Marttyyritarinoiden kertojat
Kesken Facebook-selailua silmiini osuu kuva rosoiseen muuriin maalatusta kuvakollaasista. Siinä makaa nuori mies, silmät raollaan, verivana poskella, kasvot mustelmilla. Avoin suu paljastaa pudonneet hampaat.
Kuvan mies on Khaled Said, 28-vuotias aleksandrialainen, jonka poliisit pidättivät nettikahvilassa ja pahoinpitelivät kuoliaaksi kesäkuussa 2010. Maalauksessa enkelinsiivet ympäröivät väkivaltaisen järjestelmän nuorta uhria.
Katsellessani hiljaa synkkää maalausta Saidista mieleeni nousee kuuden vuoden takainen kenttämatkani Ylä-Egyptiin ja käyntini el-Shohadan luostarissa. Tietämättä minua odottavasta näystä astuin huoneeseen, joka toimii hautakammiona 1800 vuotta sitten Akhmimin verilöylyssä surmatuille kristityille. Kun suljen silmät, muistan yhä hauraat ihmishahmot. Valkoiset vaatteet peittävät katkottuja jäseniä ja kruunut vaurioituneita kalloja. Läpinäkyvissä arkuissa on lapsia ja aikuisia, kokonaisia perheitä.
Avaan silmäni ja käännän taas katseeni kuvakollaasiin. Sama näky, välissä vuosisatoja.
Saidista otetut järkyttävät post mortem -kuvat levisivät internetissä, ja pian nuoren miehen muistoksi Facebookiin perustetulla We are all Khaled Said -sivulla oli jo satojatuhansia seuraajia. Saidin kuolema on yksi niistä tekijöistä, jotka saivat egyptiläiset lähtemään kaduille tammikuussa 2011 ja syöksemään presidentti Mubarakin vallasta.
Kuva Saidista ja joukko muita makaabereita seinämaalauksia ilmestyi kairolaiselle Mohamed Mahmoud -kadulle sen jälkeen, kun muuria aiemmin koristaneet, lempeämmät kuvat uhreista oli maalattu piiloon. Maalausten takana on yläegyptiläinen taiteilija ja aktivisti Ammar Abo Bakr.
Saman, väkivaltaisista yhteenotoistaan tunnetun kadun varrelle on loppuvuoden 2011 jälkeen tehty graffiteja myös muun muassa Maspiron mielenosoituksessa kuolleista koptikristityistä ja Port Saidin stadionilla menehtyneistä nuorista jalkapallofaneista.
Marttyyritarinat ovat osa Egyptin pitkää historiaa, mutta ne ovat kamalan totta myös nykypäivänä. Koptit puhuvat marttyyreistä vaaliessaan muistoa roomalaisten surmaamista kristityistä. Marttyyreistä puhuvat myös vallankumousaktivistit muistellessaan viime vuosien väkivaltaisuuksien uhreja.
Elokuussa 2014 vallankumouskuvasto saapui Helsinkiin, kun kaksi egyptiläistä eturivin taiteilija-aktivistia esiintyi Lasipalatsin aukiolla Back to the Square 2 -tapahtumassa. Lavalle nousivat yhdessä Khaled Saidin ikuistanut maalari Abo Bakr ja ”vallankumouksen laulajana” tunnettu Ramy Essam. Abu Bakr maalasi Lasipalatsin päätyyn valtaisan muinaisen Egyptin symboliikkaa ja demokratia-aktivisteja yhdistelevän surrealistisen kuvatutkielman. Essam lauloi helsinkiläisyleisölle ”leivästä, vapaudesta ja sosiaalisesta tasa-arvosta” aivan kuten hän lauloi Tahririn aukiolla ja YouTuben välityksellä miljoonille egyptiläisille vuoden 2011 kansannousun aikana.
Abo Bakr ja Essam ovat jatkaneet demokratiatyötä siveltimien, maalien, kitaran ja ihmisäänen voimin, vaikka se on ajoittain vaarantanut heidän henkensä. Haastatellessani Essamia hän kertoo rauhallisesti kuinka hän on itse joutunut kahdesti pidätetyksi ja toisella kertaa myös raa’asti kidutetuksi. Essam selvisi, mutta molemmat miehet ovat menettäneet muutaman vuoden aikana monta ystävää.
Tuoreimpana uutisena Egyptistä on oikeuden vapauttava päätös ex-presidentti Mubarakille, joka oli syytteessä osallisuudesta satojen mielenosoittajien kuolemaan. Vuosisadasta riippumatta vallitseva valtakoneisto näyttää kirjoittavan historiaa, johon ei merkitä Akhmimin kyläläisten tai Tahririlla surmansa saaneiden kaltaisia väkivallan uhreja. Abo Bakrin seinämaalauksien nuoret kasvot, Essamin Port Saidin stadionin uhreille omistama laulu ja el-Shohadan luostarin hiljaisuus taistelevat kaikki omalla tavallaan unohdusta vastaan. Kuvat, laulut ja muistopaikat ovat olemassa, jotta oikeutta vaille jääneet muistettaisiin vielä silloin, kun marttyyritarinoiden kertojatkin ovat jo kuolleet.
Senni Jyrkiäinen on Lähi-itään erikoistunut sosiaali- ja kulttuuriantropologi. Hän tekee parhaillaan nuorten seurustelua ja sosiaalisia suhteita vuoden 2011 kansannousun jälkeisessä Egyptissä käsittelevää väitöskirjaa Helsingin yliopistoon. Kenttätyössä ollessaan Jyrkiäinen toimi FIME-tutkijavieraana Aleksandrian uudessa kirjastossa. Kaikki tekstissä esiintyvät valokuvat ovat poimittu Ammar Abo Bakrin Facebook-sivuilta hänen luvallaan.
Kirjoittaja
Senni Jyrkiäinen
Kirjoittaja on sosiaaliantropologi, joka tekee apurahatutkijana Helsingin yliopistossa väitöskirjaa egyptiläisnuorten teknologiavälitteisistä suhteista. Lokakuussa 2017 hän piti keynote luennon väitöskirjaansa liittyen Kairon amerikkalaisessa yliopistossa. Jyrkiäisen tutkimuksellisia kiinnostuksen kohteita ovat nuoret ja pitkittynyt nuoruus, islam, gender-kysymykset, uudet teknologiat ja some sekä urbaani antropologia.