Kauhua Bagdadissa: kirjassa Frankenstein in Baghdad kasvoton hirviö haluaa kostaa viattomien uhrien kohtalon

Islam ja scifi, osa 4

Ahmed Saadawin kirja Frankestein in Baghdad sijoittuu Yhdysvaltojen miehittämään Irakiin. Se kertoo tarinan Bataween-nimisen kaupunginosan asukkaista Bagdadissa räjähdysten ja epävakaan yhteiskunnallisen tilanteen keskellä. Kirja on kauhukirjallisuuden genreen kuuluva teos, jossa Frankensteinin hirviön lisäksi Bagdadin katuja ja asukkaita terrorisoivat jatkuvat itsemurhapommitukset, aseelliset yhteenotot ja eri poliittisten tahojen intressien tavoittelu.

Kuvaus elämästä todellisen konfliktin keskellä yhdistettynä fiktiivisen kauhukirjallisuuden kerrontaan on mielenkiintoinen yhdistelmä. Graafiset kuvaukset väkivallasta ja kaduilla lojuvista ruumiinosista tulevat pelottavan lähelle lukijaa, sillä ne eivät ole pelkkää genreen kuuluvaa fiktiota. Väkivaltaisuudet jatkuvat juonen taustalla juurikaan selittelemättä tai korostamatta, mikä antaa niistä kauhistuttavan arkipäiväisen vaikutelman.

Teoksesta voi lukea runsain mitoin yhteiskunnallista kritiikkiä. Kirjassa valtion median edustajat esiintyvät uutisissa leveät hymyt huulillaan jokaisen iskun jälkeen vakuuttaen, että turvallisuustilanne on hallinnassa. Poliisit käyttävät holtittomasti väkivaltaa ja keskittyvät kansalaisten omaisuuden varastelemiseen enemmän kuin sen suojelemiseen. Valtion mysteerisen jäljitys- ja takaa-ajoyksikön johtaja yrittää epätoivon vimmassa saada kaupunkia järkyttävän Frankensteinin hirviön kiinni, ei asukkaisen suojelemiseksi, vaan edetäkseen itse urallaan. Konfliktien hinta yksittäisille ihmisille käy selväksi kuvauksista päivittäisiä askareitaan hoitavista kaupunkilaisista, jotka joutuvat yhtäkkiä pommi-iskujen uhreiksi kaduilla kulkiessaan.

Näiden uhreiksi joutuneiden ihmisten osista saa alkunsa myös tarinan Frankensteinin hirviö. Kokoamalla osat yhteen pyrittiin aluksi saamaan valtio tunnustamaan iskujen uhrit ja järjestämään heille kunnolliset hautajaiset. Vapaana vaeltava sielu kuitenkin eksyy ruumiiseen ja antaa sille elämän, minkä seurauksena hirviö alkaa väkivaltaisesti kostaa uhrien kohtaloa. Mysteeristen murhien sarja herättää kauhunsekaisia tunteita kaupungin asukkaissa, ja puheet öisin liikkuvasta kasvottomasta hirviöstä leviävät kulovalkean tavoin.

Uskonnollisuuden ja uskomusten monet muodot

Toisaalta yhteiskuntakriittisen kauhukertomuksen ohella Frankenstain in Baghdad on myös inhimillinen kuvaus tarinan ihmisistä ja heidän olosuhteistaan. Islam ja science fiction -kurssin johdattelemana kiinnitinkin huomiota nimenomaan siihen, miten erilaisissa konteksteissa uskonnot ja erilaiset uskomukset näyttäytyvät teoksessa.

Kuten myös oikeassa elämässä, teoksessa uskonnot eivät esiinny muusta elämästä erillisinä tai muuttumattomina, vaan ne kietoutuvat osaksi yhteiskunnallisia tapahtumia ja muokkautuvat ihmisten korostaessa tilanteeseen sopivia elementtejä. Uskontojen eri elementit ovat läsnä samanaikaisesti ihmisten yksityisessä elämässä kuin yhteiskunnallisestikin, toisinaan ristiriitaisestikin. Ne toimivat voimavarana, tapana ymmärtää maailmaa, välineenä kategorisoida ihmisiä, saada lohtua, luoda identiteettejä tai edistää omia päämääriä.

Juuri uskonnon monipuolinen ja inhimillinen representaatio tekee kirjan kuvauksesta uskottavan ja puhuttelevan. Sen lisäksi, että uskonnon merkitys tulee esiin konfliktin herättämän sektarianismin noustessa pintaan, kuvataan tarinassa myös uskontojen elementtien kietoutumista osaksi yksittäisten ihmisten tarinaa. Tällaisia kuvauksia olivat assyrialaisen kristityn Elishvan, prikaatikenraali Majidin sekä hirviön, jota kirjassa kutsutaan nimellä Whatsitsname, ympärille muodostuvan kultin kuvaukset. Ne eivät rajoitu mihinkään tiettyyn uskontoon vaan yhdistelevät piirteitä kristinuskosta, islamista ja jopa astrologiasta ja taikauskosta. Niiden monimuotoisuus korostaa paitsi Irakin monikulttuurisuutta, myös uskontojen sisäistä monimuotoisuutta.

Elishva: poikaansa odottava assyrialainen

Elishva on vanha assyrialainen kristitty nainen, joka asuu yksin kissansa kanssa Bataweenin juutalaisessa korttelissa. Hänen poikansa Daniel katosi 1980-luvun Irakin ja Iranin välisessä sodassa, ja loput hänen jälkikasvustaan, kaksi tytärtä lapsineen, on muuttanut Melbourneen. Elishva on kuitenkin jämerästi kieltäytynyt lähtemästä talostaan. Hän on vakuuttunut siitä, että hänen poikansa vielä palaa, ja hän haluaa olla ottamassa tätä vastaan, kun se kaikkien vuosien jälkeen tapahtuu. Whatsitsname-hirviön eksyttyä Elishvan kotiin tämä alkaakin luulla häntä pojakseen.

Elishvan tarina kuvastaa vahvaa henkilökohtaista uskoa. Elishvan ainoa kumppani talossa vanhan kissan lisäksi on kuva marttyyri Pyhästä Yrjöstä, jolle hän puhuu kuin ystävälle ja joka toisinaan jopa vastaa Elishvalle takaisin. Hänen uskonsa ei ole kuitenkaan tiukkarajaista, sillä hän on omaksunut islamilaisia tapoja ja käsityksiä jumalasta naapureiltaan. Hänen ”poikansa” tehtyä paluun kotiin, hän käy osoittamassa kiitollisuuttaan rituaaleilla ei vain kirkossa, vaan myös moskeijassa ja synagogassa. Hänen suhteensa niin jumalaan, kuten ystäväpyhimykseensäkin, on sydämellisen tuttavallinen: ”The Lord wasn’t ’in the highest’; she didn’t see him as domineering or tyrannical. He was just an old friend, and it would be hard to abandon that friendship.”

Elishvan tarinassa läsnä on myös uskonnon yhteisöllinen ja sosiaalinen puoli. Hän käy joka sunnuntai kirkossa niin messuun osallistumisen vuoksi kuin myös voidakseen pitää yhteyttä lapsiinsa kirkossa olevalla puhelimella. Uskontoeroista huolimatta Bataweenissa vallitsee yhteisöllisyys. Useat Elishvan naapurit uskovat Elishvalla olevan suojelevia taikavoimia, jotka suojaavat aluetta iskuilta hänen ollessaan paikalla. Yhteisön sosiaaliset suhteet eivät kuitenkaan ole muuttumattomia tai kiveen hakattuja, vaan Elishva voi olla eri mieltä esimerkiksi kirkon johtajan Isä Josiahin kanssa. Yhdessä vaiheessa hän uhkaakin vaihtaa kirkkoa, mikäli Isä Josiah ei taivu hänen tahtoonsa liittyen tyttärien yhteydenottoihin.

Taikuudella uraansa edistävä prikaatinkenraali

Prikaatikenraali Majid toimii hallituksen salamyhkäisen jäljitys- ja takaa-ajoyksikön johtajana, jonka ensisijainen tehtävä on saada kiinni kaupunkia kurittava hirviö. Mielenkiintoista kyllä, tähän tehtävään on palkattu Majidin toimesta astrologeja ja ennustajia, jotka yrittävät saada yhteyden hirviöön ja ennustaa sen olinpaikkaa sekä tulevia iskuja. Tarinan maailmassa taikuus ja yhteydenotot toimivat. Taikuus ja ennustajan ammatti eivät ole kuitenkaan yleisiä. Tämä käy ilmi siitä, että osaston toiminnan loputtua pääastrologi suorittaa muodonmuutoksen ja luopuu ennustajan kaavustaan ja pitkästä parrastaan muuntautuen tavallisen uskonnollisen miehen näköiseksi.

Majidin tarinassa olennaista on se, että hän on valjastanut taikavoimat käyttöönsä oman etunsa tavoittelemiseksi. Hän haluaakin ehdottomasti saada itselleen kunnian median ja kansalaisten huomion vanginneen hirviön kiinniottamisesta, jotta hän pääsisi etenemään urallaan. Samalla kuitenkin pääastrologi varoittelee Majidia siitä, että viraston toiminta on osaltaan syyllinen hirviön olemassaoloon. Lopulta oman edun tavoittelu päättyy katastrofaalisiin seurauksiin, jotka kostautuvat niin Majidille kuin hänen työntekijöilleenkin.

Majidin tarina, vaikka kenties vähemmän realistinen kuin Elishvan, kertoo uskonnon tai uskomusten käyttämisestä itsekkäisiin tarkoitusperiin ja siitä, kuinka se harvoin johtaa toivottuihin lopputuloksiin. Päämäärään pyrkiminen keinoja kaihtamatta sokaisee yksilön varoituksille ja asialliselle kritiikille, joiden kuuntelu voisi todellisuudessa johtaa parempiin tuloksiin. Majid ja hänen yksikkönsä kiertävät kehää hirviön kanssa, sillä yrittäessään lopettaa sen toiminnan he samalla myös ylläpitävät sen toimintaa tuottaessaan itse lisää uhreja. Tarinan viesti tuntuukin olevan, ettei pahan tekemistä voi kitkeä tekemällä itse pahaa.

Hirviön pahuus?

Viimeisenä kuvaus Whatsitsname-hirviön ympärille muodostuvasta kultista sekä hirviöön liitetyistä mielikuvista on hyvin syväluotaava. Kuten Mary Shelleyn Frankenstein-teoksessa, kirjan alussa viattomien uhrien osista koottu hirviö kokee olevansa väärinymmärretty, kun media alkaa nimittää sitä kasvottomaksi murhaajaksi ja rikolliseksi. Whatsitsname ei kuitenkaan itse koe olevansa pahantekijä. Se uskoo omankädenoikeudella kostavansa viattomien uhrien kohtalon ja samalla vapautuvansa itse taakastaan, kun uhrien palaset tippuvat yksi kerrallaan koston jälkeen. Pian sen ympärille muodostuu siitä huolehtivien kannattajien joukko, joka etsii uusia osia irronneiden tilalle.

Media heijastaa kasvottomaksi rikolliseksi kuvailtuun hirviöön suuria toiveita ja pelkoja. Sen seuraajat pitävät sitä ainoana jäljellä olevana oikeudenmukaisuuden puolustajana koko maassa. Jotkut jopa uskovat hirviön olevan kuolemanenkeli Azrael. Joidenkin mukaan Whatsitsname taas on ensimmäinen oikea Irakin kansalainen, sillä sen ruumis on sekoitus eri uskonnoista ja etnisistä taustoista tulevien ihmisten osia. Epätoivoisessa ja epävakaassa tilanteessa hirviöön liitetään odotuksia ja toiveita oikeudenmukaisuuden ja järjestyksen palauttamisesta. Pian käy kuitenkin ilmi, ettei Whatsitsname käy vain rikollisten kimppuun. Vähitellen ihmisten tappamisesta tulee sille keino pysyä hengissä, ja lopulta se kokee olevansa oikeutetumpi elämään kuin tappamansa ihmiset.

Vastustajilleen hirviö toimii kasvottomana kankaana, jolle voi heijastaa omia pelkoja. Keskenään kilpaileville ryhmille Whatitsname on aina vihollisen kätyri: ”In Sadr City they spoke of him as Wahhabi, in Adamiya as a Shiite extremist. The Iraqi government described him as an agent of foreign powers, while the spokesman of the US State Department said he was an ingenious man whose aim was to undermine the American project in Iraq.” Eri ihmisryhmät siis näkevät hirviön niiden omaan ajatusmaailmaan sopivalla tavalla.

Whatsitsnamen tarina herättelee pohtimaan sitä, kuka loppujen lopuksi on hyvä tai paha, uhri tai rikollinen. Hirviö uskoo aluksi koostuvansa pelkästään viattomien uhrien osista ja voivansa käyttää ainoastaan näitä irronneiden palojensa korvaamiseen. Tämä osoittautuu kuitenkin hyvin pian mahdottomaksi, sillä se, että joutuu jossain tilanteessa uhriksi ei tarkoita, ettei kyseinen henkilö olisi koskaan tehnyt mitään väärää. Tuomittu rikollinenkin kohtaa elämässään vääryyttä ja voi joutua myös itse rikoksen uhriksi. Kukaan ihminen ei ole mustavalkoisesti täysin viaton tai täysin syyllinen, ja sitä ei ole myöskään Whatsitsname.

Tämä kirjoitus on osa kesäkuussa ilmestyvää Islam ja scifi -sarjaa.

Artikkelikuva: Samot, Shutterstock

Iida Markkanen, 28 kesäkuuta 2021

Irak, kirjallisuus, science fiction, uskonto