Perheriitoja Assadin Syyriassa

Assadia kannattavan eliitin yhtenäisyys on alkanut viimein rakoilla. Koko konfliktin ajan Syyrian johto ja sen turvallisuuskoneisto ja talousimperiumi ovat säilyneet hämmästyttävän yhtenäisenä. Mikä siis on nyt kiistojen taustalla, ja mitä ne merkitsevät maan tulevaisuuden kannalta? Tämän kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa pohdin Venäjän suhdetta Assadiin ja sen mahdollista halukkuutta vaihtaa suojattiaan Damaskoksessa. Nyt käsittelen Syyrian sisäistä kehitystä. Lähtökohtanani on ilmeiset halkeamat aiemmin yhtenäiseltä vaikuttaneessa hallinnossa.

 

”Rosvo-Rami” menettää omaisuutensa

Loppukeväästä Syyrian liike-elämän pitkäaikainen mahtimies ja hallinnon ”pankkiiri”, presidentin äidinpuoleinen serkku Rami Makhlouf toimitti videoiden välityksellä julkisuuteen tietoja, kuinka häntä painostetaan väistymään talousimperiuminsa johdosta ja, kuinka hänen yhtiöidensä työntekijöitä vangitaan ”epäinhimillisellä tavalla”.

Muodollisesti taustalla oli kiista veroista, jotka oli asetettu Makhloufin talousimperiumin helmelle, Syriatel-nimiselle teleoperaattorille. Painostus tapahtui siitä huolimatta, että Makhlouf on ollut hallinnon puolisotilaallisten joukkojen keskeinen rahoittaja sisällissodan vuosina. Lukemattomille syyrialaisille Rami, joka tunnetaan nimellä Rami al-harami (”Rosvo-Rami), on Syyrian korruption ykkössymboli ja maan ehkä vihatuin mies.

Makhlouf ei videoillaan hyökännyt suoraan presidenttiä vastaan, vaan vetosi häneen. Makhlouf varoitti tätä myös vaarasta menettää hallitsijasuvun uskontokunnan alawiittien tuki. Makhlouf vihjasi, että ongelmien taustalla on presidentin sunnitaustainen vaimo Asma al-Assad. Aikoinaan monet alawiitit, mukaan lukien presidentin oma äiti Anisa Makhlouf, vastustivat avioliittoa merkittävän sunnisuvun al-Akhrasien tyttären kanssa. Painostaakseen Baššaria Makhlouf pelasi siis tietoisesti sektarianismilla korostaen šiialaisuuden piiriin kuuluvien alawiittien ja maan enemmistöryhmän sunnien välistä eroa. Pian tämän jälkeen valtiovarainministeriö takavarikoi Makhloufin omaisuuden, jonka nykyarvoksi lasketaan viisi miljardia dollaria. Toki suuri osa Makhloufin omaisuudesta on Syyrian ulkopuolella, ja siihen voi olla vaikea päästä käsiksi.

 

Syyrian talous on romahtamassa

Sotilaallisesta voitosta huolimatta Assadin asema on vaikea. Ensinnäkin hän on monin tavoin riippuvainen ulkoisista tukijoistaan Venäjästä ja Iranista. Akuutimpi ongelma on se, että viime kuukausina Syyrian taloudellinen tilanne on huonontunut merkittävästi. YK:n alainen Maailman ruokaohjelma (World Food Program) varoitti kesäkuun lopulla, että Syyria on nopeasti ajautumassa nälänhätään, mistä aiheutuu uusi laajamittainen muuttoaalto, mikäli apua ei lisätä.

Ennen sisällissotaa Syyria oli keskituloinen valtio, mutta vuosikymmenen sodan jälkeen todellisuus on karu. Arviot vaihtelevat, mutta sodan aikana Syyrian talous on pienentynyt yhteen kolmasosaan aiemmasta. Ainakin 80 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Inflaatio on hurja, ja esimerkiksi niin sanotun perusruokakorin hinta on noussut vuodessa ainakin 200 prosenttia. Samaan aikaan valuutta on menettänyt suuren osan arvostaan, joten valtion työntekijöiden palkkojen ostovoima on olematon. Assadin kannalta ongelmallisinta on se, että taloudelliset ongelmat koskettavat yhä enemmän myös hallinnon hallitsemia alueita ja hallinnon tukijoita.

Tärkeä tekijä talouden romahduksessa on Syyrian talouden tiivis kytkös Libanoniin, ennen kaikkea sen pankkijärjestelmään. Libanon on pitkään ollut Syyrian hallinnolle keskeinen väylä hankkia dollareita, ja nyt tämä ovi on Libanonin syvän talous- ja pankkikriisin myötä sulkeutunut.

Uutta taloudellista uhkaa hallinnolle merkitsee Yhdysvaltojen asettama niin sanottu Caesar Act, jota ryhdyttiin soveltamaan kesäkuun puolivälissä. Syyriaanhan ei kohdistu YK:n pakotteita Venäjän ja Kiinan vastustuksen vuoksi, mutta useat maat ovat kuitenkin asettaneet omia pakotteitaan. Päinvastoin kuin aiemmat sanktiot, Caesar Act kohdistuu potentiaalisesti jokaiseen yksilöön tai yhtiöön, joka jollain tavoin tekee yhteistyötä sanktioiden kohteina olevan Syyrian hallinnon edustajien kanssa. Käytännössä laki estää ulkopuoliset investoinnit Syyriaan ja vaikeuttaa entisestään Syyrian hallinnon mahdollisuuksia hankkia tuloja. Kuten sanktioille on tyypillistä, vaikutus tulee todennäköisesti kohdistumaan ankarasti myös tavallisiin kansalaisiin.

 

Mistä eliitin sisäisessä kiistassa on kysymys?

On selvää, että tapaus Makhlouf on osa tätä laajempaa talouden romahdukseen liittyvää kehitystä. Suurten talousongelmien vuoksi hallinnolla on tarve saada resurssit omaan hallintaansa. Toinen tärkeä tekijä on Makhloufin kasvanut poliittinen kunnianhimo. Assad tarvitsee taloudellista eliittiä ja sotaherroja, mutta poliittiset pyrkimykset ovat selvästi punainen viiva, jota ei sovi ylittää.

Muutama vuosi sitten Syyriassa puhuttiin paljon Jaberin veljeksistä, jotka olivat erityisen läheisiä presidentin veljen Maher al-Assadin kanssa. Talousimperiumin lisäksi veljeksillä oli mahtava yksityisarmeija, joka teki yhteistyötä venäläisten kanssa. Maassa levisivät huhut veljesten kasvavasta mahdista. Alettiin puhua jopa siitä, että yksi veljistä, Ibrahim, voisi olla Venäjän valinta Syyrian seuraavaksi presidentiksi. Vuoden 2017 alussa veljekset menettivät yhtäkkiä asemansa. Kaksi laitettiin pysyvään kotiarestiin, ja kolmas päätyi pakolaiseksi Venäjälle. Yksityisarmeija hajotettiin ja aseet takavarikoitiin. Hybristä seurasi nöyryytys.

Talouden haltuun ottoon näyttää kuuluvan olennaisesti myös se, että uusi taloudellinen eliitti on syntymässä presidentin ydinperheen ympärille. Asma al-Assadiin kytkeytyvä talousmafia on syrjäyttämässä vuosikymmeniä vahvassa asemassa olleen Makhloufien perheen mafian. Kuvaavaa Syyrian systeemille, että yksi Asman mafian keskeisiä liikemiehiä on tämän veli Firas al-Akhras ja serkku Muhannad al-Dabbagh. Joidenkin tulkintojen mukaan Makhloufien asema on heikentynyt siitä lähtien, kun Assadien suvun matriarkka Anisa Makhlouf kuoli vuonna 2016. Tavallaan Assad on pienemmässä mittakaavassa tekemässä samaa kuin Saudi-Arabian kruununprinssi Muhammad bin Salman, joka on myös vanginnut taloudellista eliittiä mukaan lukien sukulaisiaan osana pyrkimystä ottaa valtio paremmin haltuunsa ja hankkia varallisuutta. Assadin kohdalla taustalla on talousvaikeuksien lisäksi pyrkimys palata normaaliin sotatalouden jälkeen.

 

Mikä on Venäjän rooli?

Jotkut Syyriaa tutkivat ja seuraavat ovat tulkinneet, että viime kädessä Assad noudattaa Venäjän toiveita syrjäyttäessään Makhloufin. Rami on ollut tärkeässä roolissa huumekaupassa, johon liittyvät myös Iran ja Hizbollah. Viime aikoina alueen eri maissa on tehty useita suuria huumetakavarikkoja. Huumekaupan merkittävä rooli kertoo ilman muuta kasvavista vaikeuksista hankkia kovaa valuuttaa.

Teorian mukaan Makhloufin syrjäyttämisessä olisi ainakin osittain kyse Venäjän pyrkimyksistä hillitä Iranin roolia, jonka se näkee haitalliseksi Syyrian tulevaisuuden ja tietenkin omien intressiensä kannalta. Ajatus on sinänsä looginen siksi, että Teheranin ja Moskovan näkemykset Syyrian roolista ja intressit Syyriassa poikkeavat varsin paljon toisistaan. Kuten aiemmin kirjoitin, Venäjä haluaa Syyrian rauhoittumista ja jonkinlaista kansainvälistä rauhanprosessia, joka hyödyttää sitä taloudellisesti ja poliittisesti. Iran näkee Syyrian osana alueellista vaikutusvaltaansa. Luultavasti teoriat Venäjän roolista ovat ainakin osin liioiteltuja tai vähintäänkin myös Syyrian sisäisillä tekijöillä on merkittävä rooli tämänhetkisessä valtakamppailussa.

 

Onko Assadin asema uhattuna?

Assad on epäilemättä menettänyt suosiotaan Moskovassa, ja hänen asemansa myös alawiittien keskuudessa on heikentynyt. Alawiitit ovat maksaneet kovan hinnan kuolleina poikina konfliktissa, jonka jälkeen useimmat heistä ovat vähintäänkin yhtä köyhiä kuin ennen konfliktia. Jo ennen uusien pakotteiden voimaantuloa Syyrian eteläosien druusialueilla sekä hallintoa perinteisesti tukeneen Latakian alueella oli heikosta taloudellisesta tilanteesta kumpuavia mielenosoituksia. Maan sisäisestä epävakaudesta kertoo myös se, että ISIS on jälleen vahvistumassa Syyrian sisäosien laajalla puoliaavikkoalueella ja on tehnyt iskuja hallituksen joukkoja vastaan.

Lyhyellä tähtäimellä on silti vaikea kuvitella, että Assadin asema olisi uhattuna. Pitkä konflikti on osoittanut, että Syyrian regiimi on hämmästyttävän kestävä, eikä toistaiseksi ole tapahtunut niin merkittävää muutosta, että tilanne olisi tältä osin olennaisesti toinen. Kuten Joshua Stacher on analysoinut, Syyrian järjestelmä on pikemminkin oligarkia kuin selvään hierarkiaan perustuva yksinvaltainen järjestelmä. Edes Assad itse ei ole asemassa, jossa hän voisi kovin helposti siirtää syrjään eliitin muita jäseniä. Makhloufien heikentäminenkin on ollut pitkä prosessi, joka näyttää nyt – Venäjän mahdollisella tuella – ottaneen olennaisen askeleen eteenpäin.

Syyrian suunnattomia taloudellisia ongelmia tämä ei tietenkään ratkaise. Kansan köyhtyminen ei kuitenkaan automaattisesti johda vallanvaihdokseen, kuten Saddamin Irakin esimerkki osoittaa. Todennäköisesti Assad pysyy vallassa niin kauan kuin eliitin sisältä ei löydy laajasti hyväksyttyä johtajakandidaattia, ja Venäjä ja Iran haluavat säilyttää keskinäisestä kamppailustaan huolimatta määrätyn tasapainon Syyriassa. Hiljan pidetty virtuaalikonferenssi Venäjän, Turkin ja Iranin presidenttien kesken viesti juuri halua säilyttää tällainen tasapaino. Se on myös keino pitää Yhdysvallat ulkona.

—

Artikkelikuva: Damaskos 1.7.2020. Krediitti: Mohammad Alzain  / Shutterstock.com

Hannu Juusola, 10 heinäkuuta 2020

kansainvälinen politiikka, Lähi-itä, sodat ja konfliktit, Syyria, Syyrian sota, talous

---