Mennään bussilla!
Beirutissa liikennöivät bussit ovat ahkerassa käytössä ja niissä näkee kaikenlaisia matkustajia. Tästä huolimatta lausahdukset, kuten ”mitä, käytätkö sinä busseja?” ja ”eikö sinua naisena pelota käyttää busseja?” ovat suhteellisen yleisiä, jos satun mainitsemaan, että liikun Beirutissa kyseisellä kulkuneuvolla. Busseihin tuntuukin liittyvän monenlaisia ennakkoluuloja ja ne yhdistetään ensisijaisesti alempiin yhteiskuntaluokkiin.
Pidemmästä keskustelusta selviää yleensä, että kommentoijat eivät ole itse koskaan käyttäneet busseja, vaan perustavat lausahduksensa omiin ennakkoluuloihinsa tai yksittäisiin kertomuksiin, joita ovat kuulleet. Esimerkiksi tapaamani saksalaisnainen ei suostunut käyttämään busseja, sillä hän oli kuullut ystävältään, että tämä oli kerran joutunut bussissa ahdistelun kohteeksi.
Busseista puhuminen saattaa luoda suomalaiseen joukkoliikenteeseen tottuneelle liian järjestäytyneen kuvan Beirutin julkisesta liikenteestä. Joukkoliikenteen infrastruktuuri on aivan yhtä sekavaa kuin kaikki muukin Libanonissa. Kun puhun busseista, tarkoitan ahtaita pakettiautoja, joiden sisälle on asennettu penkkirivejä. Joillain reiteillä liikennöi myös enemmän perinteisiä linja-autoja muistuttavia pitkiä ja korkeita autoja.
Pysäkkejä ei ole, vaan kyytiin voi nousta ja pois jäädä missä kohtaa tahansa reitin varrella. Kyytiin pääsemiseen riittää yleensä katsekontaktin ottaminen bussin kuljettajaan. Osa autoista on merkitty numeroilla, mutta osasta täytyy vain tietää, minne ne ovat matkalla.
Autojen reitit ovat hyvin joustavia. Yleensä saman linjan autot kulkevat samaa reittiä, mutta esimerkiksi ruuhta-aikoina kuskit saattavat yrittää oikaista eri sivukatujen kautta. Tuloksena on yleensä samaan jonoon päätyminen paria autoa edemmäs. Välillä kuski saattaa taas kesken reitin päättää, ettei ajakaan päätepisteelle asti, jolloin matkustajat siirtyvät seuraavaan paikalle osuvaan linja-autoon. Ei ole myöskään ennenkuulumatonta, että kuski pysähtyy ostamaan kahvia tai juttelemaan kaverinsa kanssa kesken ajon.
Itse olen käyttänyt busseja siitä lähtien, kun saavuin ensimmäistä kertaa Beirutiin. Minulle bussit ovat helppo ja halpa tapa liikkua, enkä ole koskaan kokenut niissä oloani uhatuksi. Bussimatkat saattavat olla välillä erikoisia kokemuksia, ja olen useamman kerran miettinyt ovet auki kaahaavassa bussissa istuessani, että mitenhän tässä käy. Busseissa pääsee kuitenkin myös kuuntelemaan keskusteluja, tarkkailemaan ihmisiä ja ottamaan kontaktia muihin matkustajiin, mikä tekee busseilla matkustamisesta mukavaa ja mielenkiintoista.
Kirjoittaja
Tiina Järvi
Tiina Järvi on Palestiinaan ja Libanoniin erikoistunut tutkijatohtori Tampereen yliopistosta.