Irakin Kurdistan poliittisessa kriisissä

Serchinar on ollut vuosikymmenten ajan yksi Irakin Kurdistanin itäosissa sijaitsevan Sulaimanian kaupungin tärkeimmistä vapaa-ajanviettopaikoista, erityisesti suositun vesipuistonsa ansiosta. Viime vuosina alueelle on rakennettu myös suuria hotelleja turistien tarpeisiin.

Serchinarin rauhallinen ilmapiiri kuitenkin särkyi 21. elokuuta. Alueelle saapui suuri määrä Irakin Kurdistanin itäosaa hallitsevan puolueen, Kurdistanin isänmaallisen liiton (PUK), raskaasti aseistettuja turvallisuusjoukkoja. Paikalle saapui panssarivaunuja ja muita sotilasajoneuvoja, ilmassa lensi drooneja ja helikoptereita. Arviolta lähes 10 000 aseistettua taistelijaa eri turvallisuusjoukoista piiritti Lalazar-hotellin ja sen lähialueet. Hotelli ja sen vieressä sijaitseva talo kuuluvat Lahur Sheikh Jangille, PUKista aiemmin irtautuneen Kansanrintamapuolueen (Barai Gal) johtajalle.

Myöhään illalla tiedotusvälineille levisi tieto, että joukkojen tavoitteena oli pidättää Jangi. Hän ilmoitti pian median kautta, ettei aio antautua.

Aamuyöllä kello kolmelta puhkesi raju, noin kolmituntinen taistelu PUK:n turvallisuusjoukkojen ja Jangin Skorpioni-joukkojen välillä. Virallisesti kerrottiin viidestä kuolleesta ja kymmenistä loukkaantuneista, mutta todellisuudessa uhrien määrä arvellaan olevan suurempi. Jangi, hänen veljensä Polad sekä kymmeniä muita pidätettiin. Viranomaiset eivät ole julkaisseet tietoja pidätetyistä, mutta kymmeniä nuoria miehiä on kateissa.

Vallanpitäjät ovat pidättäneet useita muitakin Kansanrintamapuolueen aktiiveja ja sulkeneet puolueen mediakeskuksen, näkyvimpinä Zoom-televisiokanavan, missä työskenteli lähes 200 ihmistä. Muutama päivä Serchinarin taistelujen ja Jangin pidätyksen jälkeen PUK:n Channel 8 –televisiokanavalla esitettiin nauhoituksia, joissa jotkut pidätetyistä myönsivät suunnitelleensa PUK:n johtajan salamurhaa. Kansanrintama kiisti, että televisiossa esiintyneet henkilöt olisivat koskaan olleet missään tekemisissä puolueen kanssa.

PUK:n perusti vuonna 1975 Jalal Talabani, joka toimi koko Irakin presidenttinä 2005–2014 ja joka johti puoluetta kuolemaansa saakka vuonna 2017. Vuonna 2019 puolueen rinnakkaispuheenjohtajiksi valittiin hänen poikansa Bafel Talabani ja veljenpoikansa Lahur Jangi. Vuonna 2021 Bafel syrjäytti serkkunsa, joka kaksi vuotta myöhemmin perusti uuden puolueen, Kansanrintaman, ja omat asejoukkonsa. Suvun sisäinen pitkä valtakiista huipentui nyt väkivaltaiseen yhteenottoon ja Jangin joukkojen kukistamiseen Serchinarissa.

Kriitikoita on vaiennettu

Serchinarin hyökkäyksen lisäksi Irakin Kurdistanissa on lyhyessä ajassa tapahtunut useita aseellisia selkkauksia, jotka ovat heikentäneet asukkaiden turvallisuuden tunnetta.

Irakin Kurdistanin toista hallintoaluetta hallitsevan Kurdistanin demokraattisen puolueen (KDP) ja Harki-heimon välillä puhkesi vastaava yhteenotto heinäkuun alussa Erbilin ja Mosulin vällillä sijaitsevalla Khabatin paikkakunnalla. KDP:n turvallisuusjoukot piirittivät Harki-heimon johtohahmoa, mikä johti useita päiviä kestäneisiin tulitaisteluihin, jotka vaativat useita kuolonuhreja. Lopulta KDP ja heimo löysivät sovun.

KDP:n hallitsemalla alueella Erbilin koillispuolella sijaitsevassa Wartessa, surmattiin mielenosoittaja heinäkuussa hänen osoittaessaan mieltä peruspalveluiden puolesta. Elokuun lopulla toimittaja ja aktivisti Hemn Mamand ammuttiin Sulaimaniassa. Lisäksi syyskuun aikana turvallisuusjoukot estivät kaksi lehdistötilaisuutta: kansalaisaktivistien verkoston Vapauden ja muutoksen kongressin sekä tyytymättömien opettajien edustajien.

Tämänkaltaiset tapaukset lisäävät turvattomuuden tunnetta ja osoittavat samalla sananvapauden kaventuneen. Huolestuttavaa on myös vallanpitäjien yhä yleisempi taipumus käyttää oikeuslaitosta poliittisten vastustajiensa ja kriitikoiden vaientamiseen.

Elokuun alussa toimittaja Sherwan Sherwani sai viiden vuoden ja neljän kuukauden lisätuomion ollessaan jo valmiiksi vangittuna. Virallinen syyksi annettiin poliisipäällikön uhkailu vankilassa, mutta monien mielestä todellinen syy oli hänen julkinen kritiikkinsä Barzanin sukua kohtaan. KDP saattaa sietää puolueeseen kohdistuvaa arvostelua jossain määrin, mutta Barzanin perheeseen kohdistuva kritiikki ei ole sallittua. Sherwani ja neljä muuta toimittajaa pidätettiin alun perin neljä vuotta sitten ja tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankeuteen, mikä herätti laajoja protesteja niin Kurdistanissa kuin kansainvälisesti – myös Amnesty International vaati heidän vapauttamistaan.

Elokuun puolivälissä PUK:n turvallisuusjoukot pidättivät Uusi sukupolvi –liikkeen (Nawai nwe) perustajan ja johtajan, Shaswar Abdulwahedin. Vuonna 2017 perustettu liike pyrkii ottamaan vallan kaksoispuolueilta (KDP & PUK) vaalien kautta. Syyskuun alussa oikeus tuomitsi hänet viideksi kuukaudeksi vankeuteen syytettynä siitä, että hän oli uhannut levittää entisen kansanedustajan yksityisiä videoita. Rikosilmoitus oli tehty jo vuonna 2019. Monien mielestä kyseessä on poliittisesti motivoitu oikeusprosessi, jonka taustalla on Uuden sukupolven vaalimenestys. Liike on Kurdistanin parlamentin kolmanneksi suurin ryhmä, joka edellisissä vaaleissa sai 15 paikkaa sadasta. Liike asemoi itsensä oppositioon. Marraskuussa on Irakin parlamenttivaalit, missä liike on mukana haastamassa valtapuolueita. Abdulwahed sai viiden kuukauden vankeustuomion. Hän siis vapautuu vasta vaalien jälkeen.

Jangin ja Abdulwahidin lisäksi vankilassa istuu myös Kansallisen liittouman (Hawpaimani Gal) entinen puheenjohtaja, Aram Qadir, jonka pidätyksen syytä ei ole kerrottu edes läheisille.

Vuosi vaaleista: ei hallitusta – valtapuolueet kriisissä

Irakin Kurdistanin valtapuolueet ovat ajautuneet syvään kriisiin. Edellisessä blogikirjoituksessa käsittelin, kuinka Irakin keskushallinto on kaventanut Kurdistanin aluehallinnon valtaa. Yhteisymmärrystä osapuolten välillä ei ole löytynyt eivätkä kiistoja ole saatu ratkottua. Julkisen sektorin palkansaajien tilanne on edelleen ratkaisematta: vasta lokakuun alussa maksettiin heinäkuun palkkoja.

Vielä suurempi kuilu vallitsee Kurdistanin valtapuolueiden ja asukkaiden välillä. Tyytymättömyys vallanpitäjiä kohtaan on suurempaa kuin koskaan, eikä asukkaiden ja hallinnon välillä tunnu enää olevan juuri mitään yhteistä. Kaduilla, kuten muuallakin yhteiskunnassa laajemmin on toistuvia mielenosoituksia, syinä maksamattomat palkat ja peruspalveluiden heikko taso. Mielenilmaukset tukahdutetaan usein voimankäytöllä, kun poliittisten johtajien lupauksiin ei enää uskota.

Myös valtapuolueiden väliset suhteet ovat kriisiytyneet. Luottamus KDP:n ja PUK:n välillä on heikompaa kuin vuosiin. Ne syyttävät toisiaan avoimesti ja epäsuorasti erilaisista teoista, kuten huonoista neuvottelutuloksista keskushallinnon kanssa tai hallituksen muodostamisen viivyttämisestä. PUK:n mielestä KDP ei huomioi hallituskumppaneita, ja KDP kokee PUK:n käyttäytyvän kuin oppositiopuolue, vaikka on hallituskumppani.

Niin kutsutut varjomediat, eli muka puolueettomat mediakanavat, pääasiassa sosiaalisessa mediassa, käyvät keskenään propagandasotaa. Viime parlamenttivaaleista on kulunut vuosi, mutta uusi parlamentti on kokoontunut sinä aikana vain kerran, ja sekin istunto jäi kesken. Uutta hallitusta ei ole saatu muodostettua. Hallituksen muodostaminen on ollut aina poikkeuksellisen vaikeaa, vaikka kumpikin puolue pitää valtaa omilla alueillaan, ja yhteinen hallitus on viimeisen 30 vuoden aikana ollut enemmänkin muodollisuus.

Lähi-idän uusi voimatasapaino muuttaa Kurdistania

PUK toimii läheisessä yhteistyössä Iranin ja KDP puolestaan Turkin kanssa. Puolueet ovat edelleen hyvin riippuvaisia omista ulkomaisista liittolaisistaan. Vielä kaksi vuotta sitten Venäjän ja Kiinan asema Iranin johdolla vahvistui, mutta nyt Yhdysvallat on Israelin välityksellä ottamassa uudelleen keskeisempää roolia Lähi-idässä. Iranin asema puolestaan on heikentynyt, vaikka se jatkaa taisteluaan vaikutusvallasta. Samaan aikaan on käynnissä Turkin ja Israelin välinen kamppailu.

Kun alueellinen voimasuhteiden kartta muuttuu, muuttuvat samalla myös KDP:n ja PUK:n suhteet toisiinsa. Kun Assadin, Iranin tärkeän liittolaisen, hallinto Syyriassa kaatui, KDP oli niskan päällä. Kun Israel ja Yhdysvallat uhkailivat Irania iskuilla, KDP käytti tilaisuutta hyväkseen. Se mm. kritisoi suorasanaisesti Irakin keskushallintoa ja sen puheenjohtaja Masoud Barzani julisti, ettei nykyinen järjestely enää käy ja muun muassa palkkoja ei voida odottaa kuukausia Bagdadista. Kun sota ei heikentänyt Iranin vaikutusvaltaa odotetulla tavalla, PUK ryhtyi syyttämään KDP:tä vastuuttomista lausunnoista sekä yritti ottaa ohjat neuvotteluissa Bagdadin kanssa.

Viimeisimmät alueelliset voimasuhteiden muutokset heijastuvat suoraan Kurdistanin kahden pääpuolueen asemaan. Muutosten tulokset voivat johtaa poliittisten liikkeiden uudelleenjärjestäytymiseen ja kokonaan uudenlaisiin valtarakenteisiin. Nykyinen tilanne on ollut kuin odotushuone. Muutos vaikuttaa väistämättömältä, mutta sen suunta tai ketä se suosii, ovat vielä epäselviä.

Eri puolueet ja liikkeet pyrkivät valmistautumaan muutokseen etukäteen ja varmistamaan itselleen mahdollisimman vahvan aseman. Siksi ne haluavat nyt osoittaa voimansa ja päättäväisyytensä. Ne viestivät, että hallitsevat omia valta-alueitaan yksin, määrittelevät lain, omaavat sotilaallista voimaa ja niiden asemaa ei voi ohittaa uusien valtasuhteiden muodostamisessa.

Tämän vuoksi ne ovat marssittaneet tuhansien vahvuisia aseistettuja joukkoja keskelle kaupunkeja ja turistikohteita, kukistaneet kilpailijat aggressiivisesti, jakaneet vankeustuomioita, estäneet aktivistien toimintaa ja vaientaneet kritiikkiä. Hallitusta ei muodosteta, koska sen mukanaan tuomat etuudet saatetaan nähdä pieninä verrattuna siihen, mitä suuremman poliittisen muutoksen jälkeen voisi olla saavutettavissa.

KDP on pitkälti onnistunut ylläpitämään alueillaan yksinvaltaa, mutta PUKilla on ollut enemmän haastajia. PUK:n hallitsemilla alueilla useat poliittiset liikkeet ovat onnistuneet tekemään itselleen tilaa toimia. Tähän PUK pyrkii nyt vastaamaan vahvistamalla otettaan ja tavoittelemalla samanlaista yksinvaltiutta kuin KDP:llä on omalla alueellaan.

Valtakamppailun häviäjiä ovat Kurdistanin asukkaat

Samaan aikaan asukkaiden arki on muuttunut yhä vaikeammaksi. Irakin keskushallinnon ja Kurdistanin aluehallinnon välisen valtataistelun uhriksi ovat joutuneet ennen kaikkea julkisen sektorin työntekijät, joiden palkat tulevat kuukausien viiveellä eivätkä aina kaikilta kuukausilta. Ottaen huomioon, että KRG:ssä suureksi paisuneen julkisen sektorin osuus työvoimasta on yli 50 prosenttia, palkkojen myöhästely vaikuttaa suureen osaan väestöstä.

Kumpikaan taho ei ota vastuuta. Sananvapautta on kavennettu entisestään, tyytymättömyyteen vastataan yhä herkemmin voimakeinoin, eikä näkyvissä ole ilahduttavaa visiota paremmasta tulevaisuudesta.

Taloudellinen ahdinko, köyhyyden lisääntyminen ja rikollisuuden kasvu ovat jättäneet jälkensä yhteiskuntaan. Suuret protestit, lakot ja mielenilmaukset eivät ole tuottaneet toivottua tulosta. Syyslukukausi alkoi pari viikon viivästyksen jälkeen, mutta opettajien uusia lakkoja ja mielenosoituksia on jälleen odotettavissa, vaikkakin usko protestien voimaan näyttää hiipuvan.

---

Taustaa:

(Irakin) Kurdistanin itsehallintoalueen monimutkainen poliittinen järjestelmä

KRI on Irakin liittovaltion alainen autonominen alue, joka muodostuu Erbilin, Sulaimanian, Duhokin ja Halabjan kuvernoraateista. Itsehallintoalueen perustamisvuodeksi lasketaan yleensä 1991, perustuslaillisen aseman se sai Irakin vuoden 2005 perustuslaissa.

Kurdistanin aluehallituksen (KRG) korkein lainsäädäntö- ja valvontaelin on sen parlamentti. Viimeisimmät parlamenttivaalit pidettiin 20.10.2024. Äänestysprosentti oli peräti 72 prosenttia ja ehdokkaita oli 1 191.

KDP (Kurdistanin demokraattinen puolue) sai 39 paikkaa, PUK (Kurdistanin isänmaallinen liitto) 23 paikkaa, Uusi sukupolvi 15 ja loput 23 paikkaa satapaikkaisessa parlamentissa menivät muille puolueille ja itsenäisille edustajille. Viisi paikoista on varattu vähemmistöjen edustajille. Perinteisesti hallituksen ovat muodostaneet KDP ja PUK. KDP hallitsee alueita pohjoisosassa Irakin Kurdistania, lähellä Turkin rajaa, ja PUK idemmässä, lähellä Iranin rajaa. Suurimmilla puolueilla on myös omat puolisotilaalliset joukkonsa.

Itsehallintoalueen asukkaat ovat Irakin kansalaisia ja äänestävät myös Irakin parlamenttivaaleissa, jotka on tarkoitus järjestää 11.11.2025. Vuoden 2021 parlamenttivaaleissa KDP sai 31 paikkaa (8,83 % äänistä) 329-paikkaisessa parlamentissa. Bafel Talabanin johtama Kurdistanin liittouma sai 17 paikkaa (4,16 % äänistä). Äänestysprosentti kansallisissa vaaleissa jäi 41–42 prosentin tuntumaan. Vuoden 2021 vaaleja seurasi lähes vuoden kestänyt vakava poliittinen kriisi.

Kurdipoliitikoilla on ollut merkittävää vaikutusvaltaa Irakin valtakunnallisessa politiikassa. Keskushallinnon ja aluehallinnon välillä on kuitenkin merkittäviä kiistoja koskien erityisesti öljyn viennistä saatujen tulojen jakoa, luonnonvarojen hallintaa, kiistellyt alueet (erityisesti Kirkuk).

---

Lue myös:

• Binar Mustafa: Vaalit epävarmuuden varjossa – Irakin ja Kurdistanin kiista vallanjaosta
• Shahram Hatami: Irakin Kurdistaniin saadaan vihdoin parlamentti, mutta hallituksen muodostamiseen voi mennä vielä kauan

 

Artikkelikuva: Saray-aukio Suleimaniassa toukokuussa 2023. Kuva: Miriam Huovila.

Binar Mustafa, 20 lokakuuta 2025

Irak, Kurdistan, politiikka

---