Taas uusi alku Lähi-idässä: Syyria ja alueellinen valtatasapaino Assad-dynastian jälkeen

Al-Assadin dynastia, joka hallitsi Syyriaa 54 vuotta, kaatui eilen 8.12. Tässä kirjoituksessa pohditaan jo vuodesta 2011 jatkuneen sisällissodan äkillisen päättymisen (?) aiheuttamia mullistuksia alueelliseen valtatasapainoon. Venäjä menetti liittolaisensa ja sillanpääasemansa Lähi-idässä, Iran menetti yhteyden Syyrian kautta Libanoniin, ja Turkki taas havittelee kurdien kukistamista ja vaikutusvaltansa lisäämistä uudessa Syyriassa.

Venäjä Syyrian ja Ukrainan välissä

Syyrian sisällissodassa, vuodesta 2015 lähtien, Venäjä on ollut Syyrian tärkein sotilaallinen ja strateginen liittolainen ja sillä on ollut vahva sotilaallinen läsnäolo Bashar Al-Assadin tukena Syyriassa. Ukrainan sodan alkaminenkaan vuonna 2022 ei vaikuttanut suuresti Venäjän sotavoimiin Syyriassa, koska tilanne Syyriassa oli pitkään varsin staattinen. Venäjä oli onnistunut Ukrainan sodan myötä tuomaan konfliktin NATO-maiden rajalle ja samaan aikaan myös haastamaan Yhdysvallat Syyriassa tukemalla Assadin hallitusta. NATO ei tyrmännyt 27.11.2024 Idlibistä alkaneita kapinalliskoalition hyökkäyksiä, koska ne olivat mahdollinen keino pakottaa Venäjä vetäytymään Syyriasta ja näin vähentää Venäjän vaikutusvaltaa Lähi-idässä.

Vaikka Venäjä oli ollut pitkään vahvasti läsnä Syyriassa, se ei siirtänyt joukkojaan Ukrainasta Syyriaan kapinallisten uuden hyökkäysaallon alettua. Venäjälle Ukrainan sota on Syyriaa tärkeämpi, eikä 27.11. alkanut hyökkäys muuttanut sen prioriteetteja. Venäjä on varmasti tehnyt strategisen riskiarvion siitä, kuinka paljon Ukrainan priorisointi vahingoittaa Venäjän läsnäoloa Lähi-idässä.

Jos Venäjä joutuu lähtemään pois Syyriasta, se voi yrittää hyvitellä tappioitaan Lähi-idässä hyökkäämällä Ukrainaan entistäkin aggressiivisemmin ja vaatimalla siltä enemmän myönnytyksiä, mikä tarkoittaisi Ukrainan sodan pahenemista entisestään. Länsimaiden pakotteiden ja painostuksen alaisena Venäjä ei myöskään halua aloittaa sellaisia uusia hankkeita Lähi-idässä, mitkä heikentäisivät sen sotilaallista voimaa Ukrainassa.

Syyria, Hizbollah ja Iran

Assadin Syyrialla oli suuri merkitys Iranille jo vanhastaan, joten Iran ja sen tukema Libanonin Hizbollah tulivat Bashar al-Assadin joukkojen avuksi Syyrian sodassa ja taistelivat Assadin hallinnon puolesta. Vuonna 2023–2024 käyty Israelin ja Hizbollahin välinen sota kuitenkin heikensi Hizbollahia merkittävästi. Se joutui vetäytymään Israelin rajoilta ja keskittymään joukkojensa uudelleen järjestämiseen. Kun Assadin hallituksen vastainen kapinalliskoalitio tarttui tilaisuuteen ja aloitti hyökkäyksen Aleppoon, Hizbollahilla ei ollut mahdollisuutta tukea Assadia.

Assadin hallitus oli osa Iranin johtamaa vastarinnan akselia ja elintärkeä Hizbollahille. Nyt kun Assadin hallinto on romahtanut, Syyrian tuleva hallitus todennäköisesti vastustaa Hizbollahia. Assadin Syyria oli tärkeä reitti, jonka kautta Iran lähetti tukea Hizbollahille ja tämän reitin tukkiminen heikentää sitä, mikä taas on Israelin edun mukaista.

Turkki tukee kapinallisia ja haluaa heikentää kurdien itsehallintoa

Syyrian sisällissodan alusta lähtien Turkki on vastustanut Assadin hallintoa. Viime vuosina Turkki pyrki keskustelemaan Assadin kanssa suhteiden normalisoinnista, mutta Assadin hallitus ei ollut tähän valmis, koska Turkki miehittää osaa Syyriasta.

Vaikka Turkki on ilmoittanut, ettei sillä ollut roolia viimepäivien tapahtumissa, on selvää, että se yrittää kaikin mahdollisin keinoin lisätä valtaansa Syyriassa. Turkki on varmasti ollut tietoinen HTS:in 27.11. aloittamasta hyökkäyksestä ja on jo vuosia tukenut siinä mukana ollutta, niin kutsuttua Syyrian kansallista armeijaa (Syrian National Army, SNA), joka on keskittynyt sotimaan kurdeja, eikä Assadin hallitusta ja Venäjää vastaan.

Yhdysvaltojen yhteistyö Syyrian kurdiryhmien kanssa ei ole ollut Turkille mieleen ja vuodesta 2016 lähtien Turkki on hyökännyt toistuvasti Syyriaan, kurdien hallussaan pitämille alueille. Kurdien asema Syyriassa Assadin jälkeen on epävarma, koska kurdikysymys on Turkille elintärkeänä pidetty turvallisuuskysymys. Turkki korostaa sitä, että Syyriassa olevilla kurdiryhmillä on yhteys Turkin terroristiseksi määrittelemään PKK:hon.

Tämän perusteella Turkki on oikeuttanut hyökkäyksensä Syyrian kurdialueille. Turkin näkökulmasta kurdien autonominen asema Syyriassa saattaisi rohkaista Turkin kurdeja vaatimaan samaa. Turkille on myös tärkeää laajentaa turvavyöhykettään Turkin ja Syyrian rajalla ja siten pyrkiä työntämään kurdit pois rajalta Syyrian sisämaahan, jotta raja-alueelle ei muodostu laajaa yhtenäistä kurdialuetta.

Syyrian kurdit tavoittelevat varmasti itsehallintoa, mutta Syyrian tuleva hallinto ja Turkki eivät hyväksy sitä. Nykyiselle Turkin hallitukselle kurdien itsehallinto Syyriassa on mahdoton ajatus. Turkki varmasti pyrkii rakentamaan pysyviä sotilastukikohtia erityisesti Syyrian kurdialueelle. Turkin näkökulmasta on myös tärkeää vähentää kurdien poliittista painoarvoa Yhdysvaltojen alueellisena liittolaisena, jolloin jokin muu ryhmä korvaa kurdit.

Jää nähtäväksi, miten Yhdysvallat reagoi, jos Turkin ilmavoimat ja maavoimat tukevat SNA:ta kurdijoukkoja vastaan ja jos kurdijoukot joutuvat vetäytymään. Kurdijoukkojen vetäytymisen myötä Turkki onnistuisi laajentamaan omaa valtaansa Syyriassa, erityisesti kurdialueella, jossa Yhdysvalloilla on tukikohta. Lisäksi kurdialueella on leirejä, joissa on ISIS:iin kuuluvia perheitä ja vankiloita, joissa on paljon ISIS:iin kuuluvia vankeja. Heidän vapautumisensa on uhka, jos kurdijoukot menettävät sodan vuoksi alueiden hallinnan.

Jää myös nähtäväksi, miten Venäjä tulkitse tämänhetkisen tilanteen Syyriassa ja Turkin roolin siellä, ja huonontaako se maiden välisiä suhteista. Aiemmin Turkki on yrittänyt liittyä Venäjän ja Kiinan johtamaan BRICS-ryhmään, mutta prosessi on edelleen kesken.

Taas uusi alku Lähi-idässä

Assadin hallituksen romahtamisen jälkeen Syyria on nyt uudessa vaiheessa. Syyriassa enemmistö on sunni-arabeja, mutta suuren osa väestöstä muodostavat myös muun muassa kurdit, shiiat, aleviitit ja kristityt. Vuosia kestäneen sisällissodan jälkeen yhteiskunta tarvitsee perusteellisia uudistuksia ja jälleenrakentamista. Kuitenkin samaan aikaan naapurivaltiot ja suurvallat yrittävät vaikuttaa Syyrian tulevaan hallitukseen.

Turkki ja Qatar pyrkivät olemaan Syyrian tulevan hallinnon uusia liittolaisia Lähi-idässä ja vaikuttamaan siihen. Alueen arabimaiden mahdollisuudet vaikuttaa Syyrian tulevaan hallintoon ovat kuitenkin todennäköisesti suuremmat kuin Turkin. Näyttää siltä, että Syyria tarvitsee arabimaita jälleenrakentamisessa ja siksi arabimaat eivät halua jättää Syyriaa Turkille vaan lisätä omaa läsnäoloaan Syyriassa ja vaikuttaa suoraan sen ulko- ja talouspolitiikkaan.

Turkin ja arabimaiden lisäksi myös suurvallat haluavat vaikuttaa Syyrian tulevaan hallintoon. Israel on saavuttanut osan tavoitteistaan, kun Iranin mahdollisuus tukea Hizbollahia Syyrian kautta on nyt estetty. Israel varmistaa jatkossakin, ettei reittiä avata uudelleen.

Venäjän Lähi-idän politiikkaa Assadin syrjäyttämisen jälkeen on hankala ennakoida. Jos Venäjä ei onnistu sälyttämään asemaansa Syyriassa, se saattaa etsiä muita alueita Lähi-idästä, joissa sen sotilaallinen läsnäolo on mahdollista. Israelin kannalta ei ole toivottavaa, että Venäjällä on tukikohta Lähi-idässä. Venäjän tukikohta voi olla riski, jos Iranin ja Israelin sekä sen liittolaisten välillä syntyisi laajempi sota ja Venäjä tukisi Irania.

Assadin jälkeen Venäjän asema on heikentynyt Syyriassa ja siksi Yhdysvallat, jonka joukot ovat Syyrian kurdialueilla, ei vetäydy alueelta lähiaikoina, koska silloin Kiina, Venäjä ja jopa Iran täyttäisivät sen jättämän tyhjiön. Iran ja alueella olevat Iranin tukemat joukot valmistautuvat parhaillaan Israelin ja Hizbollahin välisen tulitauon jälkeiseen aikaan, ja Yhdysvalloille on tärkeää, että sen joukot ovat läsnä Lähi-idän eri alueilla auttamassa Israelia tarvittaessa.

Taustaa: pitkän dynastian loppu

Bashar Al-Assadin perhe hallitsi Syyriaa 54 vuotta, ja 8.12.2024 hallinnon vastustajat kaatoivat Assadin dynastian. Assadin hallinnon syrjäyttämiseen johtanut prosessi alkoi vuonna 2011, jolloin laajamittaiset mielenosoitukset laajenivat kapinaksi osana arabikevään tapahtumia. Mielenosoitukset eivät tuolloin johtaneet Assadin vallasta syöksemiseen vaan maan ajautui sisällissotaan.

Bashar al-Assadin hallituksen romahtaminen ja dynastian loppu olivat olennainen osa vuoden 2011 arabikeväänä tunnettujen mielenosoitusten tavoitteita. Lopputuloksena oli kuitenkin sisällissotaa, mitä voidaan pitää seurauksena arabikevään epäonnistumisesta Syyriassa. Arabikevät oli yritys saada aikaan poliittista muutosta, kitkeä korruptiota ja parantaa huonoa sosioekonomista tilannetta sekä yritys luoda demokraattinen yhteiskunta. Arabikevät Syyriassa epäonnistui sisällissodan ja ISIS:n nousun myötä (2017–2013).

Voidaan sanoa, että nyt sisällisota on loppunut ainakin kurdialueen ulkopuolella Syyriassa. Näinä vuosina sisällissota on aiheuttanut monia iskuja talouteen, lisännyt laittomuuksia, köyhyyttä, sosiaalisia ongelmia ja kaaosta. Näiden haasteiden ratkaiseminen vaatii paljon aikaa, energiaa ja investointeja.

Bashar al-Assadin hallituksen vastainen Hayat Tahrir al-Shamin (HTS) johtama kapinalliskoalitio aloitti hyökkäykset 27.11.2024 Bashar al-Assadin vallan alla oleville alueille, kuten Aleppoon. Vuoden 2016 jälkeen näin laajaa sotaa Assadin ja häntä vastustavien joukkojen välillä ei ollut käyty Aleppon valtauksen jälkeen ja siksi tätä laaja hyökkäystä voidaankin kutsua Syyrian jatkosodaksi.

Syyrian sisällissodan tyyntymisen jälkeen, vuodesta 2016 lähtien, Assadin hallitus ei ole tehnyt konkreettisia toimia sisällissodan lopettamiseksi kokonaan. Asia olisi pitänyt ratkaista hallituksen vastustajien kanssa käydyillä neuvotteluilla, mutta Assadin hallitus lykkäsi sitä. Tänä aikana Assadin vastustajat Idlibin maakunnassa organisoituivat, ja Assadin hallitus heikkeni.

Assadin vastustajien joukot etenivät hyvin nopeasti 27.11. alkaneen hyökkäyksen jälkeen eikä Syyrian Assadin armeija osoittanut vastarintaa vaan vetäytyi Alepposta, Homsista ja Damaskoksesta.

Syyrian armeija oli väsynyt pitkittyneen sisällissodan vuoksi ja sen taistelukyky oli heikentynyt. Venäjän joukot olivat tietoisia tästä ja viimeisessä hyökkäyksessä he näkivät, miten Assadin hallinnon armeija vetäytyi kaupungeista ilman vastarintaa. Tämä voi olla yksi niistä seikoista, minkä vuoksi Venäjä ei tehnyt sotilaallista väliintuloa ratkaisevassa tilanteessa.

Artikkelikuva: Assadia vastustavat joukot ottavat haltuunsa Aleppon 2.12.2024. Kuva: Mohammad Bash.

Shahram Hatami, 9 joulukuuta 2024

al-Assad, Hizbollah, Iran, kurdit, Syyria, Syyrian sisällissota, Syyrian sota, Turkki, Ukraina, Venäjä, Yhdysvallat

---