Saddam Husseinin muisto elää irakilaisnuorten keskuudessa – Mikä on someilmiöksi muodostunut “Saddamin leijonan armeija”?

Saddam Husseinin hallinto kaatui vuonna 2003. Irak ajautui välittömästi täydelliseen kaaokseen. Nyt, vielä 20 vuotta myöhemmin, Saddam Husseinin muisto elää irakilaisnuorten keskuudessa voimakkaana.

Yllätyin havaitessani, että sosiaalisen median palveluissa Saddam Hussein saa huomattavan paljon huomiota vielä 20 vuotta hänen hallintonsa kaatumisen jälkeen. Nuorten suosimassa TikTokissa haulla ”Saddam Hussein” löytyy useita profiileja, jotka ovat täysin omistettuja Saddam Husseinin muistelulle – sisältönä on vanhoja videoklippejä Saddamin haastatteluista ja televisiokatkelmista, joista osaan on lisätty musiikkia ja tehosteita niin, että ne muistuttavat pop-tähdistä luotuja fanivideoita. Toisinaan profiileissa jaetaan myös videoklippejä myöhempien hallintojen poliitikoista ja heidän epäonnistumisistaan. Mutta miksi kukaan fanittaisi vuosikymmeniä sitten kaadettua diktaattoria? 

Näille nuorille Saddam ei ole diktaattori. Hänestä käytetään termejä kuten johtaja, presidentti, leijona ja sankari. Joskus hän on myös ”arabien johtaja” – kaikki videoiden luojista eivät ole irakilaisia. Monet nuoret kutsuvat itseään ”saddamisteiksi” (saddamiyuun). Videot kuvaavat Saddamia monenlaisissa tehtävissä, kuten tervehtimässä kansalaisia univormussaan, uimassa joella ja tapaamassa muita valtionpäämiehiä. Joissain on selvä narratiivi: Saddam työssä kurdien rinnalla, Saddam vierailemassa etelän shiiojen luona. Saddam kuvataan antisektarianistina, hyväntekijänä, ja myös vahvana ja kunniakkaana johtajana.  Osa videoista asettelee vastakkain Saddamin aikakauden ja miehityksen jälkeisen kaaoksen, ja jotkut käyttäjät myös kritisoivat voimakkaasti shiiapoliitikkoja.

Saddamin aikakausi – baathismista saddamismiin 

Arabisosialistinen Baath-puolue syntyi 1940-luvulla, ja nousi valtaan 1960-luvulla sekä Irakissa että Syyriassa. Jo vuonna 1966 puolue jakautui Irakin ja Syyrian välillä. Saddam Hussein nousi virallisesti valtaan vuonna 1979, mutta oli toiminut varapresidenttinä vuoden 1968 baathistisesta vallankumouksesta saakka. 

Saddamin baathismi erosi jonkin verran aiemmasta Baath-puolueen ideologiasta. Arabien yhdistyminen oli yksi puolueen alkuperäisistä tavoitteista, mutta Saddam keskittyi korostamaan Irakia kaikkien arabien alkuperäisenä kotina. Nationalistinen retoriikka ja propaganda kiinnittyi pitkälti Saddamin henkilökultin ympärille kuvien, puheiden, runojen ja musiikin muodossa. Saddam pyrki kansakunnan koheesioon, mutta hänen luomansa kansallinen identiteetti heijasteli pääasiassa sunniarabiväestön pyrkimyksiä. Shiioihin ja kurdeihin kohdistui etenkin sotien aikana väkivaltaa, sortoa ja massamurhia. Saddam piti valtiota tiukasti omissa käsissään: hän esimerkiksi määräsi kuolemantuomion poliittisesta toiminnasta armeijan sisällä, sekä vaati kaikilta virkamiehiltä puolueen jäsenyyttä. Poliittista vainoa kohdistettiin kaikkiin, jotka saattaisivat muodostua uhaksi hänen vallalleen. 

Saddamin leijonan armeija ja baathismin uusi nousu 

Syksyn aikana Saddam heräsi henkiin myös kaduilla. Irakilaismediat havainnoivat, että julkisiin tiloihin ja kaduille on liimattu tarroja, joissa on Saddam Husseinin siluettikuva ja teksti Jaysh Asad Saddam, Saddamin leijonan armeija. Sama logo on esiintynyt sosiaalisessa mediassa kesästä alkaen, erityisesti TikTokissa ja YouTubessa. Mistä on kyse? 

Kaiken taustalla on suurin Saddam Husseiniin keskittyvä YouTube-kanava, Asad Saddam, jolla kasvonsa peittänyt nuori mies puhuu kameralle Saddam Husseinista ja kommentoi Irakin poliittista tilannetta. Videoilla Saddamin puhetyyliä imitoiva, kasvonsa peittänyt mies kuvailee itseään ”kunnioitetun johtajan” kannattajaksi sekä baathistiksi, ja tilinsä kuvauksen hän aloittaa Koraanin jakeilla. Kanavalla on 750 000 tilaajaa ja satoja videoita. Heinäkuun alussa hän julkaisi videon, jossa hän julisti perustaneensa ”Saddamin leijonan armeijan”. Kyse ei suinkaan ole uudesta aseellisesta militiasta, vaan ”mediaoperaatiosta”, joka tähtää ”johtaja Saddam Husseinin muiston puolustamiseen sekä baathismin edistämiseen”. YouTuben sijaintitietojen mukaan Saddamin leijona asuu itse Australiassa, ja hänellä onkin kannattajia niin Irakissa kuin ympäri maailman. 

Saddamin leijonalla on myös vuodesta 2016 toiminut Telegram-ryhmä, jolla on kymmeniä tuhansia seuraajia. Ryhmässä on jaettu monenlaista sisältöä aina Saddam-videoista ja meemeistä poliittisiin uutisiin ja uskonnolliseen materiaaliin. TikTokissa Asad Saddam ja hänen seuraajansa pitävät usein suoria lähetyksiä, joissa he keskustelevat menneestä ja nykyisestä. On tyypillistä, että lähetyksissä vierailee useita käyttäjätilejä, joilla on kaikilla profiilikuvanaan Saddamin leijonan armeijan logo. 

Lokakuussa irakilaismediat raportoivat Saddamin leijonan armeijan tarroihin kohdistuneista tutkinnoista ja niitä levittäneiden ihmisten pidätyksistä Bagdadissa. Saddamin leijonan armeijaa kutsutaan ”terroristijoukoksi, joka pyrkii epävakauden ja kaaoksen levittämiseen”. Baath-puolue ja baathismi on edelleen Irakissa laitonta. Siitä on säädetty viimeksi vuonna 2016 yhdessä terrorismin, takfirismin eli ei-muslimiksi julistamisen, sektariaanisen väkivallan ja rasismin kanssa. Lain 32/2016 artikla 5 kieltää puolueen jäsenyyden, mutta myös baathistisen ideologian levittämisen ja edistämisen sekä baathistisen järjestäytymisen kaikissa muodoissaan. Artiklan viides alakohta mainitsee kielletyksi Baath-puolueen näkemysten levittämisen audiovisuaalisen median tai printtien keinoin.  

Saddamin leijonan armeijan viestinnässä on kiinnostava piirre: uskonto. Saddamin leijona käyttää runsaasti uskonnollista retoriikkaa, ja ryhmän viralliset lausunnot, joita on julkaistu muun muassa TikTokissa, alkavat Jumalan nimeen ja sisältävät toisinaan Koraanin jakeita. Tämä on huomiota herättävää, sillä Saddam Husseinin hallinto oli varsin sekulaari, lukuun ottamatta 1990-luvun ”uskonkampanjaa” (al-hamla al-imaniyyah), jossa Saddam pyrki muun muassa parantamaan otettaan uskonnollisista instituutioista sekä ylläpitämään kansan moraalia vaikean taloustilanteen keskellä. Osaltaan kyse saattaa olla Saddamia muistelevien nuorten muistin lyhyydestä, toisaalta identiteetin rakentamisesta heille itselleen relevanteista osista – uskonnollinen symboliikka ja sektariaaninen identiteetti on myös kasvanut sunniväestölle keskeisemmäksi Saddamin kaatumisen jälkeen. 

Vaikka Saddamin leijonan armeijassa on toistaiseksi kyse ”mediaoperaatiosta”, on epäselvää, millaiseksi liike muodostuu tulevaisuudessa. Toiminta on herättänyt laajaa kiinnostusta, ja monet nuoret vaikuttavat samaistuvan Saddamin leijonan esittämiin näkemyksiin ja nostalgiaan. Jo nyt taitavasti luodut videot hyödyntävät militanttia estetiikkaa ja musiikkia. Turhautumisen kasvaessa ei ole mahdotonta, etteikö Saddamin leijonan armeija voisi pyrkiä järjestäytymään myös aseellisesti. Toisaalta kysymykseksi jää, onko järjestäytyminen mahdollista Irakin hallinnon tiukentaessa otettaan, ja millaisia hyötyjä järjestäytyminen toisi. Hallinnon tiukka ote baathismiin saattaa myös ennestään kiristää jännitteitä ja lisätä nuorten ulkopuolisuuden kokemusta.

Miksi? 

Saddam Husseinin jälkeisenä aikakautena Irakin valtasi kaaos, ja maa eteni sisällissodasta toiseen. Lupaukset demokratiasta ja hyvinvoinnista eivät toteutuneet, vaan moni kohtasi 2000- ja 2010-luvuilla kärsimystä ja väkivaltaa. Irakin miehityksen aikana irakilaiset myös joutuivat laajan epäinhimillistämisen kohteeksi. Yhä edelleen Irakia vaivaavat monenlaiset ongelmat, kuten korruptio, laaja työttömyys ja peruspalveluiden puute. Tässä kontekstissa Saddamin aikakausi näyttäytyy positiivisena muistona. Ennen kaikkea kyseessä lienee pettymys siitä, ettei uusi järjestelmä diktatuurin jälkeen onnistunutkaan tarjoamaan juuri mitään parempaa. 

Monen nuoren kohdalla muistot saattavat myös olla hämäriä tai perustua kertomuksiin menneisyydestä, sillä suuri osa ns. saddamisteista on ollut vasta lapsia Saddamin hallinnon aikana, tai syntyneet vasta sen jälkeen. Muistoissa ja Saddamin aikakaudelta kuulluissa tarinoissa korostuvat aika ennen 2000-luvun sotia ja kaduilla vallinnut yleinen turvallisuus – esimerkiksi Saddamin aikakauden poliittinen vaino ei ollut lapsille relevantti huoli. 

Osin kyse voi olla myös osattomuuden kokemuksesta. Nuoret eivät koe, että he voisivat vaikuttaa nykyisen järjestelmän puitteissa, mikä näkyy esimerkiksi erittäin alhaisissa äänestysprosenteissa. Politiikka saatetaan nähdä pienen, korruptoituneen sisäpiirin toimintana. Vastauksia haetaan menneisyydestä ja vahvasta johtajasta, joka ajoi kansan etuja ja hyödynsi nationalistista retoriikkaa. Saddamin voidaan nähdä myös ylläpitäneen irakilaisten kunniaa ja ihmisarvoa kansainvälisellä kentällä, vastakohtana terrorisminvastaisen sodan myötä tapahtuneelle epäinhimillistämiselle ja rasismille. 

Irakilaisnuorten turhautuminen politiikan korruptioon ja yhteiskunnallisiin vaikeuksiin ajaa heitä etsimään uusia vastarinnan muotoja. Tämä on ollut vuoden 2003 jälkeen keskeistä etenkin arabisunniväestölle, joka systemaattisesti marginalisoitiin poliittisissa prosesseissa Saddamin kaatumisen jälkeen. Baathismi kiellettiin kokonaan ja puolueeseen kuuluneet henkilöt menettivät niin työpaikkansa kuin mahdollisuutensa osallistua poliittiseen elämään. Uuden hallinnon kykenemättömyys peruspalveluiden turvaamiseen ja kokemus ulkopuolisuudesta vaikuttivat myös jihadistisen ideologian leviämiseen sunnien keskuudessa. Vielä viime vuosina sunniväestön osallistuminen maanlaajuisiin protestiliikkeisiin on ollut myös hieman heikompaa kuin shiiaväestöllä, mikä kertonee vaikeuksista tuntea yhteenkuuluvuutta shiialaisen valtaväestön kanssa. Korruptio, työttömyys ja peruspalveluiden heikkous koskevat kaikkia kansanosia, mutta sunnit kokevat lisäksi muita haasteita, kuten heikon edustuksen ja Isiksen aiheuttamat kauhut sunnialueilla.  

Ei kuitenkaan ole poissuljettua, etteikö ”saddamismi” viehättäisi myös joitain pettyneitä shiianuoria; sektariaaniset jakolinjat eivät ole täysin yksinkertaisia. Tutkimustietoa Saddamin aikakauden muistoista on vielä vähän, mutta esimerkiksi Alissa Walterin ja Ali Taher Al-Hammoodin toteuttama haastattelututkimus on havainnut, että sekä peruspalveluita että yleistä tyytyväisyyttä arvioitiin sekä shiiojen että sunnien keskuudessa ainakin hiukan paremmaksi Saddamin aikakaudella kuin sen jälkeen. Sunnien tyytyväisyys Saddamin aikakauteen oli kuitenkin shiioja suurempaa. Samankaltaisia havaintoja on tehnyt Munqith Dagher, jonka tutkimuksen mukaan 33 % shiioista, 20 % kurdeista ja 48 % sunneista piti Irakin tilannetta parempana Saddamin aikakaudella, kun taas 38 % shiioista ja 16 % kurdeista kuvasivat tilannetta yhtä huonoksi ennen ja jälkeen diktatuurin kaatumisen. Kokonaisuudessaan 59 % vastasi nykytilanteen olevan huonompi kuin Saddamin aikakauden.  

Muistoihin vaikuttavat henkilökohtaiset tekijät, mutta myös kulunut aika, kun menneisyyttä tarkastellaan uudempien tapahtumien valossa. On kuitenkin virheellistä sanoa, että kaikki Saddamin aikakauden elinolosuhteita positiivisesti arvioivat suhtautuisivat positiivisesti Saddamiin itseensä. Tutkimustulokset kertovat enemmänkin tyytymättömyydestä nykytilanteeseen. 

Näistä lähtökohdista on helppo ymmärtää, miksi jotkut nuoret ihannoivat Saddam Husseinin aikakautta, tai jopa muodostavat ryhmittymiä Saddam Husseinin ympärille. 2000-luvulla sunniväestön kokema marginalisaatio, kaikille yhteiset päivittäiset haasteet sekä sodanajan traumaattiset kokemukset ovat motiiveja, jotka saavat nuoret arvioimaan nykyhetkeä ja historiaa poikkeuksellisilta tuntuvilla tavoilla.

 

Artikkelikuva: Sini Al-Fraidawi / Shutterstock

Sini Al-Fraidawi, 20 joulukuuta 2023

Babylonia, Irak, Saddam Hussein, some

---