Miten vihapuheella pedataan verilöylyjä Syyriassa?
Kuuntele teksti tästä. Lukijana Essi Kupiainen.
Syyriassa Assadin hallinnon kaatumisen jälkeen uskontoon perustuva, sektarianistinen vihapuhe on useaan otteeseen yllyttänyt joukkoväkivaltaan eikä siirtymähallinto ole juuri puuttunut siihen. Viranomaiset ovat kyllä pidättäneet ihmisiä verkkokirjoituksista, mutta avoimet vihakampanjat ovat saaneet jatkua.
Myös syyrialaiset itse pitävät sektarianistista puhetta laajalle levinneenä. Laajimman Syyriassa tehdyn mielipidetutkimuksen, Arab Center for Research and Policy Studiesin kesällä 2025 tekemän kyselyn, mukaan 85 prosenttia vastaajista katsoi sektarianistisen puheen olevan yleistä. Peräti 84 prosenttia arvioi, että ihmiset luokittelevat nyt itsensä ja muut uskontokunnan mukaan, ja 78 prosenttia piti sosiaalista mediaa sektarianistisen retoriikan kasvualustana.
Väkivalta levisi rannikolta Suwaydaan
Maaliskuussa 2025 rannikolla surmattiin noin 1 400 ihmistä – valtaosin siviilejä – ja väkivalta kohdistui ennen kaikkea alaviitteihin. YK:n tutkintakomissio piti väkivaltaa laajana ja järjestelmällisenä, ja sen mukaan osa teoista voidaan todennäköisesti katsoa sotarikoksiksi. Syrians for Truth and Justice (STJ) on dokumentoinut, miten vihapuhe edelsi surmia ja miten sillä myöhemmin oikeutettiin niitä.
Huhtikuun lopussa verkossa levisi ääninauha, jolla druusišeikki Marwan Kiwanin väitettiin herjaavan profeetta Muhammadia. Kiwan kiisti asian ja kutsui ääninauhaa väärennökseksi, eikä sisäministeriökään pystynyt yhdistämään nauhaa häneen. Väkivaltaisuudet olivat kuitenkin jo alkaneet Syyrian druusialueilla. Syyrian ihmisoikeustarkkailukeskuksen SOHRin mukaan toukokuun alkuun mennessä jo 101 henkeä oli tapettu. Heinäkuussa Suwaydan yhteenottoihin puuttuneet hallituksen joukot surmasivat YK:n tutkintakomission raportin mukaan druusisiviilejä kodeissa ja sairaaloissa, ja druusiryhmät iskivät vuorostaan beduiineihin. Kuolleita oli ainakin 1 707, valtaosa druusisiviilejä.
Syyrialainen SEEN ja Centre for Information Resilience analysoivat yli 200 000 Telegram- ja Facebook-julkaisua viideltä vaikutusvaltaiselta tililtä tai verkostolta. Yhdessä verkostoista noin viidennes julkaisuista oli suoraa vihapuhetta, ja sen Telegram-kanavan katselukerrat nousivat rannikon verilöylyjen aikana maaliskuun alussa yli sataan miljoonaan. Suwaydan väkivallan aikana yhden tutkitun kanavan katselut ylittivät 173 miljoonaa. Vihapuheen ja väkivallan huiput osuivat samoihin päiviin.
Vihaa lietsotaan Syyrian ulkopuolelta käsin
BBC Arabicin selvityksen mukaan yli 60 prosenttia harhaanjohtavaa sisältöä X:ssä levittäneistä tileistä sijaitsi Syyrian ulkopuolella, lähinnä Irakissa, Jemenissä, Libanonissa ja Iranissa. Alaviitteihin kohdistuvaan väkivaltaan yllyttäviä julkaisuja BBC löysi yli 100 000, ja ne tulivat enimmäkseen Saudi-Arabiasta ja Turkista. Kiwanin nimissä levinnyt väärennetty nauha lähti liikkeelle Syyriasta, mutta sitä levitettiin Irakista ja Saudi-Arabiasta käsin. Tiedotusministeri Hamza al-Mustafan mukaan disinformaatiota levittää noin 300 000 tiliä neljästä maasta.
Israel on perustellut Syyriaan tekemiään iskuja druusien suojelemisella, esimerkiksi maaliskuussa 2026. Jaramanan ja Suwaydan asukkaat ovat kertoneet Syria Directille, että Israelin lähentymisyritysten jälkeen druuseihin kohdistuva vihapuhe on lisääntynyt, vaikka moni druusiaktivisti on sanoutunut irti Israelin toimista.
Venäjää ei ole ollut laajemmin vihanlietsonnan taustalla. Sisällissodan aikana Venäjä ja Iran levittivät Assadin kertomusta vähemmistöjen suojelijana, mutta nyt Moskova asettaa etusijalle suhteensa uuteen hallintoon kehottaen Hmeimimin tukikohtaan paenneita alaviitteja lähtemään ja sopi elokuussa 2026 Damaskoksen kanssa tukikohtien muuttamisesta koulutuskeskuksiksi.
Ulkomailla toimivat tilit ja Israelin suojelulupaukset tarttuvat kuitenkin jakolinjoihin, jotka ovat olemassa jo valmiiksi. Damaskoksen kannalta ”ulkomainen käsi” on lisäksi helppo selitys, koska se ohjaa huomion pois hallituksen omista joukoista.
Fulul, jäänteet
Sektariaanisessa puheessa käytetään yhä vanhoja nimityksiä halventavalla sävyllä: Alaviiteja kutsutaan nusairilaisiksi (nusairiyya), joka oli pitkään yhteisön oma nimitys 800-luvulla eläneen oppineen Muhammad ibn Nusayirin mukaan. Druuseja kutsutaan “kätketyn opin kannattajiksi” (batiniyya), mikä leimaa heidät harhaoppisiksi. Shiioista on taas käytetty majus-termiä, eli zarahustralaisia, mikä esittää heidät persialaisina vierasuskoisina, tai “hylkääjinä” (rawafid), sillä he eivät hyväksy kolmea ensimmäistä kalifia. Toisaalta vastapuolen sanastossa sunneja kutsutaan “profeetan suvun vihaajiksi” (nawasib), tai muita muslimeja uskottomiksi julistaviksi (takfiriyyun). Al-Jumhuriyassa kesäkuussa kirjoittanut Sadek Abdul Rahman kuvaa, miten osaan näistä sanoista yhdistetään nykyään harhaoppisuussyytöksiä, puhetta ”alaviittigeeneistä” ja vaatimuksia alaviittien karkottamisesta kaupungeista.
Fulul-sanan merkitys on muuttunut vielä nopeammin. Alun perin se tarkoitti ”jäänteitä” eli Assadille uskollisia, jotka jatkoivat aseellisia iskuja vallanvaihdon jälkeen. Siirtymäkaudella sanaa on alettu käyttää koko alaviittiväestöstä. Kun uhria pidetään lähtökohtaisesti ”jäänteenä”, yksilön syyllisyyttä ei enää kysytä, ja koko ryhmän rankaiseminen alkaa näyttää oikeutetulta.
Fulul-leima ulottuu myös uhreihin. STJ:n mukaan rannikolla surmattujen omaiset kertoivat väestörekisterin virkailijoiden ja poliisin vaativan heitä allekirjoittamaan valmiiksi täytetyt lausunnot, joiden mukaan surmatut olivat “hallinnon jäänteitä” tai “jäänteiden” tappamia. Ilman allekirjoitusta kuolintodistusta ei luovutettu, ja monet perheet jättivät todistuksen hakematta kuukausiksi, kunnes viranomaiset alkoivat kirjata kuolinsyyksi pelkän ampumahaavan.
Assad-mieliset tilit puolestaan levittävät vanhoja videoita Assadin hallinnon rikoksista ja esittävät ne uuden hallinnon tekoina. Alaviittien surmista on myös levitetty videoita, jotka paljastuivat Isisin vanhoiksi propagandavideoiksi. Kun väärennöksiä on liikkeellä paljon, myös todellisia uhrikertomuksia on helpompi kyseenalaistaa, ja tekijöiden vastuuseen saattaminen vaikeutuu.
”Et ole puu”
Kesäkuussa 2026 kollektiivista syyllistämistä ruokki uutinen Assadin ajan rikoksista. Amjad Youssef on alaviittitaustainen entinen sotilastiedustelun jäsen, jota pidetään Damaskoksen Tadamonin kaupunginosassa huhtikuussa 2013 tehdyn verilöylyn päätekijänä. Youssef pidätettiin huhtikuussa 2026 ja toukokuussa sisäministeriö ilmoitti, että hän oli alustavan tutkinnan mukaan osallinen myös hammaslääkäri Rania al-Abbasin kuuden lapsen surmaan ja katoamiseen. Al-Abbasi oli pidätetty lapsineen vuonna 2013.
Seuraavana päivänä X:ään ilmestyi tili Lasta šajara (“Et ole puu”). Nimi juontuu iskulauseesta ”Boikotoi, et ole puu”. Kampanja teki Youssefin rikoksista koko alaviittiyhteisön syyn ja vaati alaviittien täydellistä sosiaalista ja taloudellista boikottia. STJ:n raportin mukaan kampanja levisi laajasti sosiaaliseen mediaan, ja muutamassa viikossa boikottivaatimukset ulottuivat tervehtimisestä ja avioliitoista terveydenhuoltoon, koulutukseen ja hautaamiseen.
Kampanja julkaisi kuvia Homsin alaviittikaupunginosien katukylteistä ja kehotti olemaan vuokraamatta tai myymättä asuntoja alaviiteille. Kesäkuun alussa se julkaisi kaksi Damaskoksen karttaa, joissa kahdeksan kaupunginosaa nimettiin ”saartorenkaaksi” ja ”siirtokunniksi”, jotka tuli tyhjentää boikoteilla ja “palauttaa” sunnienemmistöisiksi. STJ kävi läpi tilin 93 julkaisua ja haastatteli kahdeksaa Tartusissa, Latakiassa ja Homsissa asuvaa alaviittia. STJ:n arvion mukaan siirtokuntapuhe ja vaatimukset kaupunginosien purkamisesta ylittävät tavallisen vihapuheen rajan ja ovat yllytystä pakkosiirtoon.
Kristityt ja shiiat ovat varovaisia
Kristittyjen asuttamassa Suqaylabiyassa Haman maakunnassa puhkesi maaliskuun lopussa 2026 väkivaltaisuuksia, kun naapurikaupunki Qalaat al-Madiqista tulleet aseistetut miehet rikkoivat omaisuutta ja pahoinpitelivät asukkaita. Damaskoksen katoliset ja muut läntistä kirkkovuotta noudattavat viettivät palmusunnuntaita kaksi päivää myöhemmin. He peruivat perinteiset kulkueet kristittyjen kaupunginosissa ja pitivät jumalanpalvelukset vain kirkkojen sisällä.
Virallisesti päätös oli solidaarisuuden osoitus, mutta eräs damaskolainen kristitty kertoi kulkueiden perumisen syyksi pelon ja surun. Suqaylabiyaan hyökättiin uudelleen lokakuun alussa. Naapurialueelta tulleeksi epäilty aseistettu joukko ampui taloja ja liikkeitä kohti, mutta viranomaiset kutsuivat tapahtumaa ”nuorten tappeluksi”. Jdeidat Artouzissa, Damaskoksen lähistöllä alakoulun seinään kirjoitettiin huhtikuussa ”kaatukoon risti, eläköön islam”.
Shiiojen kohdalla paine näkyy muuten. Sayyida Zaynabin pyhäkön kupolista poistettiin huhtikuussa 2025 punainen Ya Zaynab -lippu, jota shiiamiliisit olivat käyttäneet tunnuksenaan sodan aikana. Pyhäkön hallinto, paikalliset shiiaoppineet ja turvallisuusviranomaiset sopivat poistosta, jotta sektariaanista eripuraa ei syntyisi. Samasta syystä pyhäkköön kiellettiin tuomasta puhelimia: viranomaiset pelkäsivät, että sosiaalisessa mediassa leviävät videot shiialaisista rukouksista, joissa kirotaan umaijadeja, suututtaisivat sunneja.
Väkivaltaan puututaan valikoiden
Presidentti Al Sharaan johtaman uuden Syyrian valtion passiivisuutta selitetään usein sillä, että uusi hallinto on liian heikko. Todisteet eivät kuitenkaan tue tätä selitystä.
Kesäkuussa 2026 viranomaiset pidättivät kolme ihmistä verkkosisällön takia: Tartusissa miehen, jonka katsottiin loukanneen uskonnollisia symboleja, Latakiassa liikemiehen, joka oli kehunut Hafez al-Assadia Facebookissa, ja Amudassa miehen, joka oli videolla astunut arabialaisen päähineen päälle. Ensimmäinen pidätyksistä tehtiin alaviitteihin kohdistuneen boikottikampanjan neljäntenä päivänä. Kampanjaan itseensä viranomaiset eivät STJ:n mukaan reagoineet julkisesti mitenkään.
Nykyisen valtionhallinnon kriitikoihin viranomaiset ovat puuttuneet Assadin ajan verkkorikoslailla. Amnesty International vaati heinäkuussa 2026 lain soveltamisen keskeyttämistä. Järjestö oli käynyt läpi viiden tammi–kesäkuussa pidätetyn toimittajan ja aktivistin tapaukset eikä löytänyt niistä yllytystä väkivaltaan tai vihaan. Amnestyn mainitsemista tapauksista tunnetuin on taiteilija Hassan Akkad, joka pidätettiin 17. kesäkuuta damaskolaisessa kahvilassa ilman pidätysmääräystä.
Maaliskuun 2025 perustuslakijulistus velvoittaa valtion estämään eripuraa ja yllytystä väkivaltaan, mutta vihapuheen kriminalisointia se ei sisällä. Assadin hallinnon ihannointi on sen sijaan säädetty rangaistavaksi julistuksen 49. artiklassa. Rikoslain 307 pykälä kieltää jo nyt uskontoon perustuvan kansanryhmää vastaan kiihottamisen, joten keinoja puuttua olisi olemassa. Kyse on siitä, miten ja keneen lakia sovelletaan.
Ensimmäiset oikeudenkäynnit
Vuoden 2025 joukkosurmien käsittely oikeudessa on alkanut, mutta jatkuvaan väkivaltaan ja vihapuheeseen valtio ei ole vielä löytänyt vastausta. Damaskoksen sotilasrikostuomioistuin aloitti 1. heinäkuuta 2026 julkiset istunnot Suwaydan edellisen heinäkuun tapahtumista. Aleppon sotilasrikostuomioistuin antoi syyskuussa ensimmäiset tuomiot rannikon verilöylyistä; kahdesta Assadin kannattajasta toinen tuomittiin kuolemaan ja toinen elinkautiseen, eräs hallituksen joukkojen jäsen tuomittiin 20 vuodeksi vankeuteen ja toinen syytetty vapautettiin. Syytettyjä on 14, seitsemän kummaltakin puolelta. Oikeudenkäynti on siksi ristiriidassa sen kertomuksen kanssa, jonka mukaan väkivallasta vastasivat yksin ”jäänteet”.
Samaan aikaan arkinen väkivalta jatkuu. SOHR on kirjannut vuonna 2026 syyskuun alkuun mennessä 135 kosto- tai lahkoperusteista surmaa, joista 67 Homsissa, ja alaviitteja on sen mukaan surmattu Assadin kaatumisen jälkeen kaikkiaan 2 450. Syyskuun lopussa Homsin maaseudulla surmattiin seitsemän alaviittia, kun turvallisuusjoukoiksi tekeytyneet miehet avasivat tulen heidän autoaan kohti. Suwaydassa hallituksen joukot ja druusien ”kansalliskaarti” ovat ottaneet yhteen toistuvasti kesän ja syksyn aikana.
Vihapuheeseen hallitus on vastannut tiedotuskampanjalla. Media-akatemia, tiedotusministeriö ja YK:n kehitysohjelma UNDP käynnistivät lokakuussa kampanjan al-Kalima tabni (Sana rakentaa). Syrian Future Movement -puolueen tutkimusyksikkö huomautti heti, ettei vihapuhetta ja sektarianistista kansankiihotusta kriminalisoivaa lakia ole vieläkään, ja vertasi kampanjaa hiekkapatoon tulvaa vastaan. Heinäkuussa aloittanut parlamentti ei ole säätänyt tällaista lakia, eikä verkkorikoslain uudistus ole valmis.
Vastapuhe vihalle?
Vihapuhetta esiintyy kaikissa yhteiskunnissa, jotka ovat käyneet läpi pitkän aseellisen konfliktin. Syyrian ongelmana pidetäänkin sitä, että vihapuheelle esitetään hyvin vähän vastapuhetta. Eliitit vaikenevat, koska petturin tai normalisoijan leima tulee liian kalliiksi, ja juuri toisinajattelijoiden vaientaminen on kansankiihotuksen tarkoitus.
Joukko syyrialaisia poliitikkoja, kulttuurivaikuttajia ja ihmisoikeusaktivisteja julkaisi kesäkuussa 2026 julkilausuman, jossa he torjuivat boikottikehotukset ja kokonaisten yhteisöjen syyllistämisen. Allekirjoittajat painottivat yksilöllistä vastuuta rikoksista ja katsoivat, että medialla ja vaikuttajilla on yllyttävästä sisällöstä sekä eettinen että oikeudellinen vastuu. Et ole puu -kampanjaa vastaan syntyi myös Olen puu -vastakampanja, johon osallistui muun muassa näyttelijöitä. Kansallinen siirtymäkauden oikeuden komissio muistutti Idlibin ja Aleppon levottomuuksien jälkeen, että kollektiivinen rangaistus synnyttää uusia vääryyksiä.
Syyrian seuraavaan vuoteen vaikuttaakin eniten se, miten siirtymäkauden oikeus etenee. Eräiden tutkijoiden mukaan yllytys lisääntyy aina, kun Assadin hallinnon rikoksista paljastuu jotain uutta tai alaviittitaustainen epäilty pidätetään, joten oikeudenkäynnit voivat jatkossakin laukaista uusia väkivaltaisuuksia. Aleppon oikeudenkäynti, jossa syytettyjä on kummaltakin puolelta, näyttää kuitenkin, miten vaikutusta voi hillitä. Kun tuomioistuin käsittelee myös hallituksen joukkojen rikoksia, kertomus kokonaisen yhteisön syyllisyydestä heikkenee.
Vihapuhelaista voi tulla osa ongelmaa, jos parlamentti kirjoittaa sen yhtä väljästi kuin verkkorikoslain tai perustuslakijulistuksen 49 artiklan, jota Human Rights Watch on arvostellut epämääräisyydestä. Laki kääntyy helposti hallinnon kriitikoita vastaan samaan aikaan, kun yllyttäjät saavat jatkaa. Lain tehoa voi silti arvioida yksinkertaisesti: reagoivatko viranomaiset seuraavaan kampanjaan yhtä nopeasti kuin uskonnollisten symbolien loukkaamiseen.
Artikkelikuva: Uhrien perheet osallistuvat ensimmäiseen julkiseen kuulemiseen, jossa käsitellään maaliskuussa tapahtuneisiin lahkojen välisiin rannikkosurmiin osallistuneista epäillyistä epäiltyjä. Aleppo, Syyria 18. marraskuuta 2025.