Keitä ovat Punaisellamerellä maailmankauppaa häiritsevät huthit? Osa 1

Jemenin huthit ovat tulleet suomalaisille tutuksi järjestön aloitettua Punaisenmeren laivaliikenteen häirinnän. Myös Suomi on keväällä 2024 mennyt mukaan kahteen kansainväliseen operaatioon huthien raketti-iskujen torjumiseksi. Näistä ensimmäisen, Operation Prosperity Guardian (’Operaatio vaurauden turvaamiseksi’) Yhdysvallat aloitti joulukuussa 2023. EU seurasi perässä ja nimesi oman laivasto-operaationsa kreikan sanalla Aspides, ’suojat tai kilvet’.

Keitä ovat huthit ja miksi heitä kutsutaan kapinallisiksi? Ketä vastaan huthit kapinoivat ja mikä on heidän kapinointinsa syy? Mitkä ovat huthien tavoitteet ja miten nuo tavoitteet sopivat yhteen Iranin tavoitteiden kanssa? Ja lopuksi, mitä jemeniläiset ajattelevat huthien toimista, saavatko ne varauksettoman tuen? Rakettien ampumisella israelilaisomisteisiin ja vähän muihinkin laivoihin huthit ovat saaneet valtaisaa suosiota Lähi-idässä. Mutta tämä ei ole ainoa syy sille, että hutheista kuullaan vielä senkin jälkeen, kun tykit jossain vaiheessa hiljenevät Gazassa.

Miten huthiliike syntyi?

Huthi-nimi tulee liikkeen perustajan Husayn al-Huthin sukunimestä. Liikkeen jäsenet eivät puhu itsestään hutheina vaan se on jemeniläisten vastustajiensa heille antama (pilkka)nimi. Itse he käyttävät nimeä Ansar Allah, jumalan seuraajat. Aluksi liikettä kutsuttiin nimellä harakat al-shabab al-mu’min , ’Uskovaisen nuorison liike’, ja sen päämääränä oli koota alueen nuorisoa opiskelemaan zaidilaisuutta, vain Jemenissä esiintyvää shiialaisuuden haaraa. Jemenissä väestö lukeutuu valtaosaltaan sunnalaisiksi ja zaidilaisia asuu lähinnä maan pohjoisissa maakunnissa.

Zaidilaisuus joutui 1900-luvun lopulla jyrkän linjan sunnalaisen salafismin hyökkäyksen kohteeksi. Kuten muualtakin islamilaisesta maailmasta tiedetään, salafisteille on tyypillistä tuomita shiialaisuus islamiin kuulumattomana harhaoppina. Jemenissä sunnalaista salafismia esiintyy sekä väkivallattomassa että väkivaltaisessa muodossa. Ensin mainittua tavataan eräänlaisena elämäntapafasismina, jossa väestöä ohjataan kovaotteisesti ”oikeanlaisen” islaminharjoituksen pariin mm. pakottamalla naiset peittämään kasvonsa ja vartalonsa ja rajoittamalla sitä, mikä on yhteisöllisesti sallittua. Väkivaltaisessa muodossa salafismia kutsutaan myös jihadismiksi ja sen piirissä tunnetuin liike Jemenissä on Arabian niemimaan al-Qaida eli AQAP.

Zaidien alueelle 1990-luvulta lähtien levittäytyneet salafistiset opinahjot levittivät zaidilaisuuden vastaista sanomaa nimenomaan nuorison parissa, jota tulikin suuria määriä näiden instituuttien piiriin. Jemenin parlamentissa siihen aikaan istuva kansanedustaja Husayn al-Huthi huolestui ilmiöstä ja perusti 1990-luvun alussa yllä mainitun nuorisoliikkeen, harakat al-shabab al-mu’min . Liike saikin nopeasti seuraajia ja myös pääkaupunkiin levisi tieto, että maan pohjoisosassa kuohuu. 2000-luvulle tultaessa al-Huthin aloittama liikehdintä oli levinnyt jo laajalle alueelle Jemenin pohjoisosassa ja asiasta huolestui myös autoritäärinen presidentti Ali Abdullah Salih. Salih koki tämän zaidilaisen liikehdinnän uhkaksi omalle hallinnolleen, vaikka oli itsekin zaidi.

Taustalla olivat Pohjois-Jemenissä 1960-luvulla käydyn sisällissodan kaiut; sisällissodassa tasavaltalaiset upseerit (sunnalaiset ja zaidit) nousivat vastarintaan Pohjois-Jemeniä vuosisatojen ajan hallinnutta zaidien imamaattia vastaan. Jemenin pohjoisosan zaidilaisilla alueilla kannatettiin kuitenkin imamaattia. Nykyisin huthit itse kieltävät haluavansa palauttaa imamaatin. Salih kuitenkin pelkäsi nopeasti leviävää liikettä lähinnä oman valta-asemansa näkökulmasta ja keksi syyttää hutheja imamaatin kannattajiksi. Siten hän sai laajaa kannatusta jemeniläisten parissa liikkeen tuhoamiseen tähtääville toimilleen. Olivat syyt mitkä tahansa, Salih usutti armeijan taistelemaan liikettä vastaan. Operaation komentajaksi hän määräsi vaikutusvaltaisen kenraali Ali Muhsinin, miehen, jonka hän koki kilpailevan poikansa kanssa seuraavan presidentin paikasta. Tarkoitus oli ryvettää kenraali taisteluissa, jotka Salih tiesi vaikeiksi pohjoisen vuoristoisilla alueilla.

Salih oli jo aiemmin tullut tunnetuksi vastustajiensa usuttamisesta toistensa kimppuun. Armeija kävikin kuusi sotaa hutheja vastaan vuosien 2004 ja 2009 välillä, kertaakaan saamatta otetta näistä alueista. Apuun houkuteltiin loppuvaiheessa jopa naapurimaa Saudi-Arabia, jonka ilmapommituksetkaan eivät tehonneet. Tässä vaiheessa Jemenin historiaa hutheista voidaan puhua kapinallisina; he kapinoivat sekä salafistien zaidialaisuuden syrjäyttämispyrkimyksiä että pääkaupungin syrjivää hallintoa vastaan, joka jätti presidentille epäsuotuisat alueet ilman valtion kassasta maksettavia yhteiskunnallisia palveluja.

Arabikevät valtaa Jemenin

Tilanne jäi hautumaan, kunnes koitti vuosi 2011 ja arabikevääksi kutsutut kansannousut eri puolilla arabimaailmaa. Jemenin pääkaupungissa Sanaassa liikehdinnän alkuunpanijoina olivat nuoret ja opiskelijat. Maaseudun heimot liittyivät mukaan, ja pian itsevaltaisen presidentti Salihin eroa vaatimassa oli koko yhteiskunta, joukossa myös huthit. Salih pantiinkin eroamaan presidentin virasta Persianlahden naapurimaiden, Yhdysvaltojen ja EUn edustajien neuvottelemalla sopimuksella, jossa hänen kuitenkin sallittiin jäädä politiikkaan. Salih jatkoikin valtapuolue, Kansan yleisen kongressin, johdossa, ja vanhastaan tunnettua vehkeilyään. Tämä päätös loi ne olosuhteet, joissa Jemen kolme vuotta myöhemmin vajosi sisällissotaan.

Muistan, kuinka me tutkijat yritimme tuolloin varoittaa, ettei Salihin pidä antaa jatkaa politiikassa. Tunnettu juonittelija solmikin 2014 liittolaisuuden entisten vihollistensa, huthien, kanssa noustakseen uudelleen valtaan. Kesällä 2014 Salih junaili tilanteen, jonka turvin huthien asemiehet valtasivat pääkaupunki Sanaan. Salehin seuraaja presidenttinä, entinen varapresidentti Abd Rabbu Mansour Hadi, pakotettiin maanpakoon ja sisällissodan asetelma oli valmis. Salih hallitsi nyt maan pohjoisosaa yhdessä huthien kanssa. Hutheja ei tämän jälkeen ole saatu syrjäytettyä vallasta, mutta Salih sai kokea kohtalonsa yritettyään 2017 irrottautua liittolaisuudesta. Huthit surmasivat hänet kylmäverisesti autoonsa.

Sisällissota syttyy

Keväällä 2015 maanpaosta palannut presidentti Hadi kutsui avukseen Saudi-Arabian, jonka muodostama liittouma alkoi käydä sotaa hutheja vastaan. Tätä kirjoitettaessa sota jatkuu yhdeksättä vuotta ja huthit ovat jatkuvasti laajentaneet hallussaan olevaa aluetta. Saudi-Arabian ilmapommitukset ovat saaneet aikaan valtavaa tuhoa ilman, että ne olisivat pysäyttäneet hutheja. Eri aseelliset ryhmät etelän taistelijoista ja Arabiemiraattien kouluttamista joukoista olivat jo vuonna 2018 saamassa yliotetta hutheista ja vallattua merkittävän satamakaupungin, Hudaydan, kun YK pakotti kaikki osapuolet tulitaukoon. Seurauksena huthit valtasivat Hudaydan tulitauon loputtua ja kontrolloivat nyt maahan saapuvia avustuskuljetuksia. Epäillään, että sataman kautta huthit saavat myös aseistusta raketti- ja drooni-iskujaan varten. Me Jemen-tutkijat varoitimme tuolloin YK:ta ja muita ulkomaisia toimijoita tulitauon järjettömyydestä tuossa tilanteessa – ilman sitä Hudayda olisi saatu vallattua kansainvälisesti tunnustetulle hallinnolle.

Sodan aikana Etelä-Jemenin asukkaat ovat saaneet tarpeekseen vuonna 1990 tapahtuneesta yhdistymisestä Pohjois-Jemenin kanssa. Etelän joukot onnistuivat ajamaan huthit pois etelän maakunnista jo kesän 2015 aikana. Siitä lähtien taisteluja on käyty lähinnä muualla Jemenissä. Huthien hallitsema alue vastaa melko pitkälle entisen Pohjois-Jemenin aluetta, mikä on vain tehostanut monen etelän asukkaan kaipausta saada takaisin oma valtio.

Pohjois-Jemen eli Jemenin arabitasavalta ja Etelä-Jemen eli Jemenin kansandemokraattinen tasavalta yhdistyivät rauhanomaisesti vuonna 1990 perustaen Jemenin tasavallan. Alun sopu kääntyi kuitenkin nopeasti epäluuloksi Salihin vehkeillessä ja surmauttaessa etelän poliitikkoja yksi toisensa jälkeen. Seurauksena oli nyky-Jemenin ensimmäinen sisällissota vuonna 1994. Salih voitti sodan ja pystytti oman komentonsa etelän maakuntiin.

Tätä hallintoa vastaan perustettiin etelässä vuonna 2007 löyhä kansalaisliike, Etelän liike (hirak ), tavoitteenaan etelän itsenäisyyden palauttaminen. Liike on perustamisestaan saakka jatkanut kasvuaan ja voidaan sanoa, että se on vuoden 2011 arabikevään menestyksekkäin kansannousu. Hirak sekä 2017 perustettu puoluetta muistuttava poliittinen järjestö Etelän siirtymäkauden neuvosto (al-intiqal ) sekä paikalliset itsenäisyysliikkeet hallitsevat nykyisin entisen Etelä-Jemenin aluetta. Niin kutsuttu laillisesti valittu hallitus (parlamenttivaaleja ei ole pidetty sitten 2003) ei käytännössä hallitse mitään aluetta Jemenissä, mutta sen kanssa ovat yhteistyössä sekä Etelän siirtymäkauden neuvosto että Muslimiveljeskuntaan kallellaan oleva Islah-puolue että muiden kuin huthien hallitsemien alueiden merkittävät sotilas- ja poliittiset johtajat.

Saudi-Arabia vaikutti siihen, että maanpaossa Saudi-Arabiassa istuva presidentti Hadi korvattiin 2022 näiden voimien muodostamalla 8-jäsenisellä presidenttineuvostolla (majlis al-qiyadah al-ri’asiyy ). Viime kuukausia on tämän valtakoalition sisällä ollut syviä ristiriitoja johtuen siitä, ettei sen nimeämä hallitus ole saanut asioita pyörimään hallitsemallaan alueella.

Huthien muuttuminen uskonnollisesta poliittiseksi liikkeeksi

Alun alkaen Husayn al-Huthin liike oli uskonhartautta levittävä liikehdintä vailla poliittisia tavoitteita. Tilanne muuttui nopeasti sen jälkeen, kun presidentti Salih aloitti väkivaltaisen kampanjansa liikkeen tuhoamiseksi. Liikkeen perustaja Husayn sai surmansa 2003 epämääräisissä oloissa palatessaan pääkaupungista neuvotteluista presidentin kanssa. Huhutaan, että Salih antoi käskyn Husaynia kuljettaneen helikopterin pudottamiseksi. Tämän jälkeen huthit järjestäytyivät aseelliseksi liikkeeksi, alussa tarkoituksenaan puolustaa omia asemiaan. Aseisiin tarttuminen kävi nopeasti, sillä alueen heimomiehillä on kautta aikojen ollut tapana kulkea aseistettuina. Vyötäröllä kannettavan ganbia-tikarin lisäksi varustuksiin kuuluu kivääri tai joillakin alueilla jopa venäläisvalmisteinen, kalashnikovina tunnettu, rynnäkkökivääri AK-47.

Yhteistyöstä Libanonin vaikutusvaltaisen Hizbollah-puolueen kanssa huthit rohkaistuivat ja ottivat tunnuksekseen alun perin Iranissa käytössä olleen tunnuksen, sarkhan, ”Jumala on suurin, kuolema Amerikalle, kuolema Israelille, kirous juutalaisille, voitto islamille.” Muut jemeniläiset ihmettelivät pitkään, miten nuo tunnukset kuvaavat huthien toimintaa Jemenin sisällissodassa. Alueilla, joihin huthit hyökkäsivät, ei nimittäin asunut ketään yllä mainitun kirouksen saaneen kansanryhmän edustajaa. Amerikkalaiset kyllä avustivat Saudeja näiden ilmapommituksissa, mutta Israelia tai Jemenin juutalaisia ei sisällissodassa ole nähty osapuolina. Jälkimainittuja huthit ovat valtaannousunsa jälkeen väkivalloin ahdistelleet ja saaneet heistä lähes kaikki muuttamaan pois maasta.

Voidaankin sanoa, että hutheille tunnus edusti kuulumista Iranin vaikutuspiiriin ja sen vastarinnan akseliin. Tunnus aktivoituikin Gazan sodan alettua. Vielä kun huthien johdossa oleva entisen valtapuolueen merkkihenkilö keksi Punaisenmeren ”laivanupotuspelin”, nousivat huthit koko maailman tietoisuuteen. Kampanja tukee Hamasia ja Iranin liittoumaa ja on onnistunut vetämään Yhdysvallat aiempaakin tiiviimmin osalliseksi Lähi-idän konfliktiin.

Tällä vedolla palvellaan sekä arabimaiden kansalaismielipidettä, ”edes joku hallitus tukee palestiinalaisten taistelua”, että vastarinnan akselin taktiikkaa luoda Lähi-itään pysyvä turvattomuuden tila, jossa ilman varsinaista avointa sotaa käydään aseellista vastarintaa Yhdysvaltoja ja Israelia vastaan. Jemenissä huthien esiintyminen palestiinalaisten puolesta on tuonut heille ennennäkemätöntä suosiota. Kaikkialla Jemenissä on palestiinalaisten asia saanut kautta vuosikymmenten suurta sympatiaa. Ennen yhdistymistä sekä Pohjois-Jemen että Etelä-Jemen tarjosivat turvapaikan tuhansille palestiinalaisille ja heidän järjestöilleen. Omasta nälänhädästä ja sisällissodan kauhuista huolimatta, tai ehkäpä juuri siitä syystä, jemeniläiset ovat voimakkaasti olleet gazalaisten puolella. Huthien järjestämiin mielenosoituksiin onkin osallistunut satoja tuhansia ihmisiä.

Artikkelikuva: Huthien kannattajien mielenosoitus palestiinalaisten tukemiseksi 29.12.2023. Kuva: YemenVision

Kuuntele myös Jemenin sisällissodan käänteet – esteitä ja mahdollisuuksia jälleenrakennukselle -jakso Lähi-itä NYT –podcastissa.

Susanne Dahlgren, 3 syyskuuta 2024

arabikevät, huthit, Iran, jemen, Punainenmeri, sisällissota, zaidilaisuus, zaidit

---