Iranin presidentinvaalit 18.6. – nousevatko vanhoilliset johtoon?

Kesäkuun 18. päivänä iranilaiset valitsevat uuden presidentin, joka todennäköisesti on vanhoillinen  Ibrahim Raisi. Vartijoiden neuvosto karsi nimittäin kaikki paitsi seitsemän ehdokasta lähes 600 kandidaatin joukosta. Vaikka hyväksytyistä ehdokkaista kaksi edustaa maltillisia, hyvin konservatiivisen islaminoppineen Raisin valintaa pidetään lähes varmana.

Vartijoiden neuvoston jäsenet ovat joko itse korkeimman johtajan tai oikeuslaitoksen johtajan nimittämiä. Heillä, kuten muillakin ”nimitetyillä” neuvostoilla tai instituutioilla, on mahdollisuus rajoittaa merkittävästi demokraattisten, valittujen instituutioiden eli parlamentin ja presidentin vapautta.

Presidentinvaalien kahdella maltillisella ehdokkaalla ei ole samaa vetovoimaa, joka sai edistyksellisen Iranin äänestämään Mohammad Khatamia vuosina 1997 ja 2001 ja Hassan Rohania 2013 ja 2017. Juuri tämä Iranin edistyksellinen kansanosa on myös usein jättänyt äänestämättä silloin, kun se ei näe valoa tunnelin päässä.  Näin se uskoo heikentävänsä uuden presidentin ja tämän hallituksen legitimiteettiä. Todennäköisesti äänestysprosentti jää alhaiseksi myös tulevissa vaaleissa, ja periaatteessa vähemmistönä olevat konservatiivit valitsevat presidentin.

 

Trumpin pakotteet ovat sataneet vanhoillisten laariin

Vaaleissa on pitkälti kysymys taloudesta, Iranin yhteiskunnan kipeimmästä ongelmasta. Presidentti Donald Trumpin asettamat pakotteet ovat köyhdyttäneet iranilaisia dramaattisesti. Tämän vuoksi Iranissa on ollut erilaisia protesteja myös tänä keväänä siitä huolimatta, että aiempi liikehdintä vuosina 2017, 2019 ja 2020 tukahdutettiin äärimmäisen väkivaltaisesti.

Trumpin pakotteet ovat vahvistaneet Iranin islamilaisen tasavallan ja sen tiukan ideologian kannattajia. Konservatiiveiksi kutsutun väestön osan mukaan länteen ei saa luottaa. Näkemys syntyi  vuosina 1980-1988, kun koko länsi ja kaikki arabimaat Syyriaa lukuun ottamatta tukivat Irakia sodassa Irania vastaan. Saddam Husseinin johtama naapurimaa hyökkäsi Iraniin vuonna 1980, kun maa oli vielä vallankumousta seuranneessa sekasorrossa. Kun Trump veti Yhdysvallat pois Iranin ydinohjelmaa koskevasta sopimuksesta vuonna 2018 ja ryhtyi kurittamaan Irania, hän ikään kuin osoitti väitteen edelleen paikkansa pitäväksi. Lännen kanssa yhteistyöhön halukkaat iranilaiset saivat hölmön maineen.

Trumpin politiikan seuraukset ovat näkyneet Iranin sisäpolitiikassa selvästi kahdessa asiassa. Iranin parlamenttivaaleissa (21.2.2020) konservatiivit saivat 221 paikkaa 290:stä ja suhteellisen vapaamielisen presidentti Rohanin lista vain 19 paikkaa. Edellisissä vuoden 2016 vaaleissa lännen kanssa neuvotelleen presidentti Rohanin lista voitti 121 paikkaa.

Vihanpito lännen kanssa on myös vahvistanut vanhoillisen vallankumouskaartin vaikutusvaltaa niin, että se on nykyään maan voimakkain instituutio. Vallankumouskaarti on osa Iranin puolustusvoimia, ja sillä on paljon myös taloudellista valtaa. Sen alaisuudessa Iranin ulkopuolella toimivat al-Quds-joukot ovat jopa muokanneet Iranin alueellista politiikkaa niin, että Iran on sotkeutunut heikkojen valtioiden kuten Irakin, Libanonin, Syyrian ja Jemenin asioihin.

 

Odottavatko iranilaiset liikoja? Kituva talous, köyhtyvä kansa

Maailman valuuttarahasto ennustaa, että Iranin inflaatio nousee tänä vuonna viime vuoden 36,5 prosentista 39 prosenttiin. Iranilaisten itsensä mielestä heidän valuuttansa rialin arvo on laskenut todellisuudessa lähes 50 prosenttia. Työttömyys ja köyhyys iskivät heti pakotteiden alettua, ja koronapandemia lisäsi ongelmia entisestään. Iranin parlamentin tutkimuslaitoksen mukaan 35 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella ja noin 28 miljoonaa kärsii aliravitsemuksesta. Virallinen työttömyysaste on vain 9,8 prosenttia, mutta jos työmarkkinoiden ulkopuolella olevat lasketaan mukaan todellinen työttömyysaste on noin 24 prosenttia.

Helmikuussa 2021 kanadalaisen Marylandin yliopiston tekemän Iran Poll -kyselyn mukaan 73 prosenttia iranilaisista pitää talouden tilaa huonona ja 68 prosenttia uskoo sen menevän vielä huonompaan suuntaan. Tällainen näkemys on vallitseva vaikka 84-miljoonaisesta väestöstä peräti 78 miljoonaa saa valtion budjettiin sisällytetty tulonsiirtoja suoraan pankkitilille. Inflaatio on pudottanut sosiaalietujen arvon, mutta ne kertovat, että Iran pyrkii huolehtimaan väestöstään. Ne myös lisäävät kulutusta ja kasvattavat päättäjien suosiota vaaleissa.

Pakotteiden ankaruudesta huolimatta Iranin bruttokansantuote kasvoi 2,2 prosenttia vuoden 2020 viimeisellä neljänneksellä. Firenzessä sijaitsevan Eurooppa-yliopiston EUI:n tutkijoiden mukaan Iran on alkanut nousta pakotteiden aiheuttamasta lamasta. Teollisuustuotannon indekseillä näkemystään perusteleva iranilainen ajatushautomo Bourse & Bazaar uskoo, että Iranin kasvu jatkuu vuoden 2021 aikana. Myönteisistä ennusteista ja edellisten kapinoiden murskaamisista huolimatta väestö voi kapinoida uudelleen. Iranilaiset nimittäin tietävät, että valtaosa väestöstä on maksanut kalliisti pakotteista, mutta osa on rikastunut korruption ansiosta.

Iranin koulutettu väestö tietää myös, että periaatteessa Iran on rikas maa sen energia- ja mineraalivarantojen vuoksi. Sen vahva maatalous on taannut elintarvikkeiden tuotannon pakotteiden aikana. Iranin tasokkaan koulutusjärjestelmän tuote, sivistynyt väestö, on sekä maan rikkaus että uhka sen johdolle. Väestö, työväenluokka mukaan lukien, odottaa paljon hallitukselta ja elämältä. Työväestö ja yhteiskunnan alimmat kerrostumat olivat aiemmin hyvin uskollisia islamilaiselle valtiolle, mutta viime vuosina juuri ne ovat kapinoineet useaan kertaan.

Iranilaisten korkeat odotukset ja Iranin kansalaisyhteiskunnan rohkeus takaavat protestien jatkumisen, vaikka nykyään hieman eri muodossa kuin ennen. Monet eri syistä protestoivat iranilaiset ovat kerääntyneet esimerkiksi parlamentin eteen, joten mielenosoitukset ovat aiempaa poliittisempia. Iranin yhteiskunnan luonteesta kertoo myös se, että kriisin ankaruudesta huolimatta kaduilla ei näy samanlaista suttuista köyhyyttä kuin naapurimaissa, jopa pääkaupunki Teheranin kadut ovat siistejä.

Eldar Mamedov, europarlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän neuvonantaja, muistuttaa Saksan SPD:n säätiön Friedrich Ebert Stiftungin sivuilla ajasta Iranin ydinohjelmaa koskevan sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen vuonna 2015. Tuolloin kansainvälisiä suhteita hoitanut Federica Mogherini uskoi jopa sopimuksen voivan luoda perustan, jonka pohjalta osapuolet voisivat rakentaa monenlaisia suhteita yhteiskuntiensa välille. Tänään tilanne on hyvin erilainen, vaikka Yhdysvaltain demokraattien paluu valtaan luokin toivoa suhteiden paranemisesta.

Tällä hetkellä suhteiden parantamisen tiellä on Iran, sillä Trumpin jyrkän politiikan ansiosta islamilaisen tasavallan konservatiivit ovat vahvoilla. He torjuvat sitoutumisen hyviin länsisuhteisiin, sillä nämä voisivat antaa lännelle tilaisuuden soluttautua Iranin yhteiskuntaan.

 

Miten vanhoillinen presidentti vaikuttaisi Iranin ja Saudi-Arabian neuvotteluihin?

Iran on tärkeä alueellinen mahti Lähi-idässä ja Persianlahden alueella. Siitä riippuu paljon se, mihin suuntaan koko Lähi-itä kehittyy. Täysin uutta ovat vanhojen kiistakumppaneiden Iranin ja Saudi-Arabian neuvottelut. Yhdysvaltojen kiinnostuksen siirryttyä yhä enemmän Lähi-idästä Kiinaan, Lähi-idän vaikuttajat ovat nähtävästi tiedostaneet, että he voivat nyt muokata itse omaa tulevaisuuttaan.

Uudessa tilanteessa Ibrahim Raisin tapaisen konservatiivin nousu Iranin presidentiksi toisi suuria muutoksia Iranin käytännön politiikkaan, mutta Mamedovin mukaan ei välttämättä pelkästään kielteisiä sellaisia. Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit ovat tähän saakka suhtautuneet epäluuloisesti Iranin diplomatiaan, koska he ovat epäilleet, että se ei edusta tai heijasta todellista valtaa. Iranin hymyilevä ulkoministeri Javad Zarif tunnusti vähän aikaa sitten, että vallankumouskaarti ja sen Iranin ulkopuolista toimintaa johtaneen kenraali Qassim Suleimanin teot kyseenalaistivat usein Iranin diplomatian uskottavuuden.

Raisin hallituksen aikana neuvotteluja hoitaisi todennäköisesti Suleimanin seuraaja Ismail Ghaani eli Iranin ”syvän valtion” todellinen edustaja.  Mamedovin mielestä Iranin turvallisuuskoneiston edustaja voisi jopa ymmärtää paremmin Saudi-Arabian turvallisuusnäkökantoja kuin iranilainen diplomaatti. Jos Raisin hallitus saisi aidot neuvottelut käyntiin, Persianlahden alueen jännitysten lientyminen alentaisi paineita yleisesti alueella. Se myös lisäisi turvallisuutta Persianlahdella ja Hormuzin salmessa, joka on koko maailmalle tärkeä energiakuljetusten reitti. Juuri tämän alueen täpärät tilanteet ovat viime vuosina vieneet maailman lähelle laajamittaisia sotilaallisia konflikteja.

 

Voiko Raisi yllättää positiivisesti?

EU:ta Raisin valtaantulo huolestuttaa ihmisoikeuksien vuoksi, koska pitkään oikeuslaitoksen johdossa olleen Raisin maine on tässä suhteessa erittäin huono. Mamedov ei ole kuitenkaan ainoa, jonka mielestä jopa tällä kentällä uusi presidentti voisi hämmästyttää. Iranissa on viime aikoina nähty lukuisia kaksoiskansalaisuuden omaavien iranilaisten vangitsemisia ja raskaita tuomioita. Eräiden tarkkailijoiden mielestä nämä liittyivät Iranin oikeuslaitoksessa ja turvallisuuselimissä olevien konservatiivien tahtoon sabotoida hallitusta johtaneiden maltillisten toimintaa. Jos Iranin hallitus on konservatiivien käsissä, tarve organisoida provokaatioita loppuisi.

Raisin tärkein pitkän tähtäimen tavoite on tulla nykyisen, Iranin hengellisen johtajan Ali Khamenein seuraajaksi. Tätä varten hän tarvitsee laaja-alaista tukea ja myös maineen kohotusta. Raisi arvosteli jo sitä, että vartijoiden neuvosto puhdisti ehdokkaiden listan uskottavista maltillisten ehdokkaista. Oman maineensa puhdistamisen nimissä Ibrahim Raisi voisi tehdä muitakin yllättäviä päätöksiä.

—

Artikkelikuva: Shutterstock/Amin Monfared

Liisa Liimatainen, 17 kesäkuuta 2021

demokratia, Iran, kansainvälinen politiikka, Lähi-itä

---