Hyviä uutisia Irakista – kuinka kestävällä pohjalla maan uusi vakaus on?
Jos Bagdad on sinulle entuudestaan tuttu paikka ja vierailisit siellä nyt, et välttämättä enää tunnistaisi kaupunkia. Vuoden 2019 protestien mustaksi polttamat kumirenkaat ovat vaihtuneet torninostureihin, jotka täyttävät kaupungin horisontin joka suunnalla. Uusia siltoja, teitä, ostoskeskuksia ja asuinalueita avataan lähes joka toinen viikko. Ensimmäistä kertaa vuoden 2003 jälkeen kaupunki näyttää elpyvän ja saavuttavan sen kauan sitten menettämän taloudellisen vireyden, ilman pelkoa itsemurhaiskusta tai väkijoukossa räjähtävästä autosta. Voidaan jopa väittää, että Bagdad – ja jossain määrin myös muut Irakin kaupungit – on jo yhtä vakaa tai vakaampi kuin muut arabimaailman kaupungit. Tämä pitää paikkansa erityisesti verrattuna Damaskokseen, Beirutiin tai muihin poliittisen kuohunnan ja alueellisten konfliktien runtelemiin arabipääkaupunkeihin. Vielä yllättävämpää on se, että Bagdad – ja Irak yleisesti – on onnistunut välttämään yli vuoden riehuneen alueellisen sodan vaikutukset.
Taloudellinen elpyminen ja säästyminen sodan tuhoilta, yhdessä melko rauhallisen – vaikkakin ajoittain epävakaan ja väkivaltaisen – vallansiirron kanssa, saattaa antaa vaikutelman, että Irak on vihdoin löytänyt hauraan tasapainon yhteiselolle itsensä ja alueellisen ympäristönsä kanssa. Tätä vaikutelmaa vahvistavat parantuneet julkiset palvelut ja aktiiviset valtiolliset hankkeet. Vaikka tässä on totuuden siemen, ensivaikutelma voi pettää, sillä Irakin vakaus riippuu monimutkaisista sisäistä, alueellisista ja kansainvälistä intresseistä, jotka ovat harvoin sopusoinnussa keskenään. Muutokset niissä voivat palauttaa maan lähtöpisteeseen ja vaarantaa saavutetun poliittisen vakauden ja turvallisuuden.
Irakin keskushallinnon kyky ylläpitää auktoriteettiaan tai hallita tapahtumia kotimaassa on edelleen heikko, erityisesti verrattuna Iranin tukemien puolisotilaallisten ryhmien vaikutusvaltaan . Jopa Bagdadissa poliittiset salamurhat ja aseellisten ryhmien sabotaasiteot, kuten hiljattainen hyökkäys saudiarabialaisen MBC-televisiokanavan toimistoon, jäävät usein rankaisematta, eivätkä syylliset joudu vastuuseen teoistaan. Tämä heikentää maan kykyä houkutella kipeästi kaivattuja suoria ulkomaisia investointeja, jotka saavuttivat ennätyksellisen 24 miljardin dollarin tason kuluvan vuoden yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana. Tämä summa on yli kaksinkertainen suhteessa edelliseen, vuonna 2008 saavutettuun vuosiennätykseen.
Shiialaiset ryhmät hallituksessa ja sitä vastustamassa
Keskushallinnon suhde Iranin tukemiin puolisotilaallisiin ryhmittymiin ei ole millään muotoa yksinkertainen. Toisaalta Iran-mieliset ryhmät ovat hallituksessa. Pääministeri Mohammed Shiaa al-Sudanin johtama nykyhallitus on sekalainen yhteenliittymä Iran-mielisiä ryhmiä, kuten Badr-liike, Asaib Ahl al-Haq ja entisen pääministeri Nouri al-Malikin Dawlat al-Qanun, ja toimii sunnien ja kurdilaisten poliittisten liikkeiden tuella. Nykyhallitus tuli valtaan, kun vaikutusvaltaisen shiiauskonoppineen Muqtada al-Sadrin johtama ja vuoden 2021 vaalit voittanut Saairun-liittouma oli syrjäytetty.
Iranin tukemien ryhmien ottaminen mukaan hallitukseen on lieventänyt jännitteitä hallituksen ja Iranin tukemien puolisotilaallisten ryhmittymien välillä. Nämä jännitteet hallitsivat pääministeri Mustafa al-Kadhimin kautta ja johtivat lopulta al-Khadimin salamurhayritykseen marraskuussa 2021. Iranin tukemien ryhmien ottaminen hallitukseen tarkoittaa kuitenkin, että järjestelmää ei olla kyetty uudistamaan, vaan se on kopio samasta myrkyllisestä, uskontokuntiin pohjautuvasta poliittisesta prosessista, joka on ollut käytössä vuodesta 2003 lähtien.
Ei olekaan yllättävää, että Irak pärjää edelleen ”vahvasti” Transparency Internationalin korruptioindeksissä sijoittuen 154. sijalle 180 maan joukosta. Korruptio on seurausta juuri siitä uskontokuntiin pohjautuvasta politiikasta, joka johti lokakuun 2019 verisiin protesteihin koko poliittista järjestelmää vastaan. Se on heikentänyt maan kykyä kehittyä Saddamin jälkeisenä aikana ja estänyt ulkomaisia toimijoita investoimasta tai osallistumasta jälleenrakennustyöhön.
Huolimatta suorasta pääsystä hallituksen päätöksentekoprosessiin ja mahdollisuudesta vaikuttaa virallisiin linjauksiin, Iranin tukemat proxy-ryhmät Irakissa eivät kaikki näytä olevan valmiita toimimaan hallituksen virallisen linjan mukaisesti. Itse asiassa niin kutsuttu Irakin Islamilainen vastarinta – yhteisnimitys Iran-mielisille aseellisille ryhmille Irakissa mukaan lukien Kataib Hezbollah, Harakat Hezbollah al-Nujaba, Kataib Sayyid al-Shuhada ja Ansar Allah al-Awfiya – on toiminut täysin hallituksen tahdon vastaisesti ja on aktiivisesti osallistunut meneillään olevaan Gazan sotaan yhteistyössä Iranin vallankumouskaartin kanssa tehden useita hyökkäyksiä Israeliin ja jättäen maan alttiiksi Israelin kostotoimille.
Vaikka nämä iskuja tehneet ryhmät eivät ole Irakin poliittisen prosessin keskiössä, on ilmiselvää, että Iranin tukema hallitus ei pysty kontrolloimaan Iranin tukemien liittolaistensa toimintaa. Tämä kuvaa täydellisesti Irakin politiikan monimutkaisuutta, ristiriitaisia etuja ja lukuisia uskollisuuksia jopa yhden poliittisen leirin sisällä. Niin kauan kuin Irakissa on lukuisia valtiosta riippumattomia aseellisia ryhmittymiä, ne ruokkivat epävakautta, heikentävät hallituksen ponnisteluja lain ja järjestyksen ylläpitämiseksi ja heikentävät sen kykyä rakentaa vahvoja suhteita alueellisiin ja kansainvälisiin kumppaneihin.
Naapurit ovat kiinnostuneet miljardien dollarien sijoitusmahdollisuuksista
Irak on parantanut merkittävästi suhteitaan naapurimaihin, kuten Saudi-Arabiaan, Turkkiin, Qatariin ja Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin, jotka kaikki haluavat osallistua maan tarjoamiin tuottoisiin investointimahdollisuuksiin. Hyvä esimerkki mahdollisuuksista on Irakin kehitystie, miljardien dollareiden projekti, joka yhdistää Persianlahden Turkin kautta Eurooppaan. Samaan aikaan Irak on edelleen voimakkaasti Iranin geopoliittisten intressien vaikutuspiirissä, ja Iran ajaa etujaan irakilaisten liittolaistensa kautta.
Iranin intressit ovat usein pahasti ristiriidassa muiden alueellisten valtioiden intressien kanssa, mikä johtaa toisinaan uhkauksiin Persianlahden maita kohtaan Irakista käsin. Hyvä esimerkki on aseryhmien hiljattainen uhkaus hyökätä Persianlahden öljyvarantoja vastaan, jos Israel kostaa Iranin lokakuun 1. päivän iskut Tel Aviviin iskemällä Iranin öljyteollisuuteen. Vaikka nämä uhkaukset eivät ole toteutuneet eivätkä ole onnistuneet pilaamaan suhteita Persianlahden maihin, ne vaikuttavat väistämättä luottamukseen ja yhteistyöhön Irakin ja sen eteläisten naapureiden välillä. Irakin on vaikea tavoitella tasapainoisempaa ja itsenäisempää alueellista politiikkaa Iranin vaikutuspiirin ulkopuolella, mikä vie siltä merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia ja arvokkaita yhteyksiä, joita tiiviimmät siteet näihin maihin voisivat tuoda.
Trump ja Irakin tulevaisuuden näkymät
Donald Trumpin uudelleenvalinta presidentiksi saattaa heikentää entisestään Irakin hallituksen kykyä tasapainoilla alueellisissa kysymyksissä, joissa Iranilla on merkittäviä intressejä. Trumpin tuleva Iran-politiikka jää vielä nähtäväksi, mutta suhteiden ei odoteta pysyvän hyvänä. Tähän suuntaan viittaa Trumpin vihamielinen suhtautuminen Iraniin, joka huipentui Iranin Quds-joukkojen johtajan, kenraali Qasim Suleimanin, ja Irakin Kansan mobilisaatiojoukkojen varajohtajan, Abu Mahdi al-Muhandisin salamurhaan Bagdadissa tammikuussa 2020. Itse asiassa suhteet saattavat merkittävästi huonontua, ja saatamme nähdä dramaattisen kiihtymisen vihamielisissä hyökkäyksissä Yhdysvaltain joukkoja vastaan Irakissa.
Siitä huolimatta on tarpeen välttää täysin synkän kuvan maalaamista Irakin tulevaisuudesta. Kuten edellä mainittiin, monet irakilaiset eivät tunne oloaan yhtä turvattomaksi kuin ennen. He eivät pelkää, että heidän maansa, ainakaan sen hallitus, lähtisi suunnittelemattomalle alueelliselle seikkailulle, kuten sodankäyntiin rajanaapuria vastaan. Palvelut paranevat, ja maassa on syntymässä hidas, mutta jatkuva infrastruktuuribuumi.
Irakin vakaus ei riipu vain irakilaisten päätöksistä ja, vaikka niin olisikin, olisi virhe päätellä, että maa on ylittämässä monet rakenteelliset haasteensa. Esimerkiksi keskushallinnon budjetti on yhä edelleen pitkälti riippuvainen öljynviennistä (valtion tuloista 95 % vuonna 2022), eikä talouden monipuolistamiseen ole selkeää suunnitelmaa. Kun keskushallinto on maan suurin työnantaja, Irakin sisäinen vakaus on erittäin riippuvainen öljyn hinnasta, joka on hallituksen kontrollin ulkopuolella. Nähtäväksi jää, voiko Irakin uskontokuntaperusteinen politiikka voittaa nämä äärimmäiset haasteet navigoidessaan poliittisen kuohunnan määrittelemällä alueella, johon ilmastonmuutoksen seuraukset pian tuovat oman lisänsä.
Artikkelikuva: Ihmisiä al Mutanabbin kirjakauppakadulla Bagdadissa 11.11.2022. Kuva: Nastya Smirnova RF.
Kirjoittaja
Mohammed Hadi
Mohammed Hadi on Ulkopoliittisen instituutin tutkija sekä väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Taas uusi alku Lähi-idässä: Syyria ja alueellinen valtatasapaino Assad-dynastian jälkeen
Vaalit epävarmuuden varjossa – Irakin ja Kurdistanin kiista vallanjaosta
Keitä ovat Punaisellamerellä maailmankauppaa häiritsevät huthit? Osa 1