Surunvalitteluja, spekulaatioita ja uusia koteja helmikuun maanjäristysten jälkeisessä Turkissa

Alkuvuosi 2023 ei ehkä ollut kaikkein helpointa aikaa viettää Turkissa, sillä tammikuussa poliittinen ilmapiiri oli maassa ilmeisen tulehtunut. Stressiä aiheuttivat muun muassa paikallaan junnaava Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien ratifiointiprosessi sekä Rasmus Paludanin Koraanin poltto -performanssit. Samalla Turkin välit kiristyivät useiden länsimaiden kanssa, joista monet kehottivat kansalaisiaan varovaisuuteen Turkissa. Omat kiinnostuksen kohteeni eivät myöskään olleet kevyimmästä päästä, sillä olin syventynyt lukemaan Turkin pahenevasta vesiongelmasta, jonka ratkomiseen presidentin vaimo Emine Erdoğan oli keskittynyt.

Helmikuun toinen viikko alkoi kuitenkin odottamattoman järkyttävällä tavalla, kun Itä-Turkissa iski aamuyöllä 7,8 magnitudin maanjäristys Richterin asteikolla, jota seurasi myöhemmin toinen 7,5 magnitudin maanjäristys. Asuessani tuolloin Ankarassa en itse tuntenut järistyksiä, mutta se oli ensimmäinen näkemäni asia, kun avasin puhelimeni. Suuri luonnonkatastrofi jätti uskomattoman olon, ja sen vaikutukset tuntuivat vielä pitkään myös pääkaupungissa, jossa kuulin ensikäden tietoa maanjäristysalueelta.

Helmikuun maanjäristykset olivat voimakkaimmat lähes sataan vuoteen Turkin historiassa, eikä Suomessa ehkä ymmärretty kuinka laajasta tapahtumasta oli kyse. Pelkästään Turkin puolella maanjäristykset vaikuttivat suoraan yli 13 miljoonan ihmisen elämään, mikä väkilukuun suhteutettuna vastaisi noin 850 0000 suomalaista. Lisäksi monilla turkkilaisilla on sukulaisia ja ystäviä maanjäristysalueella. Kun kysyin turkkilaisten tuttujeni vointia, he kertoivat menettäneensä läheisiään.

Tunnelmat Turkissa

Kaikki aiemmat puheen- ja kiistanaiheet jäivät joksikin aikaa sivuun. Vaikka Turkki oli jo pitkään ollut huonoissa väleissä monien maiden kanssa, sai se hyvin nopeasti kansainvälistä tukea. Apua tuli niin naapurimaa Kreikasta kuin myös Ukrainasta, joka lähetti Turkkiin 87 avustustustyöntekijää. Myös Suomi, suomalaiset yritykset ja Suomen turkkilainen yhteisö lähettivät apua maanjäristysalueelle.

Pian joka puolella alkoi näkyä Geçmiş olsun (Parane pian) ja Başımız sağolsun Türkiye (Otamme osaa Turkki) -tekstejä. Myös katkeria kommentteja esiintyi katukuvassa, mutta ne maalattiin varsin nopeasti piiloon. Auttamishalu oli maan sisällä valtaisa, ja monet rynnivät vapaaehtoisiksi. Ihmisten liikkumisesta oli vaikea saada selkoa, mutta ensimmäisten viikkojen aikana satoja tuhansia ihmisiä siirtyi tai evakuoitiin tuhoalueelta ja Ankarassakin alkoi pian näkyä enemmän Itä-Turkkiin viittaavia rekisterikilpiä.

Kaiken hyväntahtoisuuden ja pyyteettömyyden sivussa salaliittoteoriat ja disinformaatio levisivät internetissä. Teoria siitä, että maanjäristykset olivat Naton aikaansaannosta, lähinnä huvitti tragikoomisuudessaan. Mielenkiintoista oli kuitenkin, että Suomessa asuvilta tutuiltani kantautui huhu turkkilaisten iloitsevan kurdien kuolemista, mikä kuulosti omiin korviini järjettömältä ja todennäköisesti erittäin marginaaliselta. Maanjäristykset kun tunnetusti eivät erottele uhrejaan syntyperän perusteella, ja oma tuntumani paikan päällä oli se, että koko maa oli tilanteen vuoksi šokissa. Ensimmäiset kaksi viikkoa maanjäristysten jälkeen olivat yhtä pyöritystä, mikä vaikeutti tilanteen seuraamista. Esimerkiksi toimittajia pidätettiin tapahtumien uutisoinnista ja erityisen absurdi välinäytös nähtiin, kun Turkki hetkellisesti esti pääsyn Twitteriin. Lisäksi tapahtuneella politikointi alkoi lähes välittömästi, mikä oli vallitsevassa tilanteessa odotettavissa.

 

Maanjäristysten vaikutukset politiikkaan

Alkuvaiheessa spekuloitiin paljon myös tulevien vaalien mahdollisesta lykkäämisestä maanjäristysten vuoksi, vaikka perustuslain mukaan tämä olisi ollut mahdollista vain sotatilanteessa. “Maanjäristykset ovat katastrofi, eivät taivaan lahja diktaattoreille.”, vastasi vankilassa istuva HDP:n entinen puheenjohtaja Selahattin Demirtaş Twitterissä. Lopulta maaliskuussa pitkän ja jännittävän odotuksen jälkeen vaalipäiväksi vahvistettiin aiemmin mainittu 14. toukokuuta.

Ankaraa kritiikkiä kohdistui vallanpitäjiin, joiden ei katsottu hoitaneen tilannetta asianmukaisella tavalla. Myös oppositiota kohtaan kyti vihaa, ja osapuolet tuntuivat käyttävän näitä reaktioita toisiaan vastaan. Tasapuolisuuden nimissä täytyy tunnustaa, että maanjäristysten laajuus ja tuhoisuus olisivat olleet kova paikka yhdelle jos toiselle, mutta kylmäkiskoinen presidentti Recep Tayyip Erdoğan totesi maanjäristysten olleen kohtalo. Opposition kannattajien keskuudessa kuulin raivoa ja surua vielä alkukeväästä, mutta aistin myös joidenkin puheissa toiveikkuutta siitä, että Erdoğan tulisi maksamaan sekä teoistaan että niiden puutteesta.

Helmikuun maanjäristyksiä verrattiin useasti vuoden 1999 maanjäristyksiin. Huomio kiinnittyi muun muassa siihen, kuinka suurkatastrofia ei tällä kertaa pystytty hoitamaan samalla tehokkuudella ja ripeydellä. Kysymyksiä herättivät lisäksi 24 vuotta sitten lanseerattu maanjäristysvero ja sen myötä kerättyjen miljardien kohtalo.

Isoa maanjäristystä osattiin Turkissa odottaa, mutta sen ei odotettu iskevän juuri Itä-Turkissa vaan paljon lännempänä. Pitkään jatkuneet puheet Istanbulin alueella iskevästä maanjäristyksestä kiihtyivät, ja monien huhutaan muuttaneen kaupungista pois jo helmikuussa. Myöhemmin aihe nousi esille myös kansainvälisissä tiedotusvälineissä. Tapahtumat herättivät tärkeän kysymyksen tiiviisti rakennetun 16-miljoonaisen kaupungin turvallisuudesta.

Kevään lähestyessä mediassa ja politiikassa alettiin siirtyä takaisin normaaliin päiväjärjestykseen, ja lopulta myös Suomen Nato-jäsenyys ratifioitiin Turkin parlamentissa. “Arkeen paluusta” huolimatta maanjäristykset vaikuttavat edelleen miljoonien ihmisten elämään.

 

Elämä jatkuu

Lähdin Turkista huhtikuussa, ja olen sittemmin seurannut tilannetta Suomesta käsin. Maanjäristykset eivät ole ohi, ja jälkijäristykset voivat jatkua jopa vuosia. Toistaiseksi suurempia järistyksiä ei maaliskuun jälkeen ole onneksi koettu.

Kriittinen infrastruktuuri saatiin jo avustustöiden alkuvaiheessa kuntoon, mutta jälleenrakentamisen arvellaan kestävän vielä kauan. Tuhot ovat valtavia, ja esimerkiksi suurin osa Välimeren ja Syyrian välissä sijaitsevasta Antakyasta tuhoutui – joidenkin arvioiden mukaan jopa 70 prosenttia rakennuksista. Tästä huolimatta suurista puheista tunnettu presidentti Erdoğan julisti jälleenrakennuksen toteutuvan vuodessa.

Maanjäristysalueelle on keskittynyt huomattavasti teollisuutta, jonka kärsiminen luonnollisesti vaikuttaa Turkin talouteen. Tuhojen rahallisesta arvosta liikkuu useita eri arvioita, suurimpien yltäen lähes 100 miljardiin euroon. Selvää on, että kyseessä on ainakin usean kymmenen miljardin euron vahingot. Vahingoista puhuttaessa ei voi olla mainitsematta inhimillistä kärsimystä, joka käsittää kuolonuhrien lisäksi kymmenien tuhansien ihmisten vammautumiset. Etenkään lasten ja nuorten traumatisoitumisten sekä oppimisvelan vaikutusta yhteiskuntaan ei vielä tiedetä, mutta osviittaa antaa Unicef, jonka mukaan kuusi miljoonaa lasta on edelleen erittäin vaikeassa asemassa Turkissa ja Syyriassa.

Uutta kotia rakentamassa

Kuolonuhreja Turkissa on virallisesti yli 50 000, mutta luku on todennäköisesti suurempi. Tilanne on paha myös Syyrian puolella, jossa kuolonuhrien lukumääräksi kerrotaan 8476 henkeä. On valitettavan totta, että tilanne Syyriassa on jäänyt pahasti Turkin varjoon. Yli kymmenen vuotta jatkunut sota ja siitä johtuva kansainvälinen eristys luonnollisesti vaikuttavat siihen, että maasta ei samalla tavalla kantaudu tietoja kuin Turkista. Toisaalta syyrialaisten tilanne ja heidän kohtaamansa syrjintä Turkissa oli eräs maanjäristysten yhteydessä esille noussut aihe, josta muun muassa Helsingin Sanomat uutisoi helmikuussa.

Jossakin mielessä Turkissa ollaan edelleen samoissa tunnelmissa kuin puoli vuotta sitten. Vaalit voittanut Erdoğan jatkaa vallassa ja Ruotsin NATO-jäsenyyttä ei ole vieläkään ratifioitu Ankarassa. Vaikka moni asia on pysynyt edelleen samana, muuttui helmikuussa miljoonien ihmisten elämä. Turkissa jotkut ihmisistä ovat jo päässeet uusiin koteihin, mutta valitettavasti monet elävät edelleen teltoissa. Ihmisten kommentit ja tuntemukset vaihtelevat laidasta laitaan, mutta turkkilaiset ovat kuitenkin kiitollisia Suomen lähettämästä avusta ja huhtikuun lopulla suomalaisia palkittiin avustustyöstä.

Omar Fasolah, 19 kesäkuuta 2023

Ankara, maanjäristys, Turkki

---