Valtapeli Irakin perhelakiuudistusten taustalla haastaa uskonoppineet ja nostaa pinnalle sektarianismin

Irakissa keskustelu uudesta henkilöoikeudellista asemaa koskevasta laista eli perhelaista on ollut kiivasta. Mikäli ehdotus hyväksytään, sunni- ja shiiaoppineisto säätävät omat lakinsa nykyisen vuoden 1959 lain rinnalle, ja perheet voivat valita noudattamansa lain. Se voisi johtaa jopa lapsiavioliittojen sallimiseen ja naisten oikeuksien heikkenemiseen, minkä takia kansalaisyhteiskunta ja kansainväliset ihmisoikeustoimijat ovat vastustaneet sitä. Lakiuudistusta ajavat shiiapuolueet eivät kuitenkaan toimi puhtaan uskonnollisista syistä, vaan niillä on mielessään myös tuleva vaalimenestys.

Perhelakiuudistuksen lailliset haasteet

Nykyinen vuonna 1959 säädetty perhelaki oli aikanaan alueen edistyksellisin yhdistäessään islamilaiset lait ja modernit ihmisoikeudet. Nyt lakia pyritään uudistamaan jo kolmatta kertaa. Uudistusten tarvetta on perusteltu sillä, ettei nykyinen laki vastaa täysin islamilaisia periaatteita, mikä johtaa oikeusjärjestelmän ulkopuolella solmittuihin uskonnollisiin avioliittoihin. Nykyisen perhelain artikla 10 kieltää avioliittojen solmimisen oikeusjärjestelmän ulkopuolella jopa vankeuden uhalla, mutta käytännössä niitä solmitaan silti. Lakiuudistus pyrkiikin vastaamaan ongelmaan laillistamalla myös uskonnollisten vihkijöiden suorittamat, ei-oikeudelliset avioliitot. Vastustajien mielestä tämä ei ole oikea ratkaisu, vaan rapauttaa oikeusjärjestelmää siirtämällä valtaa uskonnollisille toimijoille.

Uudistusta on perusteltu myös yksilöiden oikeudella tulla tuomituksi oman uskontoperinteensä lakijärjestelmän mukaisesti, sillä perustuslaki takaa uskonnon ja omantunnon vapauden. Lakiuudistusten vastustajat ovat kuitenkin huomauttaneet, että tilanne voi olla ongelmallinen niissä tapauksissa, joissa perheissä on useita katsomuksia. Lisäksi huolena on naisten ja lasten oikeudet, sillä uskonnollisten lakien voimaantulo voi tarkoittaa esimerkiksi naisten perimisoikeuden heikkenemistä.

Shiiapuolueiden valtapeliä ennen vaaleja

Perhelain uudistusta on ajanut erityisesti Etar Al-Tansiqi, Iran-mielisten shiialaisten puolueiden yhteenliittymä. Se nousi hallituksen suurimmaksi liittoumaksi vaalivoittaja Muqtada Al-Sadrin vetäydyttyä hallitusneuvotteluista. Etar Al-Tansiqiin kuuluvien puolueiden suosio on ollut laskussa jo pitkään, sillä ne eivät ole onnistuneet saamaan aikaan merkittävää muutosta tai parempia elinoloja. Etar Al-Tansiqi ja Al-Sadr kilpailevat nyt pitkälti samoista kannattajista, uskonnollisista shiioista. Al-Sadr nojaa isoisänsä ja isänsä legitimiteettiin uskonoppineina ja on onnistunut saamaan shiiaäänestäjiä puolelleen nationalistisella ja populistisella retoriikallaan sekä suurilla lupauksilla. Perhelain uudistaminen vaikuttaakin Etar Al-Tansiqin yritykseltä nousta uskottavammaksi vastavoimaksi Al-Sadrille vuoden 2025 parlamenttivaaleissa.

Perhelakiuudistusta onkin ajettu läpi vauhdilla, mikä ei ole Irakin hitaalle ja toimimattomalle hallinnolle tyypillistä. Mikäli lakiuudistus hyväksytään, on uskonoppineilla puoli vuotta aikaa lakien luonnosteluun, minkä jälkeen parlamentti vahvistaa ne. Ajoitus onkin kriittinen – jos kaikki sujuu jouhevasti, lakiuudistukset ehditään viedä loppuun juuri ennen ensi vuoden vaaleja. Toisaalta ei ole taattua, että äänestäjät suhtautuisivat uudistuksiin suopeasti, ja kansalaisyhteiskunnan vastarintakin on ollut merkittävää.

Lakiuudistus on kuitenkin vain yksi monista toimista, joilla hallinto on pyrkinyt lujittamaan epävarmaa valta-asemaansa. Käynnissä on nimittäin myös joukko autoritääriseksi luonnehdittavia toimia: linja baathisteja kohtaan on tiukentunut, kriitikkoja on hiljennetty, median ja kansalaisjärjestöjen toimintaa on rajoitettu ja alkoholi sekä ”epäsopivan” sisällön julkaiseminen sosiaalisessa mediassa on kielletty.

Shiialaiset uskonoppineet ristitulessa

Najafin pyhän kaupungin hawzalle eli shiialaiselle uskonoppineistolle tilanne on kaksijakoinen. Hawzan tehtävänä on uskonnollisen lain säätäminen ja toimeenpano, mutta Najafin hawza on aina suhtautunut valtiovaltaan varovaisesti. Suuri osa Najafin merkittävistä uskonoppineista katsoo, ettei heidän tulisi sekaantua politiikkaan, vaan keskittyä uskovien ohjeistamiseen yleisemmällä tasolla. Toisaalta Najafin on myös hyvin vaikeaa vastustaa lakiuudistuksia menettämättä uskottavuuttaan. Uskonoppineet ovat viime vuosina pyrkineet ottamaan etäisyyttä shiiapuolueisiin, joiden suoriutuminen ja suosio ovat olleet heikkoja. Shiiapuolueet puolestaan hakevat epätoivoisesti uskonnollista legitimiteettiä yrittämällä lähentyä uskonoppineita.

Perhelain uudistuksilla on myös konkreettinen vaikutus Najafiin, sillä ne institutionalisoisivat hawzan ja valtion suhteen sekä korkeimman uskonoppineen roolin. Tyypillisesti korkeimman uskonoppineen määrittelee shiialaisten uskonoppineiden yhteisö, mutta prosessi ei ole muodollinen. Tilanne on todennäköisesti tulevaisuudessa epävakaa nykyisen suurajatollahin, 94-vuotiaan Ali Al-Sistanin jälkeen, ja ovet ovat auki myös poliittiselle ohjailulle. Haasteena on myös Iran, joka havittelee roolia shiialaisen maailman johtajana. Ei liene poissuljettua, että lähentyminen Iran-mielisen valtiovallan kanssa johtaisi Iranin kontrollin ja vaikutusvallan lisääntymiseen myös Najafissa.

Vuonna 2017 suurajatollah Ali Al-Sistani asettui perhelakiuudistuksia vastaan ja ilmoitti kannattavansa kaikkien uskonnollisten ryhmien tasavertaista kohtelua. Tällä kertaa uskonoppineet ovat olleet hiljaisia. Syitä voi vain arvailla. Taustalla saattaa olla halu pysyä erossa poliittisista asioista tai mahdottomuus vastustaa lakiuudistuksia kasvojaan menettämättä.

Toisaalta on selvää, että myös hawzan sisällä on jonkinlaista kannatusta lakiuudistuksille. Yksi selittävä tekijä voi löytyä myös Al-Sistanin ja joidenkin muiden uskonoppineiden suhtautumisesta politiikkaan: vaikka he eivät kannata iranilaista wilayat al-faqih -järjestelmää, jossa uskonoppinut johtaa valtiota lopunaikoihin saakka, he painottavat kansan oman tahdon (iradat al-umma) merkitystä. On mahdollista, että demokraattisista ja parlamentaarisista prosesseista kumpuavat lakiuudistukset katsotaankin tässä valossa kansan tahdon ilmaisuksi, ja niiden toteuttamiseen on shiialaisen yhteisön antama mandaatti.

Hawzassa ollaan tietoisia myös perhelakiuudistuksen kiistanalaisista puolista, kuten lapsiavioliitoista. Tutkija Marsin Al-Shamaryn elokuussa haastattelemat uskonoppineet kertoivat, että pyrkisivät rajoittamaan lapsiavioliittoja toisin mekanismein, kuten epäämällä huoltajuuden vanhemmilta, jotka eivät ota huomioon lapsen etua. Vastaavia suojaavia mekanismeja on asetettu aiemminkin, mutta ne eivät ratkaise ongelmaa, sillä tulkintoja on useita, ja toiset uskonoppineet saattaisivat silti vihkiä lapsia avioon. Tämä onkin sharia-lain keskeinen haaste: se ei ole yksittäinen lakikokoelma vaan joukko erilaisia tulkintaperinteitä. Sharialle on ominaista joustavuus ja tilannekohtaisuus sekä tuomarin oma harkinta, mutta nämä periaatteet soveltuvat huonosti moderniin oikeusjärjestelmään ja yksinkertaistettuihin lakikokoelmiin.

Sektarianismin uusi nousu

Tähän mennessä Irakin institutionaalinen sektarianismi on rajoittunut epämuodolliseen vallanjakoon hallinnossa, mutta nyt lakiuudistukset jaottelevat kaikki kansalaiset uskonnollisen ryhmittymän mukaan. Kansalaisten jaottelu sektin mukaan muistuttaa kansalaisia epäyhtenäisyydestä sekä heikentää yhtenäistä kansallistunnetta. Shiiapuolueille tämä ei liene ongelma, sillä niiden politiikka on aina ollut identiteettiin keskittyvää. Muutoksilla voi kuitenkin olla merkittävä vaikutus tulevaisuuteen, joka näyttää yhä hajanaisemmalta. Yhtenäinen, toimiva kansallisvaltio lipuu yhä kauemmas.

Huomattavaa on myös, että samanaikaisesti käsittelyssä on sunnipoliitikoiden tukema aloite, joka mahdollistaisi terroristikytköksistä tuomittujen armahtamisen, sekä kurdi- ja turkmeenipoliitikoiden ajama lakialoite Baath-puolueen takavarikoimien maiden palauttamisesta alkuperäisille omistajilleen. Armahduslain laajennukset ovat oleellisia, sillä oikeusprosessit ISIS-terroristikytköksistä syytettyjen tapauksissa ovat olleet monin tavoin puutteellisia, mikä on lisännyt sunnien ja shiiojen välistä epäluottamusta. Sotien jälkeisen sovinnonteon kannalta armahduslaki olisikin tärkeä, mutta siinä piilee riski myös syyllisten vapauttamiselle, mikäli sitä ei toteuteta huolellisesti. Shiiapuolueet ovatkin painottaneet sisäisen turvallisuuden merkitystä ja torjuneet lain. Sunnit ovat puolestaan vastustaneet maanpalautuslakeja, ja kriitikot ovat nostaneet esiin myös kristityiltä ja shiioilta takavarikoidut maat, joita ei kurdien ajamassa lakialoitteessa mainita.

Keskustelussa kolmesta lakiuudistuksesta piilee kullekin ryhmälle keskeisiä huolia ja tavoitteita, mutta myös identiteettipoliittisia ja sektarianistisia elementtejä. On mahdollista, että kaikki joutuvat joustamaan jollain tavalla saadakseen tahtonsa läpi, tai sitten aloitteet kaatuvat kuin dominot keskinäisten ristiriitojen tullessa niiden tielle.

Mahdollisia kehityskulkuja

Tällä kertaa lakiuudistusten hyväksyminen näyttää todennäköisemmältä kuin ennen, mutta ei itsestään selvältä. Voi olla, että lakiuudistukset menevät läpi, ja kauhukuvat irakilaisten naisten ja lasten oikeuksien sekä uskonnonvapauden heikkenemisestä käyvät toteen. Yllätyksiä voi kuitenkin tulla vielä siinä vaiheessa, kun uskonoppineet valmistelevat konkreettisia lakeja – mikäli niihin saadaan sisällytettyä naisten ja lasten oikeuksia tukevia ehtolauseita, lopputulos voi olla hiukan parempi ihmisoikeusnäkökulmasta. Tästä huolimatta toteutuessaan lakiuudistukset lisäävät sektarianismia ja ovat puolueiden identiteettipoliittisen pelin tuotoksia.

On kuitenkin myös täysin mahdollista, että lakiuudistukset vielä kaatuvat esimerkiksi hallituksen sisäisten ristiriitojen tai aktivistien ja kansainvälisen yhteisön asettamien paineiden vuoksi. Uskonoppineiden taholta tuleva vastustus näyttää epätodennäköiseltä, muttei mahdottomalta, mikäli he katsovat valtion ja uskonoppineiden lähentymisen ongelmalliseksi.

Todennäköisin syy lakiuudistusten mahdolliselle kaatumiselle lienee kuitenkin hallinnon oma kyvyttömyys ja keskittyminen identiteettipolitiikkaan. Jos puolueet huomaavat, ettei lakiuudistuksilla ehkä saakaan aikaan kannatusta kansalaisten keskuudessa ja täten lisää äänestäjiä, voi niillä olla paine vielä vetäytyä prosessista. Samoin ristiriidat liittyen armahdus- ja maanpalautuslakeihin voivat johtaa pattitilanteeseen, jossa perhelakiuudistuksia ei saada läpi. Irakilaisen hallintojärjestelmän toimimattomuus saattaakin kääntyä tällä kertaa naisten ja lasten onneksi.

Artikkelikuva: Perhe matkalla huvipuistoon Bagdadissa 4.7.2019. Kuva: Focus and Blur.

Sini Al-Fraidawi, 6 joulukuuta 2024

Irak, perhelaki, politiikka, sektarianismi, vaalit

---