Oikeus, totuus ja kadonneiden ihmisten etsintä Syyriassa

Syrian Network for Human Rights:in mukaan vuoteen 2024 mennessä noin 160 000 henkilöä oli kadonnut jäljettömiin. Pääsääntöisesti Syyrian entisen hallituksen katsotaan olevan katoamisten takana (87 % kadonneista). Konfliktin muut osapuolet, kuten ISIS, Hay’at Tahrir al-Sham, Syyrian kansallisen armeija ja Syyrian demokraattiset joukot, ovat vastuussa lopuista katoamisista.

Kun arabikevään inspiroimat mielenosoitukset levisivät vuonna 2011 ympäri Syyriaa, hallitus vastasi liikehdintään systemaattisilla pidätyksillä ja vangitsemisilla. Hallinto pidätti ja vangitsi erityisesti mielenosoittajia, ihmisoikeusaktivisteja, toimittajia ja lääkäreitä. He päätyivät laajaan vankilaverkostoon, joista pahamaineisin oli jo Suomessakin tunnettu Sednayan vankila, ”ihmisteurastamo”, joka sijaitsee 30 kilometrin päässä Damaskoksesta.

Pidätetyiltä evättiin yhteys perheisiinsä ja he joutuivat elämään epäinhimillisissä olosuhteissa. Kidutusta käytettiin laajasti ja vangit pakotettiin tunnustamaan rikoksia, joita he eivät olleet tehneet. Näitä tunnustuksia käytettiin hallituksen näytösoikeudenkäynneissä. Vangeilta evättiin ravitseva ruoka ja terveydenhoito. Heidät ahdettiin likaisiin, täpötäysiin selleihin, joissa sairaudet levisivät nopeasti. Vankeudessa kuoli vuosina 2011–2015 arvoilta 18 000 ihmistä, mutta todellinen määrä on todennäköisesti huomattavasti suurempi.

Vangitsemiset ja katoamiset eivät kuitenkaan alkaneet vuonna 2011, vaan jo vuosien 1980 ja 2000 välillä arviolta 17 000 ihmistä katosi presidentti Hafez al-Assadin hallinnon aikana. Tähän lukuun sisältyy paitsi syyrialaisia, myös libanonilaisia, palestiinalaisia ja muiden arabimaiden kansalaisia, jotka katosivat vuosina 1972–2005 Syyrian miehittäessä osaa Libanonista.

”Ceasarin” valokuvat: Todistusaineisto rikoksista

Syyrian hallinto pyrki salaamaan vankiloiden ja pidätyskeskuksien tapahtumat. Se esti ihmisoikeustarkkailijoiden pääsyn alueille ja kiisti syytökset kansainvälisillä foorumeilla, kuten YK:n turvallisuusneuvostossa. Todistusaineistoa rikoksista on kuitenkin runsaasti. Merkittävimpiä todisteita ovat ”Caesariksi” nimetyn, sotilaspoliisin valokuvaajan salakuljettamat kuvat tuhansista vankeudessa kuolleista henkilöistä. Human Rights Watch vahvisti joulukuussa 2015 kuvien aitouden. Todennäköisiksi kuolinsyiksi arvioitiin vakavat infektiot, kidutuksesta johtuvat vammat ja hoitamattomat krooniset sairaudet.

Pidätettyjen ja vankien ruumiit turvallisuusjoukot siirsivät sotilassairaaloihin. Ne kuvattiin yhdessä pidätyslaitoksen numeron ja pidätetyn numeron kanssa. Sitten lääkäri laati kuolintodistuksen, jossa ilmoitettiin lähes poikkeuksetta kuolinsyyksi sydänkohtaus tai hengitysvajaus riippumatta todellisesta kuolinsyystä. Ruumiita ei koskaan luovutettu omaisille, vaan ne siirrettiin joukkohautoihin, jotka sijaitsivat sotilasalueilla Damaskoksen ympäristössä.

Omaisten taistelu kadonneiden puolesta

Hay’at Tahrir al-Shamin valtaan nousun myötä vankiloista vapautettiin vangittuja ja pidätettyjä henkilöitä. Tämä herätti toivoa tuhansissa omaisissa, jotka olivat odottaneet jopa vuosikymmeniä tietoa kadonneista läheisistään. Suuri osa entisen hallinnon aikana hävinneistä henkilöistä on kuitenkin edelleen kadoksissa. Suurin osa lienee kuolleita ja todennäköisesti haudattu tuntemattomaan paikkaan.

Kadonneiden ruumiiden löytäminen ja tunnistaminen on kuitenkin pitkä ja haastava prosessi. Oikeusantropologi Fondebrider sanoo, että ruumiiden tunnistaminen ja kadonneiden henkilöiden kohtalon selvittäminen ovat monimutkaisia prosesseja, joissa tarvitaan monitieteistä lähestymistapaa ja paikallisten resurssien vahvistamista. Hän korostaa, että kadonneiden omaisten osallistuminen prosessiin on tärkeää. Heidän tulee olla mukana päätöksenteossa eikä ainoastaan tietojen tai DNA-näytteiden lähteinä.  On kuitenkin arvioitu, ettei Syyrian hallinto kykene toteuttamaan ja hallinnoimaan kaikkia prosessiin kuuluvia tehtäviä. Kansainvälisesti ei juurikaan ole keskusteltu tarpeesta vahvistaa paikallista oikeuslääketieteellistä järjestelmää, jotta syyrialaiset voisivat itse tehdä päätöksiä ulkomaisen tuen rinnalla. Fondebrider korostaa, että kiire ja suunnittelemattomuus voivat johtaa ongelmiin kadonneiden ihmisten henkilöllisyyden selvittämisessä ja täten jopa estää kadonneiden ihmisten löytämisen ja tunnistamisen.

Kiireellisiä toimia ja vastuunkantoa vaaditaan

Monissa konflikteista kärsineissä maissa on käytetty erilaisia mekanismeja väkivaltaisten tapahtumien käsittelemiseen, kuten totuuskomissioita, kansainvälisiä tuomioistuimia ja kadonneista vastaavia ministeriöitä. Syyrian kohdalla tilanne on kuitenkin erilainen. Maahan ei ole päästetty aikaisemmin kansainvälisten organisaatioiden tarkkailijoita tai tutkijoita eikä kansallisia elimiä ole ollut hoitamassa tätä tehtävää.

Kuitenkin vuonna 2016 perustettiin YK:n alaisuudessa toimiva International, Impartial and Independent Mechanism for Syria (IIIM) tukemaan todisteiden keräämistä ja syytteiden nostamista henkilöitä vastaan, jotka ovat vastuussa mahdollisista sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhasta sisällissodan alkamisen jälkeen vuonna 2011. Vaikka ulkovalloilla ei ole ollut mahdollisuutta puuttua ihmisoikeusrikkomuksiin Syyriassa, on Euroopassa annettu tuomioita maissa oleskeleville syyrialaisille. Esimerkiksi Saksassa entinen Syyrian tiedusteluviranomainen Anwar Raslan tuomittiin 2022 elinkautiseen vankeuteen rikoksista ihmisyyttä vastaan. Raslan todettiin syylliseksi vankien kuolemiin ja kidutukseen hallituksen pidätysvankilassa vuosina 2011–2012

Vasta nyt IIIM:n johtaja pääsi vierailemaan ensimmäistä kertaa Syyriassa. Hän korosti pikaisia toimia todisteiden säilyttämiseksi ennen kuin ne menetetään lopullisesti. Aineistoa on jo jonkin verran ehditty tuhota ja hävittää ennen Assadin maastapakoa.

Myös Kansainvälinen Punainen Risti vetoaa syyrialaisiin, jotta nämä kantaisivat vastuun todistusaineiston suojelemisesta, kuten esimerkiksi rekisteriasiakirjojen, joihin on kirjattu tuhansien kuolleiksi uskottujen vankien nimet. Vieraillessaan Sednayan vankilassa Kansainvälisen punaisen ristin delegaation jäsenet totesivat, että monet vangittuihin liittyvät asiakirjat ovat jo vahingoittuneet ja hajallaan ympäri vankilaa.

Kadonneiden perheitä ja uhreja edustavat järjestöt sekä useat ihmisoikeusjärjestöt vetoavat Syyrian väliaikaishallintoa johtavaan al-Sharaan, jotta hän ryhtyisi välittömästi toimiin kadonneiden ihmisten kohtalon selvittämiseksi. Järjestöt korostavat, että asia on äärimmäisen kiireellinen, eikä nykyinen hallinto ole kiinnittänyt siihen riittävästi huomiota. Vetoomuksessa varoitetaan, että vankilat, turvallisuusvirastot ja joukkohaudat ovat tällä hetkellä suojaamattomia, mikä altistaa ne häiritsemiselle ja tuhoutumiselle – joko tarkoituksella tai vahingossa. Esimerkiksi X:ssä on jo levinnyt video, jonka väitetään kuvaavan nuoria maalaamassa vankilan seiniä samalla tuhoten mahdollisia rikostutkinnan kannalta olennaisia todisteita. Järjestöt painottavat, että toimettomuus asiassa ei ainoastaan lisää uhrien perheiden kärsimystä vaan myös vaarantaa mahdollisuuden oikeudenmukaiseen ja totuuteen perustuvaan yhteiskunnan jälleenrakennukseen.

Oikeuden toteutumiseksi uutta hallintoa vaaditaan koordinoimaan kansainvälisten järjestöjen kanssa toimia, joilla saatetaan vastuuseen edellisen hallinnon aikana rikoksiin syyllistyneet. Sama vaatimus koskee Hay´at Tahrir al-Shamia sekä muita konfliktin aikana toimineita aseellisia järjestöjä. Kyseessä on rikos ihmisyyttä vastaan, ja kadonneiden kohtalon selvittäminen on välttämätöntä oikeudenmukaisuuteen, rauhaan ja tasapuolisuuteen perustavan yhteiskunnan rakentamiseksi. Tämä prosessi kuitenkin vaatii niin resursseja kuin kansainvälistä tukea.

Kosto, oikeudenmukaisuus vai armahdus?

Al-Sharaa kertoi haastattelussa näkemyksiään armahduksen, vastuullisuuden ja rauhan välisestä yhteydestä. Hän totesi, että oikeutta tulisi jakaa tietyille rikoksentekijöille mainiten esimerkiksi Sednayan vankilan vartijat. Kuitenkin al-Sharaa lopulta totesi, että rikosten tehneiden vastuuseen saattaminen on ristiriidassa Syyrian jälleenrakentamisen kanssa. Vaikka hän korosti tiettyjen rikollisten vastuuta, hän totesi, että armahduksen tulisi olla laaja ja kattava.

Syyrialainen ihmisoikeusjärjestö The Syria Justice and Accountability Centre:n mukaan, kun al-Sharaa kuvaa rikokseen syyllistyneiden saattamista oikeuden eteen ”yksittäisenä kostona”, hän vähättelee Syyrian kansaa vastaan tehtyjen rikosten vakavuutta. Hän asettaa virheellisesti oikeuden tavoittelun ja maan jälleenrakentamisen vastakkain. Esittäessään, että vastuun vaatiminen merkitsee kostoa ja vaarantaa rauhan, al-Sharaa pyrkii hiljentämään oikeudenmukaisuutta vaativat äänet ja estämään rikoksista vastuussa olevien tilille saattamisen.

Lopuksi

Kaikkia Syyrian konfliktin aikana tehtyjä rikoksia ei ole mahdollista käsitellä yksityiskohtaisesti oikeudenkäynneissä. Lyhytaikaiset armahdusohjelmat, kuten aseistaan luopuneiden Assadin armeijan sotilaiden tapauksessa, voivat tarjota ratkaisun vähemmän vakaviin rikkomuksiin ja mahdollistaa yhteiskunnan jälleenrakennuksen nopeamman etenemisen. Sen sijaan al-Sharaan ehdottama kattava ja laaja armahdus ei voi olla yhden ihmisen päätös. Tällaisen päätöksen tulee kuulua Syyrian kansalle osana laajaa ja osallistavaa oikeusprosessia, joka ottaa huomioon uhrien ja heidän perheidensä näkökulmat ja kokemukset.

Syyrian jälleenrakennus ja yhteiskunnan tulevaisuus eivät voi rakentua ilman oikeudenmukaisuuden ja totuuden käsittelyä. Konfliktin aikana kadonneiden ja heidän perheidensä kokemukset sekä sodan aikaiset rikokset on tunnustettava osana yhteiskunnallista eheytymistä. Rikoksista vastuussa olevat on saatettava oikeuden eteen, sillä kyseessä ovat rikokset ihmisyyttä vastaan – teot, jotka koskettavat paitsi syyrialaisia myös koko ihmiskuntaa.

Kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus tukea Syyriaa tarjoamalla resursseja ja asiantuntijuutta prosessin tueksi. Kuitenkin oikeudenmukaisuuden ja sovinnon rakentaminen on viime kädessä Syyrian kansan vastuulla. Jälleenrakennus ja rauhanprosessi edellyttävät kompromisseja, mutta oikeudenmukaisuudesta luopuminen ei ole vaihtoehto. Todellinen ja kestävä rauha sekä vakaus voivat syntyä vain, jos menneet vääryydet käsitellään rehellisesti, avoimesti ja vastuullisesti. Tämä on välttämätön edellytys Syyrian uudelle alulle ja kansalliselle eheydelle.

Artikkelikuva: Naiset osoittavat mieltä Bashar al-Assad hallintoa vastaa As-Suwaydan kaupungissa Syyriassa 30.8.2023. Kuva: Fahed Saad Kiwan.

Agneta Kallström, 4 helmikuuta 2025

al-Assad, ihmisoikeudet, kansainvälinen oikeus, Syyria, Syyrian sisällissota, Syyrian sota

---