Israelin ja Euroopan välinen romanssi on tulossa tiensä päähän

EU on ylläpitänyt läheisiä välejä Israeliin perustamisestaan vuonna 1993 lähtien, nyt yli kolmen vuosikymmenen ajan. EU-kansalaisten suhtautumisessa unionin Israel-politiikkaan on kuitenkin tapahtunut täyskäännös. EU-kansalaisten keskuudessa Israelin suosio on pohjalukemissa ja Israeliin kohdistettavien painostustoimien kannatus kasvussa. Israel-suhteemme on perustavanlaatuisessa muutoksessa.

Euroopan ja Suomen Israel-suhteessa puhaltaa muutoksen tuulet. Yleinen mielipide Euroopassa on, että Israelia on painostettava talouspakotteilla ja sen johto on tuotava oikeuden eteen. Myös Suomen poliittisessa oikeistossa on alettu tehdä EU:n perinteistä Israel-suhdetta arvostelevia irtiottoja.

Israelin toimia vastustetaan EU:ssa

Kuluneen kahden vuoden aikana on tuotettu arvokasta kyselytutkimustietoa siitä, mitä EU-maiden kansalaiset ajattelevat EU:n Israel-Palestiina-ulkopolitiikasta. Tämän vuoden kesäkuussa markkinatutkimus- ja data-analytiikkayritys YouGov julkaisi selvityksen Israelin nauttimasta nettosuosiosta. Nettosuosio lasketaan vähentämällä ”en kannata” -vastaajien prosenttiosuus ”kannatan”-vastaajien prosenttiosuudesta. Jos esimerkiksi 50 prosenttia suomalaisista sanoisi kannattavansa ja 45 prosenttia vastustavansa Suomen tämänhetkistä hallitusta, merkitsisi tämä viiden prosentin nettosuosiota (+5). Kyselyn EU-maissa Israelin nettosuosio oli seuraava: Saksa: -44, Ranska: -48, Italia: -52, Tanska: -54, Espanja: -55.

Löydökset ovat karua luettavaa EU:n Israelia myötäilevää politiikkaa kannattaville. Kyseisessä YouGovin Iso-Britanniassa, Tanskassa, Ranskassa, Saksassa, Italiassa ja Espanjassa tekemässä kyselyssä 13–21 prosentilla vastaajista oli myönteinen ja 63–70 prosentilla kielteinen näkemys Israelista.

Suomalaiset suhtautuvat Israelin toimiin niin ikään kielteisesti ja kannattavat täyskäännöstä maamme Israel-ulkopolitiikassa. Viime syksynä toteutetussa Fingon Taloustutkimukselta tilaamassa kyselytutkimuksessa 55 prosenttia suomalaisista kannatti ja 28 prosenttia vastusti talouspakotteiden asettamista Israelille. Samaan kyselyyn vastanneista 63 prosenttia kannatti ja 19 prosenttia vastusti Israelin johdon asettamista syytteeseen Gazassa tehdyistä sotarikoksista.

Israelin painostaminen ja kansainvälisen oikeuden puolustaminen saavat laajaa kannatusta kautta EU:n. Suhteellinen enemmistö esimerkiksi ranskalaisista, saksalaisista, italialaisista, belgialaisista ja ruotsalaisista haluaa kieltää asekaupan Israelin kanssa ja mieltää maan toimet Gazassa joukkotuhoksi. Suomalaisten tavoin he haluavat tuoda sotarikoksista epäiltyjä israelilaisia oikeuden eteen.

Ero Israelin painostuksen kannattajien ja vastustajien määrässä on EU:ssa selvä. Esimerkiksi italialaisista 62 prosenttia kannatti ja 16 prosenttia vastusti sitä, että Italia edistäisi sotarikoksista epäiltyjen israelilaisten viranomaisten asettamista syytteeseen. Saksassa samaa kannatti 51 prosenttia ja vastusti vain 24 prosenttia aikuisväestöstä. Samaten talouspakotteiden langettamisen kannattajia on usein moninkertainen määrä niiden vastustajiin nähden.

Oikeus olemassaoloon ja itsepuolustukseen -keskustelun kriittiset puutteet

Vaikka Israelin suosio on Euroopassa pohjalukemissa ja laskussa, jättävät sekä Israel-Palestiinasta käymämme keskustelun perusta että yleiset Israelia paheksuvat hokemat toivomisen varaa. Poliittinen kulttuurimme ottaakin nyt kosketusta vakiintuneiden Israel-Palestiina-käsitysten vinoumiin ja puutteisiin.

Fraasit Israelin oikeudesta olemassaoloon ja itsepuolustukseen ovat havainnollistava esimerkki. ”Israelilla on oikeus itsepuolustukseen, mutta näemme, että Israelin toimet eivät ole enää silkkaa itsepuolustusta”, totesi EU:n korkea ulkopoliittinen edustaja Kaja Kallas aiemmin tänä vuonna. Hokemat Israelin oikeudesta olemassaoloon ja itsepuolustukseen toistuvat sekä EU:n jäsenmaiden että EU:n johdon kannanotoissa.

Ilmaisut kaipaavat Israelin kohdalla selvennystä. EU-maiden tai EU:n johto ei esimerkiksi täsmennä, millä maantieteellisellä alueella kyseisten väitettyjen oikeuksien tulee toteutua. Onko Israelilla näitä fraaseja käyttävien mukaan oikeus olemassaoloon ja oikeus itsepuolustukseen Israelin kansainvälisesti tunnustettujen rajojen ulkopuolella, kansainvälisen oikeuden vastaisissa siirtokunnissa, Israelin laittomasti miehittämällä Länsirannalla tai alueilla, jotka Israel on vallannut Syyrialta?

Kysymyksen esittäminen ei ole saivartelua: Israelin juutalaisista kymmenesosa asuu miehitetyillä palestiinalaisalueilla kansainvälisen oikeuden vastaisissa siirtokunnissa, jotka tarkoituksellisesti pirstovat Länsirannan ja estävät Palestiinan valtion perustamisen. EU-maiden tai EU:n johto ei myöskään täsmennä, onko Israelilla sen mukaan oikeus olemassaoloon ja sotilaalliseen voimankäyttöön Israelin nyt ja lähitulevaisuudessa rakentamissa uusissa siirtokuntakiinteistöissä ja niiden läheisyydessä. Täten EU jättää epäselväksi, missä Israelilla on EU:n mukaan oikeus olemassaoloon ja puolustukselliseksi kutsumaansa voimankäyttöön.

“Oikeus olemassaoloon” ei ole kansainvälisen oikeuden termi, eikä se ole yleisessä käytössä maailmanpolitiikassa. Valtiot tai yhteiskunnat tunnustavat tai ovat tunnustamatta muita valtioita tai yhteiskuntia, mutta “olemassaolon oikeutuksen” tunnustaminen on kansainvälisessä politiikassa epätavallinen puheenparsi. Palestiinalaisia edustanut Palestiinan vapautusjärjestö PLO tunnusti Israelin vuonna 1976 kannattamalla YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa, jossa ehdotettiin kahden valtion mallia vuoden 1967 rajoilla. Päätöslauselma pysähtyi Yhdysvaltojen vetoon.

Oikeus itsepuolustukseen -argumentti vuorostaan ei päde Israelin toimiin palestiinalaisalueilla siksi, että kansainvälisen oikeuden mukaan laitonta sotilasmiehitystä ylläpitävällä sodan osapuolella ei ole oikeutta itsepuolustukseen miehittämillään alueilla. Kansainvälinen tuomioistuin, YK:n oikeudellinen pääelin, totesi viime vuoden heinäkuussa Israelin vuonna 1967 käynnistämän miehityksen olevan laiton. Tuomioistuimen mukaan Israelin tulee purkaa miehitys.

Näitä kyseisten puheenparsien puutteita olennaisempaa on kuitenkin se, että EU:n virallinen linja tai EU-maissa vallitseva poliittinen kulttuuri kieltäytyy suomasta palestiinalaiselle yhteiskunnalle oikeutta olemassaoloon tai itsepuolustukseen. Internetistä voi yrittää etsiä komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin, ulkoasioiden korkea edustaja Kaja Kallasin tai EU-maiden valtionpäämiesten, pääministerien tai ulkoministerien lausunnoista ilmaisuja “Palestiinan valtiolla on oikeus olemassaoloon”, “palestiinalaisilla on oikeus itsepuolustukseen” tai mitä tahansa näiden muunnelmia. En halua pilata etsimisen iloa, mutta tällaisia lausuntoja ei juuri ole, joten niitä on vaikea löytää.

Palestiinan valtion demilitarisointi?

Lisäksi EU-maiden ulostuloissa paikoin vaaditaan, että mahdollisen Palestiinan valtion on oltava demilitarisoitu. Heinäkuussa Ranskan Presidentti Emmanuel Macron lausui, että ”meidän tulee rakentaa Palestiinan valtio, huolehtia sen elinkelpoisuudesta ja varmistaa, että demilitarisoinnin ja Israelin kokonaisvaltaisen tunnustamisen myötä se vahvistaa koko Lähi-idän turvallisuutta. Muuta vaihtoehtoa ei ole.”

Tämä ensi alkuun joillekuille kenties pragmaattiselta vaikuttava muotoilu herättää jatkokysymyksiä. EU, Ranska sen mukana, on vienyt aseita Israelin miehitysarmeijalle ja käy Israelin siirtokuntien kanssa kauppaa. Miehitys ja siirtokunnat estävät palestiinalaisvaltion perustamisen. Macron ei ole ehdottanut mitään toteuttamiskelpoista väylää miehityksen tai siirtokuntien purkamiseen.

Eli minne tämä paljon puhuttu Palestiinan valtio perustetaan? Israel on tuhonnut Gazan ja  miehittää Länsirantaa, jonka pinta-alasta lähes puolet on Israelin siirtokuntien täydessä hallinnassa. Joko itsenäinen Palestiinan valtio on suvereeni valtio, jolle kuuluu samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muille valtioille, tai se ei ole valtio. Jos Palestiinan valtio on itsenäinen ja suvereeni, se tekee itsenäisesti päätöksen armeijan rakentamisesta tai rakentamatta jättämisestä.

Macronin muotoilu demilitarisoinnista on erikoinen myös siksi, että palestiinalaiset ovat Israelin toteuttaman joukkotuhoamisen, tarkoituksellisen nälkiinnyttämisen ja maa-alueiden anastamisen kohteena. Tilanteessa, jossa Lähi-idän ainoa ydinasevaltio ja alueen sotilaallisesti vahvin maa laittomasti miehittää ja anastaa palestiinalaisalueita ja edistää alueellista laajentumistaan Rooman perussäännössä eritellyillä rikoksilla, Ranska pitää juuri laittoman miehityksen ja kansainvälisten rikosten kohteena olevan yhteiskunnan demilitarisointia järkevänä ja tärkeänä.

Israel-kritiikki on riittämätöntä

Israelin olemassaolon ja itsepuolustusoikeuden rajaamatta jättäminen sekä Palestiinan demilitarisointivaatimus osoittavat, että EU:ssa kritiikki Israelia kohtaan rajoittuu näkemykseen, että Israel on vienyt itsepuolustuksensa liian pitkälle. Yllä siteeraamassani Kaja Kallasin puheessa hän puhui myös Israelin “suhteettomasta voimankäytöstä”. Kritiikki ei ole kauttaaltaan paikkansapitämätöntä, mutta sen taustalla oleva analyysi ontuu.

Kansainvälinen rikostuomioistuin antoi viime vuoden marraskuussa pidätysmääräyksen Israelin pääministeri Benjamin Netanjahusta, silloisesta puolustusministeri Yoav Gallantista ja kolmesta Hamas-järjestön johtajasta. Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjänviraston keräämä näyttö viittaa Netanjahun ja Gallantin syyllistyneen sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan, mukaan lukien tuhoamiseen, vainoon, siviileihin tahallisesti kohdistettuihin hyökkäyksiin ja nälkiinnyttämiseen sodankäynnin välineenä.

Onko todella niin, että ongelman ydin muodostuu juuri Israelin toimien määrällisistä ominaisuuksista? Keskittymällä pelkästään Israelin toimien laajuuteen, kuten Israelia liiallisesta voimankäytöstä syyttävät tekevät, jätetään Israelin toimien laadulliset ominaisuudet tarkastelun ulkopuolelle.

Israelin asevoimien toiminnan epäkohdat eivät kuitenkaan ole vain määrällisiä vaan myös laadullisia. Rikosoikeudellisesti ei ole oikeamittaista ja hyväksyttävää tapaa syyllistyä joukkotuhoon, vainoon, siviileihin tahallisesti kohdistettuihin hyökkäyksiin ja nälkiinnyttämiseen sodankäynnin välineenä. Kyse on täten voimankäytön määrän lisäksi Israelin toimien laadullisista ominaisuuksista. Vai onko niin, että EU hyväksyisi Israelin toimet, mikäli Israel syyllistyisi näihin rikoksiin nykyistä pienemmässä mittakaavassa?

 

Artikkelikuva: Mielenosoitus Milanossa 20.6.2025. Mielenosoittajan kyltissä on kuva Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenistä sotakypärä päässä. Kyltissä lukee: Von der Leyen on sotarouva, me taas olemme sotaa vastustavia naisia. Kuva: pcruciatti.

Bruno Jäntti, 11 syyskuuta 2025

EU, Israel, kansainvälinen oikeus, Palestiina, palestiinalaiset

---