Euroopan unohtamat syyrialaiset talouskriisistä kärsivän Beirutin kaduilla

Vuosina 2015–2016 suomalaiset eivät voineet olla huomaamatta Lähi-idästä myös Suomeen paenneiden suurta määrää. Monille heistä ei myönnetty turvapaikkaa tai oleskelulupaa, minkä lisäksi maahantuloa vaikeutettiin lähes kaikkialla Euroopassa. Eurooppaan saapui pelkästään vuonna 2015 lähes 400 000 syyrialaista. Tulijoiden määrä väheni asteittain, ja muiden ilmiöiden vallatessa palstatilaa hiljeni keskustelu siitä, mitä Eurooppaan pyrkineille syyrialaisille on tapahtunut sittemmin. Lisäksi tuntuu kuin linnoittautuva Eurooppa/Schengen-alue olisi täysin ummistanut silmänsä siltä, millaisissa oloissa ne miljoonat kotimaastaan paenneet syyrialaiset nyt elävät naapurimaissaan. Valitettava tosiasia on se, että vaikka tilanne näyttäytyisi pohjoiseurooppalaisten näkökulmasta parantuneen, vain osa paenneista syyrialaisista on saanut laillisen oikeuden oleskella uudessa kotimaassaan tai taloudellisesti inhimilliset olot. Ainoastaan murto-osa syyrialaisista on palannut Syyriaan. Missä ja millaisissa oloissa maastaan paenneet syyrialaiset nyt asuvat?

Väkilukuun suhteutettuna ylivoimaisesti suurin osa paenneista syyrialaisista asuu naapurimaassa Libanonissa. Varovaisten arvioiden mukaan heitä asuu vuonna 2023 noin 1,4 miljoonaa vuoristoisessa naapurimaassa, jonka väkiluku on Suomen kokoluokkaa. Libanon on suhteellisesti laskettuna kaikkein eniten pakolaisia vastaanottanut maa. Libanonin viime vuosien taloudellisen painajaisen ja lukuisat poliittiset kriisit huomioiden, yhtälö on äärimmäisen vaikea.

Solidaarisuudesta pakolaisten palautuksiin

Syyrialaisista Libanonissa ei voi puhua yhtenäisenä joukkona, sillä mukaan mahtuu niin korkeasti koulutettuja kuin asunnottomia, Libanonissa jo vuosikymmeniä kausityöntekijöinä toimineita ja viime vuosien tulokkaita. Syyrian sodan alussa valtaosa libanonilaisista sekä maan hallinto vastaanottivat syyrialaiset tulijat lämmöllä. Mitä enemmän syyrialaisia saapui ja mitä pidempään he jäivät Libanoniin, sitä enemmän vieraanvaraisuus kuitenkin haihtui. Monet talousromahduksen myötä köyhtyneet libanonilaiset kokevat, että matalampiin palkkoihin tottuneet syyrialaiset veivät heiltä työt ja että he saavat suhteettoman paljon taloudellisia avustuksia kansainvälisiltä järjestöiltä samalla kun libanonilaisten elintaso on romahtanut Libanonin punnan arvon lähes historiallisen sulamisen myötä. Asiaa ei auta se, että YK:n pakolaisjärjestön rekisteröimät syyrialaiset (joita on vain osa kaikista Libanonissa asuvista syyrialaisista) saavat avustuksia aikana, jolloin libanonilaisillakin on vaikeuksia selviytyä päivittäisistä menoista.

Etäältä on helppo ihmetellä, miksi monet libanonilaiset kannattavat tällä hetkellä syyrialaisten massapalautuksia kotimaahansa, missä on edelleen erittäin horjuva humanitaarinen ja turvallisuustilanne. Nämä libanonilaiset kuitenkin kokevat, että he joutuvat kantamaan paenneista syyrialaisista kohtuuttoman suuren vastuun verrattuna esimerkiksi moniin rikkaisiin Euroopan maihin, jotka ovat vastaanottaneet vain murto-osan syyrialaisista.

Libanonin talous on kriisiytynyt niin vakavasti, että esimerkiksi Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki arvioivat sen yhdeksi pahimmista reilusti yli sataan vuoteen. Suhteellisen varakkaasta keskiluokastaan tunnetun Libanonin asukkaiden säästöt ovat haihtuneet samalla kun pitkälti maahantuontiin nojannut yhteiskunta maksaa tietyistä maahantuoduista tuotteista nyt jopa kymmenkertaisia hintoja aiempiin nähden. Erityisesti bensan ja sähkön hinnat ovat surullisen kuuluisia –molempia on saatavilla vain ajoittain ja erittäin kalliilla hinnalla. Libanonissa uutisoitiin syksyllä esimerkiksi oppilaista, jotka ovat joutuneet jäämään kotiin, sillä perheillä ei ole enää varaa koulukyyteihin. Saapuessani Beirutiin vaihto-opintojeni alussa elokuussa yhdellä dollarilla sai noin 30 000 Libanonin puntaa; tammikuun lopulla dollari vaihtui 60 000 puntaan. Täydellisen taloudellisen katastrofin keskellä painivan yhteiskunnan on erittäin haastavaa selviytyä noin puolentoista miljoonan ulkomaalaisen vastaanotosta.

Haavoittuvaisten vähät mahdollisuudet

Rasismi syyrialaisia kohtaan on lisääntynyt Libanonin lisäksi voimakkaasti myös esimerkiksi Turkissa, missä asuu yli 3,5 miljoonaa syyrialaista. Molemmissa maissa haavoittuvaisessa asemassa olevia syyrialaisia käytetään halpana työvoimana, eikä työnantajien harjoittama hyväksikäyttö ole harvinaista. Syyrialaiset ovat myös joutuneet kuolettavien ja väkivaltaisten hyökkäysten kohteeksi.

Syyrialaisten hätä on hyvin näkyvää Beirutin kaduilla. Erityisesti tietyissä vilkkaissa kaupunginosissa heitä näkee kaduilla kiillottamassa kenkiä tai pyytämässä rahaa tai ruokaa. Valitettavasti joukkoon mahtuu kaikkia vauvasta vaariin. Joskus heidän näkee myös nukkuvan yöllä kadulla allaan vain pala pahvia. Vain harvoilla kaupunginosilla on varaa pitää katulamppuja päällä ja joskus iltaisin näin ihmisiä tonkimassa roskiksia otsalamppu päässä. Eräs luennoitsija kiteytti: Libanonissa ei ole kriisiä ruoan saatavuudesta vaan saavutettavuudesta. Ruoan hinta on noussut niin tähtitieteellisiksi, että rahoja on vaikea saada riittämään sen kattamiseksi.

Vaihtolukukauteni kohteen Beirutin Amerikkalaisen yliopiston läheisyydessä käyskentelee paljon rahaa pyytäviä lapsia ja äitejä pienet vauvat sylissään. Heidän tilanteensa näkeminen tuo usein kyyneleet silmiin. Tämän vuoksi oli pysäyttävää huomata, kuinka nopeasti aloin vaihtamaan kulkureittiä ennakoiden pyyntöjä rahasta tai ruokakaupassa käymisestä. Katseen kääntyminen sivuun tapahtuu paljon nopeammin kuin itselleen haluaisi myöntää.

 

Monelle muullekin ahdingon (myös kasvavissa määrin libanonilaisten) näkeminen kaduilla on ollut liikaa ja useat järjestöt Libanonissa ovat pyrkineet auttamaan kadunkulkijoita. Maassa toimii lukuisia järjestöjä, jotka avustavat syyrialaisia esimerkiksi laillisissa asioissa tai toimittamalla ruoka-apua. Sain tutustua upeisiin syyrialaisiin lapsiin ja nuoriin opettaessani heille syksyn ajan englantia vapaaehtoisena demokraattisessa “koulussa” nimeltä 26 Letters. Kansalaisjärjestö tarjoaa paenneille tai Libanonissa kasvaneille syyrialaisille tukea koulunkäyntiin. Suurin osa heistä saa Libanonissa opetusta ainoastaan iltapäivisin ja libanonilaisista oppilaista tarkoituksellisesti erillään, suomalaisittain valtavan suurissa luokkahuoneissa. Lisäksi perheillä ei aina ole mahdollisuuksia auttaa lapsia ja nuoria koulutehtävissä kotona. Koulusta on kasvanut tiivis “omaehtoinen” yhteisö, jonka monet vanhat oppilaat toimivat nyt nuorimpien opettajina, ja jossa myös vanhemmille tarjotaan koulutusta ja tilaa tulla yhteen muiden vanhempien kanssa, esimerkiksi 26 Letters -äitien koulussa.

Koulutustukea vastaanottaneiden syyrialaisten sekä heitä auttavien beirutilaisten näkeminen luo toivoa oikeudenmukaisemmasta huomisesta Libanonissa asuville syyrialaisille. Järjestöt ovat lopulta kuitenkin vain laastari avohaavalla, eikä syyrialaisten pakolaisten tilanne tulisi olla niiden varassa lähes ennennäkemättömästä talouskriisistä kärsivässä maassa. Rikkaiden maiden tulisi kantaa kortensa kekoon ja ottaa vastaan enemmän syyrialaisia, joiden tulevaisuus Libanonissa näyttää äärimmäisen surulliselta.

Artikkelikuva: Mattoja tuulettumassa parvekkeilla Beirutissa. Kuva: Inka Kärki.

Inka Kärki, 16 helmikuuta 2023

Beirut, Libanon, paikan päältä, Syyria, talous

---