska riippumatonta tietoa ei ole. Iranilaisten suhtautumista omaan hallintoonsa sen sijaan on tutkittu. Laajoja kyselytutkimuksia toteuttaneen Gamaan-tutkimuskeskuksen mukaan vain 11 % iranilaisista kannattaa islamilaista vallankumousta noin 70 % väestöstä vastustaa sekä uskonnollista että sotilaallista hallintoa. Valtaosa vastanneista kannattaa demokraattista mallia, vaikka autoritaariset hallintotavat saavat myös kannatusta. Tulokset ovat merkittäviä, sillä aiemmin tiedot hallinnon kannatuksesta ja vastustuksesta ovat olleet vain arvioita.

Tämä teksti julkaistaan tilanteessa, jossa Iranin islamilaisen tasavallan pitkäaikainen johtaja Ali Khamenei (1939–2026) on kuollut Yhdysvaltojen ja Israelin iskussa 28.2.2026. Tulevan kehityksen suunta on arvaamaton.

Haluan kuitenkin palata ajassa hieman taaksepäin, sillä Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäyksen jälkeinen tulevaisuus rakentuu sotaa edeltävän tilanteen varaan. Iranissa oli joulukuussa ja tammikuussa  ennennäkemätön protestiaalto. Iranissa protestit tunnetaan persialaisen kalenterin mukaan Dey-kuun mielenosoituksina. Maan valuutan, rialin, arvon jyrkkä heikkeneminen ja siitä seuranneet kaupankäynnin vaikeudet laukaisivat protestit, mutta taustalla oli paljon muitakin syitä, kuten pitkään jatkunut syvä tyytymättömyys hallintoon. Protestit tukahdutettiin väkivalloin ja kuolonuhrien määrästä liikkuu erilaisia arvioita. Hallinto puhuu noin 3000 kuolleesta, mutta ulkomaiset ihmisoikeusjärjestöt ovat viitanneet jopa 36 000 kuolleeseen. Katkonaisen tietoliikenteen ja riippumattoman tutkimuksen puutteen vuoksi lukuja on mahdoton varmistaa. Joka tapauksessa tämä ei ole ainut kerta, kun hallinto on tukahduttanut protesteja väkivalloin.

Dey-kuun mielenosoitukset synnyttivät kuitenkin uudenlaista vastarintaa, jota kommentoivat monet tekijät myös maan rajojen ulkopuolelta, mm. kruununprinssi Reza Pahlavi ja Yhdysvallat monin eri tavoin. Myös Israelin turvallisuuspalvelu Mossadin sekaantumisesta liikkui huhuja. Hallinto tukahdutti protestit, minkä lisäksi se vangitsi tuhansia vastustajia. Myös maltillisia oppositiopoliitikkoja ja monia muita aktivisteja vangittiin. Vuoden 2023 rauhan nobelisti Narges Mohammadi tuomittiin uuteen, seitsemän ja puolen vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen. Myös vangittujen pakotetuista tunnustuksista raportoitiin. Kapea poliittisen opposition kenttä, joka Iranissa vielä oli aktiivinen, kapeni entisestään.

Dey-kuun mielenosoitukset tapahtuivat tilanteessa, jossa islamilaisen tasavallan kannatus on hyvin alhaalla. Muutama vuosi sitten spekulaatiot hallinnon kannatuksesta perustuivat anekdoottimaisiin tietoihin, mutta viime aikoina hollantilainen Gamaan-tutkimuskeskus on tehnyt maassa laajoja kyselytutkimuksia, joihin on osallistunut kymmeniä tuhansia vastaajia. Suurten vastaajamäärien takia tutkimukset ovat kansallisella tasolla edustavia ja tiedot auttavat muodostamaan paljon tarkemman kuvan iranilaisten mielipiteistä. Mielipidetutkimusten tuloksista on raportoitu laajasti läntisen maailman medioissa. Hallinto on myös itse tiedustellut kansalaisten mielipiteitä. Tutkimus, jota ei ollut tarkoitus julkaista, mutta joka vuosi julkisuuteen kertoi, että jopa 92 % iranilaisista oli tavalla tai toisella tyytymättömiä hallintoon.

Seuraavassa esittelen muutamia Gamaan-kyselytutkimusten tuloksia. Elokuussa 2025 julkaistu tutkimus ”Iranians’ political preferences in 2024” perustui yli 77 000 vastanneeseen. Tutkimus toteutettiin salatulla VPN-yhteydellä, sillä maan hallinto pyrkii kontrolloimaan ja sensuroimaan normaalia tietoliikennettä. Internetin käyttö VPN-sovellusten kautta älypuhelimissa on maassa hyvin yleistä, sillä niiden kautta pääsee myös sensuroiduille sivuille, kuten suosituille sosiaalisen median alustoille.

Tutkimuksen mukaan 70 % ei toivo islamilaisen tasavallan jatkavan vallassa ja vain 11 % vastanneista kannatti islamilaista vallankumousta ja korkeinta hengellistä johtajaa (vuonna 2022 jälkimmäinen luku oli 18 %). Kysyttäessä hallintomallista 89 % vastasi kannattavansa demokratiaa, mutta samaan aikaan autoritaariselle tai vahvasti henkilöön perustuvalle hallintomallille oli avoimia 43 % vastanneista. Uskonnollisiin periaatteisiin perustuvaa hallintomallia vastusti 66 % ja sotilashallintoa 71 % vastanneista. Eniten kannatusta maan johtajaksi saivat nykyisestä hallinosta Ali Khamenei (9 %), Mahmoud Ahmadinejad (9 %) ja entinen ulkoministeri Javad Zarif (6 %). Oppositiohahmoista eniten kannatusta sai kruununprinssi Reza Pahlavi (31 %), räppäri ja aktivisti Toomaj Salehi (6 %) ja rauhannobelisti Narges Mohammadi (5 %).

Vuoden 2025 lopulla julkaistussa tutkimuksessa “Iranians’ Attitudes Toward the 12-Day War” keskityttiin selvittämään iranilaisten ajatuksia 13.–24. kesäkuuta Iranin ja Israelin välillä käydystä sodasta. Kysely paljasti, että 44 % vastaajista piti Irania syyllisenä sotaan, kun Israelia piti syyllisenä 33 %. Molempia yhtä syyllisenä piti 16 %. Kysyttäessä sotamenestyksestä ja tavoitteiden saavuttamisesta 51 % ajatteli, että Israel oli menestynyt paremmin. Iranin menestykseen uskoi vain 16 % ja 19 % ajatteli, ettei kumpikaan osapuoli ollut saavuttanut tavoitteitaan. Sodan herättämissä tunteissa päällimmäisenä oli viha islamilaista tasavaltaa kohtaan (42 %), huoli tulevaisuudesta (38 %), viha Israelia kohtaan (30 %), toivo paremmasta tulevaisuudesta (27 %), pelko omasta tai läheisten kuolemasta (21 %) ja suru sodassa kuolleiden puolesta (17 %).

On myös mielenkiintoista tarkastella maan sisällä toimivien oppositiotahojen kannanottoja Dey-kuun mielenosoituksiin. Sensuurista huolimatta muutamia merkittäviä kannanottoja ja hallintoa kritisoivia julistuksia jaettiin sosiaalisessa mediassa. Keskityn seuraavassa kolmeen tällaiseen tekstiin.

Mir-Hosein Mousavi (s. 1941) on Iranin entinen pääministeri (1981–1988) ja nykyinen oppositiohahmo. Vuonna 2009 hän oli ehdokkaana presidentinvaaleissa Mahmud Ahmadenizadea vastaan ja sai toiseksi eniten ääniä. Vaalien jälkeen puhkesi laaja mielenosoitusten aalto, joka tunnetaan myös Iranin vihreänä liikkeenä, jonka johtajaksi Mousavi usein nimetään. Mousavi kutsui 9. helmikuuta 2026 päivätyssä ja kotiarestissa kirjoitetussa julkilausumassaan mielenosoitusten tukahduttamista suureksi rikokseksi Iranin kansaa vastaan. Hän syytti hallintoa siitä, että se oli kylvänyt väkivallan siemenet jo kauan sitten polkemalla kansalaisten perusoikeuksia. Koska hallinto on hänen mukaansa ummistanut korvansa niin kauan opposition ääniltä, hyvää tarkoittavilta neuvoilta ja muilta varoituksilta, on se maalannut itsensä nurkkaan, jossa kansa nousee järjestelmää vastaan ja kolmannet maat puuttuvat tilanteeseen voimakeinoin. Mousavi ennustaa, että koska hallinnolla ei todellisuudessa ole kykyä vastata kansalaisten vaatimuksiin tai korjata tilannetta, mielenosoitukset jatkuvat, kunnes tavoite hallinnon kaatumisesta on saavutettu.

Mousavin mukaan maassa tulisi järjestää perustuslaillinen kansanäänestys, joka noudattaisi kolmea periaatetta: 1) ei ulkopuolista interventiota, 2) ei maan sisäistä autoritarismia, 3) rauhanomainen ja demokraattinen siirtymäaika.[1]

Mostafa Tajzadeh (s. 1956) on myös reformisti, demokraattista järjestelmää kannattava poliitikko ja poliittinen vanki. 9. helmikuuta 2026 hän kirjoitti Evinin vankilasta lyhyen julkilausuman, jossa hän otti voimakkaasti kantaa protesteihin. Tajzadeh katsoo, että Dey-kuun protestien joukkomurha oli suurin sitten perustuslaillisen vallankumouksen (1905–1911). Tragedia oli paitsi ennalta nähtävissä myös täysin estettävissä, jos Ali Khamenei olisi kuunnellut maan sisältä tulevia viestejä ja vastannut kansalaisten oikeutettuihin vaatimuksiin. Raivostuneet kansalaiset osoittivat mieltään hallinnon epäpätevyyttä ja valtion varojen ryöstöä vastaan ja vaativat perusoikeuksiaan, mutta mielenosoitukset kehystettiin 12 päivän sodan jatkeeksi ja mielenosoittajia kutsuttiin mellakoijiksi. Tajzadeh uskoo maan olevan suurten muutosten kynnyksellä, koska käsillä oleva tilanne on kestämätön. Hän toivoo, että tilanteesta selvitään kansallisella dialogilla ja että tämä katastrofaalinen ajanjakso voidaan ohittaa ja suunnata kohti kansalaisten itsensä määrittämää tulevaisuutta.[2]

Kolmas kannanotto on seitsemäntoista kulttuurivaikuttajan, oppositiopoliitikon ja asianajajan yhteinen. Heidän joukossaan on esimerkiksi suomalaisillekin tuttu elokuvaohjaaja Jafar Panahi. Muiden henkilöiden joukkoon kuuluu esimerkiksi ihmisoikeusasianajajat Nasrin Sotoudeh ja Amirsalar Davoudi ja elokuvaohjaaja Mohammad Rasulof. Kannanoton mukaan kymmenien tuhansien mielenosoittajien tappaminen, vielä suuremman joukon pidättäminen, hyökkäykset haavoittuneita vastaan ja sairaalahoidon estäminen ovat valtion toteuttama rikos ihmisyyttä vastaan, hyökkäys maan turvallisuutta vastaan ja maanpetos. Pääsyyllisinä tähän kaikkeen kulttuurihenkilöt pitävät Ali Khameneita ja hallintomuotoa, joka perustuu väkivallalle.

Kirjoittajat katsovat, ettei millään valtiolla ole oikeutta kutsua perusoikeuksiaan vaativia kansalaisiaan huligaaneiksi tai vieraita valtioita palveleviksi terroristeiksi. Hallinnon vastuuton politiikka on ajanut maan kriisistä toiseen ja nyt sodan partaalle. Jotta tilanteesta päästäisiin eteenpäin, kaikki sortotoimiin osallistuneet on saatava vastuuseen ja tuomittava oikeudessa. Mielenosoituksissa kuolleille ja heidän perheilleen täytyy saada oikeutta ja kaikki poliittiset vangit on vapautettava. Tämän jälkeen maassa on järjestettävä kansanäänestys, johon voivat osallistua kaikkia maan poliittiset suuntaukset ja jonka kautta maa päättää tulevaisuudestaan.[3]

Nämä kannanotot antavat itse asiassa jokseenkin yhtenäisen kuvan siitä, miten opposition piirissä maan viimeaikaisia tapahtumia ja hallinnon roolia niissä tulkitaan. Ne ovat myös linjassa mielipidetutkimusten ja esimerkiksi demokraattisen järjestelmän kannatuksen kanssa. Kirjoitushetkellä maassa käydään sotaa ja on vaikea arvioida, onko kannanottojen visioilla mahdollisuutta toteutua lähitulevaisuudessa.

[1] Julkilausuma persiaksi: https://mypersia.com/51371/

[2] Julkilausuma persiaksi: https://abdimedia.net/politics/seyed-mostafa-tajzadehs-note-evin-prison

[3] Julkilausuma persiaksi: https://x.com/nargesfnd/status/2016562859744936350

 

Artikkelikuva: Katunäkymä Teheranissa lähellä Yhdysvaltain entistä suurlähetystöä 19.2025. Kuva: Tuzla.

Joonas Maristo, 11 maaliskuuta 2026

Iran, mielenosoitukset, sota

---