Lähi-idän luksuskupla puhkeaa – sota toi epävarmuuden Arabiemiraatteihin

Arabiemiraattien pitkään vakaana ja turvallisena pidetty todellisuus järkkyi, kun Yhdysvaltojen ja Iranin välinen konflikti heijastui ensimmäistä kertaa suoraan maan arkeen. Maa oli vuosia näyttäytynyt paikkana, jossa arjen turvallisuus ja taloudellinen vakaus olivat lähes itsestäänselvyys. Helmikuun lopun tapahtumat kuitenkin rikkoivat tämän kuplan – vielä muslimien pyhän ramadankuukauden aikana. Ohjusiskut, ilmahälytykset ja jatkuva epävarmuus paljastivat, kuinka nopeasti vakaaksi mielletty ympäristö voi muuttua. Tämä kirjoitus kuvaa, miten konfliktin puhkeaminen näkyy Emiraateissa ja miltä arki tuntuu, kun turvallisuuden tunne ei enää ole itsestäänselvyys.

Järjestäytynyt. Toimiva. Hieno. Turvallinen. Mahtipontinen. Siisti. Arabiemiraateista on helppo keksiä positiivisia adjektiivejä, erityisesti tänne muualta muuttaneiden keskuudessa. Tai ainakin oli. Lauantai 28.2. muutti mielikuvia, joiden varaan tuhannet ihmiset olivat rakentaneet idyllisen ja mukavan elämänsä palmujen alla.

Viikko ennen sodan alkua olin palestiinalaisen ystäväni kanssa Abu Dhabin Corniche-rannalla nauttimassa kesäisestä säästä, joka ei yllättäen ollut hikisen kostea eikä ilmanlaatukaan vaihteeksi hälyttänyt punaisella. Aurinko ei kuitenkaan ollut päivän puheenaihe. Yhdysvallat oli tuonut laajan sota-arsenaalin vain sadan kilometrin päähän meistä Persianlahdelle, ja se puhututti meitä. Asekalusto vertautui vuoden 2003 Yhdysvaltojen luotsaamaan sotilasoperaatioon Irakissa.

Ystäväni työskentelee energiasektorilla. Hän alkoi pohtia ääneen, kuinka Arabiemiraatit on sodan iskiessä valitettavan hauras – ei vain sijaintinsa, vaan myös energian ja sähkön saatavuuden puolesta. Abu Dhabin ja Dubain energia- ja sähköinfrastruktuuria pidetään toimivina ja hyvin suojattuina, erityisesti Abu Dhabin, joka kattaa 90 % maan öljyvarannoista. Samalla kaupungit ovat kuitenkin haavoittuvaisia.

Sähköverkot, energiavoima- ja veden suolanpoistolaitokset ovat aavikolle rakennetussa maassa äärimmäisen arvokkaita ja siten oivia kohteita viholliselle. Vuonna 2019 Emiraattien ja Saudi-Arabian öljy- ja logistiikkakohteet joutuivat iskujen kohteiksi ja raakaöljyn jalostuskapasiteetti lamaantui pitkäksi aikaa. Toisaalta Arabiemiraatit on edennyt viime vuosina pitkälle taloutensa ja energiasektorinsa monipuolistamisessa ja öljystä irtautumisessa, mikä tekee siitä vahvan varautujan sodan pitkittyessä. Insinööriystäväni kuitenkin koki tärkeäksi jatkaa luentoaan energiahuollon haasteista maassa, jota me molemmat kutsumme kodiksi.

UV-indeksin noustessa kymmeneen ja rantahiekan lämmetessä varpaitteni alla ystäväni viesti oli selkeä: hän kehotti minua varaamaan vettä ja ruokaa kotiini sekä pitämään passini ladatun ja varavirtalähteen lähettyvillä siltä varalta, että Yhdysvaltojen ja Iranin välinen konflikti realisoituisi ja heijastuisi Arabiemiraatteihin. Ja niinhän lopulta kävikin.

UAE:n puolustus loistaa, mutta pelko leijuu ilmassa

Lauantaina 28.2. uutismediat täyttyivät uhkaavista otsikoista. Israel ja Yhdysvallat olivat iskeneet Iraniin. Suomalainen ystäväni oli juuri kahta päivää aiemmin saapunut luokseni viettämään aurinkolomaa. Lennot olivat ramadanin aikana edullisia ja Finnair lennätti joka päivä sadoittain hiihtolomaturisteja Dubaihin. Tunsin, että suunnittelemamme turistipäivä Abu Dhabin kuuluisissa maamerkeissä, Sheikh Zayed -moskeijassa ja Qasr al-Watan -palatsissa, tuskin toteutuisi. Ei kulunut montaa tuntia, kun tieto ensimmäisistä torjutuista ohjuksista tavoitti minut työpaikan ryhmäkeskustelussa. Seurasi kaoottinen viestitulva ja kaikkien mielissä kaihersi ajatus: ”Miten on mahdollista, että yhtenä maailman turvallisimpana ja toimivimpana pidettyyn maahan voisi kohdistua akuutti sodanuhka?”

Iranilaisten ohjusten kohteina olivat Yhdysvaltojen sotilastukikohdat, erityisesti Abu Dhabissa sijaitseva al-Dhafran ilmatukikohta, joka sijaitsee noin 30 kilometrin päässä pääkaupungin keskustasta. Jo iskujen ensimmäisenä päivänä osumia saivat kuitenkin myös luksushotellit ja asuinalueet, mikä lietsoi pelkoa tavallisten kansalaisten keskuudessa.

Lauantaita seuraava vuorokausi kului taivasta tarkkaillessa, kun kämppäkavereideni kanssa bongailimme drooneja ja alas ammuttuja ohjuksia. Puhelimiimme toistuvasti lähetetty arabian- ja englanninkielinen, piinaavan ääniefektin säestämä “Seek shelter” -ilmoitus tuli valitettavan tutuksi. Matkasimme lukuisia kertoja 12. kerroksesta rakennuksemme ensimmäisen kerroksen portaikkoon suojaan ja pelaamaan Uno-korttipeliä.

Tilanne oli hämmentävä ja ahdistava, mutta luottamus Arabiemiraattien puolustukseen oli myös vahva. UAE:n ilmapuolustusjärjestelmä on siepannut satoja drooneja ja ohjuksia kuluneen viikon aikana. Arvioiden mukaan 196 ballistisesta ohjuksesta on torjuttu 181 ja 1072 droonista 1001. Torjuntaprosentti on lähes täydellinen ja UAE:n on syytä olla tästä ylpeä.

Kansainvälisten ja lopulta iranilaistenkin medioiden julkaistua tiedon Ali Khamenein kuolemasta kaikki täällä asuvat viimein ymmärsivät, ettei sota ole ohi yhdessä yössä. Pelko Iranin ylimmän johtajan marttyyrikuoleman kiihdyttämästä jihadista (pyhä sota) oli myös ilmeinen uusi uhkaelementti.

Hartaudesta hälytyksiin: Ramadan sodan varjossa

Elämä täällä kuitenkin jatkuu. On hyvä muistaa, että Trump päätti aloittaa maailmanmarkkinoita ja Lähi-idän alueen turvallisuutta järisyttävän sodan muslimien pyhän ramadan kuukauden aikana. Ramadan on muslimimaissa vuoden odotetuin yhdessäolon, viihtymisen, hyvän tekemisen ja tietysti uskonnollisen kilvoittelun kuukausi. Kaupat täyttyvät ramadantarjouksista ja paikalliset kauppiaat nauttivat vuoden parasta myyntiään. Ei tällä kertaa. Suurin osa Abu Dhabin keskustan kivijalkaliikkeistä on auki, mutta tunnelma oli sodan ensi päivinä kuin aavekaupungissa. Ramadankoristeet ja -valot vilkkuvat tyhjien myymälöiden ikkunoissa. Ilokseni töihin matkatessa loppuviikosta huomasin ihmisten kuitenkin palanneen kauppoihin ostoksille – ainakin kaikista rohkeimpien.

Arabivaltioiden hyökätessä vuonna 1973 Israeliin niin kutsun jom kippur -sodan aikana hyökkääjät saivat rajua kritiikkiä sen ajoituksesta, joka osui juutalaisten vuoden pyhimpään päivään. Vaikka tällöin hyökkääjiä motivoivat ensisijaisesti poliittiset ja sotilaalliset tavoitteet (alueen takaisinvaltaus), päätöstä iskeä uskonnollisen juhlan aikana pidettiin tahallisena. Missä on samainen kritiikki nyt? Eid-juhlaan on alle kaksi viikkoa ja sota vaikuttaa suoraan tai epäsuoraan miljoonien muslimien elämään Lähi-idässä. Paastoaminen jo itsessään vaikuttaa päivittäiseen toimintakykyyn ja lisää väsymystä, puhumattakaan päiviä kestävien ohjusiskujen psykologisista vaikutuksista.

Olen tarkkaillut iltaisin asunnostani 12.  kerroksesta alakerrassa sijaitsevan syyrialaisravintolan toimintaa. Kuten jo ennen sotaa, aloittavat tarjoilijat ylenpalttisen ja monen monta ruokalajia sisältävän iftar-buffetin kokoamisen hyvissä ajoin iltapäivällä. Auringon laskiessa ravintolan terassi täyttyy arabiasiakkaista, jotka eivät pahemmin ole kiinnostuneet muusta kuin kebbah-lihapullien, jallab-mehun ja kunafa-jälkiruoan nauttimisesta. Kuumina käyvät myös shisha-tilaukset ja nautintohetkeen kuuluva hiilien aktiivinen vaihto.

Istuin itse sunnuntaina 1.3. kyseisessä ravintolassa Portugalin suurlähetystössä työskentelevien kollegoideni kanssa. Asunnosta oli pakko päästä hetkeksi tuulettumaan ja syyrialainen ravintola oli sopivasti alakerrassa. Hetken päästä kuulimme rajun pamahduksen ja noin kolmen kilometrin päästä nouseva savupilvi pimensi lähes koko taivaan. Siirryimme ravintolan sisätiloihin ja katsastimme mahdollisen kellarikerroksen suojautumista varten. Ravintolan kellariin oli rakennettu väliaikainen rukoushuone ramadanin ajaksi ja se oli täynnä rukousmattoja. Paloautojen sireenien äänien täyttäessä kaupungin kadut syyrialaiset ravintolan asiakkaat olivat lähinnä huolissaan tyhjenevistä kahvikupeistaan ja naurahtivat meille ystävälliseen sävyyn, kun toteutimme ravintolassa perusteellisia turvatoimia.

En väitä heidän suhtautuvan eskaloituneeseen ja vakavaan tilanteeseen välinpitämättömästi. Tulkintani mukaan kyse on siitä, että suurin osa heistä on kasvanut jatkuvan epävarmuuden ja konfliktiuhan keskellä. Meille eurooppalaisille kuluneiden vuosien aikana muuttunut turvallisuustilanne ja arvaamaton maailmanjärjestys on uutta, ja se rikkoo omaksuttua ajatusta maailmasta, jossa sota ei kosketa meitä. Tämä on nyt muuttunut.

Arki jatkuu pelon ja toivon välissä

Arabiemiraatit on mielenkiintoinen kansalaisuuksien mosaiikki, jossa 90 % maan asukkaista on ulkomaalaisia siirtotyöntekijöitä. On ollut ilo huomata, miten moni näistä maahan muuttaneista on vannonut sataprosenttista luottamusta Arabiemiraatteihin konfliktin keskellä. Sosiaalinen media on täyttynyt tunteellisista postauksista siitä, miten ihmiset eivät ehkä ole syntyneet Arabiemiraateissa, mutta kutsuvat sitä nyt ja aina kodiksi.

Totta toki on, että viranomaiset ovat tehneet hyvää työtä meidän täällä asuvien turvallisuudentunteen eteen, eikä paniikkia ole syntynyt. Poispääsy Arabiemiraateista on myös vielä suhteellisen helppoa joko Omanin Muskatista käsin tai valtio-omisteisilla lentoyhtiöillä, vaikka hintalappu näille lennoille onkin nyt korkea. Kaikista hätäisimmät lähtijät maksoivat peräti kymmeniä tuhansia dollareita paikoista yksityiskoneissa, jotka lennättivät heidät pois Persianlahdelta. Arabiemiraatit on toki osoittanut kriisinkestävyyttä aikaisemmin, kun maa ei murtunut vuoden 2008 talouskriisin tai COVID-19 aikana.

Jatkuvan epävarmuuden ja alati muuttuvan tilanteen vallitessa olen ymmärtänyt paremmin sen, miten kriisinhallinta alkaa omasta mielenhallinnasta. Olen esimerkiksi vaalinut päivittäisiä Hyrox-treenejäni. Ilmahälytysten sattuessa treenien aikana olemme porukalla siirtyneet kuntosalin painojen paukkeesta parkkihalliin kuuntelemaan toisenlaista pauketta. Päivisin Abu Dhabissa voikin miltei tuntea normaalin elämän sykkeen (mikäli ei seuraa armotta päivittyviä tiedotusvälineitä). Yöt ovatkin sitten asia erikseen. Iranin ilmaohjusten määrä tiivistyy auringonlaskun jälkeen. Se vaikuttaa suoraan lepoon ja uneen. Ennen sotaa yöherätykset johtuivat lähinnä lähimoskeijamme rukouskutsuista. Nyt mukana on uusi elementti.

Kuka pysäyttää eskalaation?

En väitä, että epävakaus Persianlahdella olisi täysin uusi ilmiö 2020-luvulla (Qatarin vuoden 2021 kauppasaarto, Iranin ja Saudi-Arabian vuosia jatkuneet jännitteet, Jemenin sodan alueelliset vaikutukset, vuoden 2022 huthien hyökkäykset Abu Dhabiin), mutta uhkaa Hormuzinsalmen sulkemisesta ja sen globaaleista vaikutuksista on aiemmin pidetty vain mahdollisena uhkana. Nyt salmi on suljettu. Sitä voidaan pitää tietynlaisena käännekohtana.

Salmen sulku vaikuttaa auttamatta kansainväliseen kauppaan, erityisesti Kiinaan, joka on täysin riippuvainen Persianlahden öljy- ja kaasukuljetuksista. Lisäksi Qatar on lopettanut nesteytetyn maakaasun toimitukset, ja alueen vilkkaimmat kansainväliset lentokentät kärsivät valtavia tappioita lentojen peruuntuessa. Bahrainissa pelätään jakolinjoja sunnijohdon ja šiiaenemmistöisen väestön välillä.  Saudien öljykenttään on isketty. Sodan välittömät vaikutukset ovat siis jo nyt realisoituneet Persianlahdella ja maailmalla.

Hälyttävin tilanne on Iranissa ja Libanonissa, joissa on molemmissa ollut vuosia heikko taloudellinen tilanne ja epäluottamus valtionjohdon kykyyn suojella siviileitä. Nyt maista on raportoitu sodan suurimmat uhriluvut. Iranissa on arvioiden mukaan kuollut yli 1400 henkilöä ja lukujen odotetaan nousevan. Lähi-itä on suursodan partaalla. Kysymys kuuluukin, kenellä on voimaa ja halua lopettaa tämä sota?

 

Artikkelikuva: Tekstissä mainittu syyrialaisravintola, Shamiyat, kirjoittajan kotikadulla. Kuva: Sonja Voutilainen.

Sonja Voutilainen, 9 maaliskuuta 2026

Arabiemiraatit, Dubai, Iran, sota, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, Yhdysvallat

---