Lähi-itä palaa! Aavikoituminen ja ympäristövahingot uhkaavat Kaksoisvirranmaata

Kun olin Bagdadissa vuonna 2017, ulkomaalaiset kollegani halusivat päästä maistamaan masgoufia – kuuluisaa grillattua jokikalaa, karppia – jota tarjoillaan Tigrisjoen rantapaikoissa, kuten Abu Nawasissa. Savun tuoksu ja vilkas tunnelma tekivät kyseisestä herkusta paikallisten suosikin. Nyt joen vedenpinnan laskiessa ja kalojen käydessä yhä harvinaisemmiksi tämä ruokaperinne on kuitenkin vaarassa kadota. Masgouf merkitsee kuitenkin meille paljon enemmän kuin ruokaa. Kun joki kuivuu ja kalat katoavat, tuntuu kuin osa elämästämme ja kulttuuristamme häviäisi samalla. Irak kohtaa tällä hetkellä monenlaisia ympäristömuutoksia, jotka murentavat paikallisia perinteitä sekä ihmisten toimeentuloa.

YK ja useat kansainväliset järjestöt pitävät Irakia yhtenä ilmastonmuutokselle alttiimmista maista maailmassa. YK on luokitellut Irakin maailman viidenneksi haavoittuvimmaksi maaksi ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Maa kamppailee nousevien lämpötilojen, vakavan vesipulan ja epävakaiden sademäärien kanssa. 

Kaksoisvirrat kuivuvat vesikriisin kourissa 

Tigris ja Eufrat mahdollistivat Irakin alueella varhaisen maanviljelyn, ja siksi sitä kutsutaankin Kaksoisvirranmaaksi. Tuhansien vuosien ajan ihmiset rakensivat elämänsä näiden hedelmällisten joenuomien ympärille. Nyt perintö on vaarassa, kun muutokset uhkaavat koko alueen elämäntapaa.

Kriisin ytimessä on Tigriksen ja Eufratin heikkenevä tila. Joet kattavat jopa 98 prosenttia Irakin pintavesistä, mutta niiden virtaukset ovat YK:n ja Maailmanpankin mukaan heikentyneet 30–40 prosenttia viimeisten neljän vuosikymmenen aikana. Kehityksen taustalla vaikuttaa useita tekijöitä: ympäröivien maiden rakentamat padot, sateiden väheneminen, haihtumista kiihdyttävät korkeammat lämpötilat sekä se, että noin 71 prosenttia Irakin vesivarannoista tulee Turkista, 6,9 prosenttia Iranista ja 4 prosenttia Syyriasta.

Turkki ja Iran rakentavat yläjuoksuille yhä uusia patoja, mikä vähentää jatkuvasti Irakiin virtaavan veden määrää. Turkin Kaakkois-Anatolian hanke (GAP) käsittää yli 22 suurta patoa ja 19 vesivoimalaitosta Tigriksen ja Eufratin varrella. Myös Iran on rakentanut yli 20 patoa. Tilannetta pahentaa Irakin oma tehoton vesivarojen hallinta, erityisesti maataloudessa. Irakilta puuttuu yhtenäinen ja koordinoitu suunnitelma Tigriksen ja Eufratin hallinnointiin. Lisäksi epäselvät säännöt veden käytöstä sekä saastumisen valvonnasta ovat syventäneet kriisiä entisestään. Käsittelemätöntä jätevettä ja teollisuusjätettä johdetaan suoraan jokiin, mikä lisää veden suolaisuutta ja heikentää sen laatua.

Tigris-joen rannalla asuva Haidar Kazem suri menetettyään 300 tonnia kalaa, joita hän kasvattaa altaissaan. Kaikki kalat kuolivat, kun Diyala-joesta virrannut saastunut vesi sekoittui Tigrikseen. Valitettavasti tämä ei ollut ensimmäinen kerta eikä todennäköisesti viimeinen. Vedessä oli todennäköisesti käsittelemätöntä jätevettä, maatalouden valumia ja teollisuusjätettä. Normaalisti voimakkaampi virtaus laimentaisi epäpuhtauksia, mutta kuivuus ja yläjuoksun veden säännöstely olivat laskeneet jo ennestään vedenpintaa ja pahentaneet saastumista.

Myös korkeat lämpötilat vaikuttivat tilanteeseen. Lämmin vesi sitoo vähemmän happea ja, kun saastunut vesi sisältää runsaasti orgaanista jätettä, bakteerit kuluttavat sen hajotusprosessissa entistä enemmän happea. Kalankasvatusaltaissa, joissa vesi liikkuu hitaasti, seuraukset voivat tuhota kalakannat hyvin nopeasti. Kalojen joukkokuolemat eivät ole Irakissa uusi ilmiö. Viimeisen kymmenen vuoden aikana vastaavia tapauksia on nähty toistuvasti. Yhden tapauksen yhteydessä paikallisviranomaiset kehottivat ihmisiä olemaan juomatta Tigris-joen vettä sen jälkeen, kun yli 20 ihmistä joutui sairaalahoitoon myrkytysoireiden ja iho-ongelmien vuoksi.

Viime marraskuussa Irak ja Turkki allekirjoittivat monen miljardin dollarin arvoisen vesiyhteistyösopimuksen, jota on kutsuttu nimellä ”oil-for-water”. Sopimuksen mukaan turkkilaiset yritykset rakentavat Irakiin vesihuoltoinfrastruktuuria Irakin öljytuloilla. Irak toimittaa päivittäin öljyä, ja siitä saatavilla tuloilla rahoitetaan Turkin johtamia rakennus- ja modernisointihankkeita vesijärjestelmien parantamiseksi. Sopimuksen odotetaan tuovan kipeästi tarvittuja investointeja vanhentuneen vesihuollon korjaamiseen, kastelujärjestelmien kehittämiseen ja veden varastointikapasiteetin kasvattamiseen. Näiden toimien toivotaan helpottavan Irakin vakavaa vesipulaa.

Silti edessä on suuria haasteita. Hankkeiden onnistuminen riippuu siitä, kuinka tehokkaasti ne toteutetaan, miten hyvin maiden välinen yhteistyö jatkuu ja pystyykö uusi infrastruktuuri vastaamaan pahenevaan vesipulaan ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Sopimus on tärkeä askel oikeaan suuntaan, mutta se ei yksin ratkaise ongelmia. Jotta siitä olisi todellista hyötyä, tarvitaan pitkäjänteistä työtä, seurantaa ja jatkuvaa yhteistyötä.

Kaksoisvirranmaa aavikoituu

Irakin kehitysministeriön alainen tilastokeskus raportoi vuonna 2024, että aavikoksi luokiteltujen tai aavikoitumisen uhkaamien alueiden pinta-ala oli 96 500 km2, mikä vastaa 55,5 prosenttia koko Irakin pinta-alasta. Täysin aavikoituneiden alueiden määrä oli noussut 40 400 km2 eli 23,2 prosenttiin maasta. Tilanteeseen ovat johtaneet heikko vesivarojen hallinta, kestämätön maankäyttö ja aluepoliittiset jännitteet. Jokien virtauksen väheneminen kuivattaa maaperää ja heikentää maata sitovaa kasvillisuutta, mikä on muuttanut laajoja alueita etelässä, lännessä ja idässä hiekaksi. Voimakas kastelu lisää maaperän suolapitoisuutta ja pohjaveden liikakäyttö ehdyttää vähitellen viimeisetkin vesivarat.

Aavikoituminen kiihtyy. NASA Earth Observatoryn mukaan Irak on huhtikuusta 2022 lähtien kärsinyt useista voimakkaista hiekkamyrskyistä, joista on tullut säännöllinen ja arkea häiritsevä ilmiö. Viime aikojen myrskyjen takia on suljettu kouluja, yrityksiä ja lentokenttiä sekä viety tuhansia ihmisiä sairaalahoitoon huonon ilmanlaadun vuoksi. Jo valmiiksi kuormittunut terveydenhuoltojärjestelmä ei usein pysty vastaamaan potilasmäärien äkilliseen kasvuun hiekkamyrskyjen aikana. Myös naapurimaat, kuten Syyria, Saudi-Arabia ja Iran, kohtaavat samankaltaisia ongelmia. Pitkät kuivuuskaudet ja huono maankäytön suunnittelu ovat pahentaneet aavikoitumista ja lisänneet hiekkamyrskyjä. Nämä kehityskulut osoittavat, että Irakin kriisi on osa laajempaa ympäristöongelmaa koko Lähi-idän alueella.

Koko ekosysteemi on romahtanut soilla 

Mesopotamian suot kattoivat aikoinaan noin 20 000 km2, mutta 1990-luvulla niistä katosi noin 90 prosenttia. Vuoden 2003 jälkeen soilla on nähty jonkin verran elpymistä, joka on ollut riippuvainen kuitenkin veden määrästä ja kuivuusjaksoista. Suot olivat aikoinaan yksi alueen suurimmista kosteikoista ja auttoivat osaltaan hidastamaan aavikoitumista. Nykyisin niistä on kuitenkin jäljellä vain pieni osa: yli 90 prosenttia on kadonnut, noin 20 prosenttia on muutettu viljelymaaksi ja vain noin 10 prosenttia on säästynyt. Suolla ei enää elä samaa kasvi- ja eläinlajistoa eikä se tasapainota ilmastoa ja sitä kautta tue yhteisöjen elinkeinoja, kuten aiemmin. Kun suot kutistuvat, maa kuivuu nopeammin, mikä kiihdyttää aavikoitumista entisestään.

Nykyään Etelä-Irakissa suot kertovat myös toisenlaista tarinaa ympäristön muutoksesta. Vuosien ilmastopaineiden ja yläjuoksun vesirajoitusten aiheuttaman ankaran kuivuuden jälkeen, viimeaikaiset sateet ovat tuoneet helpotusta. Laajoja alueita soista on jälleen veden peitossa ja ne tukevat alueen eläimistöä. Tämä kausittainen muutos on antanut paikallisille yhteisöille toivoa, sillä veden palaaminen vaikuttaa suoraan kalastukseen, karjanhoitoon ja koko alueen ekologiseen tasapainoon.

Maatalous on Irakin toiseksi suurin taloussektori öljyn jälkeen, mikä kertoo osaltaan siitä, kuinka vakava ongelma ympäristön heikkeneminen on. Yhdysvaltain maatalousministeriön (USDA) Foreign Agricultural Service arvioi, että vehnän tuotanto kaudella 2022–2023 laski selvästi aiempiin vuosiin verrattuna, mikä todennäköisesti lisää vehnän tuontitarvetta. Vuoteen 2022 mennessä koko maataloustuotanto oli pudonnut jopa puoleen. Asiantuntijoiden mukaan moderni kastelutekniikka ja kuivuudenkestävät viljelykasvit voisivat auttaa tilanteen parantamiseen. Irakin maatalous nojaa kuitenkin yhä vahvasti perinteiseen tulvakasteluun, joka kuluttaa valtavia määriä vettä tehottomasti. Hallituksen ja kansainvälisten toimijoiden tukemista hankkeista, kuten tihku- ja sadetinkastelusta huolimatta, tilanne on huono, sillä hankkeiden kattavuus on edelleen rajallinen ja epätasainen. Maaperän kunnostus, salaojitus ja viljelijöiden pitkäjänteinen koulutus ovat edelleen hyvin puutteellisia suurimmassa osassa maata ja kaipaavat lisäinvestointeja.

Joukossa on myös yksittäisiä onnistumistarinoita. Babilin maakunnassa joukko pienviljelijöitä yhdisti voimansa paikallisen kansalaisjärjestön kanssa ja otti käyttöön tihkukastelujärjestelmän. Kustannuksia ja osaamista jakamalla he onnistuivat vähentämään vedenkulutusta noin 40 prosenttia ja samalla lähes kaksinkertaistamaan tomaatti- ja kurkkusadon. Tällaiset esimerkit ovat vielä harvinaisia, mutta osoittavat, että oikeanlaisella tuella ja paikallisilla aloitteilla ympäristöongelmiin voidaan sopeutua.

Katse tulevaan: Irakin haaste on kaikkien yhteinen haaste 

Useimmille irakilaisille ympäristöongelmat ovat vain yksi osa paljon laajempaa selviytymistaistelua. Arki pyörii ennen kaikkea turvallisuuden ja taloudellisen vakauden ympärillä. Työn saaminen, perheen elättäminen ja henkilökohtainen turvallisuus ovat tärkeimpiä huolia. Vaikka kuivuus, hiekkamyrskyt ja kuivuvat joet uhkaavat tulevaisuutta, ihmiset ovat tällä hetkellä enemmän huolissaan epävarmuudesta, konflikteista ja jokapäiväisestä pärjäämisestä. Suuri osa Irakin perusinfrastruktuurista on yhä heikkoa ja puutteellista, joten ihmiset joutuvat usein selviytymään omin voimin. Monet irakilaiset ovatkin tilanteessa, jossa heidän on huolehdittava omista tarpeistaan silloin, kun valtio ei siihen pysty. Niin kauan kuin turvallisuudesta ja tulevaisuuden toivosta ei ole varmuutta, ilmasto- ja ympäristökysymykset jäävät monelle toissijaisiksi huolenaiheiksi.

Seuraavassa blogikirjoituksessani käsittelen Irakin infrastruktuuriin liittyviä haasteita ja sitä, miten ihmiset selviytyvät niiden keskellä. Jos opimme Irakin kokemuksista ja tuemme toimia, joilla hallitaan vesivaroja, ennallistetaan ekosysteemejä ja suojellaan haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, voimme osaltamme varmistaa, että Kaksoisvirranmaan perintö säilyy myös tuleville sukupolville.

Artikkelikuva: Katumyyjät valmistavat grillattua kalaa iltatorilla Bagdadissa. Bagdad, Irak 22.3.2025. Kuva: Dave Primov.

Safa Al-Khalidi, 12 toukokuuta 2026

Ilmastonmuutos, Irak, Lähi-itä palaa, ympäristö

---